Rupeen pikkuhiljaa inhoamaan verikokeita.

Verisuonet näkyy, tuntuu ja on kuulema ihan oikeassa paikassa, mutta hupsista kun ne aina livahtaa pistettäessä karkuun! Monesti on verikoe saatu vasta kuudennella pistolla ja sitten on käsitaipeet ihan mustelmilla ja pistoilla. Sekään ei tosin tunnu kovin mukavalta, kun väen väkisin yritetään ottaa toisella pistokerralla verikoetta ja kaivetaan neulalla suonta :/

Silti vaan jotenkin ärsyttää mennä piikiteltäväksi, kun aina pääsee kotiin kädet mustelmilla. Olis niin paljon kivempi, kun homma olis sellanen helppo, eikä tarvis aina vääntää ja jänkätä.

kun joutuu etsii suonta. Eihän se sinun vika ole että suonet on vaikeahkot. Ei kokenut hoitaja hae välttämättä (yleeensäkään) toista pistäjää tossa kohtaa. Itse pyytäisin ehkä sen kolmannen hutin jälkeen, mikäli asiakas ei pyydä toista tai jos tilanne ei muuten sitä vaadi. Onko sinulla otettu taipeesta siipi- tai avoneulalla? Vosivat helpottaa onnistumista. Toivon sinulle jatkossa parempia kokemuksia. t. Labrahoitaja

Ennen on otettu vaan sillä tavallisella systeemillä, missä se neula on heti kiinni siinä töttörössä (nimeä en tiedä).



Sekin ärsyttää, jos näytteen ottaja oikein kauhistelee suonien vaikeutta. Eilenkin mietin, että kuinka paljon uskallan sille hoitsulle antaa neuvoja siitä suonen etsimisestä. Koska minusta etsi ihan väärästä paikasta - liian syvältä. Mut oli sen olonen hoitsu, et olis varmaan vetänyt siitä herneet nenään, kun puutun hänen töihinsä.



Todellakin toivon muutamaa hyvää kokemusta tähän väliin. Vois ees mennä luovuttamaan verta, niin sais sellaisen hyvä kokemuksen.



ap

hänellä on vaan toinen kyynärtaive ongelmallinen, ja joutuu aina pyytämään että ottakaa oikeasta. Ja silti hyvin usein kuitenkin ensin kokeilevat löytää suonen vasemmasta kyynärtaipeesta pariin otteseen ainakin ennen kuin ensimmäisellä pistolla löytävät sitten oikeasta...

Minulla aina rennoissa tilanteissa, kuten verenluovutuksessa tai jossain rutiiniverikokeessa aina kehutaan suonien hyvyyttä. Ne näkyvätkin todella voimakkaasti käsitaipeissa.



Mutta sitten kun tulee se "tositilanne" niin suonet luikkivat karkuun. Aina (olen sairastellut paljon) hoitohenkilökunta sitten valittaa että yritä nyt rentoutua, että eivät ne suonet näy kun jännität. Siinähän rentoudut ambulanssissa kun kaksi ensihoitajaa ja yksi lääkäri tökkii molemmista käsistä suonia esiin.



Sitten kun kaikki suonet on jo rönkitty niin taas alkaa jännittää labrahoitajan tulo. Jotkut kyllä löytävät niitä suonia ihan ihme paikoista ja ilman kipua.



Ennen mielelläni annoin kaikenlaisten harjoittelijoiden harjoitella supersuonillani, mutta nyt on pistelty niin paljon että varmaan jännittäisin (ja suonet karkaisivat) ihan rutiinitilanteessakin.

Jos täs tosiaan joutuu lopun ikää ravaamaan säännöllisesti verikokeissa, niin olishan se kiva, ettei sitä tarvis joka kerta jännittää.



Jotenkin oli vaan pienessä mielessä aatellut, että keskussairaalan labrahoitajat olisivat kokeneempia pistäjiä, kuin nuo meidän yksityisen terveysaseman terveyden hoitajat, joilla on labra auki 3 tuntia aamupäivisin ja kolmestaan tekevät sitä hommaa - eli yksi ihminen 1-2 päivää viikossa niitä näytteitä ottamassa. Mut nyt romuttui sekin ajatus. Jatkossa jos saan valita, niin meen kyl tohon lähelle.



ap

Ole aikuinen.