Keskenmenon/keskenmenojen jälkeen uuteen yritykseen
Kommentit (792)
Pikaisesti vain piti tulla kertomaan, että nyt se yökötys sai mut kiinni. Fiksuna ihmisenä kun päätin alkaa keittämään hernerokkaa (jostain kumman syystä alkoi eilen tehdä mieli), jota tuskin sitten syömään kykenen. Päätä särkee ja tuo tuoksu tekee hulluksi. Tekisi mieli vain maata sängyllä viltin alla... Ja minä kun sanoin, ettei kummempia oireita - no nyt voin iloita sitten kuvotuksesta.
Rauta-arvoista sen verran, että minulla on taipumusta anemiaan (luultavasti osittain ruokavalioperäistä, en ole syönyt lihaa/kalaa 20 vuoteen) ja nelosta odottaessa ekassa neuvolassa arvo oli 82 (terkka otti neljästä sormesta näytteet, kun ei tahtonut uskoa) siitä sitten ryhdyttiin tehokuurille... Pitäisi käydä apteekista jotain hakemassa, vaikka noita raskausvitamiinejä alkuun.
Pakko koittaa jaksaa hilata itsensä ja tenavalauma pihalle... Jos piristyisi siellä, ainakin tämä hernerokan sulotuoksu väistyisi nenästä.
Niin ja joku kyseli siitä meidän koiravauvasta - pennut syntyvät äitienpäivän tienoilla. Luultavasti siellä on arvioitua useampi pentu tulossa, joten meillä on sitten mistä valita...
Katjalah + Papu5 rv6+6
Yep, right. Mut mitähän hittoo tuolla mahtaa tällä hetkellä tapahtua? Tänään ällötysten osalta parempi päivä (tai huonompi siinä mielessä kun ehdin tottakai jo ajattelemaan että no niin, se siitä, ei siel mitään ole) ja tulin tosiaan tunti sitten töistä. Survoin aamulla väkisin suuhuni kolme voileipäkeksiä joten oisinko niillä saanut väistettyä pahimman etovan olon? Ne ei kyllä maistunut aamulla sitten miltään, niin pakkopullaa oli että huhhuh. Töissä sain sitten myöhemmin evästettyä enemmän.
Varsinainen pahaolo on tosiaan ollut tänään poissa mut mahassa on nipistellyt pitkin päivää. Etenkin sen jälkeen kun olen syönyt jotain, mut muutenkin. Maha on muutenkin turpea kuin pallo. Herää kysymys että mitäs nyt tapahtuu? Turvottaa ja kylhän tuota liikailmaakin tuntuis taas olevan, mut maha kyllä toimii nykyään päivittäin (eli superaktiivisesti) joten ummetuksesta ei oo kyllä tällä hetkellä tietoakaan!
Kunpa nippailut ei vaan tietäis mitään pahaa. Mä muistan että mulla oli km-raskaudessa näillä viikoilla myös nippailua mutta myös pari voimakkaampaa tosi kovaa hetkittäistä kiputuntemusta, sellaisia ei nyt ole tullut. Tiedä sitten olivatko ne normaalia vai yhteydessä tuohon tulevaan km:n... Nyt vaan nipistelee tasoisesti ajoittain. Ja ah niin mukavasti turvottaa ;) Vois luulla et viikkoja olis paaaaaljon enemmän.
Mahtava juttu etä Tattaraalla on kaikki taas hyvin eikä mitään vuotoja oo!
Mean puolesta jännäillään! Hymynaama, voi vitsit mitkä kutinat siitä saikaan!! ;)
Hyvä et Minniksen rauta-asia selvis. Jospa ne arvotkin lähtis siitä nousemaan ja mieli virkistymään.
Thelma, B-vitamiinilisästä olin kans joskus lukevivani, mut kun syön tota monivitamiinia niin mietin että sitä tulee kuitenkin siinä? Tosin se ei kerry elimistöön, joten ei siitä tilapäisestä extralisästä varmaan haittaakaan olisi. Sulle kovasti peukkuja työrintamalle!!
Niiskurouva kyseli mitä mä opiskelen. Sanotaanko että opiskelen terveydenhoitoalaa korkeakoulutasolla :) Nyt tosiaan tuo harjoittelu menossa ja huolettaa jo vähän valmiiks mitkä mahtaa olla fiilikset huomisaamuna. Mitä jos sitä tulee taas kotipäivä... ei niin kauhean kiva kun tulee noita päiviä rästiin.
Kyllä sun jälkihoito tosiaan kuulostaa ihan hyvin hoidetulta, no panic! :) Täällä ne ohjeet oli lähinnä "Pysy kotona, kyllä luonto hoitaa." eikä mitään jälkitarkastuksia kunnallisen kautta. Mullahan jäi tosiaan sen anti-D vasta-ainepiikki saamatta ja veriryhmä selvittämättä tarpeeksi ajoissa just tuon "pysy kotona"-ohjeistuksen takia, vaikka olin kuitenkin jo 9.viikolla... No, se oli silloin ja nyt on nyt. Nyt ainakin tiedän olevani veriryhmältäni negatiivinen niin osaan tosiaan vaatia tässä raskaudessa kaikki mahd. seurannat mitä vaan tää negatiivisuus edellyttää, sikäli mikäli tää raskaus pidemmälle etenee.
