Mistä näkee, ettei sosiaalisesti vastaa akateemista koulutustasoaan?

oikeasti yläluokkaisia, alaluokkaisia ja ns. x-luokkaa (esim. osa taiteilijoista ja muista boheemeista)yhdistää se, että ei kamalasti jakseta miettiä mitä saa tehdä, mitä ei saa tehdä, mikä on sopivaa ja mikä ei, ja mikä tekeminen heijastaa omaa asemaa.



On yleisesti hyvin keskiluokkaista näyttää tavaroilla ja harrastuksilla muille omaa asemaansa. Keskiluokkaa vaivaa tarve kurotella ylemmäs ja toisaalta pelko joutumisesta aelmpaan kategoriaan.

täällä jumitetaan jostain telkkarin katsomisesta. Totta kai jotkut, itse asiassa varmaan useimmat akateemiset katsoo telkkaria, ei sitä tarvitse täällä erikseen todistella. Olisin vaan halunnut haarukoida teidän näkemyksiä elämäntyyleistä, jotka ei ilmennä sivistystä vaikka akateemisia ko. ihmiset mahdollisesti ovatkin. Aihe oli ilmeisesti kuitenkin liian arka. Mitä vähän ihmettelen, koska aloitus sisältää myös sen pointin, että koulutus ja työhön liittyvä asema ei takaa sivistystä. ap

miten se, että haluaa vapaa-aikanaan mieluummin syödä sen kotipizzan eikä mennä hienompaan ravintolaan, liittyy sivistykseen? Tai se, ettei seuraa ja välitä muotivirtauksista tai se, että pitää "vääränlaisesta" musiikista. Tätä en käsitä. Makuasioistahan ei sovi kiistellä. Miksi ihmisten mieltymykset pitää liittää sivistykseen?

yksityiskohdista kuin kotipitsan syöminen tai pleikkarin pelaaminen.

juttua yhteiskuntaluokista ja kun sen pohjalta aloitin ketjua tänne niin samalla tavalla kymmenet mammat veti herneen nenään. Kun eihän Suomessa ole mitään yhteiskuntaluokkia...



Enkä minä provoillut, enkä ole tämän ketjun ap, minua vaan kiinnosti tuo aihe. Ymmärrän myös ap:n pointin ja miksei tällaisia voisi vaikka viihteen vuoksi jos ei muuten pohtia.



Minäkin tunnen akateemisia, joiden "sosiaalinen koodisto" ihan muualta. Ei välttämättä olla telkkarin suurkuluttajia vaan ennen muuta käytöstavat on jotenkin huonot tai puuttuvat lähes kokonaan. Ei ymmärretä mitä peruskohteliaisuus on esim olla kiinnostuneita muista vaan hölötetään kovalla äänellä (vaikka ruoka suussa) niitä omia juttuja, jotka eivät välttämättä sovi lainkaan tilanteeseen. Ei huomata muiden myötähäpeää, eikä osata reagoida sosiaalisiin signaaleihin. Jotenkin vaan sellaista perusmoukkamaista meininkiä.

Te sivistyneet ja kulturellit lautapelien pelaajat, katsotteko uutisia ja reportaaseja? Vai junttiuden välttämiseksi pidätte tv:n kiinni ja sen sijaan luette vanhetuneet uutiset sanomalehdestä? Vai radiosta? Odotatapas, ylen ykkönen vai classic fm, joissa tasatunnein pilim pilim pikauutiset.



Suomessa tv pysyi kiinni, mutta täällä maailmalla on niin mielenkiintoisia ja laadukkaita tv-kanavia, että välillä tulee todella istuttua tv:n ääressä. Mun herkkua on uutis-kanavat. Saan kiksejä, kun kanava toisensa jälkeen ruutuu pärähtää reportaaseja ja uutislähetyksiä eri puolilta maailmaa. Aah, nojatuolimatkailua ;)

Aito yläluokkainen ihminen tekee sitä, mitä huvittaa.

hyvin sanottu. Olen saanut vähän kurkistella yläluokan piireihin ja huomannut kuinka hämmästyttävän samankaltaisia ihmiset kuitenkin pohjimmiltaan ovat. He tekevät todella mitä haluavat ja voivat haluta juuri samoja asioita kuin alaluokkaiset. Yläluokkaisetkin ja sanon tämän positiivisessä hengessä.

