Lokakuussa 2009 syntyneitä?

Piqlet, tervetuloa tekin tytön kanssa mukaan! :-)



Meidän neiti todellakin yllätti minutkin kääntymällä aikaisin. Mahallaan ei kyllä edelleenkään viihdy kuin hetken ja sitten taas käydään kääntämässä kun ääni nousee.



Eilen oli 3kk neuvola, keskikäyrillä mennään, pituutta oli tullut kuukaudessa 4,5cm (kuulemma reilusti) ja painokäyrä hiukan alaspäin. Rintamaidolla kuitenkin mennään. Neuvolantätin kanssa mietittiin josko hiukan luumua alettais maistelemaan, taas odotellaan kakkaa jo kahdeksatta päivää..!? Mallasuutteesta tuntuu tulevan isot ilmavaivat ja mahanväänteitä.. Jos jollain on jotain hyviä neuvoja tai kokemusta näinkin pitkästä kakkavälistä, otan neuvoja / juttuja mielelläni vastaan.. Meillä D-tippana Jekovit, liekö sillä mitään vaikutusta jos vaihtais..? Hyvin kyllä ottaa ne, samoin relatipat.



Odottelen tässä että pakkanen laskisi alle kymmeneen, niin voisi lähteä ulkoilemaan. Oletteko te muut olleet kuinka tarkkoja tuon kymmenen asteen pakkasrajan kanssa?



Ja vielä yksi juttu, nimittäin seksihaluista. Kai niistäkin saa puhua :-)

Niitä kun ei ole lainkaan, ihan tyystin kaikki halut lakanneet.. Miten teillä muilla? Olen miettinyt, että onko se hormonaalista vai kohdallani rankan synnytyksen ja siitä paranemisen odottelun aiheuttamaa...



Kuulumisiin! :-)

Meillä oli tänään 3 kk neuvola. Ukkeli oli jo lähes 6 kg ja pituuttakin huimat 61 cm (reilu pari senttiä lisää kuussa) eli varsin keskikokoinen poika edelleen.



YK muuten inhoaa pituuden mittaamista yli kaiken ja ulvoo kiukuissaan, kun häntä yritetään venyttää. Jalat ovat kyllä suoristuneet sitten syntymän eikä YK enää pidä jalkojaan juurikaan ristissä niin kuin alkuaikoina. Olinkin hieman huolestunut, kun jaloista näki, miten päin niitä oli pidetty ristissä.



Masuvauvanahan YK ei juurikaan potkiskellut, heitti vain kuperkeikkaa pitkään ja sitten kun se ei enää onnistunut, hän möngersi muuten, muttei kovin paljon sitäkään. Oli varmaan köllötellyt aika tiiviissä risti-istunnassa monta kuukautta.



YK kakkailee edelleen harvakseltaan. Viimeksi kakkaväli oli peräti 9 päivää ja tietysti suoli piti sitten tyhjentää klo 3:44 yöllä. Aamulla sanoin tyttärelleni (12v), että nyt YK vihdoinkin kakkasi, mihin tyttö vastasi:"Joo, mä huomasin. Kylppäri oli täynnä keltaisia pilkkuja...". En ollut viitsinyt sytyttää valoja, jottei vauva liikaa valpastuisi pesuoperaatiossa.



Pakkasrajan suhteen en ole ollut turhan tarkka, kun jopa täällä pk-seudulla elohopea on valunut ties kuinka alas. Nytkin on -17 astetta. Itse pudotin pakkasrajan jo aikoja sitten -13 asteeseen ja nykyään taidan pitää ulkonanukuttamisrajana -15 astetta. Silloin en kyllä pidä kauhean kauan ulkona ja hilaan vauvan pakastimesta sisään ennen kuin se herää. Ja ulkona voidaan piipahtaa kylmemmälläkin säällä - meillä kun ei ole autoa.



Sänkypuuhia ei meillä ole ihan kauheasti harrastettu sitten YK:n syntymän. Osittain siksi, että ajoittaminen on vaikeaa - YK nukkuu edelleen meidän sängyssä - mutta eipä minullakaan kauheasti ole intoa ollut. Lähinnä miehen mieliksi jokusen kerran... Ehkä tämä tästä... No, ei ehkäisykään ole juuri nyt kunnossa. Tosin YK on huonontanut yösyömisiään (imaisee rintaa parin tunnin välein yöllä), joten ainakin hän yrittää kaikin keinoin estää uusien tulokkaiden tulemisen...

oli viime viikolla, tosin 3kk tuli täyteen jo 12.pvä. Imettämällä saavutetut mitat on aika huimat: 62.8 cm ja 7575g!!! Syntymäpainokin oli ihan normaali 3605g... Tiedä sitten miten noin kasvaa, mutta ei kuulemma haittaa, kun rintamaidolla kertynyt pulleus karisee nopeasti, sanoi neuvolan täti.



Kovasti meillä jokellellaan, äänensävykin on muuttunut jotenkin kovemmaksi, ei ole enää sellaista hentoa livertelyä kuin taidon opittua. Poika hymyilee heti kun saa katsekontaktin, ihana :) Leluun tarttuminenkin on jo ihan lähellä, tavoittelee kovasti ja pari kertaa on vahingossa onnistunut nappaamaan sormiinsa helistimen. Ennenkin on kääntynyt kyljelleen leikkimatolla, mutta tänään ensimmäistä kertaa kääntyi itse mahaltaan selälleen!! Etappeja saavutetaan siis.



