Pappi vastaa

joka toistuvasti loukkaa? Pitäisikö minun joka kerta antaa anteeksi (annan toki sydämessäni) ja aloittaa alusta, luottaa häneen, kuten muihin ihmisiin?

Anteeksiannon esikuvana on Jumalan anteeksianto. Se on ehdoton ja siinä on aina uuden alun ja luottamuksen palautuminen. Lienee sanomattakin selvää, että me emme pysty samaan mihin Jumala. Tässäkin me itse tarvitsemme anteeksiantoa.

Mutta (Jumalankaan) anteeksianto ei sulje pois realismia. Totta kai sellaisia tilanteita on syytä välttää, missä tietää joutuvansa loukatuksi. Ja on mahdollista, ettei välien ajautumista muodollisiksi voi välttää. Mutta jollain lailla se kuulostaa siltä (ja nyt voin hyvin olla väärässä), että jonkinlainen luovuttaminen tai toivottomuus pääsee valtaan.

Et tietenkään voi olla 'kynnysmattona' toiselle, se on selvää. Olisiko teillä mitään mahdollisuutta puhua asiasta suoraan keskenänne? Tilanteesta tuskin on helppoa tietä eteenpäin, koska toisen käyttäytymistä on ulkoapäin vaikea muuttaa. Ja puhuminenkin saattaa johtaa vain torjuntareaktioon. Hänen täytyisi itse nähdä tilanteen ongelmat. Se, mitä itse voi tehdä, on yrittää olla katkeroitumatta ja antaa anteeksi, suhtautua positiivisesti mutta itseä suojellen, ja rukoilla toisen puolesta.

En tiedä, oliko tästä vastaukseksi... mutta toivottavasti pääsette tilanteessa eteenpäin. Voimia ja siunausta vaikeaan tilanteeseen.

Jobin kirjassa muistaakseni sanotaan: Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi.



Tuota oli vaikea ymmärtää reilu vuosi sitten, kun lapsemme kuoli kohtuun. Nyt tiedän, että Luojan päätös ottaa vakavasti sairas lapsi pois tästä maailmasta, oli se oikea ja paras. Rukoilin ja suorastaan huusin Jumalalleni, että älä laita meitä tekemään päätöstä pienen elämän keskeyttämisestä tai oman lapsen tappamisesta, jollaiseksi myöhäisen raskauden keskeytyksen olisin kokenut. Rukoilin siis sitä, että Luoja tekisi päätöksen puolestamme ja ottaisi lapsen pois. Näin kävikin ja kuten sanoin, tuo oli huonoista vaihtoehdoista se kaikkein armiollisin.



Nyt kuitenkin aika-ajoin tunnen ahdistusta ja synnin tuskia siitä, että pyysin lapseni kuolemaa. Teinkö väärin? Odotan uutta vauvaa, joka ei tule enkelimme tilalle, vaan lisäksi ja rukoilen koko ajan tervettä lasta. Onko minulla oikeutta tähän, sillä sairas tai vammainen lapsikin on Jumalan kuva?

Aatamin ensimmäisestä vaimosta:



Kas, Lilith pyrkii taas mukaan kuvioihin... Lilith on siis vanha epäjumalatar Lähi-Idästä. Keskiajalla juutalaisperäisessä mystiikassa hänen aikaisempaan CV:een lisättiin myös Aadamin ensimmäisenä vaimona oleminen. Nykyisin tämä ajatus elää esim. Kabbalistiikassa ja muutamassa muussa liikkeessä. Keskiajalla syntyneen kirjoitelman historiallista luotettavuutta (vähintään) tuhansien vuosien päähän taaksepäin voi sitten jokainen itse miettiä.



Toki Lilithin voi väittää olevan monenlaista. Eräs yläasteaikainen ystäväni kertoi, että hän kuuli parin mutkan kautta seurustelleensa jo jonkin aikaa yhden puolitutun henkilön kanssa. Tämä henkilö oli kavereilleen kertonut seurustelevansa ystäväni kanssa, ja olivat he ehtineet tämän puolitutun mukaan ainakin pizzalla jo käydä yhdessä. Vakavaa seurustelua siis... Ikävä vain, että vuosituhansien rakkaustarina jäi vähän yksipuoliseksi kuvitelmaksi.



