Keskenmenon/keskenmenojen jälkeen uuteen yritykseen

Multa on kanssa tutkittu (yksityisellä) "perussetti" (mm.hormonit ja kilpparit) ja käsittääkseni tutkimatta on keliakia, kromosomit ja hyytymistekijät - tarkoituksena on puhua tästä jälkitarkastuksen yhteydessä. Pitäisi pari viikkoa jaksaa kituuttaa ennen kuin pääsee taas kyselemään :)

Koen todellakin lòytàneeni sen parhaan A-tukiryhmàn, kun luin teidàn kirjoituksia. Ihanaa, ettà teillà riittàà voimia virtuaalitukemiseen, vaikka kàytte itsekin làpi nàità samoja menetyksen ja pettymyksen tunteita.



Mina2: mulla on kans jo pàà tàynnà kysymyksià gynelle. Mennààn sinne miehen kanssa 12.5. Mun mies on myòskin lààkàri, ei tosin naistentautien, ja hàn yritti suhtautua mun raskauteen ammatillisen hillitysti, mutta tunteet vei voiton, joten pettymys ja suru veivàt hànetkin aallon pohjalle keskenmenon jàlkeen muutamaksi pàivàksi. Soitin jo gynelle ja kerroin tapahtuneesta ja kysyin, jos voitaisiin tulla yhdessà tàllà kertaa juttelemaan jatkosta. Molemmilla on nyt sellainen olo, ettà ennen kuin làhdetààn yrittàmààn uutta raskautta, niin halutaan selvittàà ainakin nuo hormoni- ja kilpirauhasarvot, ettà ei ainakaan niiden takia jouduttaisi kokemaan km:a uudestaan.



Mea & Thelma: mà oon kans jatkanut kaavinnan jàlkeen foolihapon ja vitamiinien ottamista. Tuli niin hyvà mieli, kun se lààkàri, joka pààsti mut sairaalasta pois, totesi vielà ennen làhtòà, ettà jatka vaan foolihapon ottamista. Jos kerta hàn lààkàrinà uskoo, ettà uusi raskaus on mahdollinen, niin kai siihen on itsekin vaan uskottava. :-)



Mea: ilmaisit tosi osuvasti tuon tunteen vanhentumisesta. Vaikka mun keskenmenosta on vasta viikko, niin tuntuu, ettà tàn viikon aikana on tapahtunut ihan hirveesti sekà mun pààn sisàpuolella ettà elàmàssà yleensà. Kuten Thelma totesi, tàmmòisen jàlkeen karisee kyllà viimeisetkin luulot siità, ettà elàmàà pystyisi itse kontrolloimaan. Sen lisàksi tuntui tosi hyvàltà tàn kaiken karmeuden keskellà huomata, ettà meidàn parisuhde kantaa nàiden vaikeidenkin asioiden yli ja tuntuu, ettà tàmà kokemus làhensi meità vielà entisestààn.



Vauvafani: Ihan mahtavaa, ettà siellà vaan plussat vahvistuu!!! Onnea! :-) En kyllà itsekààn uskaltaisi enàà kurkkia tuonne odotuspuolelle, jos vaikka vielà joskus raskaaksi tulisin, tipuin kyllà niin kovaa. Teidàn plussanneiden làsnàolo tàssà ketjussa antaa toivoa tulevaan ainakin mulle.



Niiskurouva: osasin odottaa kyllà mun tyònantajalta tuollaista kommenttia, koska valitettavasti jouduin kertomaan hànelle myòs raskaudesta. Tyòpaikan vaihdos olisi todellakin paikallaan, tiedàn. :-/



Omaa napaa vielà sen verran, ettà eilen kàvin sairaalassa kontrollissa, kun mulla alkoi perjantaina ihan hirveàt alavatsakivut, jotka jatkui koko pàivàn ja yòn. Pelkàsin jo ties mità kohtutulehdusta, mutta kivut johtuivatkin endometrioosista, joka on ilmeisesti àrhàkòitynyt raskauden ja keskenmenon aiheuttamasta hormoonimyrskystà. Sàrkylààkkeità joudun siis edelleen ottamaan kipuihin, mutta hyvà uutinen oli, ettà kohtu oli puhdas.





Mukavaa sunnuntaita teille kaikille ja voimia alkavalle viikolle! :-)

Vauvafani, ONNEA ONNEA!! :) Hahaa, sieltä ne kaksi viivaa tulivat! Mahtava plussaustahti kyllä täällä! Niin ja kyllä se mun neuvolan täti on sama...menee alueittain eikä ehditty nyt vielä muuttamaan ennen tätä uutta plussaa. Ajanvarausvaiheessa tuli nimi kyllä jo esiin.



Mitä Tattaraalle kuuluu? Ja edelleen huhuilen myös Kuuttin perään? Moni muukin "vakkarikirjoittelija" on nyt vähän hiljentynyt, liekkö kevät kiireet vieneet? Olisi kiva kuulla teidänkin kuulumisia!



Cucciola, valitettavia nuo kivut mutta tosiaan hyvä uutinen että kohtu on nyt tyhjä, kun kerta näin oli käydäkseen.



