Lue keskustelun säännöt.
Tökerö anoppi.
25.01.2010 |
Oltiin eilen kylässä anoppilassa ja kun alkoi olemaan kotiin lähdön hetki sanoi anoppi että "Justiina" aikoi jäädä meille yöksi, ei tarvi sitten huomenna mennä tarhaankaan. Kun lapsi kuitenkin alkoi pukemaan ulkovaatteita päälle niin anoppi siihen että eihän sun ollut puhe lähteä vaan jäädä tänne. Kertoi vielä oikein malliesimerkin tuttavaperheen lapsesta joka on monta viikkoa aina kerrallaan mummulassa mökillä. So!
Luuleeko anoppi todella että tuollaisella käytöksellä saa lapsen sinne yöksi. Ei todellakaan. Varsinkaan jos ei osaa alkeita edes käytöksessä.
Kommentit (157)
Jos asiaa tullaan minulta kysymään, kysyn aina onko kaveri puhunut jo vanhemmilleen asiasta ja soitan aina ennen kuin suostun yhtään mihinkään.
Samaten tarkistan aina lapselta, kauanko hän saa olla kylässä, onko hänen perheessään tarkoitus syödä milloin ja mitä jne.
Eli teen lapselle selväksi, että me vanhemmat olemme yhteisrintamaa ja aikuiset päättävät asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten jo moneen kertaan sanoin niin tämä ei ole ensimmäinen ja eikä varmaan viimeinen kerta kun hän näin tekee. Silloin aikoinaan jo isompien kanssa asiasta on anopille mainittu mutta kun ei tajua niin ei tajua. Hän vain on tuollainen möläyttelijä joka ei ajattele. Joskus appikin on hänen kanssaan helisemässä.
Tietenkin lapset opetetaan pettymyksiin ja minä äitinä hyvän itsetunnon omaavana sellaisena en pety jos lapsi sanoo petyttyään esim ettei tykkää minusta koska hetken kuluttua hän kuitenkin tulee ja halaa ja sanoo rakastavansa. Nyt olikin vain puhe anopin käytöksestä ei lasten pettymyksistä.
Mutta heti kun kuuli mieheltäni että taitais tulla äitiä ikävä niin anopin piti mainita tuttavaperhe jossa lapsi tosiaan on aina kesällä viikonkin mummulassa mökillä. No voi voi. Meidän lapsi ei ole. Kaikki eivät ole samanlaisia vaan lapsiakin on erillaisia. Toisen tykkäävät olla yöt kotona jne.
t. AP
että toisen lapsen vanhemmat suostuvat yökyläilyyn kysymättä toisen lapsen vanhemmilta.
Vanhemmat sopivat tuon keskenään, eivät lapset tai lapset ja toisen lapsen vanhemmat.
kännyköitä, eikä meillä lankapuhelinta, ihan itse pikkujaloin kaverin kanssa kipiteltiin kysymässä vanhemmilta lupaa...
Miten anoppi voitti?
Sehän halusi lapsen yökylään, eikä saanut!
Tajusitko mitään mitä kirjoitin?
Meillä siis lapsi jos kysyy mummolle yöksi niin sen voin kieltää -toki myös mummo sanoo ettei sovi.
Ap voisi ottaa toisen tyylin ja tuupata lasta hoitoon.
Jos mummo kysyy lasta yökylään minä sen silloin vanhempana päätän jääkö vai ei!
Miksi ap ei siis sano napakasti ettei nyt jää.
Koska ei halua tuottaa pettymystä lapselle? Huhhuh.
Joskus sanon että sopii: senkus! Ja joskus olen ikävä äiti ja sanon ettei nyt sovi. Eikä siihen tarvitse mitään selityksiä. No, ehkä sekin riittää että tuotan lapselle pettymyksen.
Meillä eilen lapsi kysyi mummolaan, ei päässyt ja se siitä.
Ei tälläsestä asiasta voi tehdä mitään valtataistelua. Ei vanhemman tai isovanhemman jotka tappelee jostain "vallasta".
Mikä ihmeen valta?
Taitaa olla vanhemmuus itseltä hukassa jos tällänen asia jää ITSEÄÄN vaivaamaan.
Vanhemman tehtävä on tuottaa lapselle myös pettymyksiä.
Näin lapsi sietää pettymyksiäkin. Eikä vanhemman tartte varoa sanojaan tai pelätä mitä muut puhuu.
Ja tälläsestä yökylästä on ainakin meidän perheessä normaalia sopia extempore. En koe vanhemmuuttani uhatuksi sillä että mummo pyytää lasta yöksi.
49
Kuten jo moneen kertaan sanoin niin tämä ei ole ensimmäinen ja eikä varmaan viimeinen kerta kun hän näin tekee. Silloin aikoinaan jo isompien kanssa asiasta on anopille mainittu mutta kun ei tajua niin ei tajua. Hän vain on tuollainen möläyttelijä joka ei ajattele. Joskus appikin on hänen kanssaan helisemässä.
