Keskenmenon/keskenmenojen jälkeen uuteen yritykseen

Täällä on tullut vietettyä hiljaiseloa, ei millään saa aikaiseksi kirjoitella. Lisäksi juuri eilen tyttö huomautti, että äiti vaib roikkuu netissä, joten hieman yritän rajoittaa.



Voi Thelma miten kamalaa kohtelua. Ei voi muuta sanoa. Nyt menet sinne sairaalaan, etkä lähde ennen kuin sinut otetaan vakavasti ja saat hoitoa. Itse toimin vastaavasti, kun olin ennen nelosen syntymää sairaalatarkkailussa, lääkäri meinasi (TUTKIMATTA) pistää 130km päähän kotiin vaikka en pystynyt lainkaan istumaan supistuksilta. JA sanoi, että saan lähteä seuraavana päivänä mukisematta kotiin, mutta yhden vuorokauden antaa siellä vielä olla....... No poikahan syntyi heti kohta. Jos en olisi ollut sairaalassa olisin synnyttänyt nippa nappa täysaikaisen (rv37+0) vauvani kai maantienojaan. Toivottavasti saat tyhjennyksen ennen kuin mitään ikävää tapahtuu.



Oma tilanne tuntuu nyt suht hyvältä, vähän ihmettelen, kun eilisen päivän vatsa kipuillut ja nyt on ihan kuin vasemmalta puolelta olisi alimmat kylkiluut murskana (siis sattuu)... Mutta pitää katsella, toivottavasti menisi ohi ja johtuisi vain siitä, kun tuo 5-v tyttö on taas kerran potkinut mua koko yön. Ei tällaista kipua kyllä aiemmin ole ollut potkimisestakaan johtuen, mutta kertahan se on ensimmäinenkin.



Hyvää perjantaita ja viikonloppua kaikille, jos lapset rajoittavat nettailuani niin etten ehdi kirjoitella.

Ensinnäkin pahoittelut Thelmalle:(. Onhan se ihan takavehkeestä, mutta valitettavan totta, että ihmiset joutuu taistelemaan itse saadakseen hoitoa. Ja vielä usein ovat niin voipuneita siihen omaan olemiseensa, että eivät jaksa. Mä olen itsekin taistellut aikoinani hoitoon pääsyn kanssa. TK:n puolelta asiaa vähäteltiin, lähete katosi jne. Itse soittelin sairaalaan ja TK:een lähetteen perässä. Kunnes selvisi, että sitä ei olekaan missään. Lääkäri kirjoitti uuden ja mulla meni yli kaksi viikkoa ensimmäisestä TK-käynnistä ennen kuin paperit menivät sairaalaan polille. Ja samana aamuna kun erikoislääkäri oli siellä nähnyt mun paperi puhelin soi aamulla kahdeksalta, että voitko tulla heti... Mulle yksi hoitaja sanoikin, että jos et olisi itse vaatinut ja selvitellyt, niin siinähän olisin odotellut. =O



Mun mielestä on sanomattakin selvää, että jos kohtuun on jäänyt jotain, niin täytyy myös jotain tehdä. Toivottavasti Thelma saat pian tilanteeseen jotain apua. Vaarana on kuitenkin kohtutulehduskin. Toivon niin kovasti että saisit asian vihdoin pätökseen ja pääsisit pikkuhiljaa katsomaan asioita eteenkinpäin.

Keskeltä lausetta katkaisi omituisesti :O.

No, tässä loput.

Thelmalle vielä piti sanomani, että kyllä nyt turhan urhan paljon nyt sua koetellaan tän asian kanssa.

Mä kokeilen vielä yhden kerran, ja jos ei nytkään tule koko viestiä heitän hanskat tiskiin!



Minnikselle onnittelut ultrakuulumisista. Nyt vaan tuleviin viikkoihin kovasti onnea matkaan!



Katjalah: Meiläkin lapset välillä tuumaavat, että miksi äiti on koko ajan tietokoneella. Silloin tunnen piston sydämessäni... Ja yritän käydä salaa =P.



Mua ärsyttää tää piinailu ;). Toisaalta se on ihanaa, jännittää onko tärppi käynyt. Mutta toisaalta taas kun musta tuntuu että mä en tajua kultaisesta keskitiestä mitään, vaan menee aina ihan överiksi =P. Mulla on olo, että ei tästä raskaus ala ja odottelen menkkoja tulevaksi ensi viikolla, mahdollisesti loppuviikosta. Ovislimojen tyylisiä on ollut milloin sattuu, viimeeksi eilen, mutta silloin kun sen olisi pitänyt olla, ei mitään. Mutta miksi ei vaan voisi unohtaa ja odotella oikeita oireita ja testata kun menkat on oikeasti kunolla myöhässä. Tai vaan todeta että jaahs, nyt alkoi menkat. Yritän kovasti laittaa jäitä hattun ja olla kyttäämättä itseäni. Hah.



