Pappi vastaa

Tai miksi jotkut lapset kuolevat ennen syntymäänsä (kohdunsisäinen kätkytkuolema)?

Yleisesti: Pyrin vastaamaan sen mukaan kuin osaan. Pyydän, että otatte huomioon epätäydellisen tieto- ja ymmärrystasoni. Ja hitaan kirjoittamisen...



*******



Kysymyksille:



Ehkäisystä: Vastaus riippuu siitä, mikä merkitys seksille annetaan. Jos seksi on ainoastaan lasten saamista varten (mitä varten se totta kai on, siitä tuskin kukaan on eri mieltä), silloin voitaneen päätellä, että ehkäisy on elämänvastainen teko ja sitä kautta synti.



Jos taas seksillä on muitakin merkityksiä kuten aviopuolisoiden keskinäisen rakkauden vahvistaminen ja yhteinen nautinto, silloin ehkäisylle ei sinänsä ole estettä. Jälkimmäisen linjan mukaisesti katsoisin Raamatun ja varhaisen kirkon myös opettavan asiasta - ja niin itsekin ajattelen. (Toki aina voi keskustella ehkäisykeinojen tehokkuudesta eri aikoina mutta se ei muuta itse linjaa.)



Elämää tuhoavat ehkäisykeinot ovat sitten tietenkin asia erikseen.



********



Johanneksen ilmestys on osa Raamatun kaanonia eli Jumalan ilmoitus ja ohjeellinen kuten muutkin Raamatun kirjat. Jeesuksen paluun ajankohdasta ja tavasta on lukuisia erilaisia tunteita herättäviä teorioita myös ev.lut. kirkon sisällä - yhtenä syynä siihen on se, että teoriaa ylöstempauksesta on vaikea sovittaa Johanneksen ilmestykseen ilman runsaita oletuksia.



Henkilökohtaisesti ajattelen, että ylöstempausteoria (sellaisena kuin se yleensä esitetään) on liian hajanaisesti koottu ja vahvasti tulkittu eri puolilta Raamattua pienistä palasista, että sillä voisi olla vaadittava uskottavuus. Ylöstempausteoriasta (siis sellaisena kuin se yleensä esitetään) ei nähdäkseni ole selkeää opetusta Raamatussa.

toivotan sinulle Jeesuksen siunausta ja rauhallista Vapahtajan syntymäjuhlaa.

viime vuosina uskoni on maallistunut ja olen alkanut tavallaan luottaa enemmän itseeni kuin Jumalaan. Tai sanotaanko, että luotaan arkijärkeen, tieteeseen jne. Uskokin on silti yhä olemassa.



Ongelma: en tunne tarvitsevani enää Jumalaa, en kaipaa rukousvastauksia, en Jumalan "puhetta", en Raamatun sanaa, en sakramentteja. Ne eivät tunnu antavan minulle mitään merkittävää. Kuitenkin kristinuskossa pitäisi nimenomaan tarvita Jumalaa ja sanotaan, että Jumalan luokse saa tulla jokainen kaipaava.



Entäs kun en kaipaa, en tarvitse? Toki viime kädessä ajattelen tarvitsevani, en voi esim. pelastaa itse itseäni. Mutta arki sujuu vallan mainiosti näinkin. Itse asiassa olen nykyään paljon tasapainoisempi ja onnellisempi kuin aktiivisen uskon aikoina.



Mitä mieltä olet tilanteestani? Pitäisikö minun väkisin tehdä parannusta itseriittoisuudestani, vaikka se tuntuisi erittäin epäluontevalta? Ja mitä saisin tilalle? Entisenlaiseen uskoon en halua palata enää ikinä.



Kiitos vastauksesta.

Jatkoa kysymyksille:





******



Aikaisemmin oli jo puhetta Jumalan rangaistuksesta. Jokainen ihminen tekee päivittäin syntiä, eikä se ole este Jumalan kuulokyvylle. Synti ei tuhoa Jumalaa vaan ihmistä itseään, joka syntiä tekee - ja myös sitä, jota kohtaan hän sitä tekee. Jokainen synti myös vie ihmistä kauemmas Jumalasta. Jokaisen synnin kohdalla on toimittava samalla tavalla: se on tunnustettava Jumalalle ja pyydettävä anteeksi Jeesuksen tähden. Joillakin synneillä on käytännön seurauksia, mutta ne ovat yleensä varsin ilmeisiä ja suoraan johdettavissa (esim. jos ajaa ylinopeutta ja saa rapsut, ei siinä tarvitse paljoa arvailla syy-seuraus -suhdetta).