Luokasta riippumatta suorittaminen on hanurista: asioita pitää tehdä, koska haluaa tehdä eikä siksi että pitää. Nykyään kaikilla on kiire, kun se on trendikästä, vaikka se kiire on ihan itse aiheutettua. Uuvutaan, ahdistutaan, masennutaan ja täytetään tyhjiötä elämässä pakenemalla tv:n katseluun, alkoholiin, työholismiin, tupakkaan, syömiseen... Ihan mihin tahansa, kunhan ei tarvitse pysähtyä ja kohdata aitoa elämää.



Todellinen vuorovaikutus on hukassa, kun ollaan sosiaalisia ja pidetään yllä positiivista minä-kuvaa. Arvostellaan muita, jotta voisi kokea itsensä paremmaksi tai muuten vaan omakehu haisee. Unohdetaan, että ollaan ihmisiä ja siten myös heikkoja ja haavoittuvia. Häpeä siitä piilotetaan täydellisyyden alle.



Tärkeintä on rakkaus! Ja se on ajan antamista läheisilleen. Loppujen lopuksi kaikki muu sivistys on turhaa, jos puuttuu rakkaus.

Minusta eräs "alemman" luokkatason merkki on se, että vouhkataan älyttömästi luokkaeroista ja mietitään salaa, että "Ha! Onneksi en täyttänyt tuotakaan kriteeria. Olen siis YLEMPÄÄ keskiluokkaa after all!"



Oikea sivistyneistö ei vouhkaa luokkaeroista yhtä kiihkeästi kuin uskovainen homoseksistä. Heille asia on ihan itsestäänselvä, he eivät tunne minkäänlaista epävarmuutta omasta asemastaan.



Itse olen tyytyväinen ihan tälläisenä alemman keskiluokan akateemikkona, enkä ala edes teeskentelemään mitään muuta. Katson PALJON telkkaria päivittäin, VIHAAN kaikkia lautapelejä yli kaiken, lapsilla on pleikka, tykkäämme käydä Kanarialla ja ostan lasten vaatteet tavismarketeista. Käytämme kerran viikossa eineksiä, on kolme lasta, koira, kaksi autoa ja omakotitalo. Jos minut laittaa seisomaan keskelle Itiksen Prismaa, sulaudun täysin tapettiin.



Toisaalta suorastaan ahmin kirjallisuutta, juon vain laatuviinejä tai shamppanjaa, katson kaikki mahdolliset tiededokkarit ja keskustelen mielelläni filosofiasta ja sosiologiasta ystävieni kanssa tuntikaupalla.



Ihan turha alkaa feikkaamaan mitään, sillä you can take the girl out of Itä-Helsinki, but you can't take Itä-Helsinki out of the girl. ; )

Listataanpa tähän merkkejä, joista näkee, että vaikka ihminen on hyvin koulutettu ja ehkä menestyvä työelämässä, on hän kuitenkin sisimmässään alempaa keskiluokkaa.

sosiaaliluokat sekaisin? Eihän se sosiaaliluokka, mistä tulee poissulje sitä, etteikö voi tulla akateemiseksi kunhan vain opiskelee. Sen sijaan taidatte hakea enemmänkin sitä, mitä toiset vaikkapa suomenruotsalaiset, vanhat ja hyvät yrittäjäsuvut edustavat arvoineen?

On television katselua ja "television katselua". Tiedän erään akateemisen perheen (isä tohtori, äiti maisteri), jossa ei ole televisiota. Tätä muistetaan toitottaa joka välissä. Mutta mutta. Netin kautta kyllä töllötetään televisio-ohjelmia todella paljon, etenkin perheen lapset. Tv-lupaa ei luonnollisestikaan makseta.

Tämä jos mikä kielii minusta alaluokkaisesta taustasta: minä otan kaiken ilmaiseksi, muut saa maksaa. Minäminäminäminä.

Ja kyllä, meillä katsotaan telkkaria, ja olemme akateeminen perhe.