Meillä yöt on olleet viime viikkoina ihan katastrofaalisia, vauva on herännyt n. klo 24 ja valvonut jopa 5-6 asti ennen kuin on nukahtanut, yhtenä aamuna jopa 7:ään. Mä oon ollut puolikuollut väsymyksestä ja turhautumisesta, isoveli on herännyt sitten n. 8 aikaan. Onneksi nyt miehellä on talviloma, niin on hoidellut kanssa öitä, ja viime yönä tapahtui joku ihme, vauva nukkui läpi yön ja söi kolmen tunnin välein! jes. Ehkä se tästä.



Toinen mikä mua on huolestuttanut, on pulauttelu, se on yhtäkkiä viime viikolla alkanut aika rajuna, välillä muistuttaa enemmänkin oksennusta kuin pulautusta. Mutta ei kai siinäkään ihmeitä sitten, kun kasvaakin tuota tahtia.



Olen tuossa pakkasrajana pitänyt 15 astetta, kun on isoveikan pakko päästä ulkoilemaan, ei voida joka päivä vaan möllöttää sisällä jos pakkanen nousee yli 10 asteen, niin kuin viime aikoina on noussut. Asutaan Tampereella.



Seksihommelit meillä on ollut sellaisia kerta viikkoon, ei jotenkin pyöri yhtään mielessä, mutta kyllä sitten olen innostunut kovastikin kun mies on aloitetta tehnyt. Vaikeahan niitä rakosia on löytää, mutta ei mahdotonta :) Muuten mulla alkoi eilen menkat vaikka syön nyt minipillereitäkin ja imetän :-0 Onko kellekään käyny samoin? Tosin alkoi mulla esikoisenkin jälkeen menkat heti 3-4kk synnytyksestä vaikka imetin vuoden. Tympeetä. Oon muuten miettinyt että hankkisin sterilisaation. En vain tiedä oonko ihan hullu, kun oon vasta 29. Mutta jollain tavalla mulle hyvin riittää 2 lasta, eikä meidän tulotaso mikään päätä huimaava ole, kun molemmat ollaan sosiaalialalla. Lisäksi mulle on jouduttu tekemään molemmat synnytykset sektiolla, kun lantio on liian kapea alatiesynnytykseen. En jaksaisi käydä sitä enää läpi. Mutta katotaan. Montako lasta teillä muilla on ja montako ootte ajatellu hankkia?

ja neuvolassa oltiin myös. Pojalla nyt pituutta 61,3cm ja painoa 5835g. Tasaista kasvua edelleen.

Roketteen sai myös, josta sitten nosti yöllä kuumetta 38.2'c, mutta panadol-supolla laski nopeesti.Muutenkin kaikki oli hienosti. Vatsallaan makuuta täytyy vaan, pojan kitinöistä huolimatta, jatkaa ahkerasti. Hieman raskas oli pää vielä, vaikka ihan hyvin sitä ylhäällä pitääkin.



Onko kukaan menossa vauvauintiin? Me ollaan ja oltais saatu aloittaa jo 2 vkon päästä, mutta siirsin sitä kuukaudella. Poika on sitten vasta yli sen 4kk:tta, mikä ainakin tuolla on se suositusaloitusikä. Muutenkin tuntuu, että kaikki uusi hämmästyttää ja kummastuttaa. Kovia ääniä ja nopeita liikkeitä saatetaan säikähtää.



Entäs sikainfluenssarokote, aiotteko ottaa, tai ootteko jo ottanu? Mä ajattelin mennä sen kyllä ottamaan, kun niiden antaminen taas alkaa.



Seksihommat on meillä kans vähän hankala toteuttaa, kun poika nukkuu välissä ja tississä kiinni, ainakin alkuyön ;)Muutenkin mulla on paikat vieläkin niin arat, että ei siitä touhusta oikein nauttimaan pääse..koskahan sitä oikein paranee kunnolla.



Nyt on pakko lopettaa, kun poika kitajaa. Pihalla on nyt jotain 15'c niin en viittiny sitä ulos laittaa nukkumaan. Täällä sisällä nukutaan sellasta "koiranunta" pikku pätkissä. Raivostuttavaa sekä mun että pojan kannalta :)

Matti myöhäsenä ilmottaudun lokakuisiin!Eli meidän typy syntyi 7.10.09 painoa 3610g ja 51cm :) Kuopiossa äkistin ;)



Kohtahan tuo tyttö täyttää jo 4kk! Kauheeta kun aika rientää..3kk mitat oli 5490g ja 59cm, täysimetyksellä mennään, nyt on aloiteltu maistamaan porkkana peruna seosta..pieniä annoksia kerran päivässä..



joku kyseli vauva uinnista?Me käydään. Kaksi kertaa ollaan siellä käyty ja kyllä tykkää!!!Se on viikon kohokohta koko perheelle :)

Suosittelen!!



Mulla alapää tuntuu suht normaalille..eli hyvin palautunu. Ainut mikä muistuttaa raskaudesta on tuo löysä masu :D kiloja tuli raskausaikana 16kg ja vielä 4kg on jäljellä. Itsellä oli normaali ja nopea alatiesynnytys ilman kivunlievityksiä ja 4 tikkiä tuli joten nopeeta se parani :) Ainut että hieman pukamat vaivaa välillä:(



Niin tytöstä vielä..typy tarttuu jo esineisiin ja suuhunhan ne kaikki menee :D päätä kannattelee todella hyvin ja nyt alkanut viihtymään masullaankin..ja varmaan kohta lähtee kääntymään kun kovasti jo yrittää!ja sylissä punkee istumaan..Onkos muuten kellään sitä bumboa käytössä?kokemuksia?onko ihan turha vehje?