Yksittäisiä päivittäin tehtyjä syntejäkin vakavampaa on ns. 'synnissä eläminen'. Se tarkoittaa sitä, että jatkuvasti tekee samaa syntiä tunnustamatta sitä tai jopa puolustaen sitä. Jos on 'kiinni' jossain synnissä, se vie väistämättä kauemmas Jumalasta.



Mutta hyvä uutinen on se, että nimenomaan tällaista ihmistä Jeesus tuli pelastamaan. Juuri tällaisen ihmisen puolesta hän kuoli. Siksi jokaisen synnin voi tunnustaa hänelle - myös ne, mitä ei itse vielä tiedosta itsessään. Ne saa myös Jeesuksen ansiosta uskoa anteeksiannetuiksi. Tämän jälkeen on hyvä pyytää, että Jumala opettaisi tuntemaan sellaisia asioita, joista pitää päästä irti. Jumala johtaa myös korjaamaan tehtyjä virheitä mahdollisuuksien mukaan.



Jumala ei kuuntele puolusteluja synnille eikä teennäistä synnittömyyttä, mutta Jeesusta tarvitsevan ihmisen rukouksen hän kuulee varmasti. Ero ei siis ole syntisyyden asteessa vaan suhteessa Jeesukseen. Se on jatkuvaa uskovan elämää, että tunnustetaan se, mitä on tehty, pyydetään anteeksi ja uskotaan myös anteeksisaaduksi. Ja siitä Jumala johtaa joka päivä luopumaan synnistä ja elämään hänen tahtonsa mukaisesti. Mutta valmiiksi siinä ei rajan tällä puolella tule, sen verran lujassa synti on jokaisessa meissä.



*****



Televisiosta: Kuvaputkea tai sähköjohtoa ei oikein voi pitää syntisenä tai pyhänä. Kysymys taitaa olla ennemminkin siitä, mitä sieltä katsotaan. Jokaisen vanhemman ongelma (toivottavasti) on se, mitä antaa lasten katsoa televisiosta ja mitä ei. Ei se ole sen erilaisempaa meidän vanhempienkaan suhteen. Ei kaikkea tarvitse eikä pidäkään katsoa. Monen ohjelman arvomaailma on erittäin kyseenalainen, toisten taas erittäin hyvä – ja suurin osa on varmaan kaikkea siltä väliltä. Ja varmasti katsottu myös vaikuttaa katsojaan. Eli huomio olisi paremminkin keskitettävä sisältöön (eikä vain televisiossa vaan myös netissä tai missä tahansa muussakin asiassa).



******



Terapeutista: Usko tai uskon puute ei sinänsä tee terapeutista hyvää tai huonoa. Parhaimmillaan usko toki auttaa häntä ymmärtämään myös sen alueen asioita keskusteluissa. Toisaalta uskon puute voi pahimmillaan johtaa siihen, että se yritetään ‘hoitaa pois’ ongelmana. Olen tosin kuullut myös siitä, kuinka ei-uskovat terapeutti auttoi uskovaa jumalasuhteessa. Jumala voi käyttää myös muita kuin omiaan :) Luulen, että valtaosin terapeutit osaavat kyllä ammattinsa ja pysyvät sen rajoissa. Mutta jos kohdalle sattuu ‘rajanylitys’, silloin on tietenkin syytä vaihtaa terapeuttia.

Nyt täytyy pyytää anteeksi, mutta uni alkaa painamaan silmiä eivätkä ajatukset pysy kasassa. Jatkan aamulla. Kiitos kysymyksistä ja kommenteista. Saa kirjoittaa lisääkin. Yritän vastata herättyäni.



Ja kiitoksia kysymystä keksimättömälle toivotuksista. Myös sinulle siunattua ja rauhallista joulunaikaa! Kuten muillekin.

Lääkäreille ja juristeille osoitetaan kysymyksiä mutta myös papille olisi näköjään paljon asiaa. Kiva kun vastailit, hyvää ja siunattua joulun aikaa!

Oli mahtavaa lukea näitä kysymyksiä ja vastauksia.

eli koska sulla oli ongelmia pääsi kanssa?

eli koska sulla oli ongelmia pääsi kanssa?

sekaisin.

eli koska sulla oli ongelmia pääsi kanssa?