Mun neuvolatäti on nyt muuten sama joka tuon kämmin viimeksi teki... :S
Ihmiset, kertoilkaahan kuulumisianne!
emmy + masu ja tissit(kin) nyt vähän turpeat
En ookaan aikoihin kirjotellu mitään, mutta aina sillon tällön oon käyny lukemas teidän juttuja. Oikeestaan oon ihan tietosesti siirtyny taka-alalle, ja siellä varmaan jonkin aikaa pysyttelen. Ihan vaan mun oman mielenrauhan takia, pitää nyt jotenkin rauhottaa tää oma pää. Ne menkat pari viikkoo sitten oli tosiaan ihan hirvittävä pettymys. Tiesin jo sillon, et seuraava, eli siis tämä, kierto menee täysin ohi. Nyt on hyvin todennäkösesti ovis ja mies on kaukana reissussa.
Yritän nyt keskittyä kaikkeen muuhun, vaikkei se kovin helppoo olekaan. Tää palsta on ollu tosi hyvä paikka, mut nyt mun on otettava etäisyyttä. Ehkäpä mä kuukauden päästä taas innostun, toivottavasti osaan kuitenkin ottaa vähän rauhallisemmin. Oon jotenkin hirveen pettyny itteeni; kun alettiin kolmannesta haaveilla, päätin että tulee jos on tullakseen. Olin vakaasti sitä mieltä, etten laske päiviä, kyttäile ovista tai oireita yms. Mutta eihän se sitten ihan niin ole mennykään.
Mutta joo, kauheesti tsemppiä teille kaikille, ja aurinkoista kevättä!
Loviisa
Ihan ekaks Loviisalle hyvää kevään jatkoa ja tsemppiä "taka-alailuun". Joskus mietin itsekin, että onko tämä palstalla olo hyväksi mielenrauhalleni, mutta toistaiseksi se ehkä enemmän tukee, kuin häiritsee. Rauhoitu niin kauan, kuin siltä tuntuu ja jos sitten tekee mieli palata takaisin palstalle, olet tervetullut. Toivon kuitenkin sydämestäni ennen kaikkea sitä, että pääset rauhaan itsesi kanssa asioista. Ja sitä tietysti toivon meille muillekin - itseni mukaan lukien.
Thelmalla näyttää olevan menossa odottelun aikakausi monessakin suhteessa. Toivottavasti työasiat selviää parhain päin ja saat työn, joka haastaa ja motivoi. Odottelua se on myös aina testistä testiin tai oviksesta menkkoihin. Se kai se raastavinta onkin, ettei siinä välissä oikein voi tehdä muuta, kuin odottaa. Kroppaansa kun ei voi yhtään kiirehtiä toimimaan nopeammin. Terveisin nimim. "Saarnaa itselleen"... Mutta täällä odotellaan sun kanssa ja ihan hirveästi toivon, että pääset uuteen työhön salamatkustajan kanssa.
Mea, niin tunnistan tuon tunteen, josta kerroit: "raskaaksi heti" on muuttunut "olisinpa jo raskaana" tai ehkä mulla on sen verran km:n prosessointi kesken, että kapinallisesti ajoittain ajattelen, että "olisinpa edelleen raskaana". Kärsivällisyys ei taida kuulua hyveisiini. Varsinkaan, kun tietää, että sen plussan jälkeenhän se varsinainen odotus vasta alkaakin. Ei toivoisi, että sitä plussaa joutuu kauan odottelemaan. Onnea oviksesta ja tsemppiä seuraavaan vaiheeseen odotusta! Hieno uutinen, että keho on toipunut ja ainakin oviksen osalta valmis uuteen raskauteen. Tärppejä teille!
Minnis, hyvä, että rauta-asia on hoidossa. Kyllä nuo alhaiset hempat alkaa varmaan olosta ennen pitkää tuntua. Ja toivottavasti tietysti myös nuo rautalisät. Kysyit, koska me meinataan alkaa uuteen yritykseen. Toivottavasti mahdollisimman pian. Mies sanoi heti km:n jälkeen, että hän on valmis ja halukas uuteen yritykseen heti, kun minä koen olevani siihen valmis. Malttamattomana täällä ovista odottelen jo :).
Tattaraa, ihan loistouutisia! Niin ehdin jo pelästyä sun puolesta, mutta onneksi hälytys osottautui vääräksi. Kuulostaa myös kivalta, että olet voinut viettää saikkupäivää ja lepäillä. Hyvä juttu.
Katjalah, *reps* tolle hernekeitolle :). Se on ehkä hajuista se ensimmäinen, jota olisin raskaana ollessa pyrkinyt välttämään. Toivottavasti rokka oli hyvää.
Emmy, sulla on ollut ihan kunnon ällöoireita. Osanottoja niiden vuoksi. Vaikka on kai nekin vaan osa sitä onnea. Toivottavasti oireet kuitenkin sen verran väistyy, että saat harjottelun suoritettua eikä niitä rästipäiviä kauheasti jää tulevaisuuteen. Onneksi tuo veriryhmäasia on myös nyt selvillä ja osaat vaatia itsellesi tarvittavat tutkimukset ja seurannat. Miltä tuntuu mennä samaisen neuvolatädin hoitoon?
