Pappi vastaa

Täällä olisi kysymys kummeista. Eli pitääkö lapsella olla kaksi ev. lut. kirkkoon kuuluvaa kummia? (vai riittääkö yksi)



Toinen tulevista kummeista ei kuulu meidän kirkkoon joten voiko hän pitää lasta sylissä kastetilaisuudessa?



Kiitos vastauksesta.

ja kommentoit jotain. Mitä mun pitäisi tehdä?

Meidän perheelle on tapahtunut lyhyessä ajassa tosi ikäviä tapahtumia. TYöttömyyttä, sairautta, taloudellista ahdinkoa, erityislapsi ja aineellista vahinkoa (autot, kodinkoneet ym.) tuntuvat hajoavan samanaikaisesti. Parisuhdekin on koetuksella tämän kaiken keskellä. Mistä Jumala meitä rankaisee?

Mitä jos kaikki lapsen kummit eroavat kirkosta? Pitääkö valita uudet kummit?



Onko ehkäisy syntiä? Perustelut?



Mitä ev.lut. kirkko ajattelee Johanneksen ilmestyksestä? Uskooko että Jeesus tulee hakemaan seurakuntansa ennen ahdistuksen aikaa?



Johtuvatko vaikeuteni siitä, että minulla on elämässäni syntejä? Kuuleeko Jumala rukoukseni vaikka teen päivittäin syntiä?



Onko television katsominen syntiä? Perustelut?



Terapeuttini ei ole uskossa. Voiko hän olla jonkin pahan ohjauksessa? Pitääkö minun vaihtaa terapeuttia?

Jos Jumala on hyvä ja kaikkivoipa, niin miksi maailmassa on niin paljon pahuutta?

Vastaathjan edes johonkin näistä mainioista kysymyksistä?

Tiedän, että avioero on syntiä, mutta pitääkö tosiaan olla koko elämä sellaisen ihmisen kanssa yhdessä, joka ei kunnioita toisen mielipiteitä?

erota, jos yhteiselämä on pelkkää vastoinkäymistä, eikä sitä "luvattua" myötäkäymistä ole lainkaan?

"Haluaako jumala estää pahaa, muttei kykene? Silloin hän ei ole kaikkivoipa. Onko hän kykenevä, muttei halukas? Silloin hän on pahantahtoinen. Onko hän sekä kykenevä että halukas? Mistä siis tulee paha? Eikö hän ole kykenevä eikä halukas? Miksi siis kutsua häntä jumalaksi?"

Oho... kysymysten määrä yllätti. Kärsivällisyyttä siis, näppäimistö on käytössä (olisi varmaan pitänyt opetella se kymmensormijärjestelmä...).



Kummeista: Kastettavalle on merkittävä vähintään kaksi kummia, jotka ovat ev.lut. kirkon kastettuja ja konfirmoituja jäseniä. Muut kummit voivat olla joko kuten edelliset tai sitten jonkin muun sellaisen kristillisen kirkkokunnan jäseniä, jotka hyväksyvät tämän kasteen (esim. metodisti, katolinen, anglikaani, ortodoksi jne). Joskus kummien määrä ilmeisesti tuottaa ongelmia. Silloin on hyvä muistaa, että kummeiksi käyvät myös esim. isovanhemmat tai mahdollisen vanhemman lapsen kummeja voi pyytää toisenkin kummeiksi. Sitten on myös mahdollista miettiä, voiko pyytää kummiksi jotakuta vieraampaa (vaikkapa papilta voi kysyä, tietäisikö hän ketään joka voisi suostua - esim. seurakunnan työntekijä tai joku aktiivijäsen, jonka pappi tuntisi tarpeeksi hyvin suositellakseen).



Epäviralliseksi kummiksi tai läheiseksi aikuiseksi on toki pyydetty muitakin ja sehän on vanhempien asia, ei kirkon. Heitä ei vain voi virallisiin papereihin merkitä.



Lasta voi pitää sylissä kuka vain. Toki on mietittävä, kokeeko toiseen kirkkokuntaan (tai ei mihinkään kirkkokuntaan) kuuluva tilannetta ristiriitaiseksi. Mutta mitään estettä siinä ei ole.



Kummin eroaminen kirkosta ei mitätöi kummiutta. Uusien kummien lisäämistä ei suosita. Se mahdollisuus on tullut sitä varten, jos katsotaan etteivät ensimmäiset kummit eivät syystä tai toisesta hoida kummin tehtävää enää. Silloin asiasta voidaan keskustella.

On oikein aktiivijäsen kirkossa. Istuu kirkkovaltuustossa. On kirkon luottamustehtävissä.



On myös muuten aktiivinen. Useampi harrastus.