Thelman vitamiinikombo kuulosti hyvin perfektionistille sopivalta ;)



Huhhuh, söin järkyttävän ison annoksen just spaghettia ja jauhelihakastiketta - tuntuu että halkeen ihan just! Innostuin näköjään syömään kun pitkästä aikaan jokin ruoka maistui suht hyvin. Ällötysolo on tänään ollut poissa. Oli lähes eilenkin, lukuunottamatta iltaa jolloin tuntui että ällötti taas kaikki, eniten kuitenkin vaahtokarkit joiden haju tuntui kantautuvan huoneesta toiseen...yöks.

Vappu meni yli odotusten! Siis siinä mielessä etten kärähtänyt! :) Heti ensimmäisenähän tuo anoppi oli viiniä tarjoamassa mut ilmoitin että mulla on omat juomat mukana ja ihme kyllä, ei enää yllyttänyt viiniä juomaan. Olen kyllä todella yllättynyt, hänet tuntien... Join sitten kaikessa rauhassa niitä alkottomia siidereitä eikä kukaan huomannut mitään kun kaadoin ne aina lasiin. Tölkit jäi kyllä anoppilaan, joten saa nähdä osuuko etiketin teksti "alkoholiton" pullonpalautuskoneen edessä silmään vai selvittiinkö tästä ihan puhtaasti ;)

Muuten täällä kirjoitteleekin varsinainen hermoraunio...huomenna siis ultra ja mua ahdistaa ihan kamalasti. Olen suorastaan kauhuissani silkasta ajatuksesta mikäli en saa sieltä hyviä uutisia mukaani...pelkään niin paljon ettei kyytiläistä olekaan tai että jotain muuta on pielessä, samalla olen koettanut myös varautua siihen. Perus pessimistinä sitä ajatteleekin että eihän meille voisi käydä niin onnellisesti että siellä sykkisikin sydän ja ihan oikeassa paikassa. En edes osaa kuvitella noin onnellista hetkeä!

Mä meen todennäköisesti ultraan yksin...sain eilisestä miehen kommentista sellaisen kuvan ettei hän ole tulossa mukaan enkä edes alkanut tiukata enempää, jotenkin mulla itsellänikin on sellainen fiilis että menen ehkä mieluummin yksin. Oon tässä asiassa varmaan melkoinen poikkeus, mutta jotenkin tällaisen epävarmuuden ja ensimmäisen varhaisultran kohdalla mulle on ihan ok mennä sinne yksin. Se, miksi mies ei pidä tuloaan itsestään selvänä, on varmaan itsensäsuojelua. Eipä me tästä raskaudesta muutenkaan olla nyt paljon puhuttu. Eikä hän ole viime kerrasta viisastuneena kertonutkaan tästä uudesta plussauksesta kenellekään.

Lähes ainoat kerrat kun ollaan tästä puhuttu vappusalailusuunnitelman lisäksi, ovat lähinnä ne kun hän on ihmetellyt tätä mun jatkuvaa väsymystä ja viime torstaina totesi ääneen että "Kyllä se siltä näyttää että tuolla mahassa olis joku" kun turvotus oli ihan järkyttävä...maha on kyllä toisinaan kuin pallo.

Mä muuten mietin että lasketaanko keskenmeno ja tuulimuna "samaksi" kun lasketaan km:jen määrää, eli kun kunnallisella on se kolme että pääsee tutkimuksiin? Eli edellyttääkö yhtälailla esim. yksi km ja kaksi tuulimunaa tutkimuksiin?

Viime viikolla mulla oli luottavaisempi mieli tämän asian suhteen mutta mitä lähemmäs ultraa mennään, aina enemmän pelottaa.

Olisi niin ihanaa tuoda miehelle kotiin tuliaisiksi kuvia ja dvd... mut mulla on vaan edelleen niin vahva fiilis siitä että ei meillä vaan voi mennä asiat niin onnellisesti! :(

emmy-epätoivo 7+2

..ennen kun meen antaa tytöille iltapalan.

Emmy: Mulla on myös tullut uudestaan ahdistava olo huomisen ultran takia. Jostain syystä vaan pelottaa että onko kaikki hyvin. Kyllä sulle nyt tällä kertaa sais jo hyvät uutiset tulla. Tuuthan huomenna sitten kertomaan uutiset. Tsemppiä!



Minä myös oon odotellut tattaraan, katjalahin ja kuutin kuulumisia.. Myös Inna ja Pilvilinna on pitänyt vähän taukoa kirjottelussa. Ois niin kiva kuulla kuulumisia.



En oo tainnut uusia toivottaa vielä tervetulleiksi. Harmillista että olette tänne joutuneet, mutta tää on kyllä hyvä paikka purkaa tuntemuksiaan ja ajatuksiaan.



Eveys (12 on tänään täynnä!)

Emmy, kiva, että vappu meni mukavasti. Tsemppiä kovasti huomiseen ultraan. Pidetään peukkuja, että kaikki olis ok. Onhan se tietty ymmärrettävää, että mies suojelee itseään eikä tule ultraan, mut mä itse kokisin asian niin, että ei ole reilua, että saan/joudun yksin ottamaan uutiset vastaan. Mut eihän se ole mikään ongelma, jos se on sun puolesta ok. Mä en kyllä sinuna suostuisi menemään samalle neuvolan tädille. Vaatisin vaihtoa siihen vedoten, että luottamusta ei ole edellisen kämmin takia. Luulis, että ne vois vaihtaa. Kyllähän tuon pitäis olla tarpeeksi hyvä perustelu.