Mukavaa viikonloppua kaikille!

mutta sairaalan mielestä asia ei ole kiireinen hoidettava, vaan voidaan ihan hyvin Buranan voimalla odottaa hamaa tulevaisuutta, että hcg joskus laskee ja ehkä sitten käynnistyy vuoto ja ehkä materiaali tulee ulos. Ja toivoa vaan sopii, että tämä tapahtuu ennen kuin kohtutulehdus tulee.



Mun mielestä on oikeasti uskomatonta, että kyllä keskeytystapauksissa yhteiskunnan rahoja käytetään lääkkeellisiin tyhjennyksiin ja kaavintoihin, mutta tässä tilanteessa ei 5 viikon odottelu riitä.



Tän kaiken lisäksi sain vielä ihan muuhun asiaan liittyen ikäviä uutisia tai siis sellaisia uutisia, että oon aika lailla shokissa. Ja täällä mä olen töissä, menossa luokkaan 20 minuutin päästä, kun ei mun tilanteessa tarvi muuta kuin Buranaa. Oikeasti hävettää, kun mun silmistä näkee, että olen itkeä pillittänyt niin keskenmenon hoitoa kuin tuota toista ikävää asiaa viimeisen vuorokauden.

..mullekin, kun Thelman viestin luin, niin voimakasta myötäelämistä nyt täällä. Ihan VALTAISA määrä lohdutusta ja voimaa sinne Thelman suunnalle sekä tuon km:n jälkihoidon (=hoitamattomuuden) että sen toisen ikävän asian johdosta. En millään muotoa pysty ymmärtämään tuota sairaalan suhtautumista asiaan, en sitten millään!! Aivan törkeää. Eikös se yksit. gyne pystyis vaikuttamaan asiaan esim puhelinsoitolla sairaalaan. Mä pystyisin sua varmaan tällä suunnalla jelppimään, mut vähän vaikeaa näissä puitteissa..



Pilvilinna

…sitten vielä ihan eri viestiin laittelen. Ei jotenkin sopinut nämä löpinät tuohon Thelman tilanteen perään..



Ensinnäkin IHANAA, että Minnis näki pikkuisensa ruudulla hyvissä voimin! Tuli NIIN hyvä mieli tuota lukiessa. Nyt ei voi muuta kuin toivoa kaikki mahdolliset tarrat, teipit ja kuumaliimapistoolit avuksi, että se pienoinen pysyy kyydissä!



Emmy, enhän mä millään muotoa sun kommenttia moittimiseksi ottanut, ei mulla ole tapana noin pienistä “hermostua”, pahoittelin vaan omaa sekoiluani.. (ja siis vielä nolompaa, kun selailin aiempia viestejä kirjoittaessani eli ei ollut pelkän muistin varassa tuo asuinalue..). Mut voit olla varma, että NYT mä ainakin muistan tän jutun;) Virheistä oppii kyllä hyvin..



Tattaraalle puolestaan onnittelut oviksen bongauksesta ja vielä kun on ihan ensimmäinen varma bongaus laatuaan;) Toivottavasti tuottaa mukavia tuloksia.



Vauvafani, täälläkin joudutaan jakamaan noita tietokonekieltoja ja pelikieltoja ja ja.. Välillä vaan on pakko, kun nuo ne näyttävät olevan keinoja, joilla homma menee perille.. Räyhäämiset taitavat vaan soljua korvien ohi. Eli toisinaan on vaan oltava se ikävä ihminen. Onneksi mun lapset tietävät kuinka älyttömästi heitä rakastan ja kerron sen myös tavattoman usein.



Innalle jaksuja päälle pukkaavan flunssan (ja menkkojen..?) kanssa.



Katjalah, kyllä täälläkin saa välillä kuulla isommilta lapsilta, että miksi äiti saa roikkua koneella kaksneljäseittemän ja heillä on tietyt aikarajat.. No, siinähän sitten yritän selittää, että meikkä tekee koneella myös paljon töitä. Ja se sattuu muuten olemaan ihan totta.. Vapaa-ajan nettiroikkuminen tapahtuu yleensä iltaisin/yömyöhään, paitsi tällaisina vapaapäivinä;)



Ahomansikalle tsemppiä piinailuun tai pitäiskö nyt sitten sanoa, että tsemppiä piinailun ja kaiken kehontarkkailun unohtamiseen..:D Vähän samanlaisia fiiliksiä täälläkin. Haluis vaan unohtaa kaiken häsläämisen ja todeta yhtäkkiä, että menkathan on myöhässä.



