Lokakuussa 2009 syntyneitä?
Hei!
Onkos täällä muita lokakuussa syntyneiden äitejä?
Olsi kiva jos pinouduttaisiin ja vaihdettaisiin silloin tällöin kuulumisia?
Täällä siis neliviikkoisen tytön äiti Oulun lähistöltä.
Onkos meitä lisää?
Kommentit (103)
Moi Sarppa, me asumme parin kilsan päässä Kuopion keskustasta. Miten usein te käytte Kuopiossa? Me ei olla vieläkään käyty vauvauinnissa, mutta nyt kun vauvan nukkumisrytmi on aikaistunut eikä hän enää nuku niin paljon aamupäivästä, voisi tuonne viimein mennä kokeilemaankin!
En muista mitä viimeksi tänne kirjoitin, mutta viime viikko meni siis kokeiltaessa perunaa. Mahavaivoja tuli sen verran, että ajateltiin pitää muutaman päivän tauko ja alottaa sitten alusta pienemmillä määrillä. Velliä siis vasta, ei vielä sosetta. Ja osittaisimetyksellä mennään, tosin näyttänee siltä että tasapaino alkaa hiljalleen kallistua korvikkeen puoleen, mikä sekä ahdistaa että huojentaa...
Ennen kuin vauva syntyi, minulla oli niin tarkat mielikuvat siitä, miten ja milloin aloitetaan kiinteät ja lopetetaan täysimetys. Jopa vaipattomuutta ja perhepetiä mietin silloin, mutta ne jäivät aikas äkkiä mielestä kun viimein vauvan kainalooni sain :). Puolen vuoden täysimetys jäi sitten vain haaveeksi, ja vaikka yritän olla syyllistymättä ja tuntematta huonoa omaatuntoa siitä, että korvikkeeseen aloin vauvaa totuttaa nelikuisena, on se todella vaikeaa. Miksi yhteiskunnan pitää syyllistää äitejä niin paljon imetyksen onnistumisesta?
Niin ja siis, korvikkeen myötä vauva nukkuu paremmin kuin aikoihin, esim. tammikuussa jos 12 tuntia sai päivässä nukutuksi, oli juhlinnan paikka. Nyt alkaa olla neljäntoista tunnin unet tavallisia, ja vauva on selkeästi hyväntuulisempikin.
Nykyään vauva viihtyy hyvin mahallaan, ja siitä se on melkein itkuitta kierähdellytkin jo useaan otteeseen selälleen. Ja yhdesti vasta on onnistuttu selältä kyljelleen menemään, mahalleen meno siis vasta hamassa tulevaisuudessa. Leluihin tartutaan vieläkin näppärämmin, ja äitin ja isin suut on parhaat lelut ikinä! Nauraminen vain on vieläkin melko vähäistä, huoh!
YK kakkailee edelleen harvakseltaan. 11-5-8 päivää on tässä viimeaikoina mennyt. Eilen oli siis taas Se merkittävä päivä ja vaikeasti putsattavaa tahmaa tulikin reilunlaisesti. Kun olin saanut tahmat putsattua ja peppua kuivalin, kyselin, että eikö tulisi vielä lisää. Pepusta kuuluikin "prut-pruu" ja keltainen ammus singahti melkein metrin päähän hoitopöydästä. Onneksi ehdin väistää ja onneksi hoitopöytämme on kylppärissä...
Eilen oli muutenkin merkittävä päivä. YK kääntyi selältä vatsalleen! Vain yhden kerran, mutta kuitenkin. Lisäksi herra möyrysi itseään eteenpäin: pää painetaan alas ja peppu ylös ja jaloilla potkitaan kroppaa eteenpäin. Liikkuminen oli määrätietoista kohti haluttua lelua, mutta vauhti ei päätä huimaimannut. Kilpikonnamme (joka ei muuten ole mikään hidas eläin) voittaisi nopeuskilpailun leikiten.
Imettämisestä vielä. Siitä luopuminen on kyllä haikeaa. Isommilla olen aloitellut kiinteät 4 kk iässä, koska maito on nippa nappa riittänyt siihen asti. Nyt ajattelin, että yrittäisimme hiukan pidempään, mutta taitaa tässä pöperöt olla edessä. Koska maitoa ei minulta mitään mahdottomia määriä heru, niin olen aina ensin imettänyt ja vasta sitten syöttänyt kiinteitä. Hyvin on yleensä siitä huolimatta uponnut. Näin olen onnistunut jatkamaan imetystä kumpaisenkin kohdalla 9 kk ikään (tuolloin tosin vain illalla ennen nukkumaanmenoa), jolloin molemmat lopettivat imemisen ihan itsekseen. Olisin mieluusti jatkanut pitempäänkin, mutta rinta ei vain enää kelvannut. Toisaalta hyvä niin. Ei ollut mitään tuskaisia vieroituksia muilla kuin äidillä.
Ennen esikoista päätin, etten tee imettämisestä mitään elämää tärkeämpää. Minulla on 13 vuotta nuorempi sisko ja muistan, kuinka äiti itki ja yritti pumpata maitoa vauvalla. Päätin siis, että tuohon en ryhdy. Jos ei onnistu, niin sitten ei. Ihan kohtuullisesti kaikki kuitenkin on mennyt.
Täällä myös lokakuun poika, eli Puppana syntyi 22.10 ja mitat herralla oli tasaluvut 4kg ja 50cm.