Koulutukset täsmää, mutta emme kyllä toitota televisiottomuuttamme kenellekään. Mutta pakkohan se on mainita, ettei televisiota ole jos toisen keskustelukumppanin kaikki keskustelunaloitukset liittyvät televisioon. Aika junttia mielestäni. Ja meillä lapset eivät katso telkkaria netistäkään, äiti kylläkin joskus katsoo ja aina ulkomaisia ohjelmia, joten en viitsisi maksaa mitään yle-maksuja BBC:n tarjonnan seuraamisesta. Doh.

Ei ihan päde tässä ajassa.



Akateemisuudella voidaan tarkoittaa montaa asiaa. Mutta periaatteessa ihminen on akateeminen, kun hän on opiskellut loppututkinnon yliopistossa. Yliopistossa opiskellaan kunkin tieteenalan syvimmälle menevää teoreettista tietoa.



Yliopistojen alat vaihtelevat suuresti keskenään. Ihan esimerkkinä, ekonomin tutkintovaatimukset on kaukana filosofian maisterin (=perinteisimmät tieteet, eli sitä perinteisintä käsitystä sivistyksestä latinankielineen yms.) tutkintovaatimuksista.



Yhteistä akateemisesti koulutetuille on kaiketi se kuinka käsitellään tietoa. Akateemisuus ei tuo automaattisesti kykyä syödä tai juoda jollain tietyllä tavalla, katsoa tietyllä tavalla televisiota, ylipäänsä kuluttaa jollain tietyllä tavalla. Ehkä ennen, mutta nykyään kuljetaan notkeasti vanhakantaisten luokkajakojen päällä, ettei luokkajakoja tarvitsisi enään edes jaotella.

mutta meillä toimittiin juuri noin.

Mikä tarkoitti, ettei minulla ollut koulussa hajuakaan siitä, mitä maailmassa taahtui - eikä kyse ollut vain siitä, etten tiennyt, mitä tietyissä tv-ohjelmissa taahtui - uuttuivat myös monen monet ns yleissivistävät yksityiskohdat, jotka ikäänkuin sattumalta tarttuivat tv:tä katsoviin luokkatovereihin. Tulos? Osasin kyllä keskustella antiikin estetiikan roblematiikasta, pelata niin shakkia kuin Monopoliakin, lausua runoja ja laulaa kaikki maakuntalaulut ja soittaa viulua-pianoa-lukea korkeakulttuurituotantoa....

mutta nuo telkkaria toljottavat luokkatoverini? Heistä itse kukin "pääsi" vuorineuvoskastiin tai vähintäinkin toimitusjohtajakastiin.

Täällä minä siis yksin pakertelen ihan tavallisessa duunaripiirissä sivistyneen lapsuuskotini taustoja ihannoiden?????

selvä merkki. Ja se, että jos jossain perheessä ei katsota telkkaria, mutta sen sijaan luetaan, pelataan lautapelejä ja muuta vastaavaa paljon, niin sitä pidetään jotenkin teeskentelynä ja tarkoituksellisena elämän hankaloittamisena. Ei voida tajuta, että jotkut ihan oikeasti voi olla sisäisestikin sivistyneitä. Eikä pelkästään naapureille näyttämisen takia.

Meillä pelataan paljon yhdessä, koska se on hauskaa ja koska se on lapsille kehittävämpää (niin sosiaalisesti kuin älyllisestikin), kuin tv:n katsominen.

Mä allekirjoittaisin täällä jo mainituista runsaan telkkarin katsomisen, alkoholin suurkuluttamisen ja runsaan rahankäytön viihde-elektroniikkaan.



Listaan lisäisin ainakin tupakoinnin, tietynlaisen ruokavalion (paljon pottua, makaronia, makkaraa, halpaa ja energiapitoista sen olla pitää) ja tietynlaisen välinpitämättömyyden omaa terveydentilaa suhteen (kolesterolini on katossa mutta makkaraa kuluu).



Edelleen kulutustottumuksissa hurjat määrät lasten leluja ja vaatteita kuuluvat samaan sarjaan. Samoin tietty sellainen "aikuispissis"-tyyli, jossa äipällä pitää olla vaaleanpunaiset pörrösaappaat.

mainitsemaan x-luokkaan- olen akateemisen loppututkinnon suorittanut, mutta eipä sillä ole muuta merkitystä kuin se, että työnantajan silmissä se tarkoittaa ammatillisuutta (+parempaa palkkaluokkaa). MIkä ei ole edes totta, koska tutkintohan tarkoittaa vain valmiuksia, todellinen ammattitaito tulee ainoastaan työkokemuksesta.