Työ ei kiinnosta. Ei tee ansiotyötä. Elää puolisonsa rahoilla. Ei tee osuuttaan kotitöistä. Ei auta läheisiä, ei osallistu talkoisiin, ei hoida laspsenlapsiaan jne. Pyydetty on lukuisia kertoja, mutta ei koskaan auta ketään läheisiään.



Ei osta muille joululahjoja, itse esittää kalliita lahjatoiveita. Ei anna anteeksi loukkauksia, ei edes pyynnöstä. Vastaa "en tiedä, mitä anteeksiantaminen tarkoittaa", jos pyytää, että antaisi anteeksi.



On röyhkeä. Syö kahvipöydässä kaksi pullaa, vaikka on yksi pulla per henkilö, ja tästä vielä huomautetaan.



Minun on kristittynä vaikea suhtautua tällaiseen kristittyyn. Miten minun tulisi suhtautua? Miten voin kohdella häntä sisarena, kun hän suhtautuu muihin tuolla tavoin? Miksi seurakunta ei välitä siitä, että hän ei piittaa läheisistään ja valitsee hänet luottamustehtävään?

Veljen vaimon toiminnasta:



Toisen ihmisen/perheen tilanteeseen on vaikea sanoa mitään varmaa. Mutta jos yritän kuvitella samaa tilannetta omien sisarusteni kohdalla, niin varmasti raskaudesta kertomatta jättäminen loukkaisi. Tai ei se, vaan kertomisen kieltäminen juuri meiltä. Syitä tällaiseen on vaikea ymmärtää. Voiko kyseessä olla viattomaksi tarkoitettu ajatus, että katsotaanpa kuinka kauan kestää ennen kuin huomaavat tai kuulevat?



Varovasti suosittelisin, että asia otettaisiin esille ja siitä yritettäisiin puhua ilman kiihtymystä tai ennakkoon syyllistämistä. Esim. "minua hämmensi/loukkasi..." - ei "te teitte näin/te aina..." Pienillä sanavalinnoilla on yllättävän suuri merkitys.



Pyrin ajattelemaan toisesta ihmisestä positiivisesti ellei muuhun ole selvää syytä. Osan asioista me ylitulkitsemme helposti, varsinkin kun emme tunne taustoja. Silloin joidenkin asioiden on hyvä vain antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Toki tämä on helpommin sanottu kuin tehty.



Olettaen mahdollisesti, että ajatus on ollut ilkeämielinen, en siltikään suosittele "pottujen maksamista pottuina". Syy on siinä, että sellainen tahtoo sinetöidä välien katkeamisen tai etääntymisen. Mahdollisesti se myös johtaa "koston kierteeseen", jossa ei ole voittajia. Toisen posken kääntämisen ideana ei ole kerätä koettuja vääryyksiä sisälle paisumaan, vaan nimenomaan pyrkiä antamaan anteeksi vaikkei aina ymmärtäisi. Asioiden kerääminen sisälle samoin kuin niiden maksaminen takaisin samalla mitalla lopulta vain katkeroittavat ihmistä itseään ja kasvattavat epäluottamusta toista kohtaan.



Parempi siis olla menemättä mukaan mahdolliseen loukkaukseen. Parempi koettaa ensin hyvällä mennä eteenpäin (kuten olette jo ilmeisesti tehneet) ja jos se ei auta, niin yrittää säilyttää itsellä perusasiallinen asenne toista kohtaan, mutta samalla jättää veljesi vaimon asennoituminen 'omaan arvoonsa' (huono sanavalinta, mutta en keksi nyt parempaa).



Ja ei kai se rukouskaan haitaksi ole ;)

Tämä on ehkä hassu kysymys, mutta kysyisin mielipidettäsi siitä, miten uusperheisiin seurakunnissa suhtaudutaan.



Meillä on monilapsinen uusperhe, ja srk-yhteyksissä tunnutaan ensioletuksena lähtevän siitä, että lapsia on paljon maailmankatsomuksellisista syistä. Kun selviää, että olemme uusperhe, suhtautuminen meihin muuttuu kovasti (olemmekin tahoillamme eronneita jne.). Joskus tuntuu, että on vaikea päästä osaksi omaa seurakuntayhteisöä.

En tiedä osaanko oikein sen muotoilla, mutta tässä se tulee.



Käyn kirkossa kerran tai kaksi vuodessa. Rukoilen joka ilta ja joskus muulloinkin. Yritän muistaa kiittää joka päivä tietyistä asioista, mutta ikävä kyllä useimmiten minulla on pyydettävää. Uskon Jumalaan ja Jeesukseen, mutta jotenkin en ole vielä sisäistänyt Jeesuksen tärkeyttä siinä mittakaavassa kuin "uskovaiset" ovat. Olenko mielestäsi uskova vai en? Miten löydän Jeesuksen?