Raamattu on paksu kirja, jossa riittää lukemista useammaksikin illaksi. Siinä on mainittu monia sellaisia asioita vähän ohimennen, mistä tämän päivän lukija ehkä haluaisi kovastikin tietää enemmän. Ja monia tämän päivän lukijaa kiinnostavia asioita on jäänyt mainitsematta kokonaan. Syy on ihan yksinkertaisesti siinä, että monetkaan meitä kiinnostavat asiat eivät välttämättä kiinnostaneet Raamatun kirjoittajia - ja toisinpäin. Ja monetkaan meitä kiinnostavat asiat eivät ole lopulta olennaisia. Raamatussa on kaikki olennainen ihmisen (ikuisen) elämän ja jumalasuhteen kannalta katsottuna - juuri se, mikä on aiheellista tietää.



Raamatusta ei lukuisista kaupunkilegendoista huolimatta ole karsittu pois mitään siellä samaisten legendojen mukaan aikaisemmin ollutta. Tämä on enemmänkin lennokkaan mielikuvituksen ja mustamaalaamistarpeen tulosta ilman todistusaineistoa.



Mutta henkilökohtaisena mielipiteenä on sanottava, että salaliittoteoriat ovat yleensä varsin viihdyttäviä ;)

Miksi pieniä lapsia kuolee? Tai miksi jotkut lapset kuolevat ennen syntymäänsä (kohdunsisäinen kätkytkuolema)?

Jotenkin en osaa ajatella tätä kysymystä näin päin. Itse kysyisin ennemminkin niin, että miksi ei kuolisi? Kuolema on osa sitä elämää mitä me jokainen elämme. Kukaan meistä ei ole sellaisessa erityisasemassa, että olisi jotenkin immuuni sille.

Tässä lähestytään oikeastaan tuota jo aikaisemmin esillä ollutta kärsimyksen ongelmaa, mutta toisesta suunnasta. Käsittelen sitä nyt sitten myös toisesta suunnasta.

Raamatun mukaan Jumala loi maailman hyväksi. Tämän me muistamme helposti, ja se johtaa ristiriitaan nykyisen tilanteen kanssa, koska se ei ole hyvä - tai on sitä vain rajoitetusti. Ongelman pyörittelyssä menee usein ohi tapahtuma nimeltä syntiinlankeaminen. Tapahtuma, jonka seurauksena kuolema, kärsimys ja epäoikeudenmukaisuus tuli osaksi tätä maailmaa. Ei siis vain osaksi aikuisia ja ymmärtäviä ihmisiä, vaan osaksi koko luomakuntaa. Koko luomakunta on 'vinossa', eikä täällä toteudu se, miten asioiden pitäisi olla. Ja alitajuisesti sen huomaa myös moni, joka ei usko Jumalaan - eihän tätä kysymystä muuten kysyttäisi.

Nykyinen 'vinouma' vaikuttaa myös lapseen ihan alusta asti, koska hänkin on osa luomakuntaa. Sen vuoksi häntäkin koskevat kaikki vaarat ja uhat, mitkä koskevat meitäkin. Koska koko maailma on 'vinossa'.

Tällä vinoumalla on kaksi syyllistä: Saatana ja ihminen. Jumalan osoitteleminen on jossain määrin vastuun siirtämistä - ja hyvin luontevaa meille. Jumala sen sijaan tulee kerran lopettamaan tämän 'vinouman'. Ei vielä, mutta tulevaisuudessa. Siihen mennessä ihmisen olisi kohtuullisen hyödyllistä olla Jeesuksen 'oikaisemana' (pelastamana), ettei hän olisi osana tätä lopetettavaa 'vinoumaa' - sitä, josta hän itsekin valittaa ja näkee ongelmaksi.