En arvota ihmisiä heidän koulutuksensa pohjalta ollenkaan, vaan sen perusteella millainen elämänkatsomus heillä on. Ei ole tarvetta päteä, kun olen tyytyväinen itseeni ja elämääni, mulla on paljon erilaisia tuttavia ja kukin taaplaa tyylillään. En myöskään jaksa innostua mistään ooppera-baletti- tai muusta korkeakulttuurista, jonka parissa brassaillaan, kulutan kallisarvoisen aikani ainoastaan sellaisten asioiden ja ihmisten parissa, jotka koskettavat jotenkin. Ehkä olen sitten sivistymätön moukka. sama se. MInusta tärkeintä elämässä on se, että uskaltaa elää omien näkemystensä mukaan eikä tee asioita siksi, että keräile sosiaalisia pisteitä ja hyväksyntää.

Ja juu onhan suomessa yhteiskuntaluokat palkkatasossa, myös elämänkatsomuksessa, monessa asiassa. Mutta akateeminen/tavis-linjalla harvemmin.

kertovat aidosta sivityksestä: lukeminen, teatteri, konsertit, taide, musiikki (myös klassinen).

Junttiperheet käy vaan jossain Monster Jameissa.

Kyllä meidän (ei-akateeminen) perhe käy teatterissa, elokuvissa, konserteissa (myös klassisissa), taidenäyttelyissä, tiedemuseoissa jne. ihan ilman akateemista tutkintoa...

Ja monesti sitä sisäistä sivistystä löytyy paljon enemmän ei-akateemisesti koulutetuista.

trendejä jotka ovat kulloinkin akateemisessa muodissa. Aika harva akateeminen on sisäistänyt sivistyneisyyden, kasvanut henkisesti ja löytänyt itsensä eikä pelkää toteuttaa itseään. Näitä on todella todella harvassa, yleensä he ovat mielenkiintoisia kulttuuripersoonia.

sivistynyt. Kukin voi olla, mitä haluaa. Mutta kiinnostavaa vaan se, että joistakin näkyy, että pinnan alla ei olekaan niin sivistynyt kuin koulutuksen ja työn perusteella haluaa ehkä näyttää.

Käyn mielelläni teatterissa, nautin taiteesta ja hyvistä ravintoloista... mutta miten ihanaa on olla kotona ja tosi mielelläni vetäisin joskus ne kalsarikännit, nyt on ollut vähän hiljaisempaa sillä saralla.



Sinänsä ajattelen kyllä hyvin suppeasti eli en näe, että akateeminen koulutus määrittäisi sosiaaliluokkaani. Mieheni palkka enemmänkin. Ehkä jos olisin kasvanut kaupungissa ja perheeni olisi myös akateemisesti koulutettu, tilanne olisi toinen.

että appiukkoni,lievästi alkkiksia eläkeläisiä, ovat moukkia jotka haluavat kietoutua akateemisuuden kaapuun. kerskaillaan jatkuvalla syötöllä titteleillä ja tuttujen titteleillä. ei kuitenkaan esim. lueta mitään ja teatterissa nuokutaan pöhnässä ja odotetaan että päästään lasilliselle kehumaan taas itseä. Esitetään rikasta ja hienoa ja sivistynyttä vaikka ei ole mitään huomaavaisuutta tai empatiaa toisia kohtaan.



Onneksi mieheni on maanläheinen akateeminen joka kyllä tietyiltä harrastuksiltaan eroaa perusjuntista mutta omaa myös paljon junttimaisia taipumuksia kuten juuri telkan tölläys ja halpisruuan mättäminen.Hän on ihmisenä kultainen, toisin kuin nuo vanhemmat pikkusieluiset nousukkaat

Jospa täällä nyt vihdoin herättäisiin siihen ettei yliopistokoulutuksen suorittaminen vaadi mitään ylimaallisia hengenlahjoja.