Uskolle koetuksessa:



Teidän tilanteenne kuulostaa pahalta. Ja kaiken kasautuminen varmasti tekee tilanteesta kestämättömän. Enkä ihmettele, jos parisuhde joutuu myös koetukselle. Teillä on sitä avioliittolupauksen 'vastoinkäymistä' ihan sanan varsinaisessa merkityksessä.



Työttömyyttä ja sairautta ym. en tietenkään pysty ratkaisemaan, ja kodinkoneita en osaa korjata. Mutta sen voin kyllä sanoa varmasti, että Jumalan rangaistuksesta ei ole kysymys. Jostain syystä erilaiset vastoinkäymiset tuntuvat joskus kasautuvan yksittäisille ihmisille paljon raskaammiksi kuin toisille. Silloin olisi helppo ajatella, että tällä täytyy olla joku syy minun tai minun läheiseni elämässä. Tällaista järjestelmällistä kohtalonuskoa ei kuitenkaan ole Raamatussa. Paikoin se selvästi myös sanotaan virheelliseksi päättelyksi. Syy on siinä mielessä hyvin yksinkertainen, että jos meitä heti rangaistaisiin kaikista tekemisistämme, tämä pallo olisi ollut tyhjä jo kauan aikaa...



Toki jotkut ongemat ovat seurausta omista tekemisistä (hajotin ensimmäisen autoni ihan ikiomaa tyhmyyttäni, siihen ei Jumalaa tarvittu ;) Mutta yleensä sellaisille on löydettävissä kohtuullisen suora syy-seuraus -suhde. Jos Jumala haluaa huomauttaa kovemmalla kädellä jostakin tietystä asiasta, Hän tekee sen huomautettavan asiankin nopeasti aika selväksi. En siis usko, että teitä rangaistaan mistään. Sen sijaan teillä on erittäin raskas vaihe elämässä menossa, johon te tarvitsette apua myös Jumalalta. Hän haluaa toimia päinvastoin, eli apuna vaikeuksien keskellä.



Joistakin aikakauslehdistä lukee silloin tällöin, miten vaikea aika johti toiset avioeroon - toisilla taas suhde lopulta syveni. Samoin hengellisistä lehdistä lukee silloin tällöin, miten vaikea aika erotti toiset Jumalasta - toisilla taas se suhde lopulta syveni. Keskellä vaikeaa aikaa tällaisen pyöritteleminen on vaikeaa, mutta kannatan silti yhteistä työtä (puolison ja Jumalan kanssa) ongelmien ratkaisemiseksi. Se on kaikesta vaikeudestaan huolimatta paras tie.



Onko teillä mahdollista saada apua tilanteeseenne? Esimerkiksi onko teillä mahdollisuutta mennä keskustelemaan ja purkamaan asioitanne jollekin luotettavalle henkilölle? Voitteko saada aineellista apua kunnalta tai seurakunnalta? Muistan rukouksin, koska Jumala haluaa olla teidän puolellanne tässä, ei teitä vastaan.

vaikka olen pahaa tehnyt? Kuuleeko Jumala rukoukseni vaikka en aina häneen usko vaan turvaudun rukouksin silloin kun minulla on vaikeaa?

Aatamin ensimmäinen vaimo: Eevaksi häntä ilmeisesti sanotaan... ensimmäinen ja ainoa.



****



Antikristuksesta: Kysymys on kohtuullisen laaja ja herättää monessa kovasti tunteita. Mitähän näkökulmaa tässä haetaan? Vastaan jotakin, tarkenna sitten kysymystä, jos on tarvetta. Raamattu kuvaa antikristuksen nimensä mukaisesti Jeesuksen vastustajaksi (anti+ Khristos), joka toimii piraattiversiona kaikelle sille, mitä Jeesus on tehnyt ja tekee. Eli myös hänellä on seuraajia, toiminta-aika, esikuvia, valtaa ja voimaa. Mutta loppu ei ole hänen kannaltaan erityisen miellyttävä - piraattiversiolla kun ei itsellään ole tekijänoikeussuojaa - eli tässä tapauksessa valtaa voittaa kuolemaa.

mutta välittääkö Jumala terveiset kuolleille läheisille jos rukoilen ja pyydän sanomaan terveisiä?

joka toistuvasti loukkaa? Pitäisikö minun joka kerta antaa anteeksi (annan toki sydämessäni) ja aloittaa alusta, luottaa häneen, kuten muihin ihmisiin?

Aatamin ensimmäinen vaimo: Eevaksi häntä ilmeisesti sanotaan... ensimmäinen ja ainoa.

Minkä takia Lilith on jätetty lähes kokonaan mainitsematta raamatussa? Itse asiassa, miksi raamattua on karsittu niin paljon?