ON: Täällä ollaan ehkä pikkuhiljaa siirtymässä valoisammalle puolelle elämää. Viimeiset pari päivää on jo olleet töissäkin helpompia ja tunnemyrskytkään ei ole ihan niin voimakkaita. Uusi raskaus alkaa pyöriä mielessä ja se tietysti tuo tullessaan myös pelkoa siitä, että raskautuminen ei enää onnistuisikaan. Tuo edellinen kävi niin nopeasti ja helposti, ettei voi kahta kertaa samanlaista tuuria olla. Toisaalta, eipä se nopeasti alkuun lähtenyt pikkunen pysynyt matkassa, joten aika lyhyeksi se ilo siitä nopeudesta jäi. Toivoisin oviksen olevan tuloillaan mahdollisimman pian, mutta eihän siitä voi tietää. On vaan odoteltava.
Iloista vapun odotusta. Taidan kitkeä koko "odotus"-sanan sanavarastostani, kun kaikki menee näköjään odotteluksi :)...
Tervehdys kaikille! En ole juurikaan näitä keskustelupalstoja harrastanut, mutta Thelman tarina kosketti erityisesti, joten ilmaisen myötätuntoni.
Itse toivun pikku hiljaa jokin aika sitten olleesta toisesta keskeytyneestä keskenmenosta (lääkkeellinen epäonnistui ja päädyin jo toisen kerran kaavittavaksi, mikä hirvittää sekin).
Onko joku teistä käynyt yksityisellä tutkituttamassa keskenmenojen syitä? Jos, niin missä ja millaisin tuloksin?
Unohtui eilen siinä tuoksujen kanssa tuskitellessani kommentoida Tattaraalle... Ihanaa ettei sinulla sen kerran jälkeen ole vuotoja ollut. Toivottavasti ei tulekaan.
Minun vuotonikin rauhoituivat, vielä on muutaman kerran ollut hieman epämääräisen rusehtavaa valkovuotoa, muttei enää selvää verisyyttä... eli eiköhän tuo ala toivottavasti olla ohi. (pitää taas koputtaa puuta).
Niin ja siitä hernerokasta, vastoin epäilystäni pystyin sitä ulkoilun jälkeen syömään ja oli toooosi hyvää. Ihme, kun kaikki vielä pysyy sisällä!
katjalah+Papu5 rv7+0
Eli tipuin valitettavasti pois tuolta joululahjoista. Kaavinta oli toissa pàivànà, joten toipuminen, sekà henkinen ettà fyysinen, on vasta ihan alussa. Tàllà hetkellà en oikein uskalla vielà tulevaa ajatella..vauvan kaipuu on kova, mutta niin on myòs pelko uudesta keskenmenosta. Ihana oli lukea teidàn kohtalotovereiden kirjoituksia, vaikka on tietenkin surullista, ettà niin moni on joutunut km:n tai useamman kokemaan.
Katjalah onkin jo "tuttu" tuolta joululahjoista, onnea vielà odotukseen! Toivotaan, ettà tuhruttelut pysyy nyt poissa. Onnea muillekin odottajille tasapuolisesti ja erityistsempit niille, jotka ovat uskaltautuneet uuteen yritykseen km:n jàlkeen!:-)
Muokkaus: esikoisesta siis haaveillaan, km 04/10 rv 8
Meillä on aika samanlainen tilanne - tosin kuten kirjoitin yllä, km oli jo toinen :(
En ole itsekään oikein mieltänyt, miten käsittelisin pelkoa seuraavalla kerralla (jos sellainen siis tulee) - ensin pelkää, etteivät sydänäänet kuulu ja sitten heti seuraavaa ultraa (edellisen keskenmenon takia minua seurattiin kahden viikon välein - yksityisellä toki).
Tämän kaavinnan jälkeen verrattuna edelliseen tuntuu onneksi siltä, että hormonitoiminta olisi jotenkin elossa. Toivottavasti menkat käynnistyvät tällä kertaa vähän helpommin..
Onpa kurja, ettà olet joutunut kokemaan jo kaksi keskenmenoa. :-( Osaisinpa lohduttaa jotenkin, mutta valitettavasti omasta kokemuksesta nyt tiedàn, ettà ei sellaisia sanoja olekaan, joista tulisi parempi mieli. Virtuaalirutistuksen làhetàn siis!
Miten kauan sulla on kestàneet vuoto ja kivut kaavinnan jàlkeen? Mulla on nyt siis vasta toinen pàivà menossa, vuoto on aika niukkaa, eikà enàà niin kirkasta, mutta tànààn on enemmàn alavatsakipuja kuin eilen. Buranaa huuleen vaan. :-/ Nàin ensikertalaisena sità vaan miettii, ettà minkà verran kipua ja vuotoa on normaalia. Saan olla tàn viikon onneksi sairaslomalla ja mulla olis ollut lupa olla kotona vielà ensiviikkokin, mutta liian tunnollinen kun olen, niin soitin jo tòihin, ettà viimeistààn maanantaina nàhdààn. Tyònantaja vaan totesi, ettà hàn jo vàhàn ihmettelikin, ettà kyllàpà sait paljon sairaslomaa mokoman takia...empatiakyky nolla, prkl. :-(
Jaksamisia! :-)
Onneksi ei ole tarvinnut kertoa suoraan työnantajalle (meillä sairaslomatodistukset kulkevat erilliselle yksikölle, joka hoitaa hommansa asiallisesti).