Oikeastaan voi siis sanoa, että jos kärsimys, epäoikeudenmukaisuus ja maailman nykyinen tilanne on jollekin ongelma, se myös osaltaan osoittaa, että hänen sisällään on taju siitä, että asioiden ei kuuluisi olla näin - ja ehkä myös siitä, että kaikki ei aina ole ollut näin. Tässä mielessä (ja tästä näkökulmasta lähestyttäessä) 'kärsimyksen ongelma' on minulle ennemminkin osoitus Raamatun realistisuudesta ja Jumalan todellisuudesta ja kuin päinvastoin.

joka toteuttaa omien ja naapurin lasten toiveet eri tavalla on mielestäni melkoinen väite. Jumalahan rakastaa jokaista ihmistä ja kykenee varmasti rakastamaan asemasta riippumatta jokaista lastaan. Jos jo Jeesus kehotti IHMISIÄ rakastamaan naapuriaan yhtä paljon kuin itseään, Jumala taatusti pystyy tähän myös.

jumala rakastaa jokaista kuin omaa lastaan, eikä niin että jumalalle ihmiset ovat eri asemassa, kuten äidille oma ja naapurin lapsi

joka toteuttaa omien ja naapurin lasten toiveet eri tavalla on mielestäni melkoinen väite. Jumalahan rakastaa jokaista ihmistä ja kykenee varmasti rakastamaan asemasta riippumatta jokaista lastaan. Jos jo Jeesus kehotti IHMISIÄ rakastamaan naapuriaan yhtä paljon kuin itseään, Jumala taatusti pystyy tähän myös.

Uskotko, että Jumala teki lyhyessä ajassa tyhjästä Aatamin ja Eevan eli kaksi ihmistä jotka alkoivat lisääntyä, vai ovatko Aatami ja Eeva vertauskuvia ihmislajin pitemmästä kehittymisestä?

on törkeä väärennös..te vesitätte koko Raamatun ja teette jumalan sanan pätemättömäksi, mielisteltte ihmisiä. Ilmari Kiantokin sanoi Ryysrannan Joosepissa että kirkko on itse Saatanasta.

Jumalan vertaaminen ihmiseen joka toteuttaa omien ja naapurin lasten toiveet eri tavalla on mielestäni melkoinen väite. Jumalahan rakastaa jokaista ihmistä ja kykenee varmasti rakastamaan asemasta riippumatta jokaista lastaan. Jos jo Jeesus kehotti IHMISIÄ rakastamaan naapuriaan yhtä paljon kuin itseään, Jumala taatusti pystyy tähän myös.

Kuten sanoin, vertauskuva on hatara. Vertauskuvan tarkoitus ei yleensäkään ole antaa jokaiselle yksityiskohdalle vastaavuutta (esim. onko kyseessä äiti vai isä, minkä ikäisiä lapset ovat jne), vaan kuvata jotakin tiettyä kysymystä ja näkökulmaa.

Tämän vertauskuvan tarkoitus oli kuvata erilaista asemaa Jumalan edessä. Sillä on eroa, onko Jumalan lapsi vai ei (joka siis esim. Johanneksen evankeliumin alussa liitetään Jeesuksen vastaanottamiseen). Vertauskuvan tarkoitus oli viitata tähän ja sen suhteeseen rukoukseen. Tämä vertauskuva EI kuvaa Jumalan rakkautta tai Jeesuksen veden päällä kävelyä tai Jerikon muurien sortumista tai mitään muutakaan. Tekstiin ei pidä liian helposti lukea muuta kuin mitä se sanoo. Jumalan rakkautta kuvasin ensimmäisessä kappaleessa samaisessa postissa, sen voi lukea siitä :)

että en näe vieläkään syytä liittyä kirkkoon.



Jos Jumala sanoo, että lapset tulkoot hänen luokseen, kirkko väittää, että lapsi joutuu helvettiin ilman kirkon tekemää kastetemppua.



Uskoon ei tarvita kirkkoa. Kirkko on ihmisten keksimä luomus, millä ihminen yrittää ottaa Jumalan vallan itselleen.

