Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Tökerö anoppi.

Vierailija
25.01.2010 |

Oltiin eilen kylässä anoppilassa ja kun alkoi olemaan kotiin lähdön hetki sanoi anoppi että "Justiina" aikoi jäädä meille yöksi, ei tarvi sitten huomenna mennä tarhaankaan. Kun lapsi kuitenkin alkoi pukemaan ulkovaatteita päälle niin anoppi siihen että eihän sun ollut puhe lähteä vaan jäädä tänne. Kertoi vielä oikein malliesimerkin tuttavaperheen lapsesta joka on monta viikkoa aina kerrallaan mummulassa mökillä. So!



Luuleeko anoppi todella että tuollaisella käytöksellä saa lapsen sinne yöksi. Ei todellakaan. Varsinkaan jos ei osaa alkeita edes käytöksessä.

Kommentit (157)

Vierailija
81/157 |
25.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voi soittaa aikuisesti ja sopia aikuisesti.



Vierailija
82/157 |
25.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin jokasen lapsen vanhempi päättää yökylästä!



Vaikka jonkun ystävän vanhempi sanoo että SOPII, niin puhuu aina siitä omasta puolesta.

Ei kukaan voi mennä toisen kotiin, hakea lasta ja sanoa että me päätettiin hakea Martti yöksi meille! :D

Ei, vaan se on että voidaan ajaa sinne Martin kotiin ja KYSYÄ voiko Martti tulla.

Ja siihen joko sopii TAI ei sovi.



Miten tällänen asia on niin vaikeaa? Oletteko te perheellisiä, aikuisia?



49

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
83/157 |
25.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta se on silti eri asia. Lapset ovat isompia ja yökyläaloite tulee lapsilta.



Tässä anoppi itse ehdottaa jotain pienen lapsen kuullen, jonka ap sitten kieltää.

Vierailija
84/157 |
25.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei vanhempi ole kusipää vaikka sanoo EI!

Muuten vanhempi ei hoida kasvatustaan jos ei voi sanoa mihinkään ei.



Ei minun yli anoppi kävele, vaikka joskus kun mennään vaan käymään kylässä saakin päähänpiston että lapsi jäisi yöksi.



Miten anoppi muka ei kunnioita miniää? Ei tossa tullut mitään epäkunnioitettavaa: mummo ei haukkunut tai arvostellut, koitti vähän taivutella että joku muukin saa lastenlapsensa luokseen -miksi se pitää ottaa hävyttömyytenä eikä nähdä että mummo aidosti välittää ajasta lapsen kanssa?



Kyllä minä näen huonona kasvatuksena sen että kun joutuu jotain kieltämään näkee siitä tuollaista tuskaa.

Kuuluu vanhemmuuteen kieltää.

Miksi sen kaverin yökylät saa kieltää, estää lasta menemästä? Laittaa kotiarestiin? Ei osta karkkia, kännykkää, tietokonetta.



Miten pitkälle lapsen mielyttämisessä te menette?

Vai onko tässä takana joku lapset ekat 6 vuotta mielyttämistä ja sitten tulee seinä vastaan ja lapsen pitää vaan päivässä oppia ettei kaikkea saa?



49

Vierailija
85/157 |
25.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

lapsen kuullen lainkaan.



Jos käy, hän samalla luo vaikutelman siitä että äiti on ilonpilaaja, joka pilaa häneltä ja lapselta hänen ehdottamansa ilon.



Anoppi ei kunnioita miniäänsä, koska kysyy tuollaista ensin lapselta ja kun äiti joutuu kieltämään kerää pisteet kotiin.



Minun äitini ei koskaan kiellä meidän lapsilta mitään. Syövät sohvalla, juoksevat ympäri kämppää leivät käsissä, penkovat ja sotkevat jne.



Ja hän tekee tätä aina. Teki sitä jo meillä kotona kun minä olin lapsi. Isä oli se mänttipää, joka palautti järjestyksen, piti kuria ja vaati asioita.

Vierailija
86/157 |
25.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minun lapset on 4- ja 5- vuotiaita.

On pyytäneet yökylään jokusen vuoden jo. Joskus sallin ja joskus en.



Kyllä se pettymys on lapselle aina pettymys, tapahtuu se sitten tarhaikäselle tai kouluikäselle.

Muistan itsekin miltä tuntui kun ei saanutkaan mennä. Kaverikyläilyssä ikävää on vielä se lisäämässä että kaverin vanhemmille sopii ja sitten omat vanhemmat ei anna lupaa kun päästään kotiin kysymään.



Minusta on normaalia että joskus lapsi kysyy yöksi ja joskus mummo ja vanhempi sanoo ettei sovi.