Meidän poika kääntyy jo mahalleen ja yrittää kovasti päästä eteenpäin. Hän suuttuu kun ei pääse eteenpäin ja käännän hänet takaisin selälleen mutta kohta on taas mahalleen. Poika kääntyy nukkuessaankin mahalleen ja nukkuu pitkiäkin aikoja. Nyrkit menee todella usein suuhun ja työntää ne niin syvälle, että pulauttelee sen takia. Miten paljon teidän vauvat syövät? Meidän poika syö tällä hetkellä tosi paljon. Hän syö päivällä kolmen tunnin välein n.100 ml äidinmaidonkorviketta ja kun hän haluaa nukkumaan niin päivällä se ei onnistu ilman maitoa. Silloin menee n. 50ml ja nukahtaa syötettäessä. Yöllä hän nukkuu tosi hyvin. Usein selvitään jopa yhdellä syötöllä mutta monta kertaa kaksi syöttöä. Paljon hänellä on asiaa kun hän jokeltelee jo paljon.

ei kääntyile, makoilee vain ja ihastelee somia kätösiään tai tarrailee leluihin ja tunkee niitä suuhunsa. Tarttuminen on määrätietoista, mutta ei kovin varmaa. Äänimaailmassa uutuuksina ovat murina ja kurlutus. Varsinkin hoitopöydällä alkaa armoton murina. Ja peilin vauva on YK:sta niin suloinen, että sille pitää hymyillä oikein leveästi koko hampaattoman suun voimalla. Kumma vain, että peilin vauvalla on samannäköinen äiti kuin YK:lla...



Meillä on linjana, että nyrkkiä saa jäystää, mutta peukkua ei saa imeskellä. YK onkin kehittänyt nyrkin imeskelystä varsinaisen taiteen lajin. On kahden ja kolmen sormen tekniikka sekä hämäys peukku. Näytetään, niin kuin muka imeskeltäisiin nyrkkiä, mutta lähempi tarkastelu paljastaa, että peukkuhan se siellä suussa muljuaa. Onneksi käytössä on tutti, muuten YK imeskelisi peukkuaan kaiken aikaa.



Kääntyminen YK:lta saattaa onnistua hieman kaltevalla pinnalla ja luulen, että viimeyönä YK oli ährännyt itsensä nukkumaan vatsalleen. Yöt ovat edelleen melko huonoja, mutta ne eivät aivan kauheasti rasita minua. Maito maittaa muutaman imaisun verran varmaan parin tunnin välein. Tutit ja halit ja paijaukset eivät riitä. Ääni muuttuu nätistä pyytämisestä raivoisaksi huudoksi, jos maitoa ei ala herua. Ei saisi nauraa toisen hädälle, mutta raivokahtaukset ovat vähän koomisia. Ensin naama muuttuu punaiseksi, sitten vedetään kädet ja jalat tiukkaan koukkuun ja kädet nyrkissä ruvetaan raivoamaan. YK:n äänen muodostus ei ole sisarustensa veroinen ja usein ääni tahtoo pettää raivotessa, voi rassukkaa...



Luulen, ettei poika herää varsinaisesti nälkään, vaan ehkä ilmavaivoihin, viluun tai vain läheisyyden kaipuuseen. Se tällä vauvalla on ollut kova alusta saakka.



Äidinmaitovauvan ruokamäärää on aika vaikea arvioida, mutta veikkaisin, että kerralla uppoaa noin 2 dl. Wii Fitissä kokelin punnita itseni ja YK:n ennen syöttämistä ja sen jälkeen. Kas kummaa, oma painoni oli pudonnut 300 g ja vauvan vastaavasti noussut saman verran. En kuitenkaan usko, että maitoa oli ihan noin paljon uponnut. Tasapainolaudan mittaustarkkuus vaan on aika rajallinen, luulisin.

Sarppa86:n vauvan tavoin meidänkin tyttömme syntyi 7.10.09 Kuopiossa, mikä on melkein pelottava yhteensattuma :-D. Jos saan udella, missä päin Kuopion seutua asutte? Me ollaan harkittu tuota vauvauintia mutta vielä ei olla menty, voitais vaikka sopia treffit joksikin lauantaiksi jos kiinnostaa :) (Nimim. äitikavereista pulaa)



Tytymme oli syntyessään 3720g ja 50cm, nyt 3,5 kk ikäisenä 5320g ja 61 cm -mitoilla painokäyrä oli mennyt ilkeästi alaspäin alkukuukausien roiman painonkasvun jälkeen, mikä tietysti riipaisi ylihysteeristä allekirjoittanutta, huh. Järki sanoo ettei tarvitse huolehtia, mutta järki kun ei ole voittanut enää aikoihin näitä kamppailuja hormonien kanssa ;)..



Ja nyt muutama päivä sitten maidontuotantoni teki taas tuon ihastuttavan syöksykierteen alaspäin, kun vauvallamme on aina välistä tapana nukkua yhtäkkiä 11 tunnin yöunet putkeen (!), jolloin on todella vaikea pitää maidonmäärää kurissa. Taas meni laskemaan, ja nyt jouduttiin ekaa kertaa korvikettakin lisäilemään maidon sekaan viimeisen kolmen päivän aikana. Helmikuun puolella aloitetaan sitten kiinteät keliakiatutkimuksen neuvojen puitteissa.