Tämän vertauskuvan tarkoitus oli kuvata erilaista asemaa Jumalan edessä. Sillä on eroa, onko Jumalan lapsi vai ei (joka siis esim. Johanneksen evankeliumin alussa liitetään Jeesuksen vastaanottamiseen). Vertauskuvan tarkoitus oli viitata tähän ja sen suhteeseen rukoukseen. Tämä vertauskuva EI kuvaa Jumalan rakkautta tai Jeesuksen veden päällä kävelyä tai Jerikon muurien sortumista tai mitään muutakaan. Tekstiin ei pidä liian helposti lukea muuta kuin mitä se sanoo. Jumalan rakkautta kuvasin ensimmäisessä kappaleessa samaisessa postissa, sen voi lukea siitä :)

Minun on kyllä vaikea uskoa että Jumala kuuntelisi ihmisten rukouksia sillä mielellä että toteutanpa tuosta yhden toiveen koska sen toivoja uskoo minuun paremmin kuin tuo toinen rukoilija. Arvelisin mutupohjalta että Jumala kuuntelee sitä harvemmin rukoilevaa suuremmalla ilolla, koska rukoushan on jo merkki uskosta. Ja saattaapa toteuttaa sen toiveenkin mieluummin. Minusta me olemme ihmisinä aika heikossa asemassa olettamaan mitään siitä, minkälaisessa "asemassa" Jumala kutakin rukoilijaa pitää. IMHO.

että en näe vieläkään syytä liittyä kirkkoon.

Jos Jumala sanoo, että lapset tulkoot hänen luokseen, kirkko väittää, että lapsi joutuu helvettiin ilman kirkon tekemää kastetemppua.

juuri tämä asia tökkii pahemman kerran. Tiedän, että käytännössä monet uskovat ja papit eivät ajattele näin jyrkästi, mutta kyllä se kirkon virallinen oppi on.

Tämän kyseenalaisen opin räikein ilmenemismuoto on hätäkaste. Hirveää ajatellakin, että joku kuka-lie kätilö kastaa äkkiä jossain sairaalan takahuoneessa pienen, hengenvaarassa olevan vauvan, ettei tämä vain joutuisi helvettiin. En todellakaan aio antaa lapsilleni hätäkastelupaa, vaikka kirkkoon liittyisinkin. :(

Olen 35-vuotias ja nyt vasta oikeasti tajuan jotain synnistä ja syyllisyydestä, Jeesuksen uhrista ja elämän mielettömyydestä ilman uskoa. Vieläkään en väitä tajuavani täysin, mutta ymmärrän nyt hengellisen tarpeen ensimmäistä kertaa elämässäni. Nyt saattaisin olla kypsä kastettavaksi omasta tahdostani ja ymmärryksestäni, ja uskosta. Näitä minulla ei ollut lapsena eikä nuorena aikuisena vaikka minun vauvana olikin kastettu.

Kuten olen jo aiemmin todennut, lopettelen tältä erää vastaamista. Kiitän kaikista kysymyksistä, ne olivat lähes kaikki erittäin hyviä. Samalla pahoittelen, etten ehdi kaikkiin vastaamaan. Samoja kysymyksiä voi toki esittää muuallakin, en minä ole ainoa jolta voi kysellä ;)



Vastaan vielä yhteen, jonka subjektiivisella päättelylläni katson tärkeimmäksi vastata, eli lapsen menettämistä koskevaan kysymykseen tuossa yllä parin postin päässä (anteeksi muille, joilla oli varmasti tärkeitä kysymyksiä myös).



Muuten kiitän ja toivotan hyvää ja siunattua Jeesuksen syntymäjuhlan aikaa jokaiselle!



*****



Toisen elämän ottaminen omiin käsiin on raskas ja vaikea asia, eikä sellaisen pohdintaa haluaisi kenellekään tulevan. On helppo ymmärtää, että asioiden eteneminen tällä tavalla tuntui armollisimmalta vaihtoehdolta. Ja sitä se varmasti olikin.