On ollut mukava lukea näitä muiden kirjoituksia. Monienkin teksteistä löytyy niin paljon tuttua.
eillä myös iso ikäero ja sisaruksista nuorin on jo 8 vuotias ja vanhin 16.
Meillekin puhuttu iltatähdestä, ilmeisesti isojen ikäerojen tähden, mutta muuten tuntuu hassulta kun ollaan kuitenkin vasta vähän reilu kolmikymppisiä molemmat.
Vauva on otettu perheeseen todella hyvin vastaan ja sisarukset tuntuvat tykkäävän kovasti ja puppana tykkää sisaruksistaan ihan hirmuisesti. Aina saavat ison hampaattoman hymyn ja naurun hörähdyksiä.
Täysimetyksellä ollaan oltu ja mitat 3kk neuvolassa oli 7,8kg ja 63cm eli hyvin on poika kasvanut.
Meillä yöt niinkuin YK:lla, eli alkuyö omassa sängyssä jossa vahingossa muutaman kerran nukkunut 4-6 tuntia muuta siis yleensä max 2,5-3h nukkuu, kunnes herää ensimmäisen kerran syömään ja sitten vieressä loppuyö ja luulen (mitä havahdun itse hereille) että olen tuttina noin tunnin-kahden välein.
Kiinteiden maistelu aloitettin tällä viikolla ja tänään meni jo puoli purkkia maissia. Maissilla siis aloitus.
Kakka tullut eiliseen normisti, tänään eka pävi ettei kakannut. Mietinkin pitäisikö seuraavav makuna kokeilla luumu. Sekun kuuluu myös ns. 4kk soseisiin. Pitäisi olla mieto mutta auttaa vatsan toimintaan.
Meillä kääntyminen ei vielä onnistu, on kyllä parikertaa kääntynyt, mutta tainnut olla enemmänkin vahinko. Vatsallaan tykkää kyllä olla jonkin aikaa ja istumaan yrittää sylissä punkea.
Kyljelleen on osannut kääntyä jo useamman viikon, mutta se lopullinen ponnistus vatsalleen uupuu.
Taaksepäin osaa ryömiä ja ympyrää pyöriä.
Jokeltelua tulee todella paljon ja äänteet monipuolisia.
Sosiaalinen kehitys tuntuu muutenkin olevan aikaansa edellä. Hirmu aikasin alkoi vastata hymyihin ja vierastamistakin on ollut 3.5kk ikäisestä alkaen vaihtelevasti.
Itsellä edelleen synnytyksen jäljiltä häpyluun kipuilua, varsinkin pidemmän kävelylenkin tai pitkäaikaisen seisomisen jälkeen. Erittäin ikävä vaiva ja tuntuu ettei siihen saa mitään vastausta/tietoa mistään.
Otan taas 4kk lääkärikäynnillä puheeksi. saa nähdä saako tuohon mitään apua.
seksiysymykseen: Itsellä meni halut ihan totaallisesti kun aloitin jälkitarkistuksen jälkeen minipillerit ja samalla alkoi kuukautis vuoto joka kesti aina siihen saakka kun lopetin pillerit ja otin kuparikierukan.
Halut onneksi palautui suht nopeasti ja nyt sitten seksiä ollut muutamia kertoja viikossa. Miehen kova työtahti ja vähäiset mahdollisuudet huonosti nukkuvan vauvan kanssa rajoittavat tahtia. Mutta onnksi siis löytynyt kuitenkin hetkiä silloin tällöin.
Meillä, napero, kääntyi yks päivä pari kertaa vatsalta selälleen mutta se hankalampi, selältä vatsalleen ei vielä onnistu. Kylkiasennossa kyllä ähistään kovasti ja aika ympyrää hän lattialla ollessaan pyörii koska aina on eri paikassa kuin mihin hänet on laskenut.
Meillä poika menee nukkumaan 20.30-21.00, nukahtaa itse omaan sänkyyn ja uniriepu sekä tutti pitää olla mukana.
Herää syömään yöllä kolmen maissa ja seuraavaksi kuuden tienoissa. Tuon kello kolmen syötön jälkeen poika nukkuu vieressä lopun yötä.
Ylös noustaan viimeistään ysiltä.
Meillä muuten kakataan kans milloin sattuu mutta aina se "lasti" kuitenkin ulos tulee...
Meidän poika täytti viime viikon perjantaina 4kk, jolloin oli myös 4kk neuvola. Pituutta oli kertynyt 62,5cm ja painoa n.5,5kg. Perunaa ja porkkanaa on syöty jo parisen viikkoa ja hyvin on maistunut sekä itse tehtynä että kaupasta ostettu sose. Nyt pari päivää on maisteltu marjasosetta ja sekin on maistunut tosi hyvin. Hänellä on suu auki kuin linnun poikasella. Nyt hän on opetellut kääntymään myös toisen kylen kautta mahalleen. Mutta mahaltaan hän ei vielä osaa kääntyä takaisin selälleen. Kovasti yrittää päästä mahalleen eteenpäin.