Eveys, näin sivusta seuranneena tuntuu, että aika on mennyt tosi äkkiä Säkin olet jo noin pitkällä. Tsemppiä huomiseen ultraan!



Tosta mä en varmaksi tiedä, että lasketaanko keskenmenot ja tuulimunat "samaksi", että pääsee syiden tutkimuksiin. Mut mä kysyin viimeksi siitä, että lasketaanko 3 keskenmenoa, vaikka ne olis tosi aikaisilla viikoilla eli ei tiedä, onko tuulimuna. Niin mulle sanottiin, että lasketaan. Mulla oli eka noin rv6 (ei tietoa, oliko tuulimuna vai ei) ja toka rv11 (alkio oli oikeassa paikassa ja syke näkyi), ja nyt jos tulis keskenmeno ihan alkuviikoillakin, niin pääsisin tutkimuksiin.



Vauvafani, kyllä sä aikasin rupesti testaamaan. Mulla on nyt oviksesta viikko (tai siis siitä kun lääkäri arvioi sen olevan). Vielä ei ole mitään hinkua testaamaan. Saa nähdä, kauanko maltan odottaa.



cucciola, mukavaa, että koet tämän pinon auttavan. Tää on auttanut monia. Onhan se niin, että kun itsellä on tosi kurjaa, ei aina jaksa muita ihan älyttömästi tsempata, mutta täällä on onneksi aina joku, jolla on mieliala parempi ja jaksaa tsempata muita. Ihan hyvä on varmaan selvittää nuo hormoni- ja kilpirauhasarvot. Mä en ruvennut selvittämään, mitä muiden asioiden tutkiminen olis yksityisellä maksanut, kun mulle niin moni lääkäri on sanonut, että suurin todennäköisyys on, että mun kaksi peräkkäistä keskenmenoa on vaan todella huonoa tuuria. Tämän sanoi päivystyksessä ultrannut lääkäri, neuvolalääkäri, tk:n omalääkäri, joka soitti labratuloksista, yksityinen gyne, jonka luona kävin alavatsakipujen takia reilu kk keskenmenon jälkeen (silloin todettiin, että istukkaa on jäljellä), kaavinnan tehnyt lääkäri ja 2 eri gyneä sairaalassa, kun olen kontrolleissa käynyt. Tietyllä tavalla nyt on rauhallinen mieli siksi, että ajattelen, että edes mulla ei voi olla niin huonoa tuuria, että tulis 3. keskenmeno putkeen ja jos tulee, niin ainakin pääsen tutkimuksiin.



cucciola, hienoa, että teidän parisuhde on kantanut tämän yli ja että olette lähentyneet entisestään. Monella täällä on ollut sitä, että mies ei aina ihan ymmärrä heitteleviä mielialoja. Meillä tuntui ensimmäisen keskenmenon kohdalla siltä, että se lähensi meitä entisestään. Sama tunne oli myös toisen keskenmenon jälkeen aluksi, mutta kun fyysinen toipuminen on kestänyt ja kestänyt, niin ei henkinenkään toipuminen ole ollut niin helppoa ja miehen on ollut vaikea ymmärtää sitä, että välillä saattoi olla ihan hyviä päiviä ja sit taas päiviä, jotka menivät itkeskellessä.



Ikävää, cucciola, että endometrioosi on yltynyt hormonimyrskyjen myötä. Toivottavasti asettuu pikkuhilaa.



Ai niin, mun vitamiinikombosta. Emmy, enhän mä edes luetellut kaikkea, mitä mä syön. Sen äitiysmonivitamiinin lisäksi mä syön omega3-rasvahappoja, D-vitamiinia, B-vitamiinia, magnesiumia ja karnitiinia. Se on mun koko kombo. ;)



Mukavaa alkavaa viikkoa!



Thelma kp 21/?

hyvä että on ehtinyt syödä... Jostain kumman syystä tänään mun kiireeni johtui siitä että siivosin ja uudelleenjärjestelin pojan huoneen, pesin parvekkeen ja ikkunat ja silitin olohuoneeseen uudet keväisemmät verhot.



Thelmako se kysyi että hyödynnettiinkö me tikutettu ovis... Pakkohan se oli. En ole aikaisemmin kokenut että tunnen ovulaation, nyt vaan oli niin outo tunne, että yhdellä ja viimeisellä CB-digitestillä tuli hymynaama silloin vajaa viikko sitten.

Mielenkiinnolla ja sangen malttamattomana mietin että koska sitä uskaltaisi sitten sen testin tehdä. Oliskohan 10.5. liian aikaisin?



Mieheni kanssa jutellessa pohdin että jos raskaaksi tulisin, nyt tai myöhemmin, niin tuon alkuvaiheen ultran kävisin vasta kun edellisen keskenmenon viikot ovat ohi. Sittenhän mä vasta alan seinille loikkia jos testi tuottaa plussan, luonteeni on aivan liian pessimistinen tälläisissä asioisssa... :(



Mutta joo, lapsi pitäisi olla jo peiteltynä, menen auttamaan unipuuhissa.



Syökäähän naiset foolihappoa!



M

Kirjoitin äsken pitkät sepustukset, mutta sitten tuo nuorimmainen potkaisi virtajohdon irti ja tämän ihanan kannettavan akku on näköjään menny sököksi, sammuu heti, kun johto irtoaaa.