Mun eka (ei koskaan sydänääniä, ihan alussa siis meni kesken) ei vuotanut kotona yhtään eikä sattunut (kotona) yhtään. Tämä toinen (viikkoja 8+) vuosi kaavintapäivänä aavistuksen kirkasta verta, mutta sitten ei mitään (ja ei myöskään kipuja). Yhden buranan taisin kotona ottaa. Odotan ensimmäisen tapaan kuitenkin jossakin vaiheessa alkavaksi tuhruista valkovuotoa, joka edellisen kohdalla alkoi muutama päivä kaavinnan jälkeen ja jatkui n. viikon (tosi niukkaa kokonaisuudessaan).
Muista syödä rautaa (ja C-vitamiinia sen kanssa)! Vaikka vuotoa kotona on aika vähän, verta on voinut kuitenkin menettää napakan määrän.
Henkilökohtaisesti voisi sanoa, että kevät on tälle asialle paljon helpompi aika kuin pimeä syksy. Nyt voi ainakin yrittää lohduttautua tulevalla kesällä :)
...jaksamista teille... rankkoja ovat nämä tälle palstalle joutuneiden kokemukset. Ja kuten tuossa totesittekin, niin harvoin on sellaisia sanoja jotka lohduttaisivat. Itse olen kokenut tämän palstailun, kirjoittamisen ja erityisesti lukemisen aika mahtavana vertaistukiasiana.
Olen oppinut että niinkin kamalasta asiastakin kuin keskenmeno, voi puhua ja hoitaa itseään käsittelemällä asiaa muutenkin kuin vaan omassa päässään. Ja itselleni on toiminut avuksi ja lohduksi että sopivissa tilanteissa olen oikeille ihmisille puhunut asiasta ihan oikeassa elämässäkin, en vaan täällä netissä. Toisinaan silti pitää varautua siihen että saa vastaukseksi aikamoisia sammakoita....
Itselleni keskenmeno tuli täytenä yllätyksenä, en osannut siihen varautua mitenkään. Yhden täysimittaisen ja täysin ongelmattoman raskauden kokeneena ei edes käynyt mielessä että tälläistä voisi sattua.
Tuntuu ihan oudolta, että siitä on vasta vajaa kuukausi. Oikeasti minusta tuntuu että olen vanhentunut tämän kokemuksen myötä vuosia.
Tällä hetkellä elän sitä outoa tunnetta menetyksen ja uuden toivon välillä. Tikutin toissapäivänä ovulaation...
Taidan mennä vitamiinipurkille ja jatkaa foolihapon popsimista.
Onneksi täällä niin moni on onnistunut uudessa raskaudessaan, se tuo iloa ja kannustaa itseäkin yrittämään uudelleen :)
t. Mea joka on jollakin ihmeellisen filosofisella tuulella :D
Laitan nyt ekaksi omaa napaa.elikkäs mulla nyt dop 11 ja aamulla tein testin kun oli sellanen "olo" ja määräajan jälkeen ei ollut mitään mutta 2h päästä oli jo himmee viiva!!!!! mä teidän et ei sais kattoo myöhempään mut ei mulla ole koskaan tullut ees sillon mitään jos ei olis ollu raskaana et kyl mä nyt vähän elättelen toiveita mut kuitenkin se tuulimuna vaan kummittelee koko ajan takaraivossa ei uskalla innostua kun pelkää et taas pettyy.....la teen uudestaan koska mul viel yks testi kaapissa ja sit olis dop 13 et kyl sit kai jo pitäis näkyä jos jotain näkyttävää on...
Mun oireet on et olen aivan turvoksissa,maha on ku potkupallo. tissit on välillä hieman arat mut välil ei mitään. joskus harvoin tulee kuvotusta mut närästystä on kyl aika paljon...alavatta on ihan arka ja nippailee ja vessassa ramppaan koko ajan ja lämmöt 37.3 et hyvältä näyttäis silleen mut oli mul tuulimunassakin oireita mut nyt niinku vähemmän tai olen jotenkin niin sekasin ku pelkään et mitä tapahtuu ja ajattelin et jos nyt ei menkat ala ja testi plussaa näyttää ni tilaan sen ultran toukokuun loppuun ku sillon olisin vkolla 8 et se varmaan riittäis et näkis onko siellä ketään tai ei....mun mahakin on ihan sekasin ku jännitän.no nyt ei auta kun odottaa ja tutkailla itseään!!!!!
kommentoin mitä muistan :)
Mea: Toivotaan et ovis oli jo tai sit tulee pian ja pääset jännäilemään sinäkin :)
Thelma: Mä täällä jännäilen et mitä sulle kuuluu?
Emmy: Hyvä et saat nukkua ja älä niistä rinnoista väliltä :) Mä muistan kun joskus taas kerran olin valeraskas ja rinnat tosi kipeet ja en sit ollukkaan ja seuraavasta kierrosta ei ollut yhtään kipeät ja sit olinkin raskaana :) et ei täs oikein mihinkään oireisiin voi silleen tuijottaa ku kaikki on niin erinlaisia eri oireineen.
Niiskurouva: Kyselist et koska olis ovis keskenmenon jälkeen ni mulla oli km 6.1 ja eka ovis vasta 19.4 mut mul olikin kroppa kauan ihan sekasin et jollain palautuu kyllä paljon nopeemmin :)
Minnis: puoliväli jo, ihanaa :) mä olen aina syöny sitä raskausvitamiinia ja luottanu et sieltä kaikki raudat ym tulee.nytkin olen niitä koko ajan popsinu vaik en ole raskaanakaan ollu mut ko pali ollu vuotoa ym mut en siltin tiedä mitkä kaik arvot ovat mut jos nyt raskaana olisin ni sit pian tietäisin...