Tietenkin lapset opetetaan pettymyksiin ja minä äitinä hyvän itsetunnon omaavana sellaisena en pety jos lapsi sanoo petyttyään esim ettei tykkää minusta koska hetken kuluttua hän kuitenkin tulee ja halaa ja sanoo rakastavansa. Nyt olikin vain puhe anopin käytöksestä ei lasten pettymyksistä.
Mutta heti kun kuuli mieheltäni että taitais tulla äitiä ikävä niin anopin piti mainita tuttavaperhe jossa lapsi tosiaan on aina kesällä viikonkin mummulassa mökillä. No voi voi. Meidän lapsi ei ole. Kaikki eivät ole samanlaisia vaan lapsiakin on erillaisia. Toisen tykkäävät olla yöt kotona jne.
t. AP
teet kärpäsestä härkäsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten anoppi voitti?
Sehän halusi lapsen yökylään, eikä saanut!Tajusitko mitään mitä kirjoitin?
Meillä siis lapsi jos kysyy mummolle yöksi niin sen voin kieltää -toki myös mummo sanoo ettei sovi.
Ap voisi ottaa toisen tyylin ja tuupata lasta hoitoon.
Jos mummo kysyy lasta yökylään minä sen silloin vanhempana päätän jääkö vai ei!
Miksi ap ei siis sano napakasti ettei nyt jää.
Koska ei halua tuottaa pettymystä lapselle? Huhhuh.
Joskus sanon että sopii: senkus! Ja joskus olen ikävä äiti ja sanon ettei nyt sovi. Eikä siihen tarvitse mitään selityksiä. No, ehkä sekin riittää että tuotan lapselle pettymyksen.Meillä eilen lapsi kysyi mummolaan, ei päässyt ja se siitä.
Ei tälläsestä asiasta voi tehdä mitään valtataistelua. Ei vanhemman tai isovanhemman jotka tappelee jostain "vallasta".
Mikä ihmeen valta?
Taitaa olla vanhemmuus itseltä hukassa jos tällänen asia jää ITSEÄÄN vaivaamaan.Vanhemman tehtävä on tuottaa lapselle myös pettymyksiä.
Näin lapsi sietää pettymyksiäkin. Eikä vanhemman tartte varoa sanojaan tai pelätä mitä muut puhuu.
Ja tälläsestä yökylästä on ainakin meidän perheessä normaalia sopia extempore. En koe vanhemmuuttani uhatuksi sillä että mummo pyytää lasta yöksi.49
Samaa ajattelen minäkin!
nykyaikaa jo kauan. Voisin väittää, että puhelimeton koti on aika harvinaisuus ollut 70-luvun jälkeen.
Ja aika marginaalista vetää sitä tähän. Vai väitätkö että nykyään joku elää ilman puhelinta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos ei suostu kyykytettäväksi. Jos on noin iso ongelma, niin miksi ei voi puhua suoraan, vana tullaan tänne kitisemään. Lapsellista jos mikä. Mikään asia ei selviä, jos ei siitä puhuta suoraan.
Sehän on selvä asia. Niin eivät tee hyvät vanhemmat, jotka ovat eri mieltä lapsen kasvatuksen linjanvetoja koskevasta asiasta (kuten perheen säännöistä), eivät edes eron jälkeen, koska jos näin tehdään, lapsi alkaa käyttää tätä hyväkseen ja pelata vanhempia toisiaan vastaan.
Se, pääseekö lapsi yökylään vai ei, ei ole kasvatuksellinen erimielisyys eikä sääntöasia, vaan normaali päivittäinen päätös. Lapsi oppii, että käytännön asioista sovitaan neuvottelemalla. Joskus yökyläily sopii kaikille, joskus ei, eikä siitä sen ihmeempää.
Jos anoppi olisi ehdottanut lapselle, että tästä lähin lapsi viettää joka viikonloppu yhden yön mummolassa, niin sitten olisin ap:n kanssa samaa mieltä eli anoppi olisi kävellyt vanhempien yli. Tässä oli kuitenkin ihan tavallinen tilanne, anoppi koetti kepillä jäätä mutta se petti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nykyaikaa jo kauan. Voisin väittää, että puhelimeton koti on aika harvinaisuus ollut 70-luvun jälkeen.
Ja aika marginaalista vetää sitä tähän. Vai väitätkö että nykyään joku elää ilman puhelinta?
elänyt :) Että revippä siitä
Oltiin eilen kylässä anoppilassa ja kun alkoi olemaan kotiin lähdön hetki sanoi anoppi että "Justiina" aikoi jäädä meille yöksi, ei tarvi sitten huomenna mennä tarhaankaan. Kun lapsi kuitenkin alkoi pukemaan ulkovaatteita päälle niin anoppi siihen että eihän sun ollut puhe lähteä vaan jäädä tänne. Kertoi vielä oikein malliesimerkin tuttavaperheen lapsesta joka on monta viikkoa aina kerrallaan mummulassa mökillä. So!