Läheisen kuolemaan (riippumatta iästä) liittyy aina enemmän tai vähemmän syyllisyyttä - aiheesta tai ei. Tiedollisesti voi tietää, että näin oli paras, mutta tunteet eivät aina kulje samassa tahdissa. En usko, että oli väärin rukoilla sitä mikä oli ilmeisesti myös lapsen kannalta paras vaihtoehto. Joskus on oikeus myös rukoilla toisen kuolemaa - ei kuolemaa pahassa vaan hyvässä mielessä, vapautuksena äärimmäisestä kärsimyksestä.



Sairas tai vammainen ihminen on alusta asti yhtä lailla Jumalan kuva kuin on terveempikin. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö terveys olisi ajallisessa merkityksessään hyvä ja toivottava asia. Sitä saa rukoilla, eikä se ole väärin. Samalla rukoukseen on hyvä liittää toive Jumalan tahdon toteutumisesta. Ei niinkään alistuvasti vaan toivoen, koska Jumalan tahto on hyvä - vaikka se joskus meneekin ohi meidän ymmärryksemme.



Siunausta ja voimia teidän perheellenne! Teidän ei tarvitse kokea syyllisyyttä lapsestanne, vaan saatte iloita siitä valtavasta lahjasta ja ihmeestä, joka teidän käsiinne annetaan.

Juupa juu, uskovaiset vastaavat joskus niin ympäripyöreästi yksinkertaisiin kysymyksiin, että on pakko ihmetellä riittääkö se heille itselleen.



P.S. Jeesus ei syntynyt keskellä talvea!

Minä taas harkitsen kirkkoon liittymistä, mutta

että en näe vieläkään syytä liittyä kirkkoon.

Jos Jumala sanoo, että lapset tulkoot hänen luokseen, kirkko väittää, että lapsi joutuu helvettiin ilman kirkon tekemää kastetemppua.

juuri tämä asia tökkii pahemman kerran. Tiedän, että käytännössä monet uskovat ja papit eivät ajattele näin jyrkästi, mutta kyllä se kirkon virallinen oppi on.

Tämän kyseenalaisen opin räikein ilmenemismuoto on hätäkaste. Hirveää ajatellakin, että joku kuka-lie kätilö kastaa äkkiä jossain sairaalan takahuoneessa pienen, hengenvaarassa olevan vauvan, ettei tämä vain joutuisi helvettiin. En todellakaan aio antaa lapsilleni hätäkastelupaa, vaikka kirkkoon liittyisinkin. :(

Noh, nopeasti vielä...

Kaikki Raamatun ja Tunnustuskirjat vakavasti ottavat luterilaiset eivät anna hätäkastelupaa. Se ei ole edellytys luterilaisena olemiselle. Kirkon virallinen oppi löytyy Tunnustuskirjoista, ja sieltä ei kyllä muistaakseni löydy oppia tällaisesta helvettiautomaatiosta kastamattoman lapsen kohdalla. Joku korjatkoon lähdeviitteineen jos olen väärässä.

P.S. Jeesus ei syntynyt keskellä talvea!

Niin, seimen äärellä ei ollut joulupukkia! Tämä on nyt todistettu!

Mitähän ne huonot kysymykset sitten olivat?

Valtaosa kysymyksistä oli erittäin hyviä, kuten sanoin. Poikkeuksena tähän olivat esim. tämänkaltaiset 'kysymykset', joita aina muutama tulee:

Menitkö teologiseen samasta syystä kuin muutkin siellä eli koska sulla oli ongelmia pääsi kanssa?

Tällä kertaa niitä oli yllättävän vähän ja keskustelu pysyi asiallisena. Siitä kiitos kaikille! :)

tietää mikä vuodenaika oli.

The Bible itself tells us that December 25 is an unlikely date for His birth. Palestine is very cold in December. It was much too cold to ask everyone to travel to the city of their fathers to register for taxes. Also the shepherds were in the fields (Luke 2:8-12). Shepherds were not in the fields in the winter time. They are in the fields early in March until early October. This would place Jesus' birth in the spring or early fall. It is also known that Jesus lived for 33.5 years and died at the feast of the Passover, which is at Easter time. He must therefore have been born six months the other side of Easter - making the date around the September/October time frames.