Taidanpa tästä viedä lapset pulkkailemaan.



Viikonloppuja,

Pilvis

Kylläpä sua nyt koetellaan Thelma :( oon tosi pahoillani. Mä en kyllä vaan suostu et joudut kärsimään tosta odottelusta nyt yhtään enempää...

Kirjoittiko lääkäri sulle sähköisen lähetteen vai saitko sen mukaasi? Siis eihän ne VOI polilla olla oikeesti sitä noteeraamatta?!

Mulla oli ihan paperilähete jonka itte sinne kätösissäni kuljetin mennessäni suoraan yksityiseltä tuonne naistentautien polille. Eli ihan päivystyslähete, ei mitään ajanvarausta.

Jos sulla on sähköinen lähete, eikö ne muka nää sitä vielä sieltä koneelta vai miks pitää odotella? Sinuna menisin kyllä pävistykseen/ensiapuun, mun yksityislääkäri kehoitti silloin menemään lähetteen kanssa viimeistään seuraavana päivänä just ettei tulehdusta ennättäisi tulemaan! Menee niin yli ymmärryksen miksi siellä sinun käsketään vain odotella??? Päivystykseen vaan äläkä lähde ennen kuin saat asianmukaista hoitoa!! Vaikka sitten liioittelet niitä kipuja jos eivät oikeeta puhetta ymmärrä! Surullisena ja pettyneenä olo voi tuntua aika voimattomalle, mutta kyllä oikeuksistaan kannattaa pitää nyt kiinni! Kyse on kuitenkin sun terveydestä.



Mä en oo yleensä kauheen riidanhaluinen mut keskustelen maanantaina potilasasiamiehen kanssa näistä mun hoitokämmeistä (eritoten siitä veriryhmä/vasta-ainerokote -episodista). Ei kyllä Thelmankaan tilanteessa olisi pahitteeksi viedä eteenpäin ja antaa palautetta. Mut kuten edellä sanoin, nyt se ensisijaisin ja tärkein asia on saada Sinut kuntoon! Halit!

Minäkin kirjoitan nyt uuden viestin perään kun en halunnut samaan viestiin jatkaa muita juttuja. Toivottavasti Thelma et pahastunut kärkkäistä sanoistani, mut niin paljon kun on nyt lyhyen ajan sisään kuullut ja nähnyt tuota terv.huollon "ammattilaisten"(?) välinpitämättömyyttä, nousee heti ihokarvat pystyyn. Toivon vaan että jaksat pitää kiinni oikeuksistasi.



Vaikka Thelman kuulumiset tositosi ikäviä onkin, olis kiva kuulla mitä muiden loppuviikkoon/viikonloppuun kuuluu?

----------------

Vähän omia kuulumisia. Mulle tuli muuten tänään se tilaamani näytenumero Vauva-lehdestä postissa...meni samantien "arkistoon" josta kaivan sen sitten esille jos joskus ajankohtaiseksi tulee. Mut ei se siis lehtikierrätykseen joudu ;)

Mutta varsinaisiin kuulumisiin...tulin pari tuntia sitten kotiin, vetäsin kotiverkkarit jalkaan ja aloin katsoo Maajussille morsianta. Siinä sohvalla tuli sitten fiilis et nyt on kyllä pöksyissä jotain märkää. Ja arvatkaa tytöt mitä, mun aavistukset ja tuntemukset tais olla ihan oikeessa! Mulla tais oikeasti alkaa menkat tänään! Tuntuu vaan niin uskomattomalle että päivälleen tasan neljä viikkoa sitten alkoi keskenmenoa edeltänyt tuhruttelu...sillä viikolla mulla olis kuulunut olla menkat muutenkin ja nyt tasan kuukausi eteenpäin ne tuli taas!

Voiko olla että se kaavittu istukan pala olisi ollut niin pieni ettei olis pitänyt elimistön hormonitasoa kuitenkaan enää "raskaana"? Viikko sitten sitä valkkaria tuli runsaasti, mut tällä viikolla sekin väheni nyt niin etten ole tarvinut enää edes suojaa. Koulussa kun olen ollut, oon pitänyt kuitenkin ihan vaan varmuuden vuoksi pikkuhousunsuojaa...tänään kun tulin kotiin ja otin senkin pois, siitä puoli tuntia eteenpäin niin johan aloin vuotaa! Tuo vuoto on niin selkeen kirkasta verta, ihan kuin menkoissa eikä mitään tuhrutteluakaan, että ihmeenä pidän jos tää oliskin nyt ihan jotain muuta. Mulla on kuitenkin tällä viikolla ollut pitkin viikon sitä menkkajuilintaa mahassa, mistä johtuen oonkin ihmetellyt että voisko ne jo olla tulossa. Tarkalleen Kp 28 siis!