Teologisessa on kyllä porukkaa joka lähtöön, myös niitä päästään pipejä : ).

Mutta kyllä papeiksi keskimäärin hakeutuu niitä ihmisiä, joille usko ja kirkko on tärkeä osa elämää - ja siihen kuuluu myös se, että elämässä on ongelmia ja nurjia puolia. Harva pappi on elämästään ilman kolhuja selvinnyt.

T: toinen pappi

Mukava lukea fiksuja ja harkittuja sekä "terveitä" vastauksia vaikeisiinkin kysymyksiin. :)



Siunattua Joulua sinulle ja perheellesi! :)

ehtisitkö vastata kysymykseen nro 27? Asia kiinnostaa tosi paljon. :)

kun tukea päänsisäisiin ongelmiin on totuttu hakemaan mystiikasta ja yliluonnollisuudesta, psykologiasta kiinnostuneet hörhöt ovat sentään aidosti tieteellisistä selitysmalleista kiinnostuneita. Teologia on pseudotiede.

Sillä on mennyt teologia ja psykologia sekaisin.

kun tukea päänsisäisiin ongelmiin on totuttu hakemaan mystiikasta ja yliluonnollisuudesta, psykologiasta kiinnostuneet hörhöt ovat sentään aidosti tieteellisistä selitysmalleista kiinnostuneita. Teologia on pseudotiede.

Säälittää ihmiset, jotka luulevat tieteen vastaavan kaikkiin elämän kysymyksiin. Tiede on aina rajallista.

mutta välittääkö Jumala terveiset kuolleille läheisille jos rukoilen ja pyydän sanomaan terveisiä?

Tämä on vaikea kysymys, johon ei ole olemassa mitään kyllä/ei -vastausta. Jumalan puolesta pappi ei voi sanoa mitään sellaista, mitä Raamattu tai kirkon perinne ei opeta. Luterilainen kirkko opettaa, että Jumala kuulee kaikki rukoukset, mutta esim. ortodoksisessa ja katolisessa kirkossa rukouksia osoitetaan myös pyhimyksille, so. kuolleille ihmisille. Tällä perusteella voisi ajatella, että miksi ei? Tai ainakin niin, ettei mikään estä sinua pyytämästä sitä Jumalalta.

Moni ihminen on kokenut myös olleensa kosketuksissa kuolleeseen läheiseensä. Tätä kokemusta ei kukaan psyty sen paremmin kiistämään kuin osoittamaan oikeaksikaan.

Sanoisinkin siis, että rukoile ihmeessä ja pyydä Jumalaa välittämään terveisesi.

viime vuosina uskoni on maallistunut ja olen alkanut tavallaan luottaa enemmän itseeni kuin Jumalaan. Tai sanotaanko, että luotaan arkijärkeen, tieteeseen jne. Uskokin on silti yhä olemassa.

Ongelma: en tunne tarvitsevani enää Jumalaa, en kaipaa rukousvastauksia, en Jumalan "puhetta", en Raamatun sanaa, en sakramentteja. Ne eivät tunnu antavan minulle mitään merkittävää. Kuitenkin kristinuskossa pitäisi nimenomaan tarvita Jumalaa ja sanotaan, että Jumalan luokse saa tulla jokainen kaipaava.

Entäs kun en kaipaa, en tarvitse? Toki viime kädessä ajattelen tarvitsevani, en voi esim. pelastaa itse itseäni. Mutta arki sujuu vallan mainiosti näinkin. Itse asiassa olen nykyään paljon tasapainoisempi ja onnellisempi kuin aktiivisen uskon aikoina.

Mitä mieltä olet tilanteestani? Pitäisikö minun väkisin tehdä parannusta itseriittoisuudestani, vaikka se tuntuisi erittäin epäluontevalta? Ja mitä saisin tilalle? Entisenlaiseen uskoon en halua palata enää ikinä.

Kiitos vastauksesta.

Ymmärsinkö oikein, että olet aiemmin elänyt sellaisen kristillisyyden piirissä. jossa kaikkiin arkielämän kysymyksiin on ensisijaisesti haettu vastausta rukouksesta ja Raamatusta?

Minun oma hengellinen taustani on toisenlainen, ja siitä taustasta käsin on varsin luontevaa sanoa, etteivät arkijärki, tiede ja usko ole mitenkään toisensa poissulkevia asioita. Ei usko Jumalaan kiellä oman pään käyttämistä!

