7lk lapsi sisäoppilaitokseen Anna Tapion kouluun,
Kommentit (151)
olen itse ollut, 88-91
On varmasti muuttunut se maailma aika paljon.
Jos lapsi itse haluaa ja ymmärtää mitä on matkustaa 400 km kotiin viikonlopuksi...
halusi sinne ihan välttämättä. Tykkäsi tosi paljon. KOulussa paljon käsityöprojekteja...
Tyttö muutenkin tosi itsenäinen ja tottunut reissailemaan mitä ihmeellisimmissä paikoissa ja mitä ihmeellisimpien ihmisetn seurassa...
Kyllä kai sitä pitää vähän erikoinen tai omaalaatuinen olla, mutta ihan hyvällä tavalla =)
Olen itse käynyt Anna Tapion koulun 90-luvun puolivälissä, enkä missään tapauksessa päästäisi omaa lastani sinne.
Jos lapsi itse haluaa, eikä kyseessä ole vanhempien painostus, niin anna mennä ja itsenäistyä!
Jos siellä on paha olla, kova koti-ikävä jne ym, lapsi voi lopettaa koulunsa ja palata kotiin ja jatkaa yläasteensa kotoa käsin, siellä on aina paikka vaikka kesken lukuvuoden.
Enkä minä ainakaan pidä epäonnistumisena sitä, että lapsella on selkeä suuntautumislinja, halua ja kykyä ja mielenkiintoa johonkin tiettyyn alaan tai intoa itsenäistyä juuri 7. luokan alettua. !!
Minusta se osoittaa, että on kasvatustyössä onnistuttu, on hyvät välit, on mahdollisuus irtautua ja itsenäistyä. Ja rohkeutta sanoa ääneen vanhemmille pelkäämättä myrsyä tai marttyyrikohtauksia.
Se itseäistyminen kun on kuitenkin edessä, toisilla aiemmin toisilla myöhemmin ja epäonnistumista on se, ettei todellista itsenäistymistä ja irtautumista ole tapahtunut !
Se, että lapsi muuttaa alaikäisenä pois vanhempien luolta EI OLE HYLKÄÄMISTÄ !! EIKÄ se ole rakkauden puutetta !!!
Minun oma tyttäreni muutti kotoa pois 16 vuotiaana, lukion ekalla. Ei kauas, mutta omaan osoitteeseen. Se oli meille hyvä ratkaisu.
Jos olisin tiennyt tällaisia sisäoppilaitkosia olevan tai tajunnut hyödyntää niitä, olisin varmaan laittanut lapsen sellaiseen. En siksi, ettekö rakasta lastani, vaan siksi että meillä oli todella tiukat välit, hänen murrosikänsä oli aika kamala.
Meillä oli siis eri vaikuttimet.
Minua itseäni lapsena viehätti Anna Tapion koulu, mutta minun koulumenestys oli surkea, en olisi päässyt sinne. Ja tiesin, että turha kysyä; vanhemmat eivät olisi kuitekaan päästäneet. Olin kateellinen että joillakin oli niin hyvät vanhemmat ja hyvät olot kotona, että heidän lapset voivat lähteä sisäoopilaitokseen opiskelemaan. Minusta he olivat etuoikeutettuja.
Läheinen tuttava nuori neito on tällä hetkellä sisäoppilaitoksessa. Ei anna tapio, vaan toinen koulu. Matkaa kotiin on 200 km, ei tule sieltä joka vkl kotiin vaan joskus vietää siellä viikonlopun, jos on ohjelmaa kivasti.
Hän käy nyt 8. luokkaa, eli muutti 7. luokalta asuntolaan.
Alkuun oli ikävä, ensimmäiset kuukaudet. Jouluun mennessä kotiutui. On saanut paljon kavereita. Koulu menee hyvin. On itenäistynyt, kasvanut paljon, on todella fiksu nuori nainen. Kun vertaa siihen mitä hän oli 6. luokalla, on kuin kyseessä olisi ihan eri ihminen.
Hänkin halusi itse tähän kouluun, ja ajatus oli, että jos on tosi kamalaa, voi lopettaa ja jättää kesken, jatkaa omalla paikkakunnalla. Se on aina mahdollista, mutta toisin päin ei !!
Tämä nuori nainen oli kuitekin 12- vuotiaana vielä aika "kädetön", ei osannut siivota ei mitään, ja tuolla on sitten joutunut itsenäistymään ja oppinut tekemään asioita..
Välit kotiin ovat kunnossa. Ei hän koe olevansa hylätty lapsi, rakkaudeton lapsi.
Onhan siellä asuntolassa muitakin nuoria!! ei hän siellä yksin asu !!