Palauttakaa mut vaan takas maan pinnalle jos näätte siihen aihetta? Täytyy myöntää melkein pääsi kiljaisu veskissä ja hymy nousi korviin. Uskomattomalle tuntuu että kroppa olis palannut näin nopeesti ruotuun. Toivottavasti onkin!

Voisko olla mahdollista et tuulimunasta palautuis nopeammin? Sitähän en siis tiedä, oliko se tm vai km.

Mä olin kuvitellut et meillä olis miehen kanssa oikein siirappinen vkl, mut muuttuikin ainakin makuukammarin puolelta hiljaisemmaks. Mut mies totes ihanasti et sit voidaankin ensi viikolla jatkaa harjoituksia huoletta hyvillä mielin :)

Näyttäis siltä että mä oon muutenkin päässyt nyt aika hyvin eteenpäin noista murheista...ei enää vallan itketä kun juttelen tapahtuneesta ja tällä hetkellä kuuntelen ensimmäisen kerran biisiä mikä muistuttaa mua tosi paljon raskaudesta ja etenkin keskenmenosta.

Tutustuin ja tykästyin kyseiseen kappaleeseen odotuksen aikana, kuuntelin sitä todella paljon eikä kyseessä tosiaan ole mikään radiohitti vaan oma löytö. Kuinkas ollakaan kuukausi sitten kun ensimmäiset keskenmenoa enteilevät vuodot yhtäkkiä tulivat, sillä hetkellä tämä samainen biisi alkoi soida radiosta(!). Olin innoissani ja samalla ihmeissäni lisäämässä volyymia stereoihin ja siitä nuolena vessaan kun tajusin että housuihin tuli jotain... Sillä samalla sekunnilla tämä biisi muuttui mulle etäiseksi, aivan "vieraaksi". En oo halunnut kuunnella sitä sen jälkeen, sehän luonnollisesti muistutti mua siitä kamalasta ahdistuksesta mikä sillä hetkellä tuli kun tajusin että mitä se vuoto voi enteillä...ja enteilikin. Kummallisinta koko jutussa on että tämä biisi kertoo taistelusta rakkauden perään.

"I'd fight for you

I never knew that I could feel this way

I'm right for you

This kinda love don't happen everyday."



Tuo dancebiisi liittyy kyllä ensimmäisen raskauteni muistoihin vahvasti. Mut enää sen kuunteleminen ei tunnu niin pahalle, päinvastoin kuuntelen sitä jo toistamiseen putkeen ja se tulee todella muistuttamaan mua aina mun sisällä pienen hetken kasvaneesta pienestä ihmeestä.

Joo miks ei tosiaan.Mä haluisin vaan olla lasten kans kotona mut ku se on se raha mikä ratkasee :(

Tänään mennään kohta uimaan ja sitten hesburgeriin :)

Mä täs mietin et pitäiskö mulla nyt ensin tulla menkat vai tuleeko ensin ovis vai mikä täs pitäis ensin tulla et tietäis et kroppa on palautunut.taidan tänään pari saunakaljaa ottaa jos sit palautuis ha ha

Ja nyt tulee tosi tyhmä kysymys!!!!! saa nauraa ;) mut kysyn siltin eli ku olen nyt juonut tota greippimehua monta viikkoa ni "värjääkö" se valkovuodon vähän kellertäväksi? mulla siis tehtiin kaikki hiiva ym kokeet ja mitään ei ollu ja se hoitajakin sanoi et on vähän kellertävää...



Pilvis: Mä kans sanon lapsille joka päivä et rakastan ja nekin sanoo ja halitaan paljon mut olen sanonut et pakko mun on pelikieltoja ym kanssa antaa et tietävät mikä on oikein ja väärin :) et en mä sitä kiusallani tee vaan teidän parhaaksi :) ja ymmärtävät hyvin mut silti säännöt aina välillä unohtuu ;)



Emmy: tosi hienoa että sulla alko menkat.mulla kans juilii ja kaikki menkkaoireet mut ei vaan tule!!!



Hyvää lauantaita kaikille :)

Thelma, kyllä sua nyt koetellaan, toivotaan että asiat siitä selviytyy.