Tästä ei ollut meillä eilen sen kummempaa vääntöä.

Mutta tollasella ap.n käytöksellä ei saa kuin lapsesta kasvamaan semmoisen joka ei pettymyksiä siedä.

Ei lasta voi kasvattaa pullossa 7 vuotta ja sitten olettaa ettei lapsi vastusta kun vanhempi ALKAA sanomaan ei.



49

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
87/157 |
25.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ap sedä anoppiaan ollenkaan, joten olisi ihan sama vaikka pyyntö tulisi kirajllisesti kolmena kappaleena; ap keksisi kuitenkin jonkin niuhottamisen aiheen. Surullista.

Vierailija
88/157 |
25.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos anoppi toimisi noin.



Ap:han kertoo että anoppi on ylikävellyt jo vuosia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
89/157 |
25.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä meilläpäin yökyläily on aloitettu aikaisintaan tuossa eskari-iässä.



Missähän slummissa mahdat asua?

Vierailija
90/157 |
25.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta sehän kysytään siltä joka jäisi yöksi!!

AAAAA!

Kyllä minä pidän tuollasta hissuttelua jokseenkin kummallisena; ei saisi olla sponttaaneja ideoita? Kun äiti on muuten "tylsä"? Jösses.



Meilläkin lapselta kysytään olisiko kivä jäädä yöksi ja lapsi ymmärtää että äiti/isä päättää.



Minusta jokasella kodilla (ystävällilläni, vanhemmillani, anoppilassa, kummeilla) on kaikilla omat säännöt kotonaan TAI ei ole jos pääsee helpommalla ja meillä on kotona omat säännöt.



Ei siinä ole meillä lapsista mitään kummaa että kotona pyydetään lupa saako syödä olkkarissa porkkanan tai leivän -johon saa luvan tai syö ruuan keittiössä ja mummolassa taas saa painattaa ruuan kanssa pitkin taloa, oma äiti taas ei anna lähteä koskaan keittiöstä ruuan kanssa.



Minusta tässä asiassa EI ollut voittajaa, koska lapsi ei saanut jäädä yöksi (lapsen voitto) tai lapsi ei saanut jäädä yöksi (mummon häviö). Kumpaakaan ei tapahtunut!

Tässä minusta lähinnä äiti käytti valtaansa sanomalla vastaan ja näin tehtiin.

Mutta minusta tuohon kysymykseen pitää vastata jo kun sitä kysytään, ei jättää asiaa leijumaan ilmaan ja ajatella että pitäisi mummon tajuta että se tarkottaa ei.



49

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
91/157 |
25.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei kai noin sosiaalisesti avutonta ihmistä olekaan?

Ja minusta tuollainen on ap.n anopilta huonoa käytöstä.

Kauhulla odotan oman anoppini vierailua. VAikka kuinka olisin valmistautunut siihen niin aina hän jotain kautta osaa läväyttää että jään ihan huuli pyöreänä katsomaan. JA sitten hän suuttuu, joka ikinen kerta on joku asia mennyt pieleen kun ei olla käyttäydytty kunnolla anopin mielestä. Sitten hän itkee ja huutaa näitä asioita lapsille.

Eikä meillä ainakaan lapset osaa antaa itkevän ja huutavan mummon jutuja mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Eikä tartte osatakaan.

Anopin mukaan esim.häntä kohdellaan huoonosti kun hän ei saa omia koiriaan tuoda allergiaperheeseen eli meille.

Vierailija
92/157 |
25.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sekin käsittää kaiken mitä sanon, ihan nurinkurisesti ja näkee jopa mun ilmeissäni omituisia piilomerkityksiä.

Sen kanssa ei voi puhua eikä sopia mistään kuin kahden täyspäisen aikuisen ihmisen kesken vaan aina jälkikäteen saan kuulla, että olin taas sitä ja tätä ja häntä ei arvosteta ja ties mitä soopaa.

Kyseessä ei siis onneksi ole mieheni oma äiti! Ihmettelen välillä miten appi onnistuikin noin vaikealuonteisen uuden vaimon itselleen löytämäänkin.

tulee mieleen äitini, joka laittoi välit poikki ystävättäreensä seuraavasta syystä:

He olivat teatterissa. Väliajalla kävivät naistenhuonessa. Äitini jäi puuteroimaan nenäänsä ja ystävätär meni vessakoppiin ja otti käsilaukkunsa mukaan.

Siinä se. Äitini laittoi välit poikki, koska hänen mielestään oli törkeää käytöstä ottaa käsilaukku mukaan. Sillä kuulemma ystävätär viestitti äidilleni, ettei luota tähän! Se laukku olisi pitänyt jättää vessakäynnin ajaksi äitini huostaan...