Yöt poika nukkuu tosi hyvin, syö yleensä kaksi tai joskus kolme kertaa. Mutta päivällä nukkumaan meno on tosi vaihtelevaa. Ainakin nyt kun ei jälleen kerran ole päässyt moneen päivään ulos vaunuihin nukkumaan. Hänestä kyllä huomaa että häntä väsyttää mutta ei halua mennä nukkumaan. Hän enemmin huutaa itsensä uneen. Tänään hän yllätti ja nukahti ilman itkua. Eli toivoa paremmasta on. Tuosta kakkaamisesta, että meillä kakataan pääsääntöisesti kerran päivässä ja vielä melkein samaan aikaan päivästä.
Huomenna poika tulee sitten 4kk ja tänään oltiin sopivasti lääkärineuvolassa. Painoa oli 6290g ja pituutta 63,7cm. Painokäyrä oli kääntynyt laskusuuntaan ja poika syö välillä 2h välein, ainakin yöllä. Joten päätettiin kokeilla jotain lisäravintoa imetyksen lisäksi. Ajattelin nyt iltaisin korvikkeella alottaa, jos saisi pojan samalla totutettua paremmin pulloonkin. Toissapäivänä kyllä pullo taas kelpasi, muutaman kuukauden lakon jälkeen. Ehkä sitten lisään myös jonkun soseen välipalaksi. Parin viikon päästä sitten painokontrolliin.
Ennen nukahdettiin vain tissille, mutta nyt tuttikin jo kelpaa. Lisäksi nukkumaanmeno on helpottanut huomattavasti. Lueskelin yhtä kirjaa, (Opi kuuntelemaan vauvaasi) ja sen luettuani aloin hoksata paremmin mitä poika haluaa. Ennen tulkitsin pienen väsymisen ym..helposti näläksi.
Lisäksi päivärytmi on selkiytynyt jonkin verran. Valveillaoloaika on suurinpiiretin 1,5-2h, sitten kannattaa suunnata kohti sänkyä :)
Pari viikkoa sitten käännyttiin kyljeltä vatsalleen. Mutta mieluiten kuitenkin vielä selällään potkitaan ja sätkitään. Leluihin tarttumiseen on ehkä tullut jo enemmän sellaista määrätietoisuutta ja jokeltelu on lisääntynyt.
Nyt olis pojalla jo kova halu istua koko ajan, vaikka se ei nyt olis kovin suotavaa vielä. Lääkäri sanoikin pojan olevan jäntevä ja omaavan hyvät lihasvoimat, mutta yritän nyt kuitenkin pitää mahdollisimman vähän istuma-asennossa. Tosin vähän vaikeaa se on, kun poika kampeaa itseään istumaan koko ajan, ja jos ei pääse, tulee huuto ;)
Kuolaus on lisääntynyt ja suuta kaivetaan jatkuvasti. Kai se hampaita pian tietää. Yölläkin välillä potkitaan ja sätkitään, mutta ne taitaa olla mahavaivoja ne.
Mahavaivoja siis edelleen ja Cuplaton käytössä. Kakkaa on tullu joka päivä, paitsi nyt on ollu muutaman päivän tauko. Sen sitte kans huomaa, nyt pierut haisee aivan karmeelle ;) Joten eiköhän lasti sieltä pian saavu.....
Nyt taitaa poika uniltaan heräilläkin, joten palaillaan!
Vajaa viikko sitten YK:kin kävi näyttäytymässä neuvolassa: painoa 6490 g ja pituutta 62,5 cm. Aika saman kokoinen muuten kuin mitä siskonsa oli 4 kk iässä. Koska neuvolan tätinä toimi harjoittelija, unohdin ihan kysyä kiinteistä. Painoa oli kuitenkin kertynyt enemmän kuin olin pelännyt, joten mitään paniikkia ei kai vielä ole. Lisäksi olimme hiihtolomareissussa, eikä reissunpäällä oikein viitsi kiinteitä aloitella. Joten se ihanuus YK:lta on vielä kokematta.
Kääntyminen molempien kylkien kautta selätä vatsalleen sujuu jo sutjakasti, vatsalta selälleen poika kieriskeli yhtenä päivänä ja kuvittelin (lapsensansa tavattomaan kyvykkyyteen uskovana äitinä), että se olisi tahallista, mutta se homma on nyt loppunut. Taisi olla ihan vahinko edetä pyörimallä. Ja tarkemmin ajatellen, hyvä niin...
Junamatkat (junat olivat muuten ihan aikataulussa!) sujuivat mukavasti. YK hieman testaili "somaa" ääntään kiljumalla riemuissaan ja meidän iskä jo sihateli, että laittakaa sille tutti suuhun. Kukaan ei kuitenkaan valittanut. Kaikenkaikkiaan leppoisaa matkaseuraa YK on. Ongelmat alkavat vasta sitten, kun lapsi haluaa liikkua, muttei osaa vielä kävellä. Junan lattialla kun ei oikein viitsi antaa ryömiä tai kontata.