Tyttö ei ole kierähdellyt vielä lainkaan. Hän viihtyy vain vartin pätkiä mahallaan, mutta sinnikkäästi yritämme häntä siihen totutella. Lelut kiinnostavat hurjasti, ja kaksin käsin varsin lahjakkaasti osaa tyttö jo niihin tarttua ja suuhunsa viedä :). Nauru on vielä harvinaista herkkua, mutta on kyllä hulvatonta kuunneltavaa, sillä suusta ei todellakaan tule mitään tyttömäistä kujertelua vaan rääkättävän kissan eläimellistä korinaa. Ei vitsi, kuulisittepa! :D



Itselläni tuli raskausaikana kiloja 14, ja nyt on lähtenyt 16, joten hyvällä mallilla ollaan. Yritän tässä hiljalleen vielä kiinteyttää itseäni, mutten ota sen suurempia paineita siitä, normaalipainossa kun olen kuitenkin jo.



Mitäs vielä? Niin joo, nukkumisesta vielä sen verran, että normaalioloissa vauvamme nukkuu noin 6-7 tuntia yöllä putkeen ja sitten on lyhyempiä pätkiä. Mutta 8-11 tuntiakaan ei ole edes tavatonta. Päivällä taas on aika taiteilua jos saa edes yhtä kahden tunnin pätkää nukutuksi, 15-45 minuutin pätkiä kylläkin. Kun vaan vähän lauhtuisi niin päästäisiin taas vaunuilemaan (= vauvan kohdalla siis nukkumaan pitkään ja makoisasti) ja minäkin saisin useammin nauttia ulkoilmasta..

Shrimp:heh, aika hauska sattuma kyllä..varmaan sitten oltiin osastolla yhtäaikaa syömässäkin :) meidän tyttö syntyi yöllä 01:22..:) Juu eihän niitä mammakavereita liikoja ole, että treffejä vois miettiäkkin ;) Täällä Alapitkän suunnalla asustellaan..missäs päin itse?

Aloitetaanpa kakkajutulla. Täällä on ollut kakkaongelma, kakkaamisväli venähti jo kahteen viikkoon. Kylläpä ehdin huolestua kunnes eilen vihdoinkin neljäntenätoista päivä tyttö sitten vihdoinkin kakkasi, kun oli jo ehditty lääkärissäkin käydä ja levolacia otettu neljänä päivänä. Siltikään kovin paljoa ei tullut ja tavara oli hyvinkin löysää.

Lieköhän niin, että äidinmaito sulaa niin hyvin, että siitä ei juuri mitään jää. Lisäksi tyttö on kova liikkumaan, eikä minulta tule maitoa kovin paljon, pikkaisen jo epäilyttää että tuleekohan edes riittävästi. Lisäksi tässä on ollut rintaraivarikautta yms, joten voipi olla, että enemmänkin saisi tulla ja jos ei tilanne yhtään parane, joudun aloittamaan lisämaidon ihan lähiaikoina. Joten Shrimp, maidon riittävyyden kanssa täälläkin taistellaan..

Onko muilla ollut näkyvissä nyt näitä tähän ikäänkin liityviä rintaraivareita?

Mutta tosiaan, kuten eräässä nettikeskustelussa eräs äiti totesi, että kun vauva vihdoin kakkasi pitkän kakkaamattomuuden jälkeen, teki mieli laittaa paikallislehteen ilmoitus että "nyt se kakka tuli!", fiilikset oli kieltämättä samat :-)



Cirrus, minullakin on 13v tyttö, kiva kun hänestä on jo kovasti apua jos tarvii apua vauvan hoidossa. Mutta onhan joka tilanteessa aina omat ongelmansa, uusperhe ollaan ja kaikilla on opeteltavaa puolin ja toisin ja kun perheessä on vauva ja murrosikäinen, niin onhan sitä siinä ;-)



Taatiainen, sinulla ei todellakaan taida olla maidon rittävyysongelmaa ;-) Meidän tyttö oli syntyessään parisataa grammaa isompi kuin teidän vauva ja tällä hetkellä pituutta on saman verran, mutta painoa pari kiloa vähemmän..

Älä vielä tee sterilisaatiota, se on minun mielipiteeni, koska eihän sitä ikinä elämästä tiedä, itsekin innostuin vielä vauvantekoon "vanhoilla päivillä" vaikka yhden olen jo aika isoksi saanut ja innostuinkin niin, että kovasti vielä toivoisin kolmatta lasta, kaveria tälle pienokaiselle. Esikoinen kun on minulle muutamaan otteeseen sanonut, että on ollut harmi kun hän on varttunut ilman sisaruksia silloin kun olisi ollut kiva kun leikkikaveria olisi kaivannut.

Jos kolamas vielä tulee, synnytystapa on seuraavaksi sektio. Kahden alatiesynnytyksen ja repeämisten jälkeen papereissani on merkintä, että jos vielä saan lapsia, ei tarvitse synnytystapa-arvioon mennä, vaan kohdallani se on automaattisesti sektio. Harmi sinänsä, mutta tämä on asia mille ei mitään voi..



Sikarokotteen olen ottanut, ja haen heti tytöllekin kun sen saa ja toivon, ettei uusi aalto ehdi tulla ennen sitä. Mä olen aika hysteerinen huolehtija tällaisten suhteen ja välillä toivonkin, että osaisin ottaa vähän rennommin näiden asioiden suhteen.