Toinen juttu on sitten se, että koet, ettet tarvitse Jumalaa mihinkään. Samoin sanot, että kristinuskossa kuuluisi tarvita Jumalaa. Sanot myös, että pelastus on asia, jota Jumalalta tarvitaan. Kääntäisin kysymyksen sinulle vähän toisinpäin: Mihin Jumala voisi käyttää sinua?

Voisitko ajatella niin, että kun sinulla on elämä järjestyksessä ja asiat hyvin, voisit kiittää Jumalaa tästä kaikesta ja kysyä, miten sinä voisit edistää Jumalan työtä maailmassa?

Tämä on nyt täysin henkilökohtainen mielipide, mutta minusta tilanteesi on ihan hyvä. Kuitenkin meistä jokaisen olisi hyvä "altistaa" itsemme Jumalan sanalle ja puhuttelulle myös silloin, kun elämä sujuu hyvin. Kristinuskossa ajatellaan, että kaikki hyvä -myös arkijärki ja tiede! - ovat Jumalan lahjaa, josta on syytä olla kiitollinen, ja tätä hyvää pitäisi jakaa eteenpäin. Kun kanavat Jumalaan ovat auki, hän kyllä osoittaa myös sen, missä on parannuksen paikka. Niitäkin meistä jokaisesta löytyy.

Kuitenkin ajattelen myös, ettei jokaista kauppalistaa tms. arkiasiaa tarvitse Jumalan kanssa neuvotella, ennemminkin koettaa pitää mielessä kristillinen arvopohja elämän pienissä ja isoissa ratkaisuissa: lähimmäisen rakastaminen, elämän kunnioitus, ihmisten tasa-arvoisuus, jne.

kun tukea päänsisäisiin ongelmiin on totuttu hakemaan mystiikasta ja yliluonnollisuudesta, psykologiasta kiinnostuneet hörhöt ovat sentään aidosti tieteellisistä selitysmalleista kiinnostuneita. Teologia on pseudotiede.

Sillä on mennyt teologia ja psykologia sekaisin.

Teologia on tiede, joka tutkii erityisesti kristinuskon oppijärjestelmiä (systemaattinen teologia), kristinuskon historiaa (kirkkohistoria), ja ihmisten uskonnollista kokemusmaailmaa (käytännöllinen teologia, uskontotiede), ja Raamattua (eksegetiikka). Tässä mielessä se ei ole pseudotiede, koska se ei pyri esittämään mitään totuusväitteitä näistä asioista.

Historiallisessa mielessä teologia on toki pyrkinyt ottamaan kantaa myös ontologisiin totuusväitteisiin, mutta nykyajan yliopistoteologia useimmiten pidättäytyy tästä. Totuusväitteiden esittäminen on kirkkojen tehtävä.

Usein teologian opiskelijat luulevat, että yliopistoteologia antaisi vastauksia totuuskysymyksiin, mutta kun vastaus ei yliopistosta löydykään, niin siitä menee pää sekaisin. Teologialla on oma tehtävänsä, ja kirkolla omansa. Toki nämä täydentävät toisiaan.

En ole ennenkään harjoittanut kauppalistakristillisyyttä, mutta kyllä perinteessäni erittäin voimakkaasti korostettiin riippuvaisuutta Jumalasta ja ylipäätään sitä, että Jumalan tulisi olla meille kaikki kaikessa.



Ehkä osittain reaktiona tähän olen mennyt vähän toiseen äärilaitaan. Nykyään kirkossa/hengellisissä tilaisuuksissa tuntuu siltä, etten kaipaa jotenkin riittävästi, koska pitäisi olla rikkinäinen ja avuton (luterilaisuus) tai sitten kovassa synnintunnossa (vapaat suunnat) - enkä ole kumpaakaan. Olen ihan tavallinen, tyytyväinen ihminen, suht eheä ja pystyvä enkä koe tarvetta päivittäiseen parannuksentekoon. Toki minäkin teen välillä virheitä, en sitä tarkoita. Silloin pyrin muuttamaan toimintaani tai ajatteluani.



Kiitollisuutta minulla kuitenkin on. Pidän elämäni asioita Jumalan siunauksena. Pyrin myös tekemään hyvää eli antamaan eteenpäin siitä, mitä olen saanut.



Kiitos sinulle vielä kerran.



27