Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
minkälaista työtä tekee äiti, jonka mielestä lasten kotona hoitaminen on lomaa?
08.02.2010 |
Jatkuvasti tälläkin palstalla päivitellään, miten helppoa ja suorastaan lomaa oli olla kotona lasten kanssa - mutta jos se kodin- ja lastenhoito on verrattavissa lomaan, miksi meillä on maa täynnä ihmisiä, pääasiassa naisia, jotka tienaavat elantonsa hoitamalla lapsia ja tekemällä kotitöitä, siivoamalla? Millaista työtä tekee äiti, jonka mielestä nämä työt voi rinnastaa lomaan?
No, ihmettelen tätä taas tässä iltani kuluksi, kun mietin, miten pitäisi vielä tämäkin viikko jaksaa, ja aika monta seuraavaakin, näitä iänikuisia kotitöitä ja iänikuista lastenhoitoa :) Itse olisin (jos en olisi hoitovapaalla) töissä siistissä, ilmastoidussa toimistossa, jossa tulostin ja kopiokone toimivat, kollegat ovat asiallisia, ystävällisiä ja aikuisia, kahvi- ja ruokatauot lakisääteisiä eikä vessan oveakaan tule kukaan hakkaamaan juuri, kun olet päässyt pöntölle istumaan. Ei mitään puhettakaan, että töissä tarvitsisi raahata kippurassa kiljuvaa kollegaa portaita ylös tai alas, tai viedä jäähylle ja yrittää rauhoitella, kun se ei halua tulla töihin tai lähteä töistä tai laittaa kenkiä jalkaan tai syödä sitä ruokaa, jota sillä sattuu eväänä olemaan. Kukaan kollegoistani ei myöskään toistuvasti muistuttele, että oletpa sä tyhmä, kun et anna mulle kaakaota vaikka mä haluan, eikä ketään heistä tarvitse nukuttaa päiväunille. Keneltäkään ei myöskään tarvitse vaihtaa vaippoja ja pestä takapuolta, eikä kukaan heistä hiero ruokaansa pöytään, heittele lattialle tai seiniin, eikä kukaan heistä ole myöskään säännöllisin väliajoin haluamassa rinnalleni imetettäväksi. Kukaan ei kylvä tavaroitaan pitkin toimistoa, tai jos kylvääkin, kerää ne myös itse, eikä minun tarvitse huolehtia kuin omista tavaroistani. Juu, joskus olisin valmis vaihtamaan päiväksi paikkoja mieheni kanssa, ja viettämään päivän fiksujen ja aikuisten kollegojeni kanssa sen sijaan, että kykin kotona siivoamassa ja hoitamassa 4-vuotiasta ja 10-kuista. Vaikka miten rakastankin lapsiani :)
Kommentit (113)
Mulla on normaalisti kotona 4lasta joten nyt äippälomalla kahden kanssa on ihanan leppoisaa:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vuodet kotona olivat ehdottomasti lomaa! Kolme lasta.
Tämä on aina hassu vertaus, että ihmiset tekevät lastenhoitajan töitä tai siivoavat työkseen, eli kotona olevan äidinm työ on siis työtä. Mielestäni sen tekee lomaksi se takaraivossa oleva vapaus: Lastenhoitaja on sidottu työaikaansa, hänen on mentävä töihin esim. klo 7 ja työt on tehtävä. Jos ohjelmassa lukee että mennään metsään retkelle, ei sitä voi skipata vaikka aamu lähtisi menemään ihan perseelleen ja räntää vihmoisi vaakasuoraan, koska vanhemmat on heti niskassa kiukuttelemassa että Jennan pitää kyllä ulkoilla kahdesti päivässä. Ei voi vaan jonain päivänä päättää, että nyt kun noi kersat kerrankin nukkuu, käännän minäkin kylkeä ja menen vasta yhdeksään. Tai siivooja ei voi mahtavalla ulkoiluilmalla päättää, etä pesenkin ton lattian vasta huomenna.
Musta kotona olemiseen liittyy sellainen tietty vapaus ja se tekee siitä omassa mielessäni lomaa. Rankkaahan se toisinaan on, ihan erilailla kuin töissä.
Mutta töissä on stressiä ja painetta hoitaa homma paremmin, tehokkaammin, onnistuneemmin, saavuttaa tavoitteet jne. Mitä taas kotona ei ole. Vai tivaako se sun 4-vuotiaasi tai ehkä miehesi raporttia viikon projektien kulusta? "Kuule Marja, kun sun tavoitteena oli tällä viikolla silittää 7 paitaa ja sä oot nyt yltänyt vasta viiteen"
Ku visioi mielessäni tuota ap:n kertomusta... Työkaveria raahaa kiljuvana portaissa yms... :DDDDDDDDDDDDDDDDDD
Mutta mulla ei ole ollut hankalat lapset, vaan tosi ihanat.