Mulla alko tänään menkat :D - jee! Nyt siis tiedetään missä mennään ja mitä päiviä eletään. Nuo meidän taloasiat/asunnon myyntiasiat täyttää mun mielen täysin nyt tällä hetkellä - ollaan suunniteltu asuntoa ja sit käyty katteleekin.



Leppoisaa lauantaita vietetään kotosalla koko perheen voimin. Mulla vaan melkoinen romuska päällä. Naama on punainen jatkuvasta niistämisestä eli ku lapset on selvinnyt niin nyt on mun vuoro :) . Mukavaa vl kaikille. Inna

Pitkästä aikaa kirjoittelen minäkin... Te ootte muut niin aktiivisia etten pysy perässä :-)



Thelma on kyllä saanut huonoa kohtelua, koita jaksaa pitää puoliasi ja vaatia saada hoitoa! Kurjaa, että tollasten asioiden takia tarvii taistella että saa sen hoidon mikä kuuluu saada.



Minniksellä oli ihania kuulumisia! Onnea raskauteen, yritä nyt nauttiakin olostasi äläkä koko aikaa pelkää pahinta. Tiedän, helpompi sanoa kun toteuttaa...



Innalle tsemppiä asunnonhakuun!



Emmylle onnea menkoista, joskus voi niistäkin onnitella :-) Hienosti sun kroppa tuntuu toipuneen.



Mulla alkoi mankkakivut viime viikon torstaina/perjantaina ja lauantaina alkoi kunnon vuoto. Sitä kesti pari päivää ja sitten hiipui samanlailla kun mulla menkoissa muutenkin. Pari päivää oli oli välissä vuodotonta, ja nyt vuodan taas! En paljoa, mutta sen verran että pikkuhousunsuojaa tarvii. Ja menkkakipujakin on. En ymmärrä mitä tämä on! Viikko sitten Hcg-kontrollissa arvo oli vielä 20, mutta lääkäri oli sitä mieltä ettei tarvitse enää seurata, varsinkin kun menkatkin jo alkoi. Itse vaan nyt mietin että jos ne "ekat menkat" oli kuitenkin vielä jotain viimeisiä km-vuotoja (välissä oli kyllä jo 4 viikkoa ilman vuotoja) ja nyt vasta sitten tulee oikeat menkat. En tiedä, mutta sais kyllä kroppa jo toipua. Miehelle tuli se sterilisaatioaikakin jo, mutta päätettiin se perua :-) Katsellaan nyt sitten miten tästä eteenpäin... Nyt kyllä en oikeestaan edes toivo tulevani raskaaksi pariin kuukauteen, niin päästäisiin sitten syksyllä etelään.



Paritonsukka

Heippa kaikille!

Aktiivisia olette, tosiaan :-)

pikaisesti kirjoitan meidän tilanteen.

Keskenmenosta on nyt 2,5viikkoa. Olin viikon sairaslomalla ja se tuntui riittävän, lisääkin olisi voinut hakea, mutta töihinkin oli ok palata.

Lorotusvuotoahan kesti 12 tuntia ja sitten reilua menkkamaista viikko, nyt on tullut vaaleaa, punertavaa limaa, mutta pikkuhousunsuojilla pärjää. Aloitin rautatabletit ja jumpissa käymisen ja olo onkin tullut virkeämmäksi. Tein silloin aika pian tikkuraskaustestin, joka selvästi näytti plussaa eli hormoonia oli paljon jäljellä. Nyt tein toisen ja ajattelin, että jos taas näyttää plussaa, niin menen ultraan. Täällä ei ollenkaan ehdotettu mitään raskaushormooni testejä missään vaiheessa ja kun lääkärissä kävin, teki sisätutkimuksen, muttei nähnyt aiheelliseksi laittaa Jorviin ultraan. Toinen raskaustesti ei näyttänyt edes haamua, joten uskon että hormoonitaso on normaali enkä ole raskaana :-0 Nyt vaan haluaisin odotella menkkoja alkavaksi ennekuin meillä peitot heiluu ;-) Ottaisin clomifenit käyttöön kypsyttämään munasolua ja toivon, että se auttaa, ainakin on sitten kokeiltu.

Siskolleni syntyi 1,5viikkoa sitten poikavauva ja häntä kävimme taas katsomassa. Ihan yli-ihana ja tosi kiltti. Koko illan sylittelin sitä ihanaa pikkuihmistä ja tuoksuttelin vauvatuoksua. Mäkin haluuuuunnn!!!

Jaksamisia kaikille!

