Keskenmenon/keskenmenojen jälkeen uuteen yritykseen

Thelma, mä katsoin osittain tuota dokkaria. Osittain siksi että hyppäsin sen ja Subilta tulleen leffan välillä. Mua alkoi heti liikuttaa se dokumentti niin paljon et oli pakko vaihtaa välillä leffan puolelle.

Heti kun bongasin sen ohjelmatiedoista, aloin miettiä et onkohan musta katsomaan sitä vielä. Eikä musta oikein ollu. Tai olisin mä halunnut katsoa sen kokonaan ja voinutkin, mut se ois ollut sit kyllä ittensä itkettämistä. Kai tosta km:sta on kuitenkin vielä sen verran vähän aikaa (2vko:a) ja kun se ei edes ole vielä ohi, niin tunteet pinnassa. Mut yhdyn kyllä sanaasi, oli koskettava! Elämä on lahja ja uskon että meistä jokainen arvostaa uutta elämää aivan eri tavalla tällaisen kokemuksen jälkeen.

Tuntuu vaan niin epäreilulle miten toiset raskautuvat vasten tahtoaan ja esim. edellisessä työssä jouduin olemaan tekemisissä parinkin narkomaniperheen kanssa...kyllä silloin mietin usein vielä kotonakin että mitähän niille lapsille (vieläpä vauvoille) mahtaa kuulua.

Unelmoin ainakin kahden lapsen perheestä mut tällä hetkellä tuntuu että se yksikin olisi niin iso lahja että olisin varmasti ikionnellinen jo siitä. Niin kuin tässä ehdittiikin jo tämän alkuraskauden aika huomata. Voi sitä huumaa!



Inna, mahtavaa! Onnittelut "pöydän puhdistumisesta"! Nyt ei muuta kuin peuhaamaan vaan! :) Ja tottakai saa kysyä - ei kaikkien viikkoja voi mitenkään muistaa! Km tapahtui siis 9.viikolla, siitä on nyt kaks viikkoo aikaa. Kyllä ne vielä keskiviikkona ultraa mut tää tämän päiväinen lääkäri sanoi et kaikua aiheuttaa istukan rippeet kohdussa.



Mä en kyllä tajua mitä tää järkky päänsärky on...lääkäri sanoi ettei pitäis kyllä Cycoteceista johtua. Joka tapauksessa kolmas päivä jo ja välillä kipuilee kyllä ihan kunnolla. Tunti sitten otettu särkylääkekään ei ainakaan vielä auta. Mulla ei muutenkaan kovin usein pää kipuile, niin siksi ihmettelen että mistä johtuu.

Voisko olla yhteydessä tähän km:n...? Onko muilla ollut? Kurkkukipu meni ohi joten flunssalta todennäköisesti vältyin. *kopkop*



Väsymystä ja herkuttelua täällä oli ilmassa muillakin, joten niistä en vielä huolestu ;)



Mulla oli muuten myös tuo Thelman tummasuklaa-kikka käytössä viime talvena kun oli kunnon urheilukausi päällä, ja se toimi oikeesti! Itse en kanssa tummaa suklaata levynä muuten juuri "kuluta" mutta ne pari palaa päivässä piti mut poissa kaupan karkkihyllyiltä ja muiden namipusseilta :) kannattaa kokeilla muidenkin makean nälkää vastaan taistelevien! Mut mikähän auttais suolaisen naposteltavan himoon?



Täytyis jatkaa yhden opiskeluprojektin tekoa...pääkipuilu vaan haittaa vähän motivoitumista. Täytyy ottaa tämä vielä keskiviikon vastaanotolla puheeks jos sinne saakka jatkuu.



Kuulutaan taas :) -e-



P.s. Minnis, muakin kiinnostaa sun vointis? Ja oliko Siilinkarin kaakaot pysyneet ennallaan? ;)

takaisin kun en päässyt muokkaamaan mun edellistä viestiä ja vielä piti kysymäni että miten Elladahin jälkitarkastus meni? Toivottavasti hyvin!



ja Katjalah, muuttuiko sun flunssa nyt sitten jo antibioottikuurihoitoon - menikö poskionteloihin? vai onko joku muu pöpö? Pikaista paranemista sinnekin joka tapauksessa!



Ei mulla tainut olla muuta :) Kivaa päivän jatkoa kaikille!

Pitäisi vetää nuorimmat ulos...



Tuosta dokumentista, en ole nähnyt, kun telkkaria meillä ei ole....... No tuhosin sitten suurimman osan viestistäni, mutta en kerkiä uudelleen kaikkea naputella. Mullahan on keskoslapsi itsellä, ja tuon osastolla ollessa aikanaan sai nähdä monenlaista aina huumevieroituksessa olleista vauvoista alkaen. Ja niitä surullisimpiakin kohtaloita valitettavasti kohtasimme. Meidän poika vain sattui syntymään yhdeksän viikkoa liian aikaisin, kun oli kiire joulupukkia katsomaan (pojan oma selitys keskosuudelleen, syntyi 21.12). Tuo on alusta alkaen ollut ihan terve lapsi, muuta seurauksia keskosuudesta ei ollut kuin ensimmäisten vuosien infektioherkkyys - ja sitähän voi olla täysaikaisena syntyneillä lapsillakin.



Muuten, kun moni on harmitellut sitä ettei kirjottaessaan pääse selailemaan toisten kirjoituksia niin minä ainakin aina avaan tämän vastauksen kirjoituksen toiseen ikkunaan, voi sitten välillä hypätä selaamaan noita juttuja.



En oikein itsekään tiedä, missä se tauti asustaa... keuhkoputkentulehdusta tuo arvauskeskuslääkäri veikkasi (labrakokeita ei otettu) - kun nyt olen köhinyt enempi tai vähempi reilu pari viikkoa niin kirjoitti sitten heti antibiootit.

Juu, mun hyvän "muistin" salaisuutena on kanssa toinen selain, jossa katson aikaisempia kirjoituksia :)



Emmylle, tänne vaan naapuriksi! Jätettiin luistimet sittenkin naulaan ja käveltiin tuossa -15 asteen kelissä sinne Siilinkarille makkaralle ja takaisin. Oli hyvät makkarat ja muutenkin mukavaa! Kevät auringossa reissu vasta paranee. Luistelua olisi tarkoitus kokeilla järvellä ens viikonloppuna, mutta vähän jännittää kun mies muistutteli, että olen aina kaatunut pari kertaa... kannattaakohan mennä riskeeraamaan? hmm. Testaan tulevana viikonloppuna sen kaakaon :).



Joudun lähtemään vielä asioille, mutta vastaan nopeasti raskausoireista. Olen voinut tosi hyvin, eniten oireita on ollut vatsan turvotuksesta ja nippailusta/viiltelyistä. La, su ja tänään puolen päivän aikaa ällötti, mutta se meni ohi. Viime raskaudesta en oksennellut, mutta päätä särki ja ällötysolo kesti melkein koko työpäivän. Olenkin miettinyt koska se alkaa vai onko tämä raskaus jotenkin erilainen. Pitäisi kyllä ottaa rennosti eikä vertailla, mutta helppoa se ei ole, kun on kaikki tuoreena mielessä.