Menkat mulla alkoi kuusi viikkoa synnytyksestä ja kahdet on jo ehtineet olla.



YK:n lailla, meilläkin peukku tuntuu livahtavan suuhun tämän tästä, tyttö alkoi kääntymään nyt toisenkin kyljen kautta mahalleen ja pari kertaa on mennyt mahalta selälleenkin, tosin nämä ovat tainneet olla vahinkoja, sen verran hämmästyneitä ilmeitä on kyseinen toimius tehtävän suorittajalleenkin aiheuttanut :-)

Uusia ääniä on pärrääminen, sitä pitää aina esitellä kuinka hienosti osaa :-)



Ja muuten Sarppa, mikä on bumbo?

Taatiainen, älä vain tee sterilisaatiota. Eikös hormonikierukalla saa lähes yhtä varman pitkäaikaisen ehkäisyn, mutta se on helposti peruttavissa (nimim. ei omaa kokemusta). Lapsihaaveesi voi olla ihan toinen 6, 8 tai jopa 10 vuoden kuluttua. Eräällä työkaverillani(42v) on uunituore pikkuinen tyttövauva, mutta isommat ovat jo 16v ja 18v. Sama isä ja äiti kaikilla.



Meillä on siis kolme lasta. Kaksi lasta 3 v standardi-ikäerolla (nyt 12v ja 9v) ja YK-vauva, jonka jotkut määrittelevät iltatähdeksi. Kun kerroin, että meille on tulossa vauva, joku sanoi, että sitä osaakin nauttia vauvasta ihan eri lailla kuin nuorempana. Ihmettelin mielessäni tuota lausahdusta, koska olin mielestäni nauttinut täysin siemauksin edellisistäkin. Olen aina ollut vauvaihminen.



Nyt kuitenkin huomaan, että väite oli aivan totta. En tarkalleen tiedä mistä ero tulee – onko se vain ikä vaiko perspektiivi siitä, että tuossa tuokiossa rinnalla tuhisevasta pallerosta on tullut murrosiänportteja kolkutteleva iso ihminen. Yöheräilyt eivät haittaa, vauvanhoidon sitovuus ei haittaa, koska kaikki tuo tuntuu niin väliaikaiselta. Toki isommista on ihan oikeasti apuakin. Olen päättänyt, että en pakota heitä hoitamaan vauvaa, koska eiväthän he sitä mitenkään tilanneet, mutta innokkaita sylejä löytyy kaiken aikaa. Isot saavat jopa riidan aikaiseksi siitä, kuka vauvaa oikein saa sylissä pitää. Eikä ole pitkiä iltapäiviä pelkkä vauva seurana, kun ihan kohtuullista juttuseuraa tulee koulusta kotiin.



Ensimmäisen lapsen kohdalla kriisini oli vapauden menetys. Ei voinutkaan tuosta noin vain lähteä, vaan piti miettiä, onko vauva nyt syönyt/nukkunut sopivasti, ettei tule mitään merkillistä kohtausta kesken reissun. Pelkästään pukeminen ja kaikenlainen lähtöhösinä vei kauheasti aikaa. Sairastaa ei yht'äkkiä voinutkaan rauhassa. Vaikka olin kuinka kipeä, en saanut makoilla rauhassa sängyssä ja potea kurjaa oloani, vaan vauvaa piti hoitaa silloinkin. Lisäksi esikoinen oli melko vaativa yksilö, varsinkin esimmäisinä kuukausinaan.



Toisen kohdalla kriiseilin riittämättömyyttä. En voinut vain möllötellä vauvan kanssa, kurluttaa ja jutella, koska 3v esikoinen vaati osansa. Kun kaksi lasta itkee yhtä aikaa äitiä, niin sitä ei oikein tiedä, missä oikein pitäisi olla. Tulee vain kauhea ahdistus. Toinen otus oli sinänsä melko helppo tapaus, mutta esikoinen piti äidin edelleen kiireisenä.



Tämän kolmannen kanssa on niin helppoa. Kriisit on käyty läpi. Vapautta ei ole koskaan kunnolla saatu takaisin, riittämättömyyttä on tullut podettua jo niin kauan, ettei kolmas repijä enää kauheasti tunnu, vaikka isommat edelleen tarvitsevat oman siivunsa äidin ajasta. Kuitenkin vauva on vähän kuin esikoinen – ilman esikoisen tuomaa epävarmuutta. Sitä ilman tunnontuskia rullaa arjen itselleen sopivimmaksi. Tässä vaiheessa muiden on jo aika vaikea syyllistää mistään. Hommat on jotenkin paremmin rutiinissa. Vauvalle voi antaa paljon aikaa ja haleja, voi kurluttaa hyvällä omalla tunnolla ilman mustasukkaista pikkuihmistä takana hönkimässä. Voi aivan rauhassa vain nuuhkia vauvaa. Tällainen ei mitenkään onnistunut kakkosen kohdalla. Ja kuten jo aikaisemmin sanoin, apukäsiä löytyy kätevästi.