Minusta äitini käytös on outoa, mutta ap varmaan ymmärtää häntä täydellisesti!

Hän loukkaantui verisesti siitä, että se ystävätär vei käsilaukkunsa mukanaan vessakoppiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
93/157 |
25.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei kai noin sosiaalisesti avutonta ihmistä olekaan?

Ja minusta tuollainen on ap.n anopilta huonoa käytöstä.

Kauhulla odotan oman anoppini vierailua. VAikka kuinka olisin valmistautunut siihen niin aina hän jotain kautta osaa läväyttää että jään ihan huuli pyöreänä katsomaan. JA sitten hän suuttuu, joka ikinen kerta on joku asia mennyt pieleen kun ei olla käyttäydytty kunnolla anopin mielestä. Sitten hän itkee ja huutaa näitä asioita lapsille.

Eikä meillä ainakaan lapset osaa antaa itkevän ja huutavan mummon jutuja mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Eikä tartte osatakaan.

Anopin mukaan esim.häntä kohdellaan huoonosti kun hän ei saa omia koiriaan tuoda allergiaperheeseen eli meille.

asiaan mitenkään.

Vierailija
94/157 |
25.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

että jäisi moiseen mummolaan.



Eikä sillä, että lapsen vanhemmat päättävät lapsen asioista ole mitään tekemistä sen kanssa, missä ovat. He päättävät niistä aina ja jos niistä halutaan puhutaan, niistä puhutaan vanhemmille, eikä koskaan lapsen kuullen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
95/157 |
25.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Helppoa on elämä jos tuollaisesta asiasta tulee näinkin suuri ongelma. Toivottavasgti ap tiesi on sileä, en tiedä miten kestäisit oikeita ongelmia ja vastoinkäymisiä.

Vierailija
96/157 |
25.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin, tai vuosia on ap noin ajatellut! Ei ihme että tuli paha mieli ihan peruskysymyksestä, kun asenne on tuo -ollut jo vuosia-

Minusta tuossa ei kävellä yli. Ihan normaali kysymys johon joku ottaa hernettä.

Korkeintaan mamma itse näyttää "voimiaan".



93.

Me ei tehdä niinkuin kaikki "muut", me tehdään niinkuin meidän perheelle sopii.

Ja lapset nauttii niin kotona, mummolla olosta. Ei tartte nähdä elämää jonain taistelutantereena.

Meillä on omat säännöt omassa kodissa ja muilla on omansa.

Kannattaisiko kasvaa aikuiseksi? Ei vanhemman homma ole olla mukava.



Tee sinä niinkuin "muutkin", näkee miten pitkälle sillä pääsee! ;)



49

Vierailija
97/157 |
25.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

eleitä ja ilmeitä; "mitähän se nyt tolla tarkotti" "nyt se yrittää loukata mua kun nokka on tuossa asennossa" jne.

Vierailija
98/157 |
25.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

pässinlihaa. Ap on niitä naisia, jotka ei laske anoppia perheenjäseneksi. Meillä onneksi molemmat mummot on perheenjäseniä, joiden aikana ei tarvii käydä esittämään mitään, vaan voi tosiaan jopa sopia jostain asiasta ensimmäistä kertaa, ihan peräti sen lapsen kuullen.

Ap on ihan tyypillinen suomalainen nainen. Hänellä perheen käsitys on aika suppea, siihen ei kuulu enää isovanhemmat. Ei mitään ihmeellistä. Ihan suomalainen perusmuija tämä ap.

Vierailija
99/157 |
25.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

tai oikealta perheenjäseneltä. Tuollaiset lasten menot päätetään aikuisten kesken, ei lasten kuullen.

Vierailija
100/157 |
25.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

[i Ihan normaali kysymys johon joku ottaa hernettä.

[/quote]




mitään, vaan "totesi" epämääräisesti veikistellen jotain. Ap:täkin voisin kuvitella ärsyttävän vähemmän, jos anoppi olisi oikeasti esittänyt suoran kysymyksen:



"Oltiin eilen kylässä anoppilassa ja kun alkoi olemaan kotiin lähdön hetki sanoi anoppi että "Justiina" aikoi jäädä meille yöksi, ei tarvi sitten huomenna mennä tarhaankaan. Kun lapsi kuitenkin alkoi pukemaan ulkovaatteita päälle niin anoppi siihen että eihän sun ollut puhe lähteä vaan jäädä tänne. Kertoi vielä oikein malliesimerkin tuttavaperheen lapsesta joka on monta viikkoa aina kerrallaan mummulassa mökillä."

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme kolme yhdeksän