Rinnat on kasvanut aivan kamalasti ja nyt ne ovat alkaneet kipeytyä. Näin kävi muuten viimeksikin, ettei alussa ollut mitään. Pelkään, että nämä jättibuubsit paljastaa mut töissä raskaaksi...:) toivottavasti ei! Viime aikoina aamun erikoisena on myös ollut kiljuva nälkä - yleensä kun ei maistu mikään aamuisin.



Nyt menoks ja kirjoittelen illemmalla lisää!



Minnis, rv 7+0 (kumpa kaikki olisi hyvin!!)

..niin penteleesti, että vaan takan eessä ois hyvä :) Eilen illallakin sängyssä kietouduin tiukalle kerälle täkin alle ja silti värisin kylmästä! Niin ja tänään pari kertaa hienoista huippausta.. dpo6 ja jo alkaa oireiden arpominen;D Vaan meikäläisen km:n jälkeisen ajan hurjan oirehistorian valossa ei voi tietää mihin uskoa – ja kannattaako ylipäätään uskoa mihinkään muuhun kuin veritestiin..



Juu piti munkin Tattaraalle mainita, että täälläkin tuo 26 on ihan normikiertoa, kuten näkyy sitten olevan Innallakin.



Ääh, Emmy, miten voi nyt tuollainen tuuri sulla olla! Että ovat siellä noin sekoilleet ja pääset kaavintaan sitten vasta ke. Uudet tsemppaukset multa sitten sinne keskiviikolle:) Kyselit myös päänsärystä: Mulla oli km:n jälkeen kummassakin kierrossa samaan aikaan useita päiviä (ei pms aikaan) kestävää piinaavaa päänsärkyä, johon eivät oikein lääkkeet tuntuneet millään tehoavan. Päänsärky tuntui hormonaaliselta ja ne säryt mulla usein sellaisia ovatkin, että lääkkeetkään eivät meinaa auttaa.



Toivotaan, että Elladan jälkitarkastus menee ti mukavissa merkeissä eli et ole sairastunut ja pääset paikalle ja kuulumiset olisivat hyviä.



Thelma, olen minäkin pistänyt silmälle, että meitin pino se vaan keikkuu aina tuolla huipun tuntumassa (ja usein eräs yökukkuilija nostaa sen kärkipaikalle vähän pidemmäksikin aikaa, jos muita virkkuja ei ole liikkeellä..). Ja ovis se sulla siellä vielä vaan jatkaa oireiluaan. Toivottavasti miehen viettely onnistui:) Kerroit, että viikko oviksen jälkeen on sulla jo yleensä nuo raskausoireilut alkaneet. Millaisia ovat sulla olleet ekat merkit ja onko molemmila kerroilla olleet samat nuo alkuoireet? Mulla on kyllä myös aina ekat oireet ilmaantuneet viikon sisällä.



Hienoo Inna, että näyte oli nega (tää onkin liki ainoita kohtia milloin tuosta ilahtuu näissä ympyröissä..)! Ja piristystä väsyneeseen olotilaasi lähettelen.



Katjalah, meilläkin on keskoslapsi, joten nuo asiat täälläkin kovin tuttuja. Meillä tytölle jäi keskosuudesta johtuvaa oireilua pidemmäksikin aikaa, mutta ei kylläkään onneksi mitään varsinaista isompaa ongelmaa/diagnoosia. Kirjoittelinkin jo tuolla ykkössivun alkupuolella asiasta.



En ole nyt tämän km:n jälkeen kokenut mitään suurta ”kasvun” paikkaa, kun valitettavasti sellaisia on tielle osunut jo eri muodoissa aiemminkin ja osa niistä tuollaisia usean vuoden juttuja, jotka sitten saavat kyllä ajatuksia uusille urille. Vaikka olen kyllä ylipäätään ollut aina syvälliseen ajatteluun taipuvainen, mikä ei tarkoita sitä, etten osaisi hullutella.



Ja vielä Minnis, onpa mukava kuulla, että olet voinut suht hyvin. Hymyilytti nuo superbuubsit, jotka sut kohta paljastavat:)



Voikaa hyvin,

Pilvilinna

...jatkan vielä tarinointiani. Viimeksi piti kyllä mainita, että kiitos kaikille kyselijöille, kun olitte kiinnostuneita oireistani :). Tämä pino ja te saatte kyllä mut hyvälle tuulelle.



Katsoin kanssa eilen sen Lyhyt elämä dokkarin ja itkin alusta loppuun saakka. Mies kävikin välillä kysymässä, että kannattaako just SUN tota katsoa... Oon ollut aika kova pillittämään viime aikoina ja itken nykyään kaikkea maan ja taivaan välillä. Ohjelmassa oli jotenkin sydäntä särkevää pienen Lydia-tytön isän suru ja ahdistus, toki kaikkien kohtalo kosketti. Mulle keskenmeno on opettanut Innan tavoin nöyryyttä. Ainakin lastenhankintaa ajatellen ja sitä kuinka nykyään elämässä pyritään suunnittelemaan ja hallitsemaan kaikki. Kyllähän mekin aika tarkoin harkittiin se, koska pillerit jätetään pois ja siten koska lapsi olisi tervetullut. Näitä tuntemuksia on vaikea selittää, mutta uskon, että meistä tulee nyt nöyrempiä vanhempia näiden vaikeuksien kautta, jos lapsi jossakin vaiheessa tulee.



Oon nähnyt taas kummallisia unia viime aikoina. Viime yönä synnytin vanhan ala-asteeni vessassa tyttövauvan. Kaikki meni oikein hyvin ja pesin lasta onnellisena ;). Mitä lie etiäisiä. Mielenkiintoista nähdä mitä unia ensi yönä nään, toivottavasti jotakin mukavia. Ensimmäisessä raskaudessa näin paljon painajaisia, vaikka kuulemani mukaan isät niitä näkee..



Mulle muuten kuuluu raskausoireisiin tuo palelu, Pilvilinna. Mies ihmetteli, että mistä lähtien olen ruvennut nukkumaan villatakki päälle kun hytisin petissä. Hyvä oire siis.



Thelmalle ja Innalle lemmekkäitä oviksia! Pian on taas jännät paikat.



Emmylle paljon tsemiä kaavintaan, josset ole huomenna langoilla tai en ehdi kirjoittamaan. Uskon, että se menee hienosti ja toivut nopeasti.



Hyvää yötä kaikille!



Minnis

Esikoisen odotus aikanaan oli oikea malliraskaus, mitä nyt jäin yksin rv13, kun minua yli kymmenen vuotta vanhempi "isä" päättikin että on liian nuori perheellistymään. Tuota ei sitten sen koommin ole näkynyt ja hyvä niin (näin jälkikäteen ajatellen). Raskaus oli helppo ja poika syntyi rv39+5 (tai ultran mukaan 40+0)... Ainoa, mikä sen raskauden aikana kerran säikäytti oli verinen vuoto rv15, mutta se oli vain se kerta ja hyvin niukka.