-kuutti

nyt on sitten vkonlopun työputki voitettu ja alkaa ihanat kahden päivän vapaat. Huomenna aamupäivällä kaveri tulee brunssille ja voidaan lörpötellä aivan rauhassa kun mies on reissussa.



Mä olen hieman hämilläni täällä kun mulla on ovulaation jälkeen ollut hieman alaselän jomotteluja ja "kuivasta kaudesta" ei ole tietoakaan...



Kuinkas usein te keillä jo jälkikasvua on käytte kreisipailaamassa ulkona? Mä mietin että oonko jotenkin tylsä akka kun mä en enää jaksa tuolla baareissa rillutella aamuun asti (viimeks oon baarissa heilunut meidän häiden jatkoilla elokuussa, tosin silloin pilkkuun asti ja jatkettiin vielä miehen, kaason ja sen miehen kanssa taskulämpimällä skumpalla meiän huoneessa hotlassa :))?!

Mieluummin sitten tinttaan kotona ukon ja kavereitten kanssa kalsareita "sivistyneesti" :D



Mä nuuskuttelin kanssa tota meiän uutta kummipoikaa viime viikolla oikein urakalla kun omaakaan ei vielä ole, on se vauvan tuoksu vaan NIIN ihanata!

Kuutti ja Paritonsukka, kiva kuulla teidänkin kuulumisianne! Kiva kun sulla Paritonsukka on tiedossa tuo etelän reissu, on jotain mitä odottaa eikä nyt ns.stressiä raskautumisen kanssa! Samalla onnittelut miehen steril.ajan peruuttamisesta! =)

Mukavaa että Kuutin olo on virkistynyt. Ja raskaushormonitasokin laskenut noin nopeasti, hieno homma!



Tattaraalle mukavia vapaapäiviä! Vastaan tohon sun kysymykseen vaikkei mulla jälkikasvua vielä olekaan, että mä oon nykyään myös yhtä tylsä akka enkä oo syksyn jälkeen ollut baarittelemassa! Jotenkin ei oo vaan ollut mitään mielenkiinota lähtee sinne...samanlaista kalsarikänneilyä on kyllä järjestetty täälläkin ;) Parikyppisyyden kynnyksellä mulla meni vielä aika lujaakin, mutta kyllä nyt on tullut totaalinen hyytyminen kaupungilla rilluttelun suhteen! Kiva kuulla etten oo yksin ;)



Vauvafanin kysymykseen mulla ei ole mitään faktavastausta antaa, mut muistaakseni oon jostain lukenut että greippimehu tosiaankin saattais vaikuttaa valkkarin väriin. Mullakaan se ei tosiaan viime viikolla ollut ihan kirkasta, joten vois hyvin sopia myös tohon greippimehuun mitä jo muutamat litrat oon ehtinyt juomaan.



Innalle isot onnittelut menkkojen johdosta! Tosiaan tämä taitaa olla niitä harvoja hetkiä kun niistä iloitaan ja onnitellaan! :) Pikaista paranemista myös flunssan kourista!



Mulla tais olla ihan turhan aikaista hehkuttamista niiden "menkkojen"(?) suhteen...voin siis puhuu jo ihan menneessä aikamuodossa, ei ole nimittäin enää tietoakaan vuodosta. Perjantai-illasta lauantain puolelle sitä kesti, mut nyt ei oo enää kun tota pientä juilintaa vatsanpuolella. Plaah, kyllä nyt kuitenkin epäilyttää et näinköhän olis tullut noin niukkana! Ei mulla kyllä normaalistikaan oo mitkään älyttömän runsaat menkat mut yleensä on kyllä kestänyt kuitenkin vähintään sen kolme päivää. Nyt harmittaa jos ne ei vielä tulleetkaan, kaikista näistä tuntemuksista ja perjantain vuodosta huolimatta... Pitäisköhän tänään tuhlata yksi testi ja katsoa tuleeko enää haamuviivaa. Toivottavasti ei! Mitään jälkitarkastusta kun mulle ei nähty enää aiheelliseksi...ei kuulema täällä tehdä enää kaavinnan jälkeen.



Jaaha, sit olis alettava pakertaa yhden opintoihini liittyvän työn parissa...huoh, motivaatio on kyllä nyt niin hukassa.



Leppoisaa sunnuntain jatkoa!

Mielessäni pyörii miten Thelma jakselee?

Tattaraa, mä käyn tosi harvoin missään bilettämässä nykyisin. Viimeeksi taisin olla elo-syyskuussa. Lähinnä jos on jotain juhlia, niin silloin lähinnä. Lapset menevät tällöin yleensä mummolaan yökylään. Mies käy enemmän, fimalla on silloin tällöin pippaloita, samoin peliporukoilla sun muilla;).