Eikä ne nuoret siellä yksin ole, siellä on ympärivuorokautinen valvonta, asuntolanvalvojina on ammattitaitoiset koulutetut henkilöt jotka tietävät vastuunsa. Ja nuoret voi aina kysyä heiltä apua ja neuvoja jos on tarve.
Sama se on Anna Tapion koulussa.
Anna tyttösi vain mennä !! Jos on kamalaa, hän voi lopettaa sen kesken ja palata normaalikouluun kotikumlmille !!!
Olen itse käynyt Anna Tapion koulun 90-luvun puolivälissä, enkä missään tapauksessa päästäisi omaa lastani sinne.
kun koulussa olin
oli meno no vapaata osa läträsi aika vapaasti kaljan kanssa, tupakointi kuului kuvioihin.
kylän "aikuiset miehet" pyöritti halukkaita pikkutyttöjä
hyvät puolet oli itsenäistyminen, ystävyyssuhteet.
huonoja puolia omassa kaupungissa ei itsellä kehittynyt kiinteitä suhteita ikäisiini.
Monessa mielessä se mikä olen nyt niin hyvässä kuin pahassakin on anna tapion perua.
Itse en ehkä laittaisi lastani sinne (en raaskisi luopua lapsestani), tyttöni on niin pieni vielä ettei ole edes ajankohtaista miettiä asiaa.
Varmasti valvonta ym on nykyään tarkempaa, kuin silloin.
Hyvä elämän koulu en kadu ja jos sen minkä tiedän nyt perusteella pitäisi tehdä valinta menisin uudestaan, tekisin toki asioita erilailla koska nyt tiedän enemmän kuin silloin lapsena jolloin kuvittelin olevani aikuinen.
Suosittelen silti koulua, kukin tuntee lapsensa luontee ja tavan toimia parhaiten.
Arvioini perustuu siis parinkymmenen vuoden taakse
ELi maailma, koulu ja pesukoneet ovat varmasti muuttuneet, oletko tutustunut koulun nettisivuihin? Mene ja tutustu kouluun.
kun koulussa olin
oli meno no vapaata osa läträsi aika vapaasti kaljan kanssa, tupakointi kuului kuvioihin.kylän "aikuiset miehet" pyöritti halukkaita pikkutyttöjä
hyvät puolet oli itsenäistyminen, ystävyyssuhteet.huonoja puolia omassa kaupungissa ei itsellä kehittynyt kiinteitä suhteita ikäisiini.
Monessa mielessä se mikä olen nyt niin hyvässä kuin pahassakin on anna tapion perua.
Itse en ehkä laittaisi lastani sinne (en raaskisi luopua lapsestani), tyttöni on niin pieni vielä ettei ole edes ajankohtaista miettiä asiaa.
Varmasti valvonta ym on nykyään tarkempaa, kuin silloin.Hyvä elämän koulu en kadu ja jos sen minkä tiedän nyt perusteella pitäisi tehdä valinta menisin uudestaan, tekisin toki asioita erilailla koska nyt tiedän enemmän kuin silloin lapsena jolloin kuvittelin olevani aikuinen.
Suosittelen silti koulua, kukin tuntee lapsensa luontee ja tavan toimia parhaiten.
Arvioini perustuu siis parinkymmenen vuoden taakse
ELi maailma, koulu ja pesukoneet ovat varmasti muuttuneet, oletko tutustunut koulun nettisivuihin? Mene ja tutustu kouluun.
kuulostaa tutulta.
Taitaa ne aikuiset miehet pyörittää halukkaita pikkutyttöjä ihan koulusta riippumatta vielä nykyäänkin, ellei jopa enemmän :/ Että sen varaan en laskisi koulunvalintaa. Samoin saattavat kuulua alkoholi ja tupakka kuvioihin jo ala-asteella, kuten esim. meidän pienessä maalaiskoulussamme 10 vuotta sitten.
10 vuotta sitten olisin myös kiljunut riemusta, jos mut olisi lähetetty sisäoppilaitokseen. Ah mikä kuri ja järjestys, joita ei osattu kotona pitää eikä opettaa! Osastolle heitettiin 11-vuotias, kun oli niin hankalaa elää sen kanssa. Ja osastolla olikin ainoa aika elämästä, kun multa oikeasti jotain vaadittiin ja kun suostuin tottelemaan, kun tein läksyt ja siivosin huoneeni. Kotiinpäästyä ei mennyt kauaakaan kun tottui taas siihen, ettei mitään tarvi tehä ja koulu saa mennä perseelleen ilman että kukaan piittaa paskaakaan.
Joten jos lapsi haluaa niin antaa edes kokeilla, tuskin siitä haittaakaan on.
ja lopetin muutaman viikon jälkeen.