Eli nyt lyhyesti vain: Uusille tervetuloa ja pahoitteluni keskenmenoista, joiden takia tänne jouduitte saapumaan. Tämä on kuitenkin loistava paikka ponnistaa uuteen yritykseen ja toivotaan, että saamme teidät pikaisesti plussalistan jatkoksi.



Omaa napaa sen verran, että taas tuhruttelut pysyneet poissa viikonlopun ajan (torstaina viimeksi jouduin kavahtamaan takajaloilleni). Muuten raskausoireet edelleen varsin lieviä, etominen on jokailtaista nyt - minulla se onkin aina ollut enemmän iltoihin painottuvaa. Väsymys ja palelu jatkuvaa samoin massiivinen vatsan turvotus, siinäpä ne vahvimmat ovatkin. Edelleen tuulimunaepäilys kalvaa mieltä.



Ihanaa Emmy, että sinäkin pystyt syömään ainakin välillä. Minulla ongelma on enemmänkin siinä, että syön ja syön ja syön - kun on nälkä vähän väliä. Kaikki menee alas, mitään ei ole tullut ylös (paitsi kaksi kertaa olen oksentanut, mutta niitä ei voi laskea mukaan, kun ovat olleet poikkeuksia!). Ja Emmy, minäkin menen sitten ultraan ilman miestä (tosin enemmän lastenhoidollisista syistä). Mekään emme juuri ole asiasta puhuneet, nyt viimepäivinä muutamaan kertaan mieskin todennut jotain raskauteen liittyvää, mutta pari viikkoa meni totaalihiljaisuudessa asian suhteen hänen puoleltaan.



Eveyskö se oli tänään menossa ultraan, uutisisasi jään odottamaan, varmasti tulet taas kertomaan mukavia juttuja, älä stressaa asiasta turhaan!



Tärkein meinasi unohtua: ONNEA VAUVAFANI, IHANAA!!! Niin tuo plussanneiden lista vain pitenee pitenemistään.



Alkaa taas olla aika nousta herättelemään kouluunlähtijöitä, joten hyvää päivää toivottelen ja yritän ehtiä jossain välissä palaamaan että saan kirjoitettua uusiksi aiemmin tuhoamani... Nyt pitää kyllä lähettää tämä ennen kuin joku taas pimentää ruudun!



Katjalah+Papu5 rv7+4

Tulin vain katsomaan, joko olisi tullut ultrakuulumisia. Mut eihän niitä täällä vielä ole.



Omasta navasta sen verran, että mulla on melko vahva aavistus, että tärppi olisi käynyt. En oikein edes tiedä, mistä tällainen tuntemus johtuu. Mitään selkeitä oireita ole, enkä halua niitä edes etsimällä lähteä etsimään. Ihmettelen sitä, että tästä aavistuksesta huolimatta en ole vielä intoillut mihinkään epätoivoisiin testausyrityksiin 8 päivää oviksen jälkeen. Katsotaan nyt koska sitä testais. Mut voihan se tietty olla, että tää on vaan toiveajattelua.



Mea pohti myös testaamisajankohtaa. Sulla oli vissiin ovis 2 päivää mun jälkeen. Kyllähän sä voit jo 10.5. testata, kun mä ajattelin, että jos on tärpännyt, niin näkyis varmaan jo ke testissä. Viimeksikin mulla tuli plussa 10 päivää oviksen jälkeen, enkä edes testannut aamupissasta, vaan päivällä 1,5 tuntia rakossa olleesta.



Thelma kp22/?

Ja turhaan olin huolissani. Kaikki on hyvin. Siellä se pikkuinen nukkui tyytyväisenä ja sain yskiä useampaan kertaan kunnes toinen vihdoin heräsi..ei paljoo häirinny herättely yritykset. :) Sitten kun vihdoin heräs alkoi mahdoton hyppely ja käsien heiluttelu. Niskaturvotus oli 0,7. Laskettu aika pysyi täsmälleen samana joten isänpäivä lahjaa odotellaan.. tosin jos kahden aiemman raskauden perusteella vois jotain syntymisajankohdasta sanoa niin tuskin jaksaa siihen asti masussa oleilla.



Emmyn ja Innan ultra kuulumisia tässä kovasti odottelen..



Thelma: Mahtavaa että sulla on tärppi fiilis.. Toivotaan että tuo aavistus piirtyisi kahtena viivana testiin pian :)



Katjalah: Harmi että tuo tiputtelu nyt vaivaa sua. Toivottavasti kaikki ois nyt kumminkin hyvin. On kyllä todella stressaavaa odotella vastauksia tilanteeseen.



Olenkohan mä muistanut Vauvafania jo onnitella plussasta? No onnitellaan toistamiseen jos en ole. Tosi paljon on plussia ruvennut satelemaan tähän ryhmään. Toivotaan kaikille paljon tarrasukkia.



Eveys 12+1

Pikaisesti tulin kertomaan kuulumiset, pikkuhaukku odottaa tuolla jo tassut ristissä lenkille pääsyä...

Ultra meni ihan yli odotusten! Kohdussa tosiaan näkyi pikkutyyppi jonka sydän pamppaili vimmatusti, pää-perämitta 12 mm eli vastasi päivälleen menkoista laskettuja viikkoja 7+3.