Yleensä kaveriporukalla mielummin tosiaan ollaan kotosalla ja lauleskellaan karaokea ja Singstaria sekä otetaan ehkä parit siiderit ja punaviiniä. :)



Tsemppiä kaikile vuotojen kanssa pähkäileville!



Eipä tartte enää jnnätä raskauoireita:/. Kanan lennoksi jäi kyllä nyt kokonaan se homma. Tänään alkoi menkat. Tasan 6 viikkoa tyhjentymisestä. 12 vrk sitten ultrassa näkyi se rakkula, tiukasti kiinni vielä. Ja nyt jo alkoi. Odottelin loppuviikosta. Epäilen, että oletetusta(!) oviksesta olisi nyt kymmenkunta päivää. Mun ongelma on aina ollut tuo lyhyt luteaaliaika, 10-11vrk. Ilmeisesti sillä kuitenkin myös olen raskautunut...;)?!?



Tietyllä tavalla aavistelin kyllä että ei tuosta kierrosta mikään voi tärpätä. Todennäköisesti munasolu ei ole irronnut vaikka rakkula siellä paistattelikin. Silti sitä toivoi, että jospa kuitenkin, varsinkin kun gyne oli niin optimistinen.

Toisaalta taas tästä on hyvä jatkaa. Erottuupahan raskaudet toisistaan. Mietin, että jos toinen olisi alkanut heti perään ilman menkkoja, olisiko mulla ollut tunne, että se edellinen raskaus ikäänkuin jatkuisi jollain tasolla. Nyt ainakin ne tulevat olemaan kaksi täysin eri asiaa.



Mutta sitten tuli taas mieleen, että mitäpä jos tämä vanhentuva kroppa vallan järkyttyi tuosta kekenmenosta ja kaikesta siihen liittyvästä hormoonihässäkästä. Ja päätti alkaa nyt elää omaa elämäänsä. Mitäpä jos sitä uutta rakautta ei alakaan kuulumaan. Huomaattekos, mä olen aina tälläinen ikuinen optimisti... ;) =D

Nyt arvon naiset tarvitaan tukea ja paljon. Mä olen ihan totaalisen rikki, poikki ja puhki. Tän keskenmenoasian kans jaksaisin ehkä vielä sisulla eteenpäin, mut toinen ikävä uutinen, jonka sain torstaina, on lamauttanut mut täysin. Mä en tiedä, mitä tehdä, kun eteen tulee asia, josta ei voi kaivamallakaan kaivaa mitään positiivista ja jota ei vaan pysty hyväksymään tapahtuneena. Yleensä kaikissa kriiseistä selviytymistä käsittelevissä ohjeissa kehotetaan ajattelemaan positiivisesti eteenpäin ja jos asialle ei voi mitään, hyväksymään se. Entä jos asia on sellainen, että kumpikaan ei onnistu? Entä jos lähipiiriin kuuluva ihminen on tehnyt sellaisen teon, jolla on käsikirjoittanut oman loppuelämänsä ja se käsikirjoitus ei ole kaunista luettavaa? Miten sitä voi seurata vierestä ja samalla jatkaa omaa elämäänsä?



Keskenmenoasian osalta soitin perjantaina uudestaan sairaalan naistentautien polille valmiina vaikka nostamaan kunnon metelin asiasta. Onneks puhelimessa oli vähän fiksumpi henkilö kuin se, joka ehdotti ottamaan Buranaa ja odottamaan. Sain ajan maanantaille. Eilen vietin sit puoli päivää sairaalalla ihmeteltävänä. Lääkäri yritti ensin ehdottaa, että mulla olis klamydia (en kyl tiedä, mistä se sen keksi). Mä totesin, että eiköhän todennäköisempää ole kuitenkin tulehdusta kehittävä raskausmateriaali muhimassa kohdussa. Sitähän se sit oli - istukan palasia kohdussa. Ihme ja kumma, lääkäri rupesi jo sillä aikaa kirjoittamaan jotain toimenpidemääräystä kaavintaan, kun vielä puin päälleni. Huomenna olis sit kaavinta edessä. Tiedän sen olevan pieni toimenpide jne., mut jostain syystä mua ahdistaa ja pelottaa se ja jotenkin koen sen nöyryyttävänä, vaikka kuinka haluankin saada tän keskenmenoasian pois päiväjärjestyksestä, tuleehan siitä jo ylihuomenna 6 viikkoa, kun keskenmenovuoto alkoi.