Kolme vuotta ikäerona on mielestäni ehkä typerin mahdollinen, niin suosittu kuin se onkin. Pienemmällä ikäerolla vauva-arki on varmaan vieläkin rankempi, mutta todennäköisesti molemmat kuitenkin nukkuvat päiväunet, niin on vähän omaa rauhaa. Meillä 3 v ei enää nukkunut. 3v on joka tapauksessa vielä kovin pieni ja tarvitsee paljon äitiä, mutta kuitenkin niin iso, että pelkkä kotona köllöttely ei enää luonnu. 3v kaipaa kavereita ja toimintaa. Niiden tarjoaminen vauva kainalossa voi olla hankalaa.



Isommalla ikäerolla lapsen äitiriippuvuus yleensä vähenee ja arjen sovittaminen vauva-aikaan on ehkä helpompaa. Lapsi leikkii itsenäisemmin. Pienellä parin vuoden ikäerolla taas lapset hitsautunevat melkein kaksospariksi ja aina löytyy lähes tasavertaista leikkiseuraa, jolloin arki lasten kasvaessa helpottuu.



Ainakin vauva-arki on helppoa ja miellyttävää tällaisella jättisuurella ikäerolla. Pelkojakin tietysti on. Pelkään esimerkiksi, että YK:sta tulee varsinainen lellivauva. Täytyy olla varuillaan. Omilla siskoillani ei ole vielä lapsia eikä miehenkään puolella juuri nyt vauvakansaa näy. Jotkut sanovat, ettei tällainen iltatähti saa oikein hyvää suhdetta sisaruksiinsa, mutta ainakin minulla itselläni on ihan hyvät ja läheiset suhteen 8v ja 13v nuorempiin siskoihini, läheisemmät kuin mieheni suhde 3 v nuorempaan siskoonsa.



Se haitta tällaisessa isossa ikäerossa on, että aina on äiti vähän väärään aikaan ;) Esikoisen aikaan juuri kenelläkään kaverilla ei ollut vielä vauvaa ja nyt kaverien lapset ovat jo hieman isompia...

Maria75: Se bumbo on tällainen uudenaikainen istuin/sitteri jossa vauvaa voi istuttaa kuulema jo 3kk ikäisestä alkaen..Tavallaan vauva ei istu siinä omalla painollaan eli pitäisi olla turvallinen mutta olen lukenut netissä tästä vaikka minkälaisia mielipiteitä. Googlaa sana bumbo niin löytyy tietoa..



Parilla tutulla vaan on tällainen..mutta luin ite netistä siitä niin en aio hommata sitä. Meillä on sitteri niin ajaa saman asian..ja eihän tässä enää kauaa mene että voi alkaa istuttelemaan tyttöä..

Meillä tyttö täyttää kohta 4kk ja kovasti nauraa ja yrittää kääntyillä. Vielä tosin ei pääse kuin kyljelleen. Lelutkin alkaa jo kiinnostaa mutta vielä tyttö ei osaa oikein ottaa niistä kiinni.



Minä olen vielä suurimman osan ajasta ollut vain kotona vauvan kanssa ja mietinkin minne voisi mennä vauvan kanssa? Ollaan kyllä käyty sukulaisten luona ja "harjoteltu" bussilla kulkemista. Asustellaan Helsingissä ja täällä luulisi olevan vaikka mitä tekemistä vauvaperheillekkin. Onko kellään kokemuksia puistotoiminnasta tai perhekahviloista? Jostain syystä tuntuu hankalalta lähteä minnekkään ensimmäistä kertaa, mistähän olisi helpoin aloittaa?



Meillä on ollut kakkaamisen kanssa ongelmia..Vauvan kakka on nyt ollut kohta 3 viikkoa ihan tumman vihreää. Käytiin kyllä jo lääkärissäkin, mutta meille sanottiin vain että pitäisi odotella vielä muutama viikko jos kakka siitä muuttuisi takaisin normaaliksi. Onko muiden vauvoilla ollut vastaavanlaista kakkaa?

Meillä nyt menossa päivä nro 10 kakatta... tai kyllä aamulla löytyi sellainen keltainen laikku vaipasta... Voi, voi...



Olen keksinyt nerokkaan (heh, ;)) teorian tälle kakkaamattomuudelle. Toki äidinmaito sulaa hyvin eikä siitä välttämättä jää paljon yli, mutta miksei vauva kakkaa vaikka suoli olisi täynnä töhnää? No, siksi tietenkin, että suoli valmistautuu kiinteisiin ruokiin ja suurempiin ulostemääriin. Eikö olkin uskottavaa?



sal_la, onko tyttösi ihan äidinmaidolla? Kuulostaapa tosi erikoiselle tuo tummanvihreä kakka. Osasiko lääkäri arvata mitään syytä sille? En ole ikinä kuullut moisessa. Toivottavasti kakka taas normalisoituu.



Maria, minunkin esikoisella paino nousi 2kk ja 3 kk välillä vain 250 g. Toisin kuin YK, tyttö nukkui yönsä hyvin eikä näin innostanut maidontuotantoon. Liikkuikin kovasti. Sain silloin käskyn imettää päivällä tiheämmin ja sillä paino alkoi taas vauhdilla nousta. Neuvolakortin mukaan paino oli noussut 3 kk:n 5,5 kg:sta 4 kk:n 6,5 kg:on.