hei taas pitkästä aikaa,
meillä oli pari päivää sitten 5 kk neuvola (tänään tosin tulee 5 kk täyteen :)) ja komeat mitat olivat 8990g ja 68cm. Neuvolantäti mittasi ensin 69cm mutta ei uskonut sitä joten sai sitten tuon sentin pois :) Iso poika on, ja ollaan soseet ja puurot aloitettu. Vaihtelevalla menestyksellä menee alas, joskus oikein hotkii kun on niin hyvää... tai niin kova nälkä :)
Takapakkia on tullut yöunien kanssa. Heräilee samalla tavalla kuin ihan vauvana, eli n. 3 tunnin välein. Liekkö johtuu hampaista (eka on jo puhjennut) vai liikkeelle lähdöstä vai mistä. Toivoa sopii että nämä kiinteät täyttäisivät masua sen verran paremmin ettei tarvitsisi yöllä enää herätä... Miten teillä muilla yöt menevät? Joko vauvanne nukkuvat koko yön? Me sitä vielä odotellaan.... jospa jo ensi yönä ;)
Muuten menee oikein hyvin. Tavallista vauva-arkea, joka päivä jotain uutta oppii, sekä vauva että äiti :)
YK nukkuu yönsä edelleen kehnonlaisesti. Tosin pientä parannusta on tapahtunut eli toisinaan se 3 tuntia saattaa onnistua. Poika käyttää minua aivan häikäilemättömästi sekä unileluna että tuttina. Tutin poika sylkee mielenosoituksellisesti suustaan. Ottaa muutaman imaisun rinnasta ja nukahtaa. Olen myös yrittänyt tyrkyttää unileluja ja riepuja kaunaloon, mutta ne YK sinkauttaa vihoissaan pois ja halailee vain kättäni. Täytyy muistaa nämä yöt pahimpien murrosiän raivareiden aikoihin -- nyt kun äiti on arvossaan. Tosin tyttäreni sanoo: "Se oli silloin, nyt on nyt", kun vetoan vanhoihin.
Meidän kakkonen (joka kyllä nukkui omassa sängyssään) oli ylivertaisen huono nukkuja. Päivällä poika oli iloinen kerubi, mutta yöllä hiipi paha ja 5-10 kk välillä poika heräsi tunnin välin. Alkoi olla aika zombi olo, vaikkei mitään valvomista ollutkaan. Poika piti ottaa syliin ja laittaa takaisin. Masu ehkä vaivasi.
Minäkin muuten mittautin neuvolassa YK:n kahdesti, kun en uskonut, että ukkeli olisi ollut niin lyhyt... veikkailin itse 64 cm ja anoppi 65 cm, lopputuloksena siis se 62,5 cm.
Olemme aloitelleet YK:n kanssa vauvajumpan. Minusta alkoi tuntua, että kaikki paikat ovat ihan jumissa, kun täällä kotona vain möllöttelen. YK tykkää tosi paljon ja minullekin tekee hyvää. Lisäksi ranskanopintoni, jotka aloitin työväenopistossa äitiysloman alkaessa, onnistuvat edelleen hyvin. Kurssilla on siis eläkeläisiä ja minä vauvan kanssa. Suurimman osan ajasta YK nukkuu. Nämä harrastukset ovat sikäli outoja, että koulussa inhosin erityisesti voimistelua ja kieliopintoja. Kaikkea nämä hormoonit teettävät...
Ajattelin minäkin kirjoitella pitkästä aikaa! Kohta on tosiaan 5 kk täynnä! Aika se vaan menee hurjaa vauhtia. Meillä käännytään nyt oikein urakalla ja kokoajan selältä mahalleen ja taas takaisin, ei olohuoneen leveys kohta enää riitä, kun tyttö pyörii niin kovasti!
Kiinteitä meillä ollaan syöty perunaa ja porkkanaa, jotka maistuvatkin oikein hyvin, mutta parsakaali-perunapiltti aiheutti kyllä nenän nyrpistelyä. Banaani-mangosose taas maistuu! :)
Yöllä meillä on otettu hurjasti takapakkia, melkein tunnin välein neiti herää, eikä mikään muu kelpaa, kuin rinta ja pienet hörpyt. Paljoa hän ei kyllä syö, mutta muuten ei rauhoitu. Voi, voi äitiä väsyttää...
Miten olette iltavelliä antaneet? Jokohan meilläkin sitä uskaltaisi kokeilla, jos sitten nukuttaisi yöllä paremmin? vai voisikohan se yöheräily johtua hampaiden tulosta, kuolaa tulee nimittäin niin paljon, että aina on kaikki paidat märkänä. Ensiviikolla on neuvola, pitää siellä sitten yöheräilyistä kysellä...
Piglet,
teillä siis vielä rankempaa kun meillä :/ Meidän poika yleensä nukahtaa 22 maissa. Nukkuu pari tuntia ensin, sitten herää. Tähän ekaan heräämiseen riittää pelkkä syliin ottaminen ja ehkä vähän kanniskelua. Sitten milloin ikinä se toinen herääminen onkaan...yleensä 2-3 maissa, niin siihen tuntui ettei auta muu kuin tissi. ja tosiaankin, ensin saattaa ihan nälkäänsä juoda mutta sitten ne muut (5-10x) heräämiset on tuttina olemista. No nyt olen yrittänyt "vierottaa" poikaa yötissistä (siis tutti-osuudesta), ja myöskin päivällä koitan laittaa unille muutoin kuin imettämällä... katsotaan miten lähtee menemään.