Katjalah ja Tattaraa: Ihanaa et tuhruttelut loppui ja saatte rauhassa kasvatella masujanne :)
Mina2 ja Cucciola: Tervetuloa mukaan ja toivotaan et pääsette pian uutteen yritykseen :)
Mä viel muuten sitä mietin et mä en kyl uskalla mihinkään odotuspuolelle mennä vaik olisinkin raskaana! Mä pysyn täällä kunnes mulla käärö sylissä.Täältä mä en putoa mihinkään ja täällä mua ja mun tyhmiä juttuja ymmärretään ha ha.Tää on kyl ihana paikka, toinen koti he he
Nyt lähen raivaan kämppää ja laittamaan tytöille naamiasisasut huomiseksi tarhaan ja pojille koulun diskokuteet ja kaik sata muut asiaa huomiseks :)
Paljon kaikkea hyvää kaikille!
T:Vauvafani
Mä kirjoittelen tässä pikaisesti ennen kuin riennän tunnille hoitamaan kevään viimeiset opetukset. Lähiviikkoina on vielä hieman työjuttuja hoidettavana, mutta olen melkein lomalla tämän päivän jälkeen!
Iltapäivällä suunnataan kavereiden luokse vapun viettoon. Tulen jossain vaiheessa kommentoimaan tarkemmin teidän juttuja, nyt vain pikaisesti.
Mina2 ja Cucciola, tervetuloa ja pahoittelut, että tänne jouduitte! Tää on loistopino ja täällä saa vertaistukea, joka on parasta A-luokkaa. Aina on joku tsemppaamassa, lähettämässä virtuaalihaleja ja kyselemässä lääkäri- tms. kuulumisia.
Vauvafani, kyllä tuo plussalta kuulostaa! Varovaiset onnittelut. :)
Mulla on nyt 5 päivää siitä ajankohdasta, kun lääkäri arvioi, että ovis tapahtui. Olen aika skeptinen tärpin suhteen. Viimeksi mulla alkoi niin selvät oireet viikko oviksen jälkeen, ettei voinut erehtyä. Nyt ei ole ainakaan vielä ole tuntemuksia suuntaan eikä toiseen. Ei mulla myöskään ole mitään hirveää hinkua päästä testaamaan, katsellaan ensi viikolla ilmeneekö mitään oireita. Epämääräisiä mahatuntemuksiahan mulla on ollut kaavinnasta asti, joten ne ei kerro mitään.
Mä säntään nyt tunnille. En raaski kovin kauaa opiskelijoita pitää, että pääsevät hekin vapun viettoon.
Jos en tänään enää ehdi kirjoittelemaan, niin oikein hauskaa vappua teille arvon leidit! Ootte ihan parhaita! :)
Thelma kp19/?
Tervetuloa Minalle ja Cucciolalle. Ja osanottoni menetyksestä.
Cucciola, harmi, että työnantaja oli noin tyly. Onneksi mun ei tarvinnut kertoa saikun syytä. Onhan jotkut kysyneet, että "oliko sullakin se mahatauti", johon olen suhteellisen epämääräisesti voinut vastata, että "tavallaan" :). Tunnistan itsessäni tuota samaa, että toisaalta on kova vauvan kaipuu ja samaan aikaan sen kanssa vähän semmonen pessimistinen uuden km:n pelko. Yritän kuitenkin ajatella, että eka km on puhdasta "sattumaa" eikä sen tarvitse vielä merkitä mitään lopullista näissä vauvahaaveissa. Toipumista sinulle.
Mea, tuota samaa menetyksen ja toivon välillä keikkumista täälläkin. Tosin sä olet askelen edellä, kun se ovis on selkeästi tullut. Tsemppiä.
Vauvafani, ompa sulla jännät paikat. Toivotaan, että "roskishaamu" vahvistuu plussaksi. Olis se vaan niin hienoa. Vaikka kyllähän tuo haamukin jo lupaavalta kuulostaa.
Thelma, toivotaan parasta, vaikka oireita ei olekaan. Kuulostat jotenkin niin ihanan rauhalliselta koko asian suhteen. Iloista melkein-lomaa sulle.
ON: Huomenna tulee kaksi viikkoa km:sta ja huomaan olevani ihan älyttömän kärsimätön. Suututtaa, ettei kroppa toivu siinä tahdissa, kun mä haluaisin ja psyykkisesti olisin niin valmis sen oviksen tulolle. Mutta ei kai tässä voi muuta, kun odotella. Olen myös huomannut, että työpäivät on mulle tällä hetkellä henkisesti helpompia, kuin vapaat ja siksi olen ihan tyytyväinen, että vappu menee töissä. Alkaa jo pelottaa, että koko vauva-asiasta tulee mulle semmonen pakkomielle, ettei oikein mitään muuta pysty tai osaa ajatella ja sitä en todellakaan toivo. Lääkärin ohjeiden mukaisesti varasin gynen ajan tuonne parin viikon päähän, joten onhan mulla sentään jotain mitä odottaa :)... Siis sen oviksen lisäksi.
Vapputerkuin, Niisku
Tulin myöskin puolestani toivottamaan oikein iloista wappua teille kaikille, ihanat Ladyt! Thelman tavoin voin kehua teitä suurenmoisiksi! :)
Vauvafani, huimaaaa!! :) Ihan mahtavaa! Mullahan tuli kans se "roskishaamu" jo kp 27 siitä olemattoman pienen ajan pidätetystä iltapissasta. Mut mulle ei ollut myöskään koskaan aiemmin tullut mitään mattimyöhäistä viivaa, vaan nega ollut selvä nega, joten uskonpa että sunkin haamuilu merkkaa vaan hyvää ja lähtee vahvistumaan heti päiväpäivältä kuten mullakin!! :)
Niiskurouvako kyseli miltä tuntuu mennä samalle neuvolan tädille... korostan edelleen, että jos edes tarvitsee mennä, katsotaan se ultra ensin. Mutta enpä mä kyllä juuri neuvolan tädistä johtuen ihan hirveesti tuota neuvolaa odota. Siis tottakai odotan, mutta jännittää juuri tuo kohtaaminen. Mä tein hänestä silloin valituksen joten myös hänelle on saattanut jäädä meikäläisen nimi mieleen. Tai viimeistään siinä vaiheessa kun veriryhmä tai km-asia tulevat puheeksi, muisti palautuu varmaan pätkittäin...
Mä muistan tuon tunteen kun odotti että kroppa alkaisi taas toimimaan! Riemunkiljahdukset ja leveä hymy ensimmäisistä km:n jälkeisistä menkoista olivat väistämättömät! ;) Se ottaa aikansa, mut mä myös ajattelin silloin niin että keho ottaa aikaa juuri sen verran kuin se sitä tarvitsee. Kun sitä aikaa sille antaa, on se loppuviimein valmis uuteen raskauteen :) Tsemppiä odotteluun!
Thelma, iloista vappua ja alkavaa lomaa!! Sulla on ollut hurjaa myllytystä tämä kevät, olet kyllä lomasi ansainnut! :) Sun tekstistä oli aistittavissa jo ihana lomafiilis.
Kiva kun Loviisa kävit kertomassa kuulumisia. Aurinkoista kevättä myös sinne! Tulehan kirjoittelemaan taas kun siltä tuntuu. Toisille se taka-alalle vetäytyminenkin tuntuu toimivan maagisena voimana ;)
Uusille tervetuloa joukkoomme ja voimia toipumiseen! Täällä tosiaan saa tilittää niin ilot kuin surut ja vertaistuki on juuri sellaista, kuin edellä onkin jo kehuttu - ihan parasta laatuaan! Tsemppihalit teille.
Mulla ei oo vielä vappufiilarit kauhian korkeella. On ollut taas niin äklöolo pitkin aamua että mennyt vallan sängyssä köllöttelyksi. En oo edelleenkään oksentanut, mutta olo on kyl niin krapulainen kuin olla voi. Mä en krapulassakaan oo kyllä oksennellut, joten ihan semmoinen kestodarrafiilis on ollut koko viikon. Mä olin vaan keskiviikkona töissä, kaikki muut päivät on olleet kotipäiviä...näisä rästipäivissä onkin sitten tekemistä kesäkuussa. Niinhän se menee että minkä taakseen jättää, edestään löytää. Ärsyttää, mutta en ole mielestäni näine oloineni ollut työkuntoinen. Jatkuva makoilu kertonee jotain...lenkitkin ovat siis edelleenn jääneet väliin.
Me ollaan tänään menossa anoppilaan. Hieman erilainen vappu, ei ollakaan nyt kaveriporukalla. Mut anoppilaan on tulossa miehen sisarukset myöskin ja anopin viestejen mukaan tarjoilua on varattu runsaan puoleisesti. Viiniä ja olutta litratolkulla...hmm. Mä kun ajattelin että vietetään rauhallista iltaa saunoen ja tv:tä katsellen ;) voi pylly... nyt sitten miehen kanssa ollaan pohdittu että mitäs sitten selitellään kun mulle ei viini nykyään enää maistukaan. Jäädään vielä yöksi, niin en voi edes vedota kuskin rooliin.
Ostin jo hyvissä ajoin muutaman alkottoman siiderin mut tykkään lähinnä normaalistikin vaan kuivista, omena siidereistä (mistä en ainakaan noilla kauppareissuilla löytänyt alkoholitnta versiota) niin ei oo kyllä vielä yhtenäkään päivänä houkuttanut noiden tölkkejen avaaminen. Pelkkä ajatus puistattaa. Mä kyllä pahoin pelkään että anopin porukka arvaa tänään homman jujun... Olisin vaan halunnut tuon maanantain ultran ensin, ennen kuin heille oltaisiin kerrottu. Lisäksi tuntuu pahalle etteivät omatkaan vanhempani vielä tiedä, me ollaan äidin kanssa tosi läheisiä. Mut katotaan mitä ilta tuo tullessaan, melko varma kärähdys kuitenkin tiedossa jollei tässä nyt pikaisesti jotain hyvää suunnitelmaa keksi...
Mitä Kuuttille kuuluu??
Hei, mukavaa vappua kaikille! Palataan toukokuussa :) emmy 7+0
nyt tuli heti eikä tarvinny yhtään tihrustaa vaikka ei se yhtä vahva viel olen ko se toinen mut ei mul ol viel menkatkaan myöhässä ;)
Voi ku olen sekasin onnesta ja samalla pelosta et miten kaikki menee ja onko siel oikeesti joku!!!!
Mun täytyy sanoa et olo on erinlainen ku viimeks mut mitään ei voi ku arvailla ennen ultraa...
Mä ihmettelin sillon viimeksi et miks pystyin viel rv 10 nukkumaan mahallani mut siks varmaan ku ei ollu mitään :(
Nyt mul on koko ajan painontunnetta alavatalla ja viiltelyä välistä ja niitä ei ollu viimeksi mut jotenkaan ei uskalla silti paljon toivetta antaa itelleen....
Mä vähän ounastelin tätä jo viime lauantaina ku meil oli se pariskunta laulaas karaokee ja mä en pystyny ottamaan alkoholia, ei vaan maistunu mut ei kukaan mitään kyselly ku sanoin et olen niin väsy et en väsy lisää ;) ja sit söin itteni ähkyksi et ei muka mahtunu enää mitään ha ha siis yhen kaljan join illan mittään mut ei sitä kukka huoman et joinko 1 vai 4 ko kannoin sitä purkkia mukanani ha ha
Meil oli eilen vappukivaa lapsilla ja koko piha täynnä paukku ja suihkuserpentiiniä ja vesi-ilmapalloja mut saatiin kaikki siivottua :)
Tytöt pyysikin jo 21 nukkumaan ku olivat tarhassakin juhlineet eilen.yks poikien kaverikin on meillä hoidossa kun vanhemmat oli juhlissa eilen :) me ollaan sellasia kotihiiriä et nautitaan kotona olosta :)
Tänään vois vähän grillailla ja leiposkella kun meijän 5v tytöllä oli eilen nimarit ja mun isä täyttää tänään 64v. ni juhlitaan molempia täällä meillä huomenna :)
Thelma: mä niin toivon et sulla olis ollu ovis ja luotan siihen sanontaan vieläkin et ku kohtu on "käytetty" ni tärppää helpommin.et jos ei nyt ni ainakin heti seuraavasta*hali*
Niiskurouva: Mä olin kans aivan raivona kun mun km vaan kesti ja kesti ja vuodot ei lakannu ja hormoonit jouduin hakeen mut sit jotenkin luovutin ja hyväksyin et mä en sit varmaan saa enää vauvaa ja tuli sellanen sisänen rauha ja nyt mä sit sain sen toisen viivan raskaustestiinkin mut en voi viel sanoa et kuinka tää päättyy mut toivon todella että kääröön mun syliin :)
nyt vaan odotellaan ovista sulle :)
Emmy: Mul ihan sama et en todellakaan soita nauvolaan ennen kun olen ultrassa käynyt.nyt on 3-4vkoa sellasta piinaa et miten täs käy....Juu ja sul viel tosiaan se hoitajan kämmi takana mut jos sul sit oliskin vaiks joku muu tai tää hoitaja olis nyt tosi tarkkaavainen :)
Oikein hyvää vappua kaikille :)
T:vauvafani
Onnittelut Vauvafani! Mikä kp se oli, kun sait sen himmeän plussan? Niin niitä plussia vaan ropisee tähän pinoon.
Me kotiuduttiin vähän aikaa sitten reilun sadan kilsan päästä kavereiden luota vappukylästä. Oli oikein mukavaa, tosin varsin leppoisaa oleskelua, syömistä, saunomista jne.
Niiskurouva mainitsi tuolla, että kuulostan ihanan rauhalliselta tilanteeni suhteen. Kyllä mulla itse asiassa aika rauhallinen olo onkin. Mulla on kohtalo läpsinyt avokämmenellä naamaan täs talven ja kevään aikana ja kaikkien tapahtumien myötä on tullut tietynlainen nöyryys sitä kohtaan, että elämässä tapahtuu asioita, joihin ei voi vaikuttaa, vaikka kuinka haluais. On ollut aika kovaa aikaa tällaiselle kontrollifriikille perfektionistille. Mä olen aika hyvin hyväsynyt sen, että kun kaikkeen ei voi vaikuttaa, ei hirveästi hyödytä stressata ja panikoida niiden asioiden takia.
Täällä oli puhe noista vitamiineista. Mä tilaan pääasiassa ulkomailta (Englanti & USA) lisäravinteet (vitamiinit, omega3-rasvahapot jne.). Muiden lisäravinteiden lisäksi mulla on ollut käytössä äitiysmonivitamiini, jota olen syönyt jo jonkin aikaa. Vitamiineja on ollut valitsemassa yks funktionaalista lääketiedettä opiskellut tyyppi, joka tekee yhteistyötä naistentautien lääkärin kanssa, jonka mukaan mun vitamiinikombo on ok raskautta toivottaessa.
Niiskurouva, hyvä että tunnemyrsky alkaa hieman lieventyä. Varmasti psyykkistä toipumista helpottaa se, jos fyysinen toipuminen menee hyvin. Mulla ainakin ikävät tunteet ovat nousseet pintaan aina, kun olen käynyt kontrollissa tai kroppa on oirellut jotenkin ikävästi jne.
Mina2, kyselit keskenmenojen syiden tutkituttamisesta. Mä kyselin viimeksi keskenmenon jälkeen asiasta neuvolalääkäriltä. Mulle oli varattu lääkärineuvola-aika ja terkka kannusti tulemaan vastaanotolle keskenmenosta huolimatta ihan vaan keskustelemaan mieltä askarruttavista kysymyksistä, kun en tajunnut keskenmenon yhteydessä päivystyksessä paljon kysellä. Kolmannen jälkeenhän syitä selvitellään julkisella puolella. Mä kyselin, mitä kaikkea voidaan selvittää, eikä niitä selvitettäviä tekijöitä ihan hirveästi ole. Multa otettiin jo ton tokan jälkeen perusverikokeet ja mm. kilppariarvot julkisella puolella. En sit ruvennut selvittämään, miten onnistuis ja mitä maksais muiden asioiden selvittäminen yksityisellä.
cucciola kyseli vuodon kestämistä kaavinnan jälkeen. Mulla loppui runsaampi vuoto jo sairaalassa. Samana iltana tuli enää tosi vähän. Sit seuraavat 3 viikkoa tuli hyvin niukkaa vuotoa lähes päivittäin, poikkeuksena yksi päivä, jolloin tuli oikein reilu hulahdus kirkasta verta. Mun vuodot eivät kuitenkaan olleet normaalit, kun mulla jäi kaavinnassa vielä joku istukan hippunen kohtuun sotkemaan systeemiä.
Muutamat täällä pohti keskenmenon vaikutusta seuraavaan raskauteen ja keskenmenon pelon kestämistä. Mulla oli toi jälkimmäinen raskaus yhtä ahdistusta ja paniikkia melkein koko 11 viikkoa, minkä se kesti. Mä en osannut edes oikein iloita plussasta, kun niin paljon pelkäsin, ettei kaikki mene niin kuin pitäis. Noin viikko ennen keskenmenoa olo hieman helpottui ja rupesin ajattelemaan, että ehkä sittenkin. Siksi tuo jälkimmäinen keskenmeno tuntui tosi julmalta, kun juuri olin ruvennut ajattelemaan, että ehkäpä raskaus jatkuukin. Jos raskaaksi uudestaan tulen, yritän kaikkeni, että voisin heittäytyä siihen mukaan alusta asti innokkaalla ja toiveikkaalla fiiliksellä. Se on tietysti helpommin sanottu kuin tehty.
cucciola, hyvä että sait sairauslomaa edes jonkin verran kaavinnan jälkeen. Ikävää vaan, että pomo suhtautui asiaan noin. Mä sain kaavinnasta yhden päivän saikkua, mut siihen vaikutti varmasti se, että päivä riittää fyysiseen toipumiseen ja mullahan kaavinta tehtiin 6 viikkoa keskenmenon jälkeen. Keskenmenon yhteydessä päivystyksessä mulle ei annettu (tai siis ei tarjottu) saikkua, enkä sitä itse tajunnut pyytää, mut neuvolalääkäri antoi saikkua. Paperille mulle laitettiin 2 viikkoa, mutta se oli siksi, että mä olen opetustyössä ja mun olis pitänyt keskenmenoa seuraavalla viikolla valmistella kevään kurssit ja sit seuraavalla aloittaa ne kurssit. Jos olisin saanut viikon saikkua, mun olis pitänyt aloittaa kevään kurssit viikko keskenmenon jälkeen enkä olis saanut niitä valmisteltua. Eli se kaksi viikkoa oli niin, että viikon olin saikulla ja toisella viikolla valmistelin ne kevään kurssit.
Mea,kerroit oviksen löytämisestä. Tuliko hyödynnettyä? Pidetään peukkuja, että tärppää.
Loviisa, kiva kuulla sinusta. Mukavaa taustailua! Aktivoidu joukkoon jälleen, kun siltä tuntuu.
Toivottavasti emmy selvis kunnialla vapusta anoppilassa.
Entä muut? Mitä Pilvikselle ja Innalle kuuluu? Pyrrhyla?
Thelma kp20/?
Täytyy myöntää et sain tosi tosi heikon roskishaamun jo 3+1 sit 3+3 vähän vahvemman ja nyt tänään sit kunnon plussa tuli heti näkyviin 3+5 et aika pian ne kyl näkyy....Mä en kyl ennen usko et odotan ku omin silmin näen....
kirjotin sitten pitkät litaniat tekstiä ja kun painoin lähetä niin tää valittaa että sivua ei löydy..
En jaksa nyt kaikkee kirjottaa uudestaa, mutta lyhyesti...
Tattaraa: Hyvä että vuoto loppui mikäli sitä nyt sitten edes oli niin kuin itse tossa pohdiskelit. Noi keskenmenot tekee skeptiseksi. Millos sulla on eka ultra? vai ootko vielä varannu aikaa?
Minnis: Ei mulla niin kauheesti niitä viikkoja oo kun ultrassa siirtyi tuo la parilla viikolla eteenpäin eli viikot ois nyt 11+3.. Tuo tosin tarkentuu varmaan ens ma uusinta np-ultrassa.
Ja hyvä kun sait parempaa infoa raudan syönnistä. Kyllä noilla sun arvoilla kantsii napsia sitä rautaa ihan kunnolla niin helpottaa väsy. Mä olin ainakin tosi uuvuksissa silloin kun mulla oli anemia.
Nyt mun pitää kuulema mennä lukee lapselle muumi satua.
Palaillaan.
Eveys