Ne samat kotityöt oottaa iltaisin ja viikonloppuisin, mielummin hoidan niitä pitkin päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
melkein 30 opetustuntia, viikottaiset suunnittelut, kokoukset, palaverit sun muut siihen päälle. Tässä työssä ollaan totisesti lasten kanssa joka minuutti, ilman vessa- tai kahvitaukoja. Ruokatunti on noin 20 minuuttia, jonka aikana valvon oppilaiden ruokailua ja yritän hotkia jotakin siinä itse. Omien lasten kanssa kiireettä kotona oli todellista lomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka joskus mietinkin, miksi ihmeessä. Kun minä olen aina tyhmä ja ruoka on aina pahaa, ja mun oma sosiaalinen elämä - mikä? En edes muista, milloin olen viimeksi tavannut jonkun muun aikuisen kuin joko mieheni tai esikoisen kerhotädin. Kiitosta on turha odottaa, haukkuja tulee senkin edestä, kun töissä taas tulisi sitä kiitosta ja kritiikkiä vain, kun siihen on aihetta. Mutta silti onnistun jotenkin joka ilta itselleni uskottelemaan, että lapsilleni olisi parempi, kun saisivat olla vielä kotona, ja koska mies ei pysty kotiin jäämään, mun on se tehtävä. En tosin muista enää, miksi tästä kotona olemisesta heille jotakin hyötyä on, mutta kai mulla tähän kotiin jäämiseen jokin tosi hyvä peruste joskus oli :)
Mutta totta, oma on valintani ja pakko tulla toimeen sen kanssa. Sitten kun en enää tule, täytynee kirmata takaisin sinne ihanaan ilmastoituun toimistoon. On sielläkin stressiä, deadlinet ja silloin tällöin isompia urakoita, jotka täytyy kovalla vauhdilla vääntää pakettiin, mutta ainakin kaikki ovat aikuisia, joilla on käytöstavat :)
mutta ei tämä jatkuva kotona oleminenkaan herkkua ole. Kaipaan niin sitä työyhteisön tuomaa sosiaalista elämää, jota leikkipuistoäitien kanssa käymät lyhyet keskustelut eri vaippamerkeistä eivät korvaa. Kotiäitinä ollessä päivät on niin toistensa kaltaisi, että vähemmästäkin tylsistyy :) Totuus on ettei mulla kahden pienen lapsen äitinä ole lainkaan taukoja, rauhallisia vessahetkiä tai puhumattakaan ruokatauosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälaisia ovat työtätekevän äidin lomapäivät? Sellaisia kuin minulla on nyt hoitovapaalla kaikki päivät. Eli yhtä lomaahan tämä on. Aivan mahtavaa aikaa. Lapset 2v ja 4v. Vilkkaita ja todella touhukkaita, mutta niin parhaita. Yhtään ei ole vauvavuoden jälkeen väsyttänyt.
Ja koska olen koittanut työelämän ja perhe-elämän yhdistämistä, niin tiedän mistä puhun. Jaksamisen äärirajoilla. Huomattavan raskasta on käydä töissä (toimistossa) ja tehdä kotitöitä ja kauppareissuja väsyneenä työpäivien jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka alkoi muuten miettimään tuota "vapautta". Olen ollut kotona nyt vähän reilut 10kk (jäin äitiyslomalle vasta 2vkoa ennen kuopuksen syntymää), sitä ennen olin 3v, välissä noin vuoden töissä.
Minä koin töissä paljon suurempaa vapautta kuin täällä kotona. Okei, tiettyjen deadlinejen mukaan piti elää, eli kun projekti piti olla valmis 15.huhtikuuta niin se oli valmis silloin, mutta siinä puitteissa sain aika vapaasti päättää, mitä teen missäkin välissä - kunhan kaikki tulee tehtyä. Nyt kotona taas mun deadlinet on paljon tiukempia. Pitää tehdä ruokaa ruoka-ajaksi, pitää nukuttaa päiväunille päiväuniaikaan, pitää ulkoilla (paitsi jos ilma on tosi karmea), pitää olla tekemistä, pitää imettää, pitää vaihtaa vaipat kun ne on likaiset. Meillä koti vielä on sellainen, ettei voi jättää sotkuja keittiöön ja siirtyä seuraavaa ruokaa syömään vaikkapa olohuoneeseen, vaan se keittiö on siivottava, jotta seuraava ruoka saadaan syötyä siellä. En voi päättää, että teenpä lounaan vasta päiväunien jälkeen, tai imetän vauvan vasta illalla - ne on tehtävä juuri silloin, kun on lounasaika tai vauvalla on nälkä. Mieheni ei tivaa raportteja silitettyjen paitojen määrästä, mutta hiukkasen kylä hermostuu, jos olen luvannut hänen paitansa silittää, mutten olekaan silittänyt.