Meillä ei siis kyllä velli tai kiinteiden lisääminen ole uniin vaikuttanut, ainakaan mitenkään erityisesti.. toivottavasti tämä minun "unikoulu" tuottaa tulosta, no en mistään kirjasta ole lukenut mutta saahan sitä kokeilla :)
toivottavasti myös teillä helpottaa...olisi kyllä kiva nukkua koko yö joskus... :)
Juuri kun eilen kirjoitin että meillä ei sentään tunnin välein tarvitse yöllä nousta ylös niin eikös viime yönä sitten alkanut sellainen ralli...! APUA!!! Ei pitäis vissiin tänne kirjotella, poika vaistoaa... :) No joka tapauksessa, tämä nyt ei ollenkaan ole hyvä juttu, ja mietinkin että voiko vielä tässä iässä olla jotain "tiheän imun kausia"? ETtä sitä tissiä pitäisi imuttaa alvariinsa? Tutti ei kelpaa korvikkeeksi, kuin ehkä 10 sek ajan. Viime yönä pari-kolme ekaa heräämistä saatiin kanniskelulla kuriin mut sitten oli pakko imettää, kyllä hän söikin, ja nukahti, mutta imetyksestä taas heräsi n. 2 tunnin kuluttua...
Äiti on vähän väsynyt... :/
Terve taas pitkästä aikaa! Meidän pojalle tuli tänään viisi kuukautta täyteen. Eilen käytiin neuvolassa ja pituutta oli reilut 64 cm ja painoa n. kuusi kiloa. Hänelle annettiin kolmas annos rotateq rokotetta ja hän söi sen oikein mielellään. Sitten hän sai piikin kannikkaan ja siinä hänelle tuli itku. Soseita on syöty jo puolitoista kuukautta ja kaikki on mennyt tosi hyvin alas. Kertaakaan ei ole pykeltänyt pois. Hän syö yöllä kerran tai kaksi. Onneksi nyt pakkaset ovat hellittäneet ja voi poikaa nukuttaa koko päivän ulkona. Hän nukkuu kolmet unet päivässä. Hän opettelee kovasti ryömimään ja on päässytkin jollakin konstilla hiukan eteenpäin. Ja osaa mennä paremmin taaksepäin. Joka päivä tulee jotakin uusi äännähdyksiä. Joskus saa nauraa oikein kunnolla niin että vedet tulee silmistä.
Ensi viikolla YK saavuttaa kunniakkaan 5 kk iän. Viime lauantaina YK:kin aloitti perunansyönnin. YK rupesi ottamaan D-vitamiinia lusikasta aivan eri tavalla kuin aikaisemmin. Minusta tuntui, että ukkelilla oli jokin herkkyyskausi oppia lusikalla syömistä enkä halunnut menettää sitä.
Varsinaista tarvetta kiinteille ei ehkä olisi ollut (?). Ennen kiinteiden syömistä YK:lla oli hetkellinen häiriötila, jolloin hän nukkui yönsä jopa ihan kohtuullisesti. Tätä kesti 4-5 yötä. Meni nukkumaan noin klo 22, heräsi aterioimaan joskus kahden tai kolmen aikoihin ja nukkui taas kuuteen ja siitä edelleen kahdeksaan tai puoli yhdeksään. Tuo on taas ollutta ja mennyttä ja pätkittäisiin uniin on palattu... jee jee.
Mutta itse perunan syöntiin. Ensimmäinen kerta oli aika toivoton. Mössö aiheutti mitä moninaisempia irvistyksiä ja väristyksiä ja pöperö ikään kuin vaivihkaa lirutettiin pois suusta. Ajattelin, että meillä on vielä pitkä matka siihen, että YK syö kiinteitä. Toinen kerta ei yllättäen ollut yhtään hullumpi. Suu aukesi siivosti. Naamaa värittivät edelleen irvistykset ja puistatukset kulkivat pitkin pikkuista kroppaa, mutta YK sai kyllä valtaosan tarjotusta pöperöstä nieltyä. Kolmantena päivänä YK alkoi olla jo kohtuullisen innostunut perunapöperöstä ja eilen (päivänumero 6) YK suorastaan huusi, kun hänet laitettiin sitteriin istumaan ruokalappu kaulassa ja perunaa ei alkanut kuuluakaan. Potutti, kun pöpe oli liian kuumaa ja sen jäähtymistä piti odotella. Jalat vispasivat, suu aikoili ja poika päästeli kärimättömiä itkun ja ilon sekaisia kiljahduksia. Tällä kertaa kiinteiden aloittelu taisi siis mennä suhteellisen kivuttomasti. Huomenna on sitten porkkanan vuoro. Olen muuten antanut pöpeä kerran päivässä ja vain noin ½ dl kerrallaan. Mitenkä te muut täytättä pikkuistenne massuja?
Hiukan perhe-elämästä:
Aika hauska seurata, miten YK on ottanut itse aktiivisesti paikkansa perheemme sosiaalisessa järjestelmässä. Hän hakee itse aktiivisesti kontaktia muihin ihmisiin ja toimii eri tavalla eri ihmisten kanssa. Minun ja siskonsa sylissä hän on pieni lelliteltävä sylivauva, jota paijataan ja pusitaan, mutta kun veli astuu kuvioihin alkaa miehinen naurunräkätys ja on ihan sama mitä veli tekee, niin sille nauraa käkätetään. Leveä virne nousee naamalle ja pikkuisesta pusivauvasta ei ole tietoakaan. Heillä on jotain ihan omaa veljeskivaa, joka ei meille naisille oikein avaudu.