Mä oon ihan hämmentynyt! En olisi ikinä osannut odottaa näin hyviä uutisia.



Nyt lenkille. Palaan myöhemmin!

Ihania ultra uutisia sulla! Mahtavaa!!! :D

Kyllä se elämä välillä yllättää näinkin päin..

Onnea vauvafanille plussasta ja Emmylle mukavista ultrakuulumisista - ja samoin eveys sinulle . Kiva Thelma kuulostaa kyllä nyt aika hyvälle tuo sun aavistelu.



Meen omaan napaan suoraan - tänään oli se np ultra. Niskaturvotus oli 1,7 ja kuulema ihan normaali - enempää en ole perehtynyt. Joku ohjelma oli toimimaton niin ettei voinut jotain seulonnan riskilukua laskea. Virkeä vauveli tuntuisi massussa olevan. Kova kaveri liikkumaan. Pää-perämitta sellaisen 7 cm. Muutaman päivän pidemmällä voisi olla mittojen perusteella muuta laskettua ei lähdetä muuttaa... niin eli juuri sen verran kun kuukautiskierto on mulla lyhempi... ei kai ku eteenpäin porskutetaan vaan.... Oon edelleen aika väsynyt ja kiireinen - en ymmärrä miten voi ollakkin näin kiirettä....



Kaikille teille hyviä vointeja :) t. Inna

Onnittelut hyvistä ultrakuulumisista Eveys, Emmy ja Inna! Niin se aika vaan vierähtää, että useammalla täällä on ollut jo np-ultra. Ja Emmylläkin viikot kertyvät.



Mun fiilikset ovat yhä ennallaan. Eli on jostain syystä aavistus siitä, että olis tärpännyt. Oireita ei erityisemmin ole tai kyllähän niitä varmaan löytäis, jos oikein kyttäis, mutta olen päättänyt olla kyttäämättä. Kyllä mä varmaan kohtuullisen pian testaan. Arvioidusta oviksesta olis nyt 9 päivää. Mulla on kotona netistä tilattuja testejä ja niiden pitäis olla aika herkkiä. Yritän siis olla sortumatta digitesteihin, vaikka tänään olenkin menossa työpaikalla käymään ja matkan varrelle osuu apteekki, joka niitä myy. Meidän kylältä ei onneksi moisia kapistuksia saa.



Mun työrintamalle ei kuulu vielä mitään. Siitä ensimmäisestä paikasta ei ole kuulunut, vaikka lupasivat jo ajat sitten ilmoittaa. Siihen toiseen paikkaan olen menossa huomenna haastatteluun. Vähän hermostuttaa (ei siis haastattelu, vaan se, saanko paikan), kun sanoivat puhelimessa, että on ollut hyviä hakijoita.



Mukavaa tiistaita kaikille!



Thelma kp23/?

Täällä ollut paljon ihania tapahtumia & uutisia ja hyviä pohdintoja/keskustelua, mutta meikkä ei vaan pentele saa kirjoitettua viestin tynkääkään.. Ja lukenut olen kyllä tosi säännöllisesti ihan päivittäin! Olipa kiva Eveys & Thelma, kun kaipailitte mua;) Mutta kun tässä väsymyksessä en meinaa jaksaa aamulla millään ylös, sammun vaan aina uudestaan, puolisumussa puuhailen päivän ja iltapäivällä töihin lähtiessä simahdan aina bussiin. Nyt on ollut vapun jälkeen pari vapaapäivää ja olen nukkunut 11 tunnin yöunia ja silti ip alkaa pilkkiminen.. Liityn siis Minniksen matalan hempan kerhoon, joka selittänee osin näitä oloja. Terkka soitti viime viikolla labratuloksia ja hb keikkuu just 110 yläpuolella. Rautakuurille komennettiin ja tuota teholientä nyt litkitty vajaan viikon. Koskahan vois odottaa vaikutusta..?



Ihania uutisia tosiaan tullut. Isot ONNITTELUT Vauvafanille plussasta, mahtavaa! Laskin tuossa, että jo yhdeksän plussaa maalis-huhtikuun aikana tähän pinoon! Ja Thelma, taidat sinäkin liittyä plussakerhoon tuota pikaa, mikäli tuntemuksesi pitävät kutinsa. Olen niin onnellinen puolestasi. Ja nyt kun olet lomalla, on mahdolliset pahoinvoinnit ja väsymykset vähän helpompi kestää, kun saa levätä.. Kyllä mua jänskättää.



Valtaisat onnittelut myös hyviä ultratuloksia saaneille Emmylle, Eveykselle ja Innalle. Niin vaan se Emmynkin “tuulimuna” siellä polski;) Ja Eveyksen & Innan np-tulokset mainioita. Taas helpompi hengittää. Kamalaa väsyä ollut ainakin myös mun lisäkseni Emmyllä ja Innalla. Toivoa sopii, että lähiaikoina alkaisi helpottaa..



Tervetuloa uudet Niiskuneiti, Mina ja Cucciola. Teitä en olekaan vielä ehtinyt tervehtiä. Voimia kurjiin oloihin, niin vuotoihin/kipuiluihin kuin mielen alakuloon. Ja tsemppiä tuleviin uusiin yrityksiin, kun on niiden aika.



Mealle onnittelut saadusta hymynaamasta;) Hienoa, että saatiin hyödynnettyä ja kovasti toivotaan, että olis tärpännyt..



Loviisalle hyviä taustailun olotiloja ja mukavaa kevätaikaa.



Katjalahilla ja Tattaraalla ollut tuhrutteluja. Ymmärtääkseni molemmilla ne nyt jo loppuneet, toivottavasti lopullisesti. Kovasti jaksuja sinne molemmille, tää alku on niin hermoja raastavaa ihan muutenkin saati sitten km:n jälkeen!



Mulla alkanut pahaolo selvästi helpottaa aiemmasta. Kyllä sitä vieläkin on erityisesti väsymyksen yhteydessä eli nyt päivittäin.. mutta on luonteeltaan helpompaa ja ei enää iske niin voimakkaana. Myös ummetus oli helpottanut - kunnes aloitin tuon rautakuurin.. Mutta ei auta. Mulla kun vielä refluxi vaikuttaa voimakkaasti siihen, että ruokavalio on tällä hetkellä erittäin yksipuolinen. Oikeastaan kaikki hedelmät ja marjat sekä suurin osa vihanneksistakin poissa laskuista. Lihaa en ole syönyt 20 vuoteen muutenkaan. Myös jogurtit, viilit, rahkat out. Leipäkin närästää. Mitä sitten jääkään jäljelle..? No, ei kauhean paljon. Eipä ihme, että hemppakin laskenut. Eilen kokeilin pinaattikeittoa ja yllätyksekseni ei aiheuttanut kummempia oireita. Sitä täytyykin nyt sitten syödä urakalla, pinaatti kun vielä hyvä raudan lähde. Lääkärin kanssa juteltiin ja suositteli, että yritän tsempata vkon 13 loppuun (sikiön kasvun tärkeät/herkät viikot kun ovat nuo 8-13) ennen kuin lähdetään kirjoittamaan tehokkaita reseptilääkkeitä närästykseen. Omepratsolia kuulemma voi käyttää myös raskauden aikana. No, kohta ollaan voiton puolella. Ai niin, viime viikon lopulta asti olen tuntenut lähinnä iltaisin hentoja porekuplia/perhosen siipiä ihan alamassulla;) Oikeesti taidan jo tuntea liikkeitäkin. Olen kaikista tuntenut aikaisessa vaiheessa, myös esikosta (mutta en toki tietenkään näin aikaisin).



Vappuna muuten kun oltiin hyvällä ystäväperheellä yökylässä, kerrottiin heille raskaudesta, ettei tarvinnut kehitellä tekosyitä mun juomattomuudelle. Ottivat tiedon niin aidon onnellisina halauksin vastaan, että kyllä tuli ihana olo. Emäntä tirautti onnenkyyneleetkin. Heillä itsellä kolme lasta ja kuulemma neljäskin olisi tervetullut. Tuo pariskunta on vielä meidän ykköstoive kummeiksi - voi kunpa joskus sinne asti päästäis!



Pilvis rv 13+4

Eipä ollut eilen enää voimia istahtaa koneelle, tai olispahan sen läppärin saanut vaikka sohvalle viereenkin nakottamaan mutta meikäläisen aivot kävi tapahtumarikkaan päivän jälkeen sen verran hitailla kierroksilla että näin paremmaksi että jätän romaanin kirjoittelun toiseen päivän.



Kiitos onnitteluista Eveys, Thelma, Pilvis ja Inna!

Palataanpa vielä eiliseen. Ultra oli aivan ihana kokemus. Ultrannutta mieslääkäriä voisin kuvailla samoilla sanoilla. Hän oli niin rohkaiseva ja kannustava! Sanoin heti huoneeseen astuessani että mua jännittää ihan kamalasti ja kerroin taustoista... olin edelleen ihan varma ettei siellä mitään (ainakaan elävää) kuitenkaan ole. Olin niin häkeltynyt kun näin pikkuisen sydämen siellä jumputtavan! Ja vielä ihanampaa sitä oli kuunnella siinä samalla. Mittailtiin ja ihmeteltiin. Herra ultraajan mukaan vastasi tosiaan päivälleen viikkoja, onneks ei tosiaan ollut pienempi, bongasinhan oviksen... Hän puhui koko ajan "vauvasta" ja se oli mun mielestä tosi ihanaa. Kuvia pari kappaletta mukaan ja dvd, mikä miehen kanssa katsottiin heti kun palasin kotiin. Harmi vaan ettei siinä kuulu nuo sydänäänet, näkyivät kuitenkin. No, jospa muutaman viikon päästä olisi sitten mieskin kuuntelemassa... ;) Taas tekisi mieli kirjoittaa että JOS sinne saakka päästään, mut lääkäri niin mua kehoitti ajattelemaan nyt positiivisesti ja lähettämään vauvalle mahaan positiivista energiaa, eikä negatiivista. Lupasin yrittää parhaani :) Tällä hetkellä kuitenkin kaikki oli kuulema juuri niin ihanteellisesti kuin voi olla.

Mies ei ihan kauheesti noista kuvista vielä ymmärtänyt mut mun mielestä tuo 1,2cm pikkutyyppi näyttää tuossa suurennoksessa jo ihan oppikirjamaiselle vauvalle! Naurakaa vaan, mutta mun mielestä hän näyttää jo nyt niin täydelliselle, toki toivon hänelle nyt kuitenkin vielä jonkun verran kasvua ja lisäkehitystä... ;)

Muhkea keltarauhanen löydettiin oikeasta ovariosta (sitähän silloin jo arvelinkin, kun tunsin pistävän tuikinnan) ja siitä lääkäri muistutteli että voi tuottaa kipua viikon-parin päästä kun se sieltä puhkeaa, etten taas heti hätäänny.



Kiva kuulla Pilviksestä! Voi kun sielläkin on jo hyvin viikkoja ja liikkeitäkin tunnustellaan jo! Ihanaa. Tsemppiä myös sinne väsymyksen kanssa, jospa rautakuuri tekisi tehtävänsä.



Mua jännittää jo ihan kamalasti Thelman puolesta!! Joku kumma vaisto se laittoi minutkin silloin testaamaan. Kuulostaa tosi hyvältä! Milloin olis aika? Äitiepäivänä vai jo mahdollisesti aiemmin? ;) Tsemppiä myös huomiseen haastatteluun! Näytä nille!



Hurjasti onnea myös Eveykselle ja Innalle hyvistä np-ultrakuulumisista! :)



Katjalah, toivottavasti tuhruttelut olis nyt tuhruteltu. Meinasitko ettet mene ultraan ennen kuin tuo np-ultra on? Tuulimunaepäilyskin voi tietää vaan hyvää, kuten mun ja Eveyksen kohdalla nyt nähtiin ;)



Pitiköhän vielä kommentoida jotain muuta...hmmm.

Kuutti, Tattaraa - miten teillä menee?

Omaa, turvonnutta napaa vielä sen verran että mun tekisi mieli kertoa pikkutyypistä jo ihan kamalasti omalle äidilleni. Hän palasi tänään ulkomaan matkalta Suomeen ja tiedän että soitellaan tänään illalla. Kun vaihdetaan kuulumisia, tuntuu niin pahalle sanoa että "Eipä tänne erikoisia" ku sisällä olisi palava polte kertoa mitä on tapahtunut! Ajatushan oli odottaa sinne äitienpäivään, tai melkein. Meinasin että menen esittelemään pikkutyypin kuvaa ihan livenä perjantaina, mutta vanhemmilleni on matkaa meiltä noin 500 km ja vähän mietityttää jaksanko matkustaa yhteensä 1000km pe-su välisenä aikana. Mies ei pääse lähtemään mukaan, joten yksin matkusteluksi menisi autolla tai junalla. Mutta kun ei tiedä näistä oloista... Ajatus olis vaan niin ihana, mut kuinka tämä kärsimätön malttaisi nyt ensinnäkin pitää siihen saakka suunsa supussa!? Jos taas en reissun päälle lähde, voisin kertoa uutisen vaikka heti.



Ulkona sataa ja pitäisi lähteä koiran kanssa ulkoilemaan. Molempia taitaa kiinnostaa ulko-ovella ihan yhtä paljon.

emmy, 7+4

Kuulostaa niin ihanalta tuollainen kertomus! Ja onnea kaikille muillekin ultrauutislle ja vauvafanin plussalle.



Ihan pihalla olen, juuri heräsin päiväunilta. Nukutti niin perusteellisesti ja kun esikoinen oli päikkäreillä, nukahdin itsekin... 2 tuntia!

Tänne onkin rantautunut uusia tyyppejä, tervetuloa vaan minunkin puolestani. Vaikka aktiivisempia taidattekin olla kuin minä, tuntuu vähän kuin itse tulisin uutena kuvioihin:).



Älyttömästi plussia, hienoa! Ja mikä parasta, varsinkin kun tässä ketjussa ollaan, paljon hyviä ultrauutisia! Joten kaikille suurensuuret onnittelut niistä. Ja edelleen turvallista ja onnkasta matkaa eteenpäin.



Mä en olekaan pariin viikkoon täällä edes käynyt. Olen yrittänyt vähän hillitä tätä kuumeilua, tosin vähän huonolla menestyksellä. Viikon päästä pitäisi alkaa menkat, joten sitä odotellessa:/. En jaksa uskoa tärppiin. Ja toisaalta taas, pelonsekaisella kauhulla ajattelen myös sitä mahdollisuutta että ne kaksi viivaa testiin piirtyisivät... Ristiriitaista.



Kaikenlaisia oireita löytyy, korvien välistä varmaankin lähinnä. Mutta mennessä näkee. Peruspessimistinä en jaksa uskoa tärppiin, vaikka sitä kovasti toivoisinkin.



Tsempit kaikille sitä tarvitseville!

On nii kiiru et ei kerkii kissaa sanoma ko mieskin iltavuorossa :) Pojilla kokeita ja luokkaretkiä ja kaikkee tohinaa joka suuntaan et ei ole vapaa-ajan ongelmia ;)



Mää mietin et voinko mä oikeesti olla raskaana!!! kaikki muut valittaa väsyä ja pahaa oloa ja mulla ei oo kumpaakaan.Tissit on sen tähden arat ko koko ajan koetan et onk ne arat ha ha =)

Kyl mä oikeesti tota tuulimunaa ny pelkään ja tilasin tänään ajan yksityiselle ja yks aika oli ja olis sit rv 7+2 et eiks sit jo näkyis...jos oikeesti on tuulimuna tääkin ni sit lopetan yrittämisen :(



Mun "oireet" on

-plussa raskaustestissä

-lämmöt 37.3

-painontunnetta alavattassa

-vessassa saa käydä useimmin mut voi kyl johtua et juonkin enemmän...



mul olis nyt rv 4+2 ja tissit tosiaan on ihan samanlaiset kun tuulimunassa.silloinkaan ei ollu väsyä eikä pahaaoloa et ei ny oikein vahva raskausolo ole :( nyt en kyl kerro monellekkaan et ei tarvii sit taas kertoa et ei taaskaan ollu mitään et valeraskaus :(

Olempas mä nyt positiivisella mielellä, anteeksi mut jännittää ja pelottaa...

Nyt mennään vaan päivä kerrallaan ja toivotaan parasta ja pelätään pahinta.



Cocciola: hyvä et kohtu tyhjä mut inhottavaa et on kipuja :( toivotaan et pian loppuis kivut ja ovis alkais häämöttämään :)



Mea: Tee vaan testi 10.5 ,sillon on mun synttäripäivä ;) onko muuten oireita havattavissa....



Katjalah: Onneksi tuhrut pysyneet pois ja sanoit et iltapahoinvointia...se tarkottais sit tyttöä...ainakin mulla tarkotti :)



Thelma: arvaa jännitänkö mä täällä et koska testaat :)



Eveys,Emmy ja Inna :) Ihania ultrakuulumisia teillä kaikilla,oon niin onnellinen teijän puolesta :)



Pilvis: hyvä et alkaa väsy jo vähän helppaamaan ja sulla on jo viikkojakin huimasti kasassa :)



Ahomansikka: mää uskon sun tärppiin nyt on täällä putki päällä :)



Joo unohdin viel sanoa et jos tää nyt sit oire on nii palelen illalla nukkumaan mennessä ihan kauheesti ja sit yöllä hikoilen niin et yöpaitakin ihan märkä ja kuulin et jos yöhikoilua on nii sit on poika tulossa et jos tääl mun vatassa ny joku on ni taitaa prinssi sit olla ...;)



nyt lähden taas touhuumaan iltatoimia jaksuja kaikille ja kaikkea hyvää :)

Olipa kiva kuulla Pilviksestä! Mukavaa, että olet käynyt meidän sepustuksia lukemassa, vaikka et paljon ole jaksanut kommentoida.



Myös Ahomansikasta oli kiva kuulla. Sä olet sit suunnilleen samassa aikataulussa Mean ja mun kanssa. Eli testaamisesta voi vähitellen haaveilla.



Kiva oli lukea myös Emmyn ultrakertomusta. Mukavaa, että oli miellyttävä ultralääkäri.



Huisia, että te muut jännäät mun testaamista. Mua ei sinänsä jännitä, levollisin mielin odotan, mitä tuleman pitää.



Vauvafani, älä murehdi oireettomuutta. Eiköhän ne oireet sieltä tule. :)



Thelma

Väsyttää ihan sairaasti, mutta ajattelin tulla edes muutaman rivin kirjottamaan ennen kun sänky kutsuu.



Ihan ensin Vauvafanille ONNEA!!! Tulee jotenkin toiveikkaalle mielelle itekkin, kun noita plussia tipahtelee. Tarrasukkia matkaan.



Jännittäjienkerhokin on kasvanut kohtuullisen isoksi. Jännäilen jo niin Mean ja Thelman puolesta ja Ahomansikankin tuohon listaan liitän, vaikka et ite tärppiin uskonutkaan. Koska ajattelitte testailla?



Thelmalle myös tsemppiä huomiseen työhaastatteluun. Tule sit kertomaan miten meni ja koska saat tietää jatkosta.



Katjalah, toivotaan, että se tuhruttelu on nyt taakse jäänyttä elämää. Noita tuulimunaepäilyjä täällä näyttää olevan yhdellä jos toisella, mutta onneksi ne on toistaseksi kaikki ainakin ultrassa olleen jotain muuta. Toivotaan, että sun "tuulimunalle" käy samoin.



Ihania ultrauutisia myös tullut alkuviikosta. Tosi ihania uutisia, Eveys, Emmy ja Inna! Ja Emmyllä vielä noin ihana lääkärikin. Niitä on aika harvassa kai.



Pilvis, ikävä kuulla tosta refluxista. Mulla on oireita ihan ilman raskauttakin ja siinä edellisessä vaivat kyllä paheni, vaikkakaan ei tuossa mittakaavassa. Toivottavasti saat siihen helpotusta.



Omaa napaa... Mä onnistuin saamaan ovistikkuun kohtuu vahvan viivan sekä la-iltana, että su-aamuna. Ja sen jälkeen ei sit mitään. Kaipa se ovis siinä jossain vaiheessa oli, vaikka niitä tasavahvoja viivoja en onnistunutkaan näkemään. Oisko se huippu voinut jäädä sen verran lyhyeksi, että en sitä tikulla ehtinyt näkemään...? Muita ovisoireita on ollu, joten kai se siinä sit oli. Peittoa on heiluteltu, mutta tuskinpa se tärppi tästä kierrosta vielä lähtee. "Jose&Carlos" on kummallisesti arat, mutta se varmaan johtuu noista sekavista hormoneista, niin että rinnatkin reagoi.



Nyt on pakko suunnata sänkyyn... Öitä.