Kotimatka oli liian pitkä, 500 km ja en sopeutunut porukkaan. Meno oli aika armotonta, enkä olisi arempana viihtynyt noin isossa porukassa. Viikonloppujen vietto oli ongelma, koska kotiin ei kannattanut joka viikonloppu lähteä ja asuntolassa ei saanut olla.
Muuten kyllä pärjäsin yksinäni ja muutin 15- vuotiaana lukioon lähtiessä toiselle paikkakunnalle, vaikka kotona olikin kaikki asiat kunnossa.
Omat reippaat tyttöni pärjäisivät varmasti tuollaisessa paikassa ja porukassa paremmin, mutta en mielellään silti päästäisi pois kotoa noin nuorena.
Kokisin todellista epäonnistumista, jos tuonikäinen lapseni haluaisi muuttaa pois kotoa.
miksi noin ajattelet ja miksi olet nuoresta noin riippuvainen?
Kokisin todellista epäonnistumista, jos tuonikäinen lapseni haluaisi muuttaa pois kotoa.
miksi noin ajattelet ja miksi olet nuoresta noin riippuvainen?
En ole tuon kirjoittaja, mutta samaa mieltä.
onnistunut.Pääsin siis paremmille arvosanoille ja opin vastuuta itsestäni, minulle siis hyvä päätös.
Pitää olla oikeella tavalla kiinnostunut asiasta ja luja. Jos nuoresi on kapinallinen , en päästäisi.Toki sinä voit lapsesi poiskin ottaa mutta luulisin että siinä vaiheessa kun asiat ei suju kuten olisit halunnut lapsellasi on jo niin vahva verkko ympärillä ettet maha juuri mitään.
Toisaalta jos lapsesi joutuu kiusatuksi tms. sekin on kova paikka ja sinun tulee olla tuntosarvet koholla. Koulun maine varmasti vaihtelee vuosittain riippuen minkälainen porukka milloinkin opiskelee....MULLA OLI HYVÄ KAVERIPIIRI.
Maailma eikä Anna Tapiokaan ole mustavalkoista, ja jos jotain, sen tuo koulu opetti. Siellä olevat aikuistuvat aiemmin, varmaan taas sekä hyvässä ja pahassa. Viina, tupakka ja irtosuhteet eivät kuuluneet minun ja kavereideni elämään, joten sielläkin on varaa valita seuransa. Ei noihin tarvitse osallistua, jos ei halua.Ihanaa aikaa me vietettiin siellä iltaisin, tavallista nuoren tytön elämää läksyineen ja haaveineen ja murheineen. Huonekavereksi yritetään saada toisistaan pitävät ihmiset, ja vaihdot onnistuvat. Opettajilla ja henkilökunnalla oli mielestäni paljon aikaa ja kiinnostusta nuorille, siihen "kasvun tukemiseen", vai miten sitä sanotaan. Harrastuskerhoja oli tarjolla todella paljon. Koti-ikävä vaivasi alkuun, mutta ei juuri muuten. Kävin tosin joka viikonloppu kotona, ja vanhemmat joskus viikollakin. Oli ihan tavallista, että jonkun vanhemmat kävivät viikolla kylässä, ei mitenkään noloa.
Tässä nyt jotain hajatelmia. Kysy lisää jos haluat kuulla :) asiat on varmaan muuttuneet paljon, ja tietysti se, että päästätkö noin nuorta ylipäätään pois kotoa, on Sinun itsesi ratkaistava.
Oli kuulemma silloin yleinen ongelma siellä?
en lähttäs noin nuorta
3 vuoden kuluttua se muuttaa luultavasti kuitenkin lukion/amiksen/vastaavan perässä jonnekin opiskelija-asuntolaan, sitten on edessä joko lisäjatkokoulutukset tai työelämä. Minnekäs sen sisäoppilaitoksen enää saisi mahdutettua?
taas meni tuonne 6 vuotta kestäneen kiusauksen vuoksi, jolle kotikunnan koululaitos ei saanut mitään stoppia aikaiseksi. Piti vaan ymmärtää muita ja erilaisia ihmisiä. Hän sai tuolta omia kavereita ja koulu alkoi mennä parempaan suuntaan. Ei varmaan ollut koulun suosituin oppilas eikä paras, mutta löysi oman paikkansa ja itsevarmuuden.
Mun oma muistikuva 90-luvun lopulta oli että muita tavallisia nuorten ongelmia tuolla oli ihan kuten muuallakin mutta koulukiusaamista ainakaan tyttöjen puolella ei.
Kokisin todellista epäonnistumista, jos tuonikäinen lapseni haluaisi muuttaa pois kotoa.