Liikkumispuolesta:
YK kääntyilee ihan missä vain ja vaipanvaihto on tullut suhteellisen haastavaksi operaatioksi. Onneksi nykyvaipoissa ei ole solmittavia vaippamuoveja... Sitteristä möngitään pää edellä pois (selkä tai vatsa taivasta kohden – ihan miten vain) jos vain silmä välttää ja eilen kuului kirjahyllyn alta onnetonta vikinää, kun poika oli möyrynnyt itsensä sinne. En oikein tiedä, miten YK oli sinne päätynyt. Kieriä hän ei ainakaan hallitusti osaa ja pää alas - peppu ylös-ryömimistekniikkakaan ei ole järin tehokas.
Tällaista siis tänne pääkaupunkiin, jossa valtavat lumivuoret sulavat lotisten. Tosin viime yönä tuli taas lähes kymmenen senttiä lisää... Jännittävää nähdä, mitä noiden kinosten alta keväällä paljastuu. Jos ne nyt juhannukseen mennessä edes sulavat...
Kylläpä on aikaa vierähtänyt siitä kun viimeksi kirjoitin. Päivät vierivät vauhdilla ja meilläkin kehitytään kovaa vauhtia. Tosin liikunnallisessa puolessa ei ole mielettömiä tapahtunut sitten sen kun neiti 2kk täytettyään oppi kääntymään. Niin kuin ajttelin että jopas on vaudikas neiti, niin siihen liikkumiseen tyttö on sitten tyytynytkin :-) Mahallaan olo ei oikein ikinä ole ollut mieluista, mutta nyt jo sentään hiukan siinäkin asennossa viihdytään. Ja onnistuuhan se neiti hiukan taaksepäin liikkumaan! Ja käden ulottuvilla olevalle lelulle tulee melkoista ärinää jos siihen ei ylety. Ja tuo pyörimällä liikkuminen onnistuu täälläkin, tosin en kyllä sanoisi mahalta selälleen päätymisen olevan vieläkään järin hallittua...
Neiti rakastaa hoitopöydällä huomion keskipisteenä olemista. Siinä nauraa kikatellaan ja höpötellään ja jutellaan kamalasti. Ne ovat selvästi todella mieluisia hetkiä.
Ja selvästi huomaa, kuinka neiti itse haastaa leikkimään kanssaan, jos satun vilkaisemaan vaikka kesken kotitöiden hänen suuntaansa, kasvoille ilmestyy ihana vauvanhymy kuin sanoen että äiti huomaa minut ja tule leikkimään. :-)
Äiti tuntuukin olevan nyt in, vain äiti saa rauhoitettua nukkumaan (sekin on välillä show sinänsä kun ei malttaisi!)ja vain äidin käsi poskella saa nukahtamaan.
Vielä mennään tissimaidolla, tosin desi-kaksi menee korviketta lisänä päivässä. Kokeilin antaa perunaa ja hyvin maistuikin, mutta heti meni taas maha niin jumiin, että päätin jatkaa vielä maitolinjalla. Seuraavalla kerralla kokeilenkin sitten aloitella luumulla.
Cirrus, teillä kun on myös nuo kakkavälit venyneet välillä pitkäksi, miten nyt on sujunut kun aloitit kiinteät?
Sait muuten taas nauramaan noilla YK:n ruokailujutuilla, kiitos siitä :-)
Ranskankielenopintosi eläkeläisten seassa kuulostaa ihanalta, tekisi itsekin mieli kokeilla, mutta ihanko totta YK jaksaa viihtyä tunneilla ilman että papat ja mummot ei saa metelistä hepulia? :-)
Itse kun voin vain kuvitella mikä kaaos siitä tulisi jos tuon huomionkipeän neidon kanssa menisin jonnekin missä muiden pitäisi saada keskittyä! :-D Ne heittäisivät mut tunnilta ulos alta aikayksikön ;-)
Meillä alkaa vauvauinti pian, oletteko muut käyneet?
...eli meillä tuleekin sitten viikon päästä 5kk:tta täyteen. Siitä kun viimeksi tänne, noin kuukausi sitten kirjoitin, on kehitystä tietysti tapahtunut.
Kun pojan laittaa lattialle selälleen, niin pian ollaankin jo vatsallaan. Välillä vatsallaan viihdytään jonkin aikaa, mutta aika pian alkaa kitinä, kun ei päästä liikkeelle. Jaloilla yritetään kovasti vauhtia pönkiä, mutta vielä aika laihoin tuloksin ja sekös suututtaa. Eli nyt menee aika siinä että kääntelee poikaa vatsalta selälleen... itse kun ei sitä vielä osaa.
Omat varpaat on nyt kova juttu. Niitä tutkitaan paljon, varsinkin kun pitäisi mennä nukkumaan :)
Sylissä viihdytään edelleen vain istuma- tai seisoma-asennossa.
Päivän rytmit on alkanu hieman muuttua. Päivisin ollaan valveilla enemmän. Varsinkin ennen yöunia, saatetaan valvoa jo 3h putkeen, entisen 1,5h sijasta. Nukkumaan mennäänkin jotain klo 22 kieppeillä. Mutta yösyöttöihin ei oikeastaan ole muutosta tullut. Edelleen syödään 2-3h välein.
Pari viikkoa sitten aloitin sen maissivellin. Kaupan vellit on niin löysiä, että niitä on lusikalla hankala syöttää, joten teen maissipuuron itse ja lantraan sen maissivellillä....kuulostaakohan hieman sekavalta.