Luuleeko anoppi todella että tuollaisella käytöksellä saa lapsen sinne yöksi. Ei todellakaan. Varsinkaan jos ei osaa alkeita edes käytöksessä.
kun ei voi kysyä selkeää kysymystä suoraan (edes lapselta, saati sitten ap:ltä) vaan antaa ymmärtää, että kyseessä on mahdollisesti jonkinlainen vitsi. Ei kai lapsikaan voi tajuta mitä anoppi oikeasti haluaa, saattaa jopa kuvitella että mummo pilailee hänen kustannuksellaan... Minustakin on siis tökeröä käytöstä, ei niinkään ap:tä kohtaan, mutta lasta kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai kuitenkin tajuat, että se ei ole tavallista.
Eikä liity mitenkään vuoden 2010 tilanteeseen, vai mitä?
nykyaikaa jo kauan. Voisin väittää, että puhelimeton koti on aika harvinaisuus ollut 70-luvun jälkeen.
Ja aika marginaalista vetää sitä tähän. Vai väitätkö että nykyään joku elää ilman puhelinta?
etteikö sellaisia olisi ollut ja voisi olla vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai kuitenkin tajuat, että se ei ole tavallista.
Eikä liity mitenkään vuoden 2010 tilanteeseen, vai mitä?
ja ap joka kauhistelee lapsen pettymystä, joutuu ikävään tilanteeseen.
Vaan ei ole vielä kertaakaan kysynyt yli 9 vuoden aikana. Onneksi sentään miehen äiti, oma anoppini, ottaa joskus lasta yökylään. Muuten ei voitaisi koskaan viettää siipan kanssa hetkeäkään kahdestaan.
Minusta lapsenlapsen hoitaminen on kyllä selkeästi isovanhemmilta palvelus, ei loukkaus. Tietysti tarjouksen esittämistavassa voisi olla tässä tapauksessa rukattavaa, mutta siitähän voisi juuri ystävällisesti mainita anopille, tai sitten antaa asian olla.
1990-luvulla, ei liity tähän mitenkään.
Eikä lapselle edes synny mitään pettymystä, jos hän tietää, että päätös on aikuisten välinen.
1990-luvulla, ei liity tähän mitenkään.
Eikä lapselle edes synny mitään pettymystä, jos hän tietää, että päätös on aikuisten välinen.
se siitä.
Niin, yhdessä. Kaunis sana jota et noudata! :D
Mitä eroa on siinä että kaveruksien vanhemmat päättää että lapset voi olla toisen luona yötä tai sitten ei. Ja sama ei toteudu mummon kanssa?
AInahan se menee niin että se sopii ensin toiselta ja sitten kysytään toiseltakin! Saivartelua jos lähdetään siihen että asia on SOVITTU kokonaan kysymällä vaan toisen vanhemmalta. :))
Minusta pieneltä lapselta voi kysyä haluaako jäädä yöksi.
Jos ajattelee että mummon kuuluu ensin nykiä hihasta ja "anella" lupaa sinulta niin nostat itsesi vaan jollekin jalustalle!!
Ei lapsi sitä päätä vaikka haluaa tai häntä pyydetään, vaan sanoo että haluaa ja sen päättää vanhempi. Joka sanoo että sopii tai ei sovi.
Ihan yhtäläinen pettymys se on ettei vanhempi anna mennä ystävälle tai mummolle.
Ja miten tähän liittyy se että lapsi tykkää olla kotona?
Kyllä minunkin 3 lasta viihtyy kotona mutta viihtyy myös mummolla -ja sietää kun ei pääse yöksi.
Ja kun itse välillä kysyy saako lapsi tehdä sitä tai tota niin se mummokin joskus sanoo ei.
Mutta kyllä minusta mummojen/pappojen oikeus on lelliä lapsenlapsiaan. Ehkä tulet sen jonakin päivänä itse huomaamaan (ja tallot miniän varpaita)?
Mahtavaahan se on tosin, jos lapsi saa paljon niitä positiivisia kokemuksia yökyläilystä, ilman että vanhempi alkaa ajattelemaan että tässä nyt mummo kusee jaloille koska kehtaa lapsen kuullen asiasta puhua!? Vanhemman tehtävä on tuottaa pettymyksiäKIN.
49
vaan äiti on kusipää kun kieltää mummon tarjoaman ilon.
Tuossa anoppisuhteessa on selkeästi ylikävelyn maku, ei anoppi kunnioita ap:ta vanhempana.
asiasta kauhean ongelman; kyse oli siitä että ensin kysytään toisen vanhemmilta käykö kylästely heille ja sitten tullaan kysymään sinulta ja teille ei käykään... Huoh sun vänkäämistä. ja joudut tuottamaan siis lapsellesi pettymyksen.