Nänä kakkajutut ovat muuten varmaan lapsettomista yksi kummallisimmista puheenaiheista: miten jotkut jaksavat jauhaa jälkikasvunsa ulosteista jatkuvasti... ;)

Cirrus, tyttöni on pelkällä äidinmaidolla. Luin jostain, että vauvan kakan väri voi vaihdella aikapaljon. Mutta nyt meillä on jo kolmas viikko vihreällä kakalla. Lääkärin mielestä kakan hurja väri voi johtua rokotteista, mutta yleensä kakka ei kestä näin kauan vihreänä. No,meillä nyt odotellaan sitäkeltaista kakkaa hartaasti..Tyttökin on kyllä aika kiukkuinen ennen kakan tuloa. Toivottavasti tätävaihetta ei kestä enää kauan..Tytön painokaan ei ole noussut ihan ihanteelliseti. 3kk vanhana painoi 5800g ja pituutta oli 63cm. Neuvolassa käskettiin imettää molemmat rinnat joka syötöllä..no, helpommin sanottu kuin tehty..Uskon kyllä, että painoakin saadaan heti lisää kun päästää eroon vihreästä kakasta. Ja, Cirrus, huomasin itsekkin, että kaikki ei oikein pidä näistä kakkajutuista. Bussissa aloin puhelimessa tilittää kaverille vauvan kakasta ja sain aika ilkeitä katseita...parempi ehkä jättää muut kakkajuttujen ulkopuolelle:)

Hei,

täällä uusi lokakuinen poikavauva! Syntyi 3.10 4155 g ja 52 cm, joten kokoa piisaa, niinkuin jostain syystä monet muutkin lokalapset näyttävät olevan aikamoisia "jättiläisiä".

Asumme Helsingissä mutta nyt vuodenvaihteessa muutimme puoleksi vuodeksi ulkomaille, pojan ollessa 3 kk. Hyvin on mennyt :) Poika oppi n.3kk ikäisenä kääntymään selältä mahalleen ja nyt pyörii kuin väkkärä :) Mahallaan ollessaan kovasti yrittää päästä eteenpäin, muttei millään onnistu joten turhautuu helposti.



Pari viikkoa ollaan maisteltu soseita kerran päivässä, muutama lusikallinen..hyvin maistuu!

Kuun lopussa käymme Suomessa ja samalla on 5 kk neuvola, jännittää miten on kasvu kehittynyt. 3kk neuvola mitat kun olivat 63,5cm ja lähemmäs 7,5 kg! No äitinsäkään ei mikään pieni tai lyhyt ole :D



Öisin on tullut vähän takapakkia, ennen kun mentiin nukkumaan 22-23 välillä, saattoi poika herätä vasta 5 maissa..nyt eka herääminen tapahtuu 1-4 välillä, todella riippuu yöstä! Sitten loppuyökin onkin vähän rikkonaista koiranunta (äidillä ainakin :)). Mutta kaipa se siitä tasaantuu... toivottavasti!



Kiva lukea muiden samanikäisten vauvojen kuulumisia! :D

Päätin nyt tänne taas jotain kirjotella. Niin kuin otsikko jo kertookin; niin kotona ollaan pääasiassa oltu, eikä mitään uutta ja mullistavaa oo tapahtunut. Aika vaan tuntuu menevän hurjaa vauhtia eteenpäin. Poika tulee jo kohta 4kk:tta...



Leluihin ei vielä tarkoituksella tartuta. Mutta käteen kun jotain antaa, niin siitä pidetään kynsin ja hampain kiinni ja tietysti viedään heti suuhun.

Omat kädet näyttäis nyt olevan se paras lelu. Niitä syödään vähä liiankin kans. Jos yrittää tuttia tai jotain purulelua antaa suuhun, niin vain nyrpistellään ja tungetaan äkkiä omat pikku kätöset tilalle ;) Toivottavasti toi käsien syönti väistyy, kun alkaa oppia tarttumaan leluihin paremmin.



Kääntyminen onnistuu edelleen vain kyljelleen. Jos vähän avittaa käsistä, niin sitten helposti pönkää itsensä vatsalleen. Mutta täytyy vain jaksaa odotella niin kyllä se sieltä itsekseen tulee. Välillä meinaa olla malttamaton odottamaan, että poika oppii uusia juttuja ;)

Vielä kun poika on esikoinen, niin kaikki on uutta meillekin.

Tietysti nyt jo nauretaan ja puhellaan joka päivä enemmän. Lisäksi sylissä pöngätään koko ajan istumaan. Makuuasennossa ei sylissä voi pitää ilman että tulee huuto.



Olen kans miettiny jotain yhteistä "harrastusta" meille. Vauvauinti alkaa kyllä ens kuun alussa, niin jospa nyt alottas sillä ensin. Sitten vois jotain muskarin tapaista ajatella. Tekis varmasti pojallekin hyvää nähdä muitakin ihmisiä enemmän.

Me ollaan kotoisin miehen kanssa kumpikin pohjanmaalta, niin kyläilypaikat on vähissä, ainakin päiväsaikaan. Eikä hoitajia ole, jos päivällä olis itsellä jotain menoa.



Täysimetyksellä vielä mennään. Saapi nyt sitten 4kk neuvolassa nähdä, mitä ne suosittelee. Pitääkö aloittaa jo kiinteitä lisäksi vai ei..

Palaan sitten taas kertomaan neuvola kuulumisia muutaman viikon päästä.....

Olipas mukava lukea näitä tarinoita ja siksi päätin minäkin liittyä mukaan.

Meidän poika syntyi 1.10. mieheni ja minun(minulla 2 poikaa, 13v. ja 11v., miehellä poika, 13v.)ensimmäiseksi yhteiseksi lapseksi. Potran pojan mitat olivat 4290g ja 53,5cm.

Hän on siis nyt 4,5 kk ja paljon on tapahtunut jo tähän mennessä.



4 kk strategiset mitat olivat 9120g ja 67,5cm. Rintamaidolla mennään ja sanoivat neuvolassa että mitään tarvetta ei ole vielä kiinteitä aloitella mutta jos haluaa niin esim. perunaa voi ruveta maistattamaan. Marja- ja hedelmäsoseita olen kyllä hälle jo välillä antanut. Viiden kuukauden iässä aion aloittaa iltapuuron antamisen.

Ja kyllä noi soseet tuntuu maistuvan, on kuin linnunpoika suu auki...



Tällä hetkellä in -jutut hänen elämässään ovat ähiseminen lattialla, kääntyminen ei vielä ole onnistunut mutta yritys on kova. Kiljuminen on ihan ehdoton juttu ja peilistä on tosi kiva katsella sitä hymyilevää kaveria.

Leluihin ja tavaroihin tartutaan ja kaikki tietty viedään suuhun. Ja ylitse muiden meilläkin ovat ne omat nyrkit. Hälle tuli kaksi ensimmäistä hammasta alas jo kolmen kuukauden iässä, että meillä niitä nyrkkejä on syöty jo tovin.



Tää meidän napero on ruvennut jo pikkasen vierastamaan. Mites teillä muilla?



Olen nauttinut ihan hirmuisesti olla pikkuisen kanssa kotona. Äitiys on erilaista kuin mitä se oli silloin 11-13 vuotta sitten!

Kirjoitit noista minipillereistä ja menkoista...

Itse myöskin imetän ja oon syöny minipillereitä jälkitarkastuksesta lähtien ja aika pian niiden aloittamisesta alkoivat menkat jotka olivat tosi runsaat ja kestivät yli viikon.

Mutta sen jälkeen mulla ei menkkoja sitten ole ollutkaan, ihanaa (koputtaa puuta)!



Oma mielipiteeni, jonka haluan tuoda sulle julki, koskien tuota sterilisaatiota on että kannattaa miettiä todella tarkoin, ja minä kyllä sanoisin että älä tee! Olet niin nuori vielä!



Mulla on kolme poikaa ja nyt kun tuota pienintä hoitelen niin huomaan miettiväni että onko tämä nyt se viimeinen vauva...vai vieläkö saan syliini uuden vastasyntyneen.

YK on nyt 3 kk ja 3 viikkoa vanha. Ja siirtynyt jo hyvä tovi sitten pikkuvauvasta perusvauvaksi.



Olipas meillä vauhdikas viikko. Vain perjantai vierähti kotosalla. Alkoi oikein uuvuttamaan, kun on tottunut hiljaiseloon kotorintamalla. Mutta melkoinen turnauskestävyys YK:lla on. Selvisi kunnialla monta tuntia ihan aikuisten tilaisuuksissa, joissa piti pysytellä hiljaa. Nukkua ei oikein malttanut, mutta kuunteli tarkkaavaisena. Nauraa kikatti välillä hilpeästi turkkilasisedälle ja espanjalaistädille.



Torstaina oli taas rokotustutkimusta. Tällä kolmannella piikillä reiteen tuli melkoiset turvotukset ja iso punainen laisku, mutta kovin kipeältä kohta ei muuten vaikuttanut. Eikä noussut kuumetta eikä mitään muutakaan ihmeellistä.



YK möllöttelee vielä mieluusti selällään. Hoitopöydällä ilman vaippaa ukkeli hieman kääntyilee kyljelleen ja yrittää siitä jatkaa masulleen, mutta melkoisen säälittävän näköisiä yritykset vielä ovat.



Käsien käyttö sen sijaan on edistynyt huimasti. Ote leluihin on jo varsin hallittua. Osaa (jos tavara ei ole liian suuri) vaihtaa se kädestä toiseen ja tunkea suuhunsa. Tutin annan yleensä suoraan käteen. Kitinä loppuu jo siihen, että tuttia tavoitellaan ja useimmiten YK osaa livauttaa sen suuhunsa -- no, jos ei ensimmäisellä yrityksellä, niin viimeistään kolmannella.



Mutta kaikkien suurinta huvia on äänitestailut. YK kiljuu mielipuolisesti ja vaihtaa kiljunnan yht'äkkiä möreääkin möreämmäksi murinaksi ja taas korvia viiltäväksi kiljunnaksi. Ja sisko ja sen veli huutavat päälle, että ole hiljaa. Desipelejä siis riittää.



Yöt ovat edelleen pätkittäisiä ja äidin viekussa. Muutaman yön miekkonen uinaili jopa viiteen tai puoli kuuteen omassa sängyssään, mutta huomasi sitten itseään karvaasti petetyn ja vastustaa omaa petiään nyt entistäkin kiivaammin. Osa yöongelmista kyllä liittynee juuri tuohon vieressä nukuttamisen. Reagoin todella herkästi ininöihin, koska se on niin helppoa. Useimmat kitinät ehkä rauhoittuisivat itsekseen, jos malttaisin olla puuttumatta tilanteeseen.



Olen muuten jo pitkään imettänyt molemmilta puolilta samalla kerralla (paitsi yöllä, koska nukahdamme molemmat siihen puuhaan). Tiedän, etten ole mikään mahdoton maidontuottaja... Voi olla että kohta aloittelemme kiinteät. Katsotaan nyt kuitenkin 4 kk mitat ennen sitä.