Mutta siitä on poika tykännyt, ihme kyllä. Kaikelle muulle sitten mutristellaankin. Aluksi aloitin peruna-porkkana soseella, mutta kun se ei oikein maistunut, niin kokeilin hedelmiä. Nyt on kokeiltu päärynä ja persikka, joita muutama lusikallinen alas päivisin meneekin. Ehkä se siitä, kunhan tottuu.
Vauvauinnissa ollaan käyty nyt pari kertaa. Ensimmäisellä kerralla poika tykkäsi tosi kovaa, mutta toisella kerralla vain itkettiin. Luulen että taisi johtua mahanpuruista ja väsymyksestä, toivottavasti. Seuraavaa kertaa odotankin innolla, että millä mielellä silloin ollaan.
Kotona on kylpyamme ja siellä kyllä läiskytellään ja polskutellaan kovasti.
Tänään kävimme neuvolassa. Ukkeli oli hieman lyhyenläntä, vajaa 64 cm ja painoa oli vajaa 7 kg. Terkkari mittasi pojan uudestaankin (tällä kertaa omasta halustaan) ja tutkaili pituuskäyriä, kun ovat laskeneet, mutta päädyttiin sitten siihen, ettei siinä ollut mitään ihmeellistä. Sisko ja velikin ovat olleet vauvoina hieman lyhyehköjä, vaikka nyt isompina ovatkin varsinaisia hujoppeje (varsinkin veli yli +2 käyrällä). Meillä nuo isommat rupesivat kasvamaan 1-vuotiaina ja 1-1,5 v välissä pituutta tuli molemmille 10 cm, mikä on paljon. Saas nähdä lähteekö YK kasvamaan jo nyt, kun tulee kesä. Isoilla kasvuspurtti ajoittui juuri valoisaan vuodenaikaan.
Kakasta ja kiinteästä:
Ennen kiinteitä oli nukkumis"häiriön" lisäksi myös kakkimis"häiriö" eli YK kakki, ellei nyt joka päivä, niin ainakin joka toinen. Nyt kun kiinteät alkoivat, YK odotutti kakkaansa jälleen kerran yli viikon. Olin jo hieman huolissani, koska massuun oli mennyt muutakin kuin maitoa. Edellinen kerta (tai kaksi edellistä kertaa) oli viikko sitten sunnuntaina, kun olin veljen kanssa elokuvissa (pojalle oli tärkeää, että juuri minä menin hänen kanssaan ja elokuva valittiin sillä perusteella, mikä voidaan mennä katsomaan YK:n ruokailun puitteissa) Kjäh, kjäh, meidän iskä ei ollut vaihtanut vielä kertaakaan YK:n kakkavaippaa ja sai tehdä sen nyt kahdesti. Ihan oikein sille... ja nyt eilen jälleen tuli rutkanlaisesti sitä tavaraa... melko kiinteänä.
Ranskan opinnoista:
Opiskelu on sujunut mukavasti, koska YK on nukkunut yleensä pisimmät päiväunensa juuri kurssin aikaan ja tästä rytmistä olen pyrkinyt pitämään tiukasti kiinni. Kurssi on kyllä pitkä (=2,5 h), mutta tavallisesti viimeisiin kertoihin saakka YK on joko nukkunut koko ajan tai valvonut vain viimeisen puolituntisen. Viimeksi onneton poika kuitenkin heräsi, kun kurssia oli mennyt vasta 40 min. YK sitten kommentoi auliisti toimintaa tunnilla. Kun ope käski avata kirjan sivulta 85, niin YK hietti pienet murinakommentit ja kiljahteli lukusuorituksillemme joko hyväksyvästi tai ... no vähemmän kohteliaasti.
Meidän eläkeläiset (ovat kyllä ihan nuorekasta väkeä) ja ope (joka on varmaan porukan nuorin) ovat jo niin tottuneet meidän kaksikkoon, etteivät heittäneet meitä pihalle. "Se on meidän oma maskotti", totesivat vain. Onneksi kuitenkin enää kaksi kertaa on jäljellä...
Nyt puhkesi sitten ensimmäinen hammas. Toinen taitaa tulla aivan perässä..Kyllä poika on hieman kitissy ja ollu huonontuulinen...
En oo ehtiny perehtyä, että missä tahdissa noita hampaita tulee lisää, esim. ylhäälle. Onkos muilla jo hampaita, en enää muista mitä kukin on kirjottanut.
Tänään oltiin myös neuvolassa. Painoa oli 6885g ja pituutta 65,5cm. Sovittiin että aloitan kiinteiden antamisen aivan säännöllisesti. Illalla kaurapuuroa ja päivällä jo jotain lihaisaa ruokaa...
Sitten jonnekin väliin marjaa/hedelmää.
Mutta nyt nukkumaan ja toivottavasti pojalle ei nouse taas kuume tuosta rokotteesta.
YK:n suu on vielä täysin hampaaton (vaikka otinkin valokuvan, jossa YK:lla oli kaksi pientä hammasta alaleuassa. Hassua, piti kuvan oton jälkeen tarkistaa, onko pojalla todella hampaita, eikä niitä ollut...).