Thelma

Ihan ensiksi suurensuuri voimalähetys täältä. On niin hirveän vaikea asettua tuohon sinun toiseen juttuun kun ei tarkemmin tiedä mistä on kyse, mutta kai se näin on kuitenkin ajateltava, että jokainen sen oman elämänsä elää ja sen käsikirjoituksen kirjoittaa - eikä muut siihen voi oikein mitenkään vaikuttaa, vaikka monenlaisia tuntemuksia varmaan herättääkin jos kokee toisen teon sellaiseksi mitä ei voi hyväksyä. Ehkä asian kanssa oppii ajan kanssa elämään mikä se sitten onkin tai sitten ei - vaikea tosiaan sanoa. Mutta toivottavasti sinulla on siellä joku tukena joka enemmän asiasta tietää ja osaa tilannetta hahmottaa sinun kanssasi. Ehkä tämä "teon tekijä" kaikesta huolimatta jos sinulle läheinen on tarvitsee myös sinua vaikean asian keskellä. Kaikille asioille on yleensä syynsä - miksi joku toimii niin kuin toimii. Mutta toivottavasti asiat siitä lutviutuu.



Vähän taas ollu välkky lääkäri :) - klamydia, voi voi. Onneksi asia nyt kuitenkin on etenemässä ja saat keskenmenon päätökseen vietyä. Tsemppiä ja voimia sinulle huomiseen... saatko miehesi sinulle tueksi matkaan? Miksi koet asian muuten nöyryyttävänä ?



Palataanpa Inna

Tuo toinen asia on tosi mutkikas ja kipeä, eikä ole sellainen, josta voi kavereille tms. tosta vaan puhua. Kyseessä vakava rikollinen teko ja niinkin läheinen ihminen kuin mun veli, joten asia ei vaan pysty sulkemaan pois mun elämästä. Täytyy yrittää löytää mahdollista vertaistukea sen tiimoilta.



Mies vie mut huomenna sairaalalle ja tulee sit hakemaan. Toivottavasti en joudu kauhean kauan sairaalalla odottelemaan ennen operaatiota. Mä en oikeastaan tiedä, miksi koen asian nöyryyttävänä, jotenkin vaan ajatus keterat oikosena tainnutettuna kaiveltavana olemisesta tuntuu todella vastenmieliseltä. Oon kehittänyt siitä kunnon ahdistuksen.



Pitäis vissiin suunnata nukkumaan. Kun mun kaavinta vasta päivän viimeisenä toimenpiteenä, kun lisättiin sinne ylimääräisenä, niin pitää mennä sairaalaan kahdeksitoista ja se tarkoittaa sitä, että ennen kuutta aamulla saa vielä syödä, joten mä nousen puputtamaan aamupalaa puoli kuusi.



Thelma

..mitä sulle Thelma oikein kuuluu, siis kuinka ahdistava ja ikävä olotilasi oikein onkaan, kun ei mitään viestiä ole muutamiin päiviin näkynyt. Sitä kun ehti jo tottua näkemään sun viestejä liki päivittäin. Itsekin vaan jotenkin odotin, että koska palaat paikalle, enkä itsekään saanut aikaiseksi kirjoitella.. No, mutta nyt sitten jälleen yöpuhteeksi muutama rivi.



Vaikea tosiaan oikein sanoa mitään tuohon toiseen asiaan, valtaisasti vaan jaksamista ja voimia lähettelen! Olen kyllä itse monesti miettinyt, että mitä tekisin/miten käsittelisin asiaa, jos vaikkapa lapseni/siskoni tms. tekisi jotain rikollista esim. ihan henkirikoksen. Miten pystyisin ymmärtämään, antamaan anteeksi, käsittelemään asiaa, auttamaan jne. Hirveän ahdistavalta ja vaikealta tuntuu ihan asian pohtiminenkin, puhumattakaan, että se olisikin todellisuutta. Toivottavasti tosiaan löytyy läheltä ihmisiä, joiden kanssa voit asiaa perinpohjin käsitellä ja siitä keskustella.



Keskiviikon kaavintaan tsempityksiä! Hienosti se menee, eikä sun tosiaankaan tarvitse mitään nöyryytysoloja tuntea sanon minä! Hoitohenkilökunta on sua siellä auttamassa, ei ne asiaa noin näe (siltä puolen kun monen monta tunnen). Tuli ihan helpottunut fiilis mullekin, kun luin, että olet päässyt polille tutkimuksiin ja homma saadaan vihdoin viimein päätökseen. Ja että klamydiaa..



Kuulemisiin,

Pilvis