Kakkonen sitten oli ensimmäinen biologisesti yhteinen lapsemme nykyisen mieheni kanssa (tuo on täysin ottanut omakseen myös esikoiseni ja on ainoa isä, jonka poika tunnustaa)... Se oli alusta alkaen erilainen raskaus, pahoinvointi iski päälle kp20, plussasin rv3+0. Viikkoa myöhemmin alkoivat vuodot. Muutamaan kertaan hyppäsin noiden takia lääkärissä ja vielä rv 9+ tuli vuotoja, jolloin tilanne katsottiin ihan ultralla ja siellähän se poika heilutteli... (nuo vuodot olivat kuitenkin aivan erilaisia kuin nyt näissä kahdessa viimeisimmässä, tämä viimeisin vaikka menikin hyvin varhaisvaiheessa kesken vuoti runsaasti eiliseen asti eli melkein viikon) ... Oksentelut ja muut alkuraskauden vaivat helpottivat joskus rv 13+ ja sen jälkeen sitten kaikki menikin hienosti - tai niin kuvittelin... Kunnes sitten rv31+1 aivan yllättäen tulivat supistukset ja poika rynni maailmaan. Hengityskoneessa tuo oli paripäivää, nasaalissa pari viikkoa, kaapissa reilut kolme viikkoa ja sairaalassa viisi viikkoa. Sairaala-aikana sydämestä löydettiin ultralla pari reikää, mutta ne umpeutuivat itsellään, myös aivoissa epäiltiin alkuun olevan jotain häikkää, mutta sitten kehitys lähti kulkemaan normaalisti.



Syytä keskosuuteen ei edes etsitty sen kummemmin, sanottiin vain, että näitä sattuu toisinaan… Eli en osannut asiasta sitten sen enempää huolestua ja ajattelin, että se oli vain sattumaa, eikä tulisi seuraavissa raskauksissa toistumaan. Niinpä, kun kakkonen oli reilun vuoden ikäinen ja lopetin imetyksen – kyllä vaikka tuo oli viisi viikkoa sairaalassa niin kotiuduttuaan tuo tarrasi tissiin kiinni ja imi kuin olisi ikänsä siinä roikkunut, vaikka sairaalassaoloaikana en edes yrittänyt imettää kuin pari kertaa! – alettiin yrittää seuraavaa. Ja siinä raskaudessa sitten tuli selville se, miksi kakkonen syntyi keskosena. RV23+0 sairaalakontrollissa kohdunkaulan todettiin ultraamalla lyhentyneen noin 1,5 senttiin ja sisäsuun auenneen 1cm, samoin ulkosuu oli auki ja suljettua kanavaa välissä siis noin tuo 1,5cm. Eli ei kuin lepoon enemmän tai vähemmän loppuraskauden ajaksi. Tuolloinkaan en vielä täysin ymmärtänyt tilannetta, totuus valkeni vasta rv30+ kontrollissa sairaalassa, kun tilanne oli edennyt sellaiseksi, että oli jäätävä sairaalaan makaamaan, enkä saanut muutamaan viikkoon liikkua kuin vessaan ja suihkuun.



Kolmosen odotus meni kuitenkin loppujen lopuksi ihan hyvin ja tyttö syntyi rv37+3. Kolmosen odutusajan rankkuuden ja toisaalta myös muiden ongelmien (tyttö on multiallergikko ja atoopikko), vuoksi seuraavaa uskalsi yrittää vasta muutaman vuoden tauon jälkeen. Ja kun sitten aloin nelosta odottaa niin alku oli yllättävän helppo, ei ollut vuotoja kuten kakkosesta ja kolmosesta, ei noissa vaivannutta pahoinvointia eikä kolmosen odotusaikana vaivannutta mahdotonta päänsärkyä. Alkuraskaus oli siis todella helppo… mutta rv16 alkoivat supistukset ja ne eivät olleetkaan mitään pieniä kivuttomia harjoitussupistuksia vaan oikein kipujen kanssa. Kuitenkin onnekseni varsin vaarattomia (sen tiedän nyt jälkikäteen, mutta kyllä sitä monesti pelkäsi…) Rv23-synnytys rv37+0 olin käytännössä katsoen enemmän tai vähemmän taas täysin vuodelevossa – tällä kertaa tosin ei sairaalajaksoja tarvittu vaan sain olla kotona. Silloin tuli monesti vannottua ettei enää ikinä! …… Silti jo pari kuukautta nelosen syntymän jälkeen olin sitä mieltä, että kyllä ainakin yhden vielä uskaltaa (olen aina toivonut kahdeksaa lasta, niin monta tuskin tulen saamaan)…. Yllättäen sitten kesällä jo aloin odottaakin imetysehkäisystä huolimatta, mutta se päätyi rv8 alkaneisiin vuotoihin (ilmeisesti oli mennyt kesken hieman aiemmin). Tuolloin kyllä alusta alkaen oli oudon oireeton olo enkä oikein osannut vielä täysin asiaa uskoa (ja ironista kyllä, la oli päivälleen sama kuin meidän keskosella…). Sitten tämä äskettäinen perään.



Joten hieman tällä hetkellä mietin miten tästä eteenpäin, jaksanko todella vielä sitä raskausajan henkistä prässiä – etenkin kun nyt nämä viimeisimmät ovat osoittaneet, että koko ajan saa olla pelko persiissä.



Siinäpä se… Tuli pitkä sepustus omasta navasta, nyt tiedätte tilanteeni.



Toivottavasti Emmyllä menee tämänpäiväinen sairaalareissu hyvin!



Minnikselle toivotan ihanaa odotusaikaa. Mullakin tuo palelu oli nelosen odotuksessa oikeastaan selkein ja ensimmäinen oire (mulla oíreet on vaihdelleet laidasta laitaan eri raskauksissa) – tässä viimeisimmässä myös palelin ihan helkkaristi. Mutta nyt en enää tiedä, oliko sitten kyse raskausoireista vai joko se oli tämä flunssakin silloin päällä.

pääsin sinne ( kuopus oksenteli edellisen yön vaihteeksi) Enpä nyt tiedä miten siihen suhtautuisi.

Vauvamme oli ollut täysin terve kromosomeiltaan, kuoli tosiaan tulehdukseen jonka sai vesien menon takia. Ei tiedetä miksi ne kalvot ei kestäneet nyt toista kertaa peräjälkeen ja se on sitten riskinä jos raskaudun. Lisää riskejä olisi edelliset raskaudet joista vain yksi on ollut täysin normaali.

Tosin sitten lääkäri sanoi että raskautta seurattaisiin tosi tarkkaan. Mutta eihän se anna takuita että hyvin kävisi, ja kalvoja ei voi mitenkään vahvistaa.

sain pillerireseptin kouraan ja käskettiin miettimään mitä tehdään.

AAAARKS !!!! Tää on aika kamalaa kun syli huutaa vauvaa mutta en taas ikinä haluaisi samaa kokea jo vauvankin vuoksi, ei hänelläkään ollut helpot viimeiset ajat masussani. Vähän on masentunut olo.

Ovis olisi just käsillä ja munasolu näkyi kypsyvän, että valmiudet olisi, mutta täytyy tosiaan miettiä mitä kannattaa riskeerata.

Laitan joskus lisää kun tästä tokenen.

Kaikkea hyvää kaikille.

T. Ellada

Mä olin eilen jälkitarkastuksessa ultrassa ja sano et vähän on kohtu viel koholla mut ei limakalvot mitenkään paksut vai miten se sano mut et oli aika arka kun teki sisätutkimuksen ja sen jälkeen oli paikat kyl tosi kipeet ja sano et varmuudeksi verikokeille et katotaan tulehdusarvot ja raskaushormooni ja tänään kävin ja tulehdus arvo alle 5 et se oli hyvä mut raskaushormooni oli viel 100 et ens viikolla ma uudestaan.

Toivottavasti sieltä nyt olis tullu kaikki ja laskee siks hitaasti ku viimiset hyytymät ym tulivat vasta 15.1 et siitä ei ole viel kauaa...

Jälkivuotoa mulla ei ole enää ollut mutta su hain apteekista niitä alapäänmaitohappoja vai mitä ne nyt oli ku oli sellasta rusehtavaa vähän ja haisi hieman oudolle ja se auttokin kyl heti et nyt olis muuten kaikki ok kun sais tos arvon laskemaan...



jaksuja kaikille*hali* :)



mua rupes naurattaan omakirjoitus ko olen ihan ku siitä mainoksesta et "miten se nyt sano" tai mitä ne nyt oli " ha ha taidan olla vähän väsy ku 10h työpäiviä olen tehnyt =)

Pahoittelen mun sekavaa tekstiä. Mun päivä on ollut aika syvältä, ei ole mitään erityistä syytä, mieli on vaan ollut maassa.



Tässä huomaa, miten eri tavalla eri paikoissa asioita hoidetaan. Vauvafani menee uudestaan hcg-kontrolliin, kun hcg on 100. Mulle soitettiin sairaalan naisten taudeista eilisestä hcg-kontrollista. Hcg on 130, mut sanoivat, että on ok eikä vaadi jatkokontrolleja. Pitäisköhän sitä huolestua, mulla on kuitenkin keskenmenosta vähän kauemmin kuin Vauvafanilla.



Meillä on nyt oviksen hyödyntäminen vähän heikoilla. Oireet on sen verran epämääräiset, että en tiedä oikein, koska ovis on. Eli en tiedä, onko tää kierto mennyt ohi vai ei. Eilinen miehen viettely jäi sit siihen, kun mulla oli sellainen olo, että jos haluan raskaaksi, nyt on pakko ruveta lemmiskelemään. Ahdistustahan siitä tuli ja tehokas fiiliksen lopauttaja. Nyt on kyllä tilanne se, että viimeksi matkaan saatetut pikkukaverit ovat jo henkensä heittäneet, että jos ovis on ollut esim. eilen, saa unohtaa raskaushaaveet tämän kierron osalta. Muutenkin mulla oli jotenkin kurja olo eilen. Tuli ihan itku, kun haluan lasta niin kovasti ja mut asia ei vaan ole niin yksinkertainen. Nukuin sit aika huonosti, mikä aiheutti sen, että tänään on ollut ihan kamala päivä. Mulla oli aamulla sellainen olo, että en halua enkä jaksa lähteä töihin. Työpäivästä selviydyin jotenkuten, vaikka sekavia taisinkin pääasiassa puhua. Ja koko ajan on itku herkässä. Ärsyttävää. Näissä tunnelmissa tuskin tulee yritettyä, että jos vaikka ovis ei oliskaan vielä mennyt.



Pilvis, kyselit mun raskausoireista. Molemmilla kerroilla ovat olleet samanlaiset ja alkaneet viikon päästä oviksesta. Ekalla kerralla en tajunnut, että on kyse raskausoireista. Epäilin asiaa vasta pari päivää ennen testaamista eli siinä vaiheessa, kun oireita oli jatkunut lähes viikon. Toisella kerralla tunnistin ne heti. Eli mua palelsi, oli vähän sellainen olo, että olis flunssa tulossa, sit vähän kovemman urheilusuorituksen jälkeen tuli tosi huono olo, joka jatkui varmaan puoli tuntia (normaalisti saattaa hetken heikottaa), tissit oli arat ja kasvoivat saman tien kuppikoon (eli mulla kans megabuubsit tuntui huutavan, että raskaana ollaan). Tokalla kerralla kävi myös niin, että kuvotus alkoi jo viikko oviksen jälkeen. Kyllä noi Pilviksen oireet kuulostavat lupaavilta. Pidetään peukkuja!



Katjalah, kiva että kirjoitit raskaushistoriaasi. On aina kiva lukea, että miten muilla on raskaudet menny.



Ellada, kurjaa, että jälkitarkastuksessa oli ikäviä uutisia. Tuo on vaikea tilanne, päättää, mitä tehdä. Tsemppiä.



Minnis, mielenkiintoisia unia sulla. Mä en nähnyt raskaana ollessani unia, mutta keskenmenon jälkeen näin sellaisia unia, joissa mulla olikin lapsi. Oli kauhea herätä aamulla ja tajuta, että sitä lasta ei ole edes tulossa. Toivotaan, että Minniksen unet jatkuisivat positiivisina.



Mä taidan nyt mennä hakemaan siitä mun suklaalevystä kaksi seuraavaa palaa.



Thelma

oikein paljon jaksuja ja piristystä.

Mulle sanos hoitaja kyl kans et on ihan normaalia et on viel koholla mut silti sanoi et laittaa viel lähetteen uusintaan...



Unista vielä et mä näin sillon kun muka olin raskaana ni koko ajan unta et mulla vauva ja välil kaksoset mut sit tuulimunan jälkeen olen nähnyt monta kertaa että moni muu mun tuttu on raskaana mutta en minä :(



Mä kans mietin et tuleeko ovis vai eikö tule ja huomaanko sitä vai en vai tuleeko menkat vai tuleeko niitäkään pitkään aikaan et onko kroppa ihan sekasin et en tiä mitä miettii mut jotenkin kyl kaikki"suunnitelmat"olen sysännyt johonkin hukkaan ja elän päivä kerrallaan...tää homma jotenkin palautti maan pinnalle et ei ne asiat aina mene niin ku haluaa ja suunnittelee...



Mutta hei tytöt!!! ajatellaas näin et kohta on kevät ja keväthän menee "rintoihin" ;) ja se on hedelmällisintä aikaa ja vaikka mitä et toivotaan et jokainen meistä on raskautuu ja vauvat pysyy mukana loppuun asti :) taas mä hetken positiivinenkin ha ha



Ja nyt kattomaan suurinta pudottajaa :)

Mä teen tänään töitä kotona, kun ei ole tunteja, joten ehdin tännekin roikkumaan.



Mulla on nyt jotain ihme oireita. Eilen jo vähän ihmettelin oloa. Oli aika kipeä olo (ei missään nimessä sellainen olo, kun on ollut raskauden alussa) ja mahaan koski. Nyt yhä edelleen on mahakipua,joka ei muistuta menkkakipuja, alkuraskauden kipuja eikä oviskipuja. En tiedä, onko mulla jäänyt kohtuun muhimaan jotain raskausmateriaalia (vuoto on loppunut kuitenkin melkein kaksi viikkoa sitten) vai mistä on kyse. Raskaana mä en kyl vielä voi olla, kun keskenmenosta on vasta 3,5 viikkoa ja vuotoa tuli 2 viikkoa, josta ensimmäinen viikko hyytymiä. No, täytynee seurata tilannetta. Vois vaikka tilata netistä testejä niin, että voi seurata hcg:n tippumista itse ja sit jos olo ei kohene täytyy mennä ultraan. Ärsyttävää.



Oli kyl ihana, ettei tarvinnut lähteä töihin, kun pakkasta oli aamulla 24 astetta. Tällä kelillä on niin inhottava miettiä, mitä sitä pukis päälle, että tarkenee kävellä bussilta töihin ja sit taas, ettei töissä paistu, kun osissa luokista on aika kuuma. Nyt voi vaan nököttää verkkareissa ja hupparissa kotosalla.



Mä olen kans varsinaisen raskaussuunnittelun kyllä siinä mielessä unohtanut, että en mieti enää, milloin olis hyvä aika raskautua jne. Tottakai haluaisin raskautua heti ja saada syksyllä sen lapsen, mutta tällä hetkellä järkevintä lienee suunnitella elämäänsä niin, että ei laske mitään raskauden varaan. Jos raskaaksi tulee ja se jatkuu, niin sit mietitään asioiden järjestämistä sen mukaan. Enemmän mulla tällä hetkellä pyörii mielessä työ- ja opiskeluasiat. Syksyksi mulla ei siis ole vielä töitä ja meillä on töissä vähän sellaisia muutoksia, että vaikka töitä tarjottaisiin en ole varma, haluaisinko jäädä ja toisaalta mulla on aika pitkä työmatkakin. Jotain pitäis siis kehittää. Mulla on käynnissä myös jatko-opinnot, mutta tutkimusaiheeni ei enää innosta ja uusi ohjaaja ei kauhean riemuissaan ollut siitä, että mulla ei olekaan väikkärin aihetta. Ehkä mä vaihdan alaan ja opiskelen uuden ammatin. Jos vaikka pyrkis prinsessaopistoon, onkohan sinne pääsykokeita?



Mukavaa keskiviikkoa kaikille!



Thelma

... nyt oon kärttynen. Tekisi mieli vaan murista ja nurista ja olla peiton alla. Alkuviikko mennyt lasten sairastelun kanssa ja huomenna yritän raahata ahterini sitten vihdoinkin työmaalle - ja innostus on katossa jipii :/. En tiiä liekkö menkat tulossa vai mikä tässä nyt risoo ... toivottavasti edessä oleva saleilu kohentaa mielen.



Mulla on ihan samat fiilikset ku Thelmalla raskautumista ei suunnittele kyllä mitenkään. Olehan Thelma tarkkana nyt ettet kohtutulehdusta ota itsellesi vaan :( ja toivottavasti sinne ei mitään ole jäänyt vaan nyt muhimaan. Yllättävän paljon sieltä mulla nimittäin tavaraa tuli nyt viimeisimmässä reilusti enemmän kun ensimmäisessä km:ssä että arveletko että olisiko sieltä tullut sitten kaikki kun sun se hcg arvokin oli vielä koholla ??



Raskaita asioita ihmisillä mietittävänä (oliko se ellada) ja puntaroitavana - voimia niihin juttuihin. Kuinka emmy sulla meni tämä päivä ?



Nyt mentävä on ... palataan Inna

Päivän urheilut on tehty. Oli ihan mukavaa, vaikka en kauheasti saanut itsestäni irti ja kivan vakiohjaajan tilalla oli sijainen.



Inna, kurjaa, että sielläkin on ärtymystä ilmassa. Toivottavasti salitreeni saa paremmalle tuulelle! Mulla onneksi yleensä käy niin.



Kyllä mullakin nyt tuli aivan eri määrä tavaraa ulos kuin ekalla kerralla. Suurin osahan tuli kahdessa päivässä, mukana kunnon klimppejä. Viikon jatkui kunnon vuoto ja ajoittain tuli hyytymiä. Sit seuraava viikko oli niukempaa. En mä tiedä yhtään, onko sieltä kaikki tullut. Tilasin tänään netistä raskaustestejä. En niinkään raskauden toivossa vaan siksi, että voi testailla laskisko hcg ja tesi menis negaksi. Netistä löytyneen tiedon mukaan toi mun hcg-taso vastaa sitä, että oli 2-3 viikkoa hedelmöityksestä, joten näkyy siis varmaan vielä testissä. Yllättävän pitkään se testissä näkyy, viimeksi meni tosi nopeasti negaksi. Jos ei ensi viikon aikana mene negaksi, täytyy mennä lääkäriin.



Emmy, miten meni?



Thelma

Kiitos kaikille ensinnäkin tsemppauksesta ja huolenpidosta.

Täällä aletaan olla taas aika tolpillaan, tai ollaankin mitä nyt masua nipistelee mutta särkylääkkeet tepsii siihenkin.

Kävin jo iltapäivällä lukemassa kuulumisianne mut pää oli vielä sen verran pöpi etten jaksanut vielä alkaa kirjoittaa eikä sekavilta jutuilta ois voinut välttyä!

Toimenpide meni mitä ilmeisemmin hyvin. Menin polille 8:00, mut operoitiin n.11:15 ja mies haki mut kotiin 14:00. Mut on nukutettu kerran aikaisemmin, mut silti se jännitti aika paljon. Ehkä lähinnä siksi että edelliskerralla hoitajilla oli ilmeisesti ollut vähän jo paineita saada mut hereille, kun reaktio oli semmoinen "No huh, heräsithän sinä!!". Mut nyt sippasin tosi nopeesti ja heräsinkin vissiin ihan niin kuin pitikin.

Mulle tehtiin toimenpiteen alussa kohdun tähystys jotta operoiva lääkäri sai mahdollisimman tarkkaan paikallistettua kohdan missä istukkaa vielä oli ja se palanen poistettiin sitten kuulema kevyellä imukaavinnalla(?) eikä muuhun kohdun ympäristöön koskettu. Saan hoitokertomuksen vielä postissa mut näin hoitaja mulle kertoi.

Heräiltyäni söin polilla vielä aamupalat kera kaffen, kävin veskissä ja sainkin lähteä jo kotiin. Tosi nopeesti kävi kyllä kaikki, aamun odotteluista huolimatta.

Nyt pitää sitten vielä lepäillä huominen päivä ja perjantai meillä onkin opinnoista vapaa joten varsinaiseen opiskeluarkeen paluu tapahtuu maanantaina. Mut nyt tämä on sitten tivottavasti ohi... vähän haikea olo tuli tänään kun tajusi että nyt tämä raskausprosessi on todella tullut päätökseensä, vaikka eihän tuolla masussa ole köllötellyt ketään enää kahteen ja puoleen viikkoon!

Toisaalta tämä on nyt uuden elämänvaiheen aloitus. Pyrin katsomaan nyt eteenpäin ja keskittymään parisuhteeseen, opiskelujen saamiseen taas ruotuun ja siinä sivussa siihen uuteen yritykseen :) se on ainos asia mikä tällä(kin) hetkellä antaa mulle eniten voimaa.



Ja hei, ei ole mitenkään mahdotonta etteikö tästäkin porukasta voisi vielä syntyä monta 2010-vauvaa! Vasta tammikuun loppua mennään :) eli ei muuta kuin joululahjatoiveet toteen ja plussatuulia tälle keväälle!

Mä alan nyt ekaks odottelemaan menkkoja (jos jaksan). Mieskin kurtisti kulmiaan kun sanoin et pitäis kortsuja hommailla jos meinaa päästää paineita ;)

Eka tietty pitää seurata tuleeko miten tuota vuotoa nyt toimenpiteen jälkeen. Tällä hetkellä ihan ok niukkaa.



Toivottavasti Innankin mieli piristyi jumpan myötä kuten Thelmallakin. Liikunta saa aikaan kyllä ihmeitä. Mä puran usein kiukunpuuskat myös siivoamiseen - ja sit on hyvä mieli kun huusholli on siisti!

Thelmalle kyllä suosittelin ultraa. Mä ainakin yllätyin että näin kauheiden vuotojen, mitkä vielä loppuivat itsestään, jälkeen kohtuun jäikin vielä sitä istukkaa. En olis ikinä osannut arvata, jos sitä ultrassa ei olis nähty. Eli jos sä et oo käyny ultrassa tämän km:n jälkeen (en muista), niin suosittelen... etenkin jos noita tuntemuksia vielä vaan tulee! Ja sit taas jos ultrassa käy ja siellä ei ole mitään (toivottavasti), voi ainakin olla huoleti.



Vauvafanin jälkihoito hoidetaan ainakin ihailtavan tunnollisesti! Noin sen kuuluisi mennä ympäri Suomen.



Kiitos Katjalah kun jaoit raskauskertomuksesi! Oli tosi mielenkiintoista lukea. Aika tapahtumarikasta menoa kyllä, mutta onneksi monta elävää (ja eloisaa? :) ) lasta!



Onko Pilvilinna jo testaillut?! Vai missäs vaiheessa sun kierto nyt olikaan?



Minniksen puolesta oon tosi onnellinen! Niin kiva kuulla miten sun raskaus etenee ja viikkoja tulee koko ajan lisää! Oliko teillä jo neuvola varattu? ja menettekö varhaisultraan? Sori kun en muista, jos oot näistäkin jo täällä jutellut!



Elladalle ISO hali! Niin vaikeita juttuja, etten oikein osaa sanoa mitään.



Ainiin, mä laitoin meidän neuvolalle palautetta mun epäpätevästä ohjeistamisesta (noi veriryhmäkämmit yms.) ja sain sieltä joltain ylilääkäriltä vastauksen jossa hän myönsi ettei saamani ohjeet ole vastanneet neuvoloiden yleistä käytäntöä kuinka tulisi toimia. Oli erittäin pahoillaan ja asiasta tullaan kuulema keskustelemaan minua ohjeistaneen hoitajan kanssa, sekä kaikkia kaupungin neuvoloita + terveysasemia muistuttamaan kuinka vastaavissa tilanteisa kuuluisi toimia.

Olen tyytyväinen jos tämä oikeasti menee näin eteenpäin, mut eipä ne mulle tätä tapahtunutta pysty mitenkään korvaamaan... Harkitsin pitäiskö olla yhteydessä vielä potilasasiamieheen, mut edelleen - tapahtunutta ei saa tupahtumattomaksi.



Ja niin, piti vielä kysyä mistä Thelma tilasit testejä ja minkä merkkisiä? En oo tilannu testejä netistä aiemmin ja tarjontaa on niin paljon etten oikein tiedä mitä sitä sitten tilais.



Kauniita unia kaikille, Emmy

.. mutta ihanaa, kun piipahdin vielä tänne ja näin varsinkin Emmy sun kirjoituksesi. Sen lämminhenkisyys sai tuntemaan oloni paremmaksi! Ja oli kiva kuulla, että kaikki oli mennyt ihan mallikkaasti siellä kaavinnassa. Thelmalla ja Innallakin näköjään olleet fiilarit tänään alhaalla ja mulla myös. Tai eivät olisi olleet, mutta työympyröihin liittyviä konfliktinpoikasia ollut tänään ja oon ihan puhki poikki ja päätä särkee vimmatusti. Ei toivoakaan yöunien saapumisesta päänsäryn ja sekavien tunnelmien takia. Mutta nyt alkaa kyllä jo vähän helpottaa.



Sorry siis ladyt, jos en jaksa kauheasti nyt kaikkia tsemppailla ja kommentoida. On vaan niin voipunut olo. Ja lisäksi tässä kaikenmoista oireenpoikasta, jotka saattavat pään pyörälle ja ihmettelemään missä oikein taas mennään. Ti illalla työpäivän lopulla alkoi aivan alavatsaa sattua kummasti. Ei mitään jomotusta, vaan ”viivasuoraa” kipuilua aivan alhaalla. Oli vaikea kävellä töistä kotiin, joka askeleella vihloi. Ja tietenkin muistelin, että tuollaista rasituskipua mulla on ollut raskauksien aikana työpäivän päätteeksi (fyysinen työ). Pitikin mennä ajattelemaan noin! Lisäksi eilen ja tänään join kupin kahvia (siis yhden per pvä) ja siitäkös mun keho ei tykännyt. Tärisytti, sydän hakkasi, tulin huonovointiseksi ja kiihdytti aineenvaihdunnan superteholle niin, että sitten pissattiin ja hartaasti (sorry..). Ei vkonloppuna vielä yksi kuppi kahvia tuollaista reaktiota saanut aikaan, kummaa.. Ja muutenkin pari päivää ollut yhtä vessassa loikkimista. Töissä normieväät eivät riitä, koska huono olo tulee yllättävän nopsaan, ihan kuin verensokeri laskisi ennätystahtia punaiselle. Koko naama kaulaa ja niskaa myöten räjähti täyteen finnejä jo su. Hubaa.. Mieli on herkkänä. Ja just kun pääsin teille kertoilemaan herkutteluvimmasta, niin nyt ti alkaen ei ole tehnyt enää mieli karkkiakaan, hääh? Ke söin vähän jätskiä ja yhden pallon sain alas, imelyys ällötti. Olen yrittänyt löytää joka ikiselle tuntemukselle jonkun järkeenkäyvän selityksen, lähinnä pms-oireiksi niitä laittaen. Alkoivat vaan vähän aikaisin tällä kertaa, mutta sellaista sattuu.. Takaraivossa tietty takoo ajatus, että jospa kuitenkin. No, lähiaikoina sitten selviää, onko pms pahentunut vai tärppi käynyt.



Jospa to yrittäisin kommentoidakin jotain. Sorry nyt, kun meni pelkäksi oman navan pyörittelyksi.



Piristystä ladyt,

Pilvis

Emmy, kiva, että kävit kertomassa kuulumisia. Ja mukavaa, että sulla on katse tulevaisuuteen. Tuo kortsujen käyttö km:n jälkeen on kyl sellainen juttu, että jätettiin meillä väliin. Eikä sitä kierron väliin jättämistä kaikki edes suosittele.



Mä en ole siis käynyt ultrassa jälkitarkastuksessa, ainoastaan silloin päivystyksessä, kun keskenmeno tuli. Silloin kohdussa oli tietysti vielä raskausmateriaalia. No, täytyy kuulostella oloa ja katsoa, tarviiko mennä lääkäriin.



Emmy, mä ostin Testikaupan testejä (www.testikauppa.fi). Mulla oli niitä aikaisemminkin. Ovat ihan kohtuullisen herkkiä. Siinä vaiheessa kun Clearbluen viikkotesti näytti 1-2, tuo näyttää himmeää, mut selvästi näkyvää viivaa.



Voi sua Pilvis, sä todellakin olet yön kuningatar. :) Ikävää, että on työn aiheuttamaa alakuloa. Mä oon just kans tollanen, että esim. konfliktitilanteista tulee hirveä hedari ja en saa nukuttua. Oli asia mikä tahansa, toivottavasti tilanne helpottaa.



Mut noi Pilviksen oireet kuulostaa tosi lupaavilta. Mä kävin tsekkaamassa mun vanhoja sepustuksia, niin mulla alkoi oireet jo vajaa viikko oviksen jälkeen. Pidetään peukkuja, ettei Pilviksellä olis kyseessä pms....



Mukavaa päivää kaikille! Mä rupean työn touhuun.



Thelma

Halusin vaan kertoa Pilvikselle että nuo sulle ilmaantuneet oiraat kuulostaa ainakin tismalleen samanlaisille mitä mulla joulukuun alussa oli jo ennen plussausta. Olin ihmeissäni kaikista finneistä mitä tuli, palelin etenkin iltaisin vaikka oltiin etelänkohteessa lomareissulla, heräilin öisinkin vessaan ja siihen et tissit oli kipeet eikä tiennyt miten nukkuis. Silloin ajattelin vaan et onpas menkkaoireet voimakkaat. Jotenkin en osannut edes kuvitella että voisin olla raskaana. Siinä sitten viikon mittaan lipittelin viiniä yms. joka päivä...ennen kotiin lähtöä siihen tuli kyllä stoppi kun tuli ekan kerran semmoinen olo että mitä jos...!? Palattiin Suomeen ja oltiin vielä ennen kotiin lähtöä hotellissa yötä. Hotelliaamiaisen jälkeen mulle tuli ekaa kertaa toooosi huono olo. Pötkötin vaan hotellihuoneen sängyssä vaikka olis jo pitänyt alkaa jatkaa matkaa...voin autossa tosi huonosti ja pelkäsin että mitä kotimatkasta tulee, mut se meni sitten ohi. Kaikki hajut ällötti ja jännitti äidin luo meno ja siellä kaikkien niiden jouluntuoksujen kohtaaminen, yöks. Sillon olin ihan varma et nyt on kyllä apteekin kautta mentävä. Aatonaattoaamuna sitten plussasin ekan kerran. Jälkeen päin katsottuna tosi selkeet oireet oli. Se on kyllä jännä, että tuo oli ainoa kerta kun koin noin jäätävää huonovointisuutta. Aamukahvit jäi kyllä koko raskauden ajan juomatta, kun normaalille kahvijuopolle ei enää kaffe maittanutkaan. Mut pönttöä en tosiaan halaillut kertaakaan koko raskauden aikana.

Koskas sä Pilvis meinasit testailla? Kyselinkin jo et missä vaiheessa sun kierto olikaan, kun en muista... Mua jännittää jo sun puolesta, noi oireet kuulostaa vaan niin samoille kun itselläni oli tuolloin joulukuussa! Oi vitsi... pääsispä niihin samoihin fiiliksiin itsekin taas pian.

Ja superbuubseista piti vielä kertoa omakohtainenkin kokemus... katsoin eilen meidän matkakuvia ja ei hemmetti mitkä jättitissit mullakin oli tuolloin lomalla! Ne on kyllä nyt jo kadonneet...en mä sillon jotenkin itte osannut kiinnittää niihin alkuun huomiota. Mut nyt ne oikein pistää silmiin noista matkakuvista ja sitähän se aristus silloin meinas. Mies ei oo tainnut uskaltaa sanoa mulle vielä kritiikkiä tissejen kutistumisesta...mut itte oon kyllä sen jo havainnut ja todennut.

Tuo joulukuun matka oli meidän ensimmäinen, yhteinen ulkomaan matka (mä oon enemmän reissaajatyyppiä kuin mieheni). Oli tosi ihana lomaviikko mutta nuo matkakuvat tuovat mulle kyllä takuulla aina mieleen sen mitä sisälläni silloin kannoin... eilenkin tippa silmäkulmassa niitä katsoin.



Mun tarvis mennä mennä tänään greippimehu-kauppaan. Meidän lähikaupasta ei sitä saa ja oon viime viikot ollut aika pitkälti tuon kaupan varassa kun ei oo huvittanut lähteä juuri kauemmas. Pari kertaa käynyt muuallakin mut en oo muistanut ostaa sitä hitsin mehua, enkä myöskään ole muistanut toimittaa miehen ostettavaks. Kääks, nyt sitä on saatava! Mä haluun limakalvot piakkoon kuntoon, kierron normaaliksi ja jatkamaan harjoituksia!

Oon syönyt edelleen noita raskausajan Multivita-nappeja ja aion syödä edelleen. Oiskohan niiden lisäks jotain luontaisvalmistetta mitä kannattaisi/voisi napsia? Ootteko te syöneet mitä valmisteita raskauden toivossa?

Mä taidan kuulostaa jo ihan höperön epätoivoiselle mut haluun ainakin yrittää kaiken voitavani että seuraava kaveri pysyis sitkeemmin kyydissä.