Katselin vanhoja vauvakirjoja. Mellä edellisillä ekat hampaat ovat tulleet 6 kk ja 5,5 kk iässä ja ylähampaat tuosta reilun 2 kk kuluttua. En tiedä onko tuo keskimääräistä vaiko ei. Hampaat ovat minusta kyllä hassu juttu. Joillakin on hampaita jo alle 4 kk iässä ja toinen hymyilee hampaattomalla suulla vielä 8 kk iässä...
jos äkkiä ehtisin kirjoittaa kun pikkumies on vaunupäikkäreillä ja isommat miehet ostamassa uutta digiboksia... meillä ei ole tähän asti ollut nauhoittavaa boksia, mutta mun mielenterveys meinasi keikahtaa kun House ja Lost alkavat tulla päällekkäin, ja ne on melkeinpä ainoat sarjat joita seuraan. Miehet lähti kaupoille, että saan nyt sitten toisen nauhoitettua :D
Kiitos kun olette kommentoineet pohdintojani, ja osittain sen ansiosta ja osittain tämän hormoniehkäisyn tasaantumisen johdosta olenkin päätynyt siihen, että en sittenkään tee sitä sterilisaatiota. Tosiaan ne menkat oli pitkät ja runsaat, mutta nyt ei vuoto ole enää jatkunut, ja mielikin on tasaisempi, joten taitaa nuo hormonit sopia sittenkin. Muuten Cirrus, noi sun kuvauksesi kriiseistä ekan ja tokan lapsen kanssa osuvat just tismalleen naulan kantaan. Olen välillä ihan solmussa, kun tuntuu, ettei kumpikaan lapsista saa mua tarpeeksi, miehestä puhumattakaan...
Joku kyseli siitä vihreästä kakasta (unohdin nikin), mutta meillä vauvan kakka oli ihan kirkkaan vihreää monta viikkoa, kun mun oli alussa pakko syödä antibioottikuuri alkavaan kohtutulehdukseen. Yksi tuttu homeopaatti neuvoi hakemaan luontaistuotekaupasta Diarrex-merkkistä maitohappobakteeria, ja ripottelemaan kapselista muutaman murusen vauvan kielelle. Määrää piti lisätä päivittäin, kunnes menee koko kapselillinen kerralla. Luontaistuotekaupassa eivät olleet kuulleetkaan, että vauvalle voisi tuota merkkiä antaa, mutta siitä ei ole ollut mitään muuta seurausta ainakaan kuin kirkkaankeltainen kakka. Väri muuttui parissa päivässä. Suosittelen siis.
Vauveli onnistuu jo paremmin leluuntarttumisyrityksissään, mutta suuttuu siis ihan hirveästi jos lelu putoaa kesken imemisen! Naama punaisena karjuu loukkaantumisitkua, joka loppuu heti kun saa tavaran taas hyppysiinsä :D Suurin tarraamissuosikki on tällä hetkellä kuitenkin äidin ja isin nenät, esim. kun illalla yritetään rauhoitella ennen sänkyyn laskemista, niin vaikea pitää pokkaa, kun tyyppi tarttuu nenästä kesken unilaulua. Levon hetki nyt lyö muuttuu ihanan nasaaliksi... ja tämä toistetaan lukuisia kertoja.
Poika on ruvennut ihan selvästi vierastamaan, jos vieras naama tulee liian lähelle, kääntyy ensin suupielet kohti lattiaa ja alkaa huuli väpättää. Sitten parutaan. Mielenkiintoinen tilanne sattui myös, kun mä käytin isomman pojan lauantaiaamuna harrastuksessaan ja vauva oli äitini kanssa kaksi tuntia. Kun tulimme takaisin ja menin tervehtimään vaavia, hän käänsi päänsä pois ja näytti mulle pelkkää takaraivoa. Kiersin toiselle puolelle ja sama toistui! Taisi olla loukkaantunut kun olin jättänyt hänet.
Yöt ovat nykyisin parempia sinänsä, että vauva saa syvästä unesta kiinni n. klo 22-23 ja sitten nukkuu parilla-kolmella syötöllä aamuun 8.30 asti. Mutta siis äheltää ja punnertaa unissaan niin hirveästi, että on monta kertaa yössä poikittain sängyssään ja joudun käymään kääntämässä ja taputtelemassa uneen uudestaan. Sylissäkin punnertaa koko ajan istumaan. Yhtenä iltana sängyllä kiskoin poikaa käsistä melkein istumaan ja laskin takaisin makuulle monta kertaa peräkkäin, ja joka kerta kun pääsi pystyasentoon, hän kikatti onnellisena. Muutenkin nykyisin nauraa hekottelee jos millekin, varsinkin naamanvääntelyt naurattaa.
Me olemme maistaneet maissia teelusikallisen, mutta kakka jäi jumiin kahdeksi päiväksi (on muuten tullut joka päivä) ja pidettiin parin päivän tauko, kunnes eilen maistettiin aprikoosia. Sepäs olikin nannaa.
Tuosta kakasta puhumisesta vielä, mun yksi kaveri sai myös vauvan lokakuussa, ja oltiin esikoistemme kaverin synttäreillä, ja keskusteltiin kahvikupit kilisten sohvannurkassa vauvojemme kakasta. Mies kysyi kotona, että oliko mukavia jutteluja muiden vanhempien kanssa, niin havahduin kylmään totuuteen kakkakeskusteluista... eikö sitä muuta puhuttavaaa olisi...
Vaan nyt itkuhälytin alkaa ähistä tuossa pöydällä, että pitänee mennä. Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille :)