Ei välttämättä ole ollenkaan mikään katastrofi joutua isovanhempiensa kasvattamaksi. Miksi olisi? Monella ihanat isovanhemmat!
Ei välttämättä ole ollenkaan mikään katastrofi joutua isovanhempiensa kasvattamaksi. Miksi olisi? Monella ihanat isovanhemmat!
Kommentit (18)
olen mamman ja papan kasvattama 2 vuotiaasta asti aikuisuuteen omillani toimeen tulevaksi, rakkautta sain ja hyvät ohjeet elämään. Vanhemmat oli alkkiksia, minä pääsin isovanhemmille, muut nuoremmat sisarukset joutui lastenkotiin aikanaa. Ikuisesti kiitollinen mammalle ja papalle.
Toki voivat olla hyviä ihmisiä mutta ei pitäisi mennä niin jos ei pakottavaa tarvetta, esim. vanhemmat kuolivat.
Niinku et voi heittää lapsia isovanhemmille joka vklo hoitoon. Jolta kuulostaa tässä.
No konkreettisena esimerkkinä vaikka se, että kasvavat useita sukupolvia vanhaan kulttuuriin. Lainsäädäntö muuttuu, ja sukupolvilla on myös omat kulttuurijuttunsa, mistä jää pihalle. Lapsesta kasvaa arvomaailmaltaan vanhentunut
Eihän tämä sinänsä mikään katastrofi ole, sillä suomessakin eletään joissakin lokaatioissa vielä jossain pimeällä keskiajalla. Harva kuitenkaan itse valitsee palata menneisyyteen, yleensä se on aika paljon väkivaltaisempi ja köyhempi
Lisäksi biologinen yhteys lapseen on vahvempi kuin lapsenlapseen. Lapset myös itse kiintyvät luontaisesti lähiten lähisukulaisiinsa, jotka ovat heidän ikäänsä lähimpänä. Yleensä lapsen valitsema järjestys on: isosisarus, äiti, isä, ja isovanhemmat eivät ole edes listalla
Mielestäni suomessa on aivan sairaan outo äidinhylkäyskulttuuri. Miksi lapsi kasvaisi isovanhempien, eikä äidin kanssa? Muissa kulttuureissa isovanhemmat tukevat äitiä. Suomessa isät, isovanhemmat ja jopa kodnappauslaitos haluaa ryöstää kehdon. Sääliksi käy suomalaisia naisia
Vierailija kirjoitti:
olen mamman ja papan kasvattama 2 vuotiaasta asti aikuisuuteen omillani toimeen tulevaksi, rakkautta sain ja hyvät ohjeet elämään. Vanhemmat oli alkkiksia, minä pääsin isovanhemmille, muut nuoremmat sisarukset joutui lastenkotiin aikanaa. Ikuisesti kiitollinen mammalle ja papalle.
Klassikko. Lapset niin traumatisoituneita, että alko ainoa lohtu elämässä. Sitten vanhemmat vievät vielä lapsetkin, ja lapsi kumartaa kehdonryöstäjiä
Totta puhut. Olen isovanhempana lapsen hoitanut ja kasvattanut.
Vanhemmistani ei ollut kasvattajiksi, ei omien lastensa eikä lastenlasten. Riitti kun traumatisoivat yhden sukupolven. Lastenlapsiaan he eivät halunneet hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
olen mamman ja papan kasvattama 2 vuotiaasta asti aikuisuuteen omillani toimeen tulevaksi, rakkautta sain ja hyvät ohjeet elämään. Vanhemmat oli alkkiksia, minä pääsin isovanhemmille, muut nuoremmat sisarukset joutui lastenkotiin aikanaa. Ikuisesti kiitollinen mammalle ja papalle.
Miten hyvistä perheistä kasvaa alkkisvanhempia? Tiedän, totta se on, mutta silti.
Suomalaiset naiset ovat halunneet itse hylätä kehdon, kun eivät jaksa olla lapsen kanssa kotona. Ottavat mieluummin vastuuta kodin ulkopuolella, ei kotona. Moni jätettiin kehtoon jo 2 kk yli 50 vuotta sitten, kun naiset menivät lukuisin joukoin rinnat maitoa valuen töihin. Isoäidit hoitivat mastilojaan ja lapsenlapsia oli paljon, vieraat, monesti osaamattomat, hoitivat vauvat miten hoitivat. Mielentervesluvuissahan se näkyy, kun ikää ja vastoinkäymisiä tulee noille entisille vauvoille.
Mummoni on ihana, mutta en olisi halunnut asua hänen kanssaan. Hän on liian uskovainen ja itse pienenä kyseenalaistin uskontoja
Vierailija kirjoitti:
No konkreettisena esimerkkinä vaikka se, että kasvavat useita sukupolvia vanhaan kulttuuriin. Lainsäädäntö muuttuu, ja sukupolvilla on myös omat kulttuurijuttunsa, mistä jää pihalle. Lapsesta kasvaa arvomaailmaltaan vanhentunut
Eihän tämä sinänsä mikään katastrofi ole, sillä suomessakin eletään joissakin lokaatioissa vielä jossain pimeällä keskiajalla. Harva kuitenkaan itse valitsee palata menneisyyteen, yleensä se on aika paljon väkivaltaisempi ja köyhempi
Lisäksi biologinen yhteys lapseen on vahvempi kuin lapsenlapseen. Lapset myös itse kiintyvät luontaisesti lähiten lähisukulaisiinsa, jotka ovat heidän ikäänsä lähimpänä. Yleensä lapsen valitsema järjestys on: isosisarus, äiti, isä, ja isovanhemmat eivät ole edes listalla
Mielestäni suomessa on aivan sairaan outo äidinhylkäyskulttuuri. Miksi lapsi kasvaisi isovanhempien, eikä äidin kanssa? Muissa kulttuureissa isovanhemmat tukevat äitiä. Suomessa isät
Totta. Suomessa ei arvosteta äitejä. Siksi moni ei haluakaan enää äidiksi. Tai olla hoivaavana äitinä lapselleen.
Itse olin 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun isovanhempien kasvattama. Ihan tyytyväinen olen.
Ei välttämättä. Itse tosin en ehkä olisi halunnut, koska toinen mummo oli kuollut jo isäni ollessa lapsi ja toinen mummo kuoli kun olin teini. Toki jommankumman papan luona kasvaminen olisi ollut ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
olen mamman ja papan kasvattama 2 vuotiaasta asti aikuisuuteen omillani toimeen tulevaksi, rakkautta sain ja hyvät ohjeet elämään. Vanhemmat oli alkkiksia, minä pääsin isovanhemmille, muut nuoremmat sisarukset joutui lastenkotiin aikanaa. Ikuisesti kiitollinen mammalle ja papalle.
Miten hyvistä perheistä kasvaa alkkisvanhempia? Tiedän, totta se on, mutta silti.
Alkoholiongelmaa ei kiinnosta kenenkään perhetausta. Se on riippuvaisuussairaus ja esiintyy kaikissa yhteiskuntaluokissa.
Se on aina lapselle kurjaa ja traumatisoivaa joutua isovanhempiensa kasvattamaksi, sillä tässä tilanteessa lapsen vanhemmilla on ollut suuria ongelmia. Nämä vanhempien ongelmat väistämättä vaikuttavat lapsen kehitykseen.
Kuitenkin hyvät isovanhemmat voivat olla se pelastava tekijä lapselle, ettei lapsesta tule narkkia/juoppoa/linnakundia- tai tytyä tai ei joudu kärsimään hirmuisen vakavista mielenterveysongelmista.
Minua on molemmat isoäitini kasvattaneet sekä huolehtineet minun ollessani lapsi. Molemmat ovat vielä elossa, joten vierailen heidän luonaan säännöllisesti ja auttelen, sillä olen heille kiitollinen. Isoäitieni poisnukkuminen tulee olemaan minulle todella rankkaa, kun taas oman äitini ajan koittaessa tulen helpottumaan.
N27
Mieluummin elämän kasvattamat vanhemmat kuin median kasvattamat vanhemmat. Iästä riippumatta. Omilla aivoilla ajattelu antaa hyvä eväät myös lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Se on aina lapselle kurjaa ja traumatisoivaa joutua isovanhempiensa kasvattamaksi, sillä tässä tilanteessa lapsen vanhemmilla on ollut suuria ongelmia. Nämä vanhempien ongelmat väistämättä vaikuttavat lapsen kehitykseen.
Kuitenkin hyvät isovanhemmat voivat olla se pelastava tekijä lapselle, ettei lapsesta tule narkkia/juoppoa/linnakundia- tai tytyä tai ei joudu kärsimään hirmuisen vakavista mielenterveysongelmista.
Minua on molemmat isoäitini kasvattaneet sekä huolehtineet minun ollessani lapsi. Molemmat ovat vielä elossa, joten vierailen heidän luonaan säännöllisesti ja auttelen, sillä olen heille kiitollinen. Isoäitieni poisnukkuminen tulee olemaan minulle todella rankkaa, kun taas oman äitini ajan koittaessa tulen helpottumaan.
N27
Ei noin aina. Ei meidän kasvattama lapsi ole traumatisoitunut, kun ei muualla ole ollutkaan.
Tuli mieleen, että kun Suomessa tehdään nykyään suuria määriä huostaanottoja niin miksi näitä lapsia ei ekana tarjota isovanhemmille? Niinpä. Joku hämäräbisnes tässä on taustalla.
Hyi helvetti. Ei ikinä.