Mun opiskelukaverilla on l.a. kaks viikkoa aiemmin kuin mulla piti olla...pitikin sattua. Mut toivottavasti hänellä menee onnekkaammin kuin minulla. Pientä kateutta silti on...tuntuu vaan vieläkin niin epäreilulle.



Mäkin taidan tilata sitten noita Testikaupan testejä! Tilaisko 5 vai jopa 10 kappaletta...hmm. Mulla ei muuten ole mitään jälkitarkastusta enää tämän kaavinnan jälkeen, eikä hCG:tä kuulema seurata täällä kuin lääkkeellisten tyhjennysten jälkeen. Eli kai se on sitten luotettava että tuo toimenpide meni 100% niin kuin pitikin. Mietin vaan et pitäiskö vielä tehdä r.testi negan toivossa. En vaan haluis tuhlata niitä enää tähän... Paljon makavampi kalastella sitä plussaa ;)



Toivotaan että Thelman kohtu on tyhjä! Onko sulla ollut vielä jotain outoja tuntemuksia?



Tsemppiä kaikille loppuviikkoon! Toivottavasti työstressit yms. hellittää! Se on kurja kun työt tulee kotiin vaikka ihan ajatuksissakin. Mä nukahdan kyllä aina tosi helposti, mut sitten usein jatkan töitä unissani...on sitten tosi levännyt olo aamulla kun on koko yönkin tehnyt töitä! Sanoinkin ex-pomolle että olis saanut alkaa maksaa palkkaa mulle yötöistäkin... ;) Ei ollu kivaa ei. Ja vielä enemmän tietty väsyttää teitä ketkä ette saa nukutuksi, sitten on vaan väsyneempi seur. päivänä ja todennäköisesti näyttää ihan senkin takia asiat helposti surkeemmille.

Eli tsemppihalit kaikille. Ja voimia, huomenna on taas perjantai! Toivotaan aurinkoista viikonloppua. Kevät on ihanaa aikaa kun valon määrä lisääntyy niin huomattavasti. Ja hormonit hyrrää! ;)

Mä haluun uskoa että jokainen tästä porukasta vielä raskautuu onnellisesti. Ollaan kaikki ansaittu se onni näiden koettelemusten kanssa. Elämä vaan liian usein koettelee rankemman kautta.

Mä oon valmis järjestämään vaikka syksyksi "sadonkorjuujuhlat" tai talveksi "pikkumasujoulut" tälle meidän jengille jossain päin Suomea! Menen jo asioiden edelle, mut uskon ja toivon koko sydämestäni et voidaan taputella vielä masujamme ylpeinä ja onnellisina.

Ei vaivuta vielä synkkyyteen, siskot! Elämä yllättää vielä, usein silloin kun sitä vähiten osaa odottaa!



:)' emmy



P.s. Mä en oo vuotanut tänään vielä yhtään! Voisinko selvitä tuon toimenpiteen jäljiltä näin hyvin...!? Toivotaan,toivotaan!

Emmyn positiivista tekstiä ja tulin itsekkin tosi iloselle mielelle :)

Toivotaan et et alakkaan vuotamaan.



Meil on kyl nyt päätetty et kumeja ei käytetä ja katotaan kui käy mut mulla kyl semmonen olo et kierto ei ole viel käynnistyny mut ei siltin mikään kauhee "jyystökään" viel ha ha vähän huumoria kehiin näin torstain kunniaksi ;)



Thelmalle toivon että hormooni poistuu pian elimistöstä eikä ole jäänyt mitään kohtuun ,niin kun toivon et ei mullekkaan :)



Ja Pilvilinnaa jännään kovasti et koska meinaat testin tehdä kun niin oireet kuullostaa hyvälle :) ?



Meil on ny sekä vauvakuume et autokuume ja mies on lähdössä huomenna katsomaan meille 7 hengen autoa et siinä olis viel vauvelillekkin paikka kanssa :) toivotaan et sekin paikka tulee viel joskus käyttöön....

Mulla huomenna puolikas pekkanen kun kakkosella on koulussa palaveri ja käyn sitä ennnen kaupassa ja samaisella kakkosella viel nimpparit huomenna :) et leipomaankin tarttis sit huomenna sen jälkeen ruveta...



olis muuten kiva tietää et mistä päin kaikki asustelevat mut en mä tiedä miten tänne uskaltaa laittaa et kunnan vai oikein kaupunginkin? mut mä laitan nyt ens alkuun et mä olen Satakunnasta :)



mä en nyt viel ihan kaikkia muista mut oliko se Minnis ketä oli jo raskaana et toivon hälle paljon tarrasukkia matkaan :)



nyt lähen pyykille tai ihan vaan koneen täyttöön ha ha ;) mut kumminkin



ihanaa Torstaita ja viikonloppuja vaik mä varmaan tääl huomennakin käyn....



Inna oli viel kerinny käväseen ku mä muokkaskelin viestiä ku lähetin eka vaan yhen sanan et ho hoijaa mun touhuja mut Hienoa et ovislimoja alkaa jo näkymään vuotojen jälkeen itsekullekkin paitsi mul ei kyl vieläkään....mut toivossa on hyvä elää :)

nyt mä oikeesti häivyn :)

...Pilvilinna kun nuo sun oireet on niin hykerryttäviä :) . Joko olisi aika testata - jookos - en malta enää odottaa ja eihän sitä kyllä "konkari" oireistaan erehdy jos ittiään oikein kuuntelee ;) . Jännittävää.



Emmy - ihanaiselle kuulostaa noi "sadonkorjuujuhlat" tai "pikkumasujoulut" . Voi kun sinne päästäisiin. Synkkyyteen emme vaivu, toivoa on aina kai :) .



Superboobsit täälläkin on odotaessa ollut ja isäntä tykkää - eilen just haikeena tuumasi, että nyt ne on pienentyneet :( :) .



Tänään on ollu ajoittaista voimakasta menkkamaista alaselän jomotusta, jotta joko tuota tätiä saisi kylään rueta odottelee. Ärsyttää kun ei oikeesti tiedä mikä vaihe kierrosta on menossa ? Olettettavat ovislimathan bongasin tuossa joskus en edes muista millon. Sekaisin kun seinäkello ollaan täällä. Edellisessä km:ssä merkkasin ylös kaikki klöntit ja muut ulostulevat, mutta nyt en oo sitte perillä oikein mistään. Mutta ei auta odotella.



Tänään käväsin aamupäivän töissä ja sit piti toista poikaa lähtee kiikuttaa lääkäriin ja kurkunpääntulehdus oli myös hällä. Kuume jos ei nouse niin huomenna töihin sitten. Erittäin lyhyt viikko siis ollut tämä tai oikeesti pitkä :( - päivät on pitkiä sisällä sairaiden lasten kanssa , mutta töiden puolesta lyhyt.



Kuinka Thelma onko oireet helpottaneet ?



Viimaisin pakkaspäivän terkuin Inna