Mutta mulla ei ole ollut hankalat lapset, vaan tosi ihanat.
Ne samat kotityöt oottaa iltaisin ja viikonloppuisin, mielummin hoidan niitä pitkin päivää.
Harmittaa jo etukäteen että se on vaan vuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on paljon loman piirteitä, kuten:
- ei tarvitse repiä kaikkia ylös sängystä ennen seitsemää, että ehtii itse kasiksi töihin ja viedä sitä ennen muksut hoitoon
- ei tarvii käydä kaupassa ruokaostoksilla vasta illalla tai viikonloppuisin vaan voi käydä jopa arkena keskellä päiväää (kotiäidit eivät tule ajatelleeksi, että tämä on LUKSUSTA)
- luksusta on myös se, että ehtii tehdä sen ruoan päivällä, eikä vasta illalla
- voi myös siivota päivällä, eikä vasta illalla töiden jälkeen
- jos lapsi tarvitsee vaatteita, voi rauhassa kierrellä kaupoissa katsomassa ihan keskellä päivää, eikä lauantaisin sen parin tunnin aikana, jolloin kaikki muutkin ovat kaupassa
Kyllä minä voisin jatkaa loputtomiin, mitä etua on siitä, että on päivät kotona! Kyllä tämä minusta vaan lomaa muistuttaa, ei voi mitään!
Tätä lasten kanssa kotona oloa voi pitää työläänä vain sellainen äiti, joka ei ole koskaan ollut päivääkään vaativassa ansiotyössä...
Kuvittelen pomoa hienossa puvussaan kiukuttelemassa vessassa ja itkemässä kovaa kakkaa... Ja sitten huutamssa minua pyyhkimään... EIHHHHHHHH : DDDD
... itkemässä ja kutsumassa minua maailman tyhmimmäksi, kun en anna pullaa ennen ruokailua. Sitten oksentamassa lattialle, kun on itkenyt itsensä näännyksiin kiukuissaan...
on paljon loman piirteitä, kuten:
- ei tarvitse repiä kaikkia ylös sängystä ennen seitsemää, että ehtii itse kasiksi töihin ja viedä sitä ennen muksut hoitoon
- ei tarvii käydä kaupassa ruokaostoksilla vasta illalla tai viikonloppuisin vaan voi käydä jopa arkena keskellä päiväää (kotiäidit eivät tule ajatelleeksi, että tämä on LUKSUSTA)
- luksusta on myös se, että ehtii tehdä sen ruoan päivällä, eikä vasta illalla
- voi myös siivota päivällä, eikä vasta illalla töiden jälkeen
- jos lapsi tarvitsee vaatteita, voi rauhassa kierrellä kaupoissa katsomassa ihan keskellä päivää, eikä lauantaisin sen parin tunnin aikana, jolloin kaikki muutkin ovat kaupassaKyllä minä voisin jatkaa loputtomiin, mitä etua on siitä, että on päivät kotona! Kyllä tämä minusta vaan lomaa muistuttaa, ei voi mitään!
Tätä lasten kanssa kotona oloa voi pitää työläänä vain sellainen äiti, joka ei ole koskaan ollut päivääkään vaativassa ansiotyössä...
Keskellä päivää kauppaan???
Ei hyvää päivää, mä tulisin hulluksi, jos raahaisin noi kolme tenavaa johonkin shoppailemaan... Haen korkeintaan lähikaupasta jotain tosi välttämätöntä jos on ihan pakko, ja muuten pidän ipanat hyvin kaukana kaupoista... Luksusta on päästä kerran kuussa ihan yksin käymään kaupungissa...
olla kotona laspsen kanssa ja keskittyä vain häneen. Sen sijaana vanhainkodissa hoidan toistakymmentä ikäihmistä työvuoronaikana, pesut, vaipat, syötöt ja ruokailut, lääkkeet, nostot...
Alue: Aihe vapaa
melkein 30 opetustuntia, viikottaiset suunnittelut, kokoukset, palaverit sun muut siihen päälle. Tässä työssä ollaan totisesti lasten kanssa joka minuutti, ilman vessa- tai kahvitaukoja. Ruokatunti on noin 20 minuuttia, jonka aikana valvon oppilaiden ruokailua ja yritän hotkia jotakin siinä itse. Omien lasten kanssa kiireettä kotona oli todellista lomaa.