Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Appivanhemmat tahtovat ostaa meille talon.
20.11.2009 |
Ei varmaan tarvitse mainita että appivanhemmat ovat varakkaita ja haluavat nyt sitten ostaa meille talon, tai paremminkin ilmoittivat että näin tekevät. En oikein tiedä miten suhtautua tähän asiaan, toisaalta olisi ihanaa saada talo, me olemme miehen kanssa matalapalkkaisia ja lapsiakin on kolme, ei meillä ikinä olisi omaan taloon varaa. Toisaalta taas ei olla kovin läheisiä miehen vanhempien kanssa, he ovat aikamoisia päällepäsmäreitä ja arvomaailmakin erilainen, pelkään että he saavat näin meidät otteeseensa, nytkin he heti asiasta kertoessaan sanoivat että appiukko on valinnut hyvän tontin läheltä heitä ja anoppi on valinnut talomallin joltain valmistajalta! Kellekkään tästä lahjasta ei kuulemma kerrota, häpeävät kai hieman pienipalkkaista poikaansa ja tahtovat antaa kuvan että poika tulee hyvin toimeen? Ahdistaa aivan suunnattomasti vaikka pitäisi kai olla onnesta soikeana:( Provoa kohta huutelette mutta tämä on taatusti tosijuttu ja minä jo yhdenyön mietittyäni aivan kauhuissani.
Kommentit (42)
joutuisi ikuiseen kiitollisuuden velkaan jne jne..nou nou nou!!! jokainen elää elämäänsä omien varojensa mukaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen asunut hetken asunnossa, jonka osaomistus oli appivanhemmillani. Heidän pillin mukaan olisi sitten kiitollisuudenvelassa pitänyt aina vaan jaksaa tanssia.
vastaan tollasta kiitollisuudenvelkataakka ja vielä läheltä appivanhempia!
Haluan itse ehdottomasti valita taloni ja sen sijainnin!
Korkeintaan voisin ottaa korotonta lainaa appivanhemmilta, näin välttyy myös lahjaverolta. Lisäksi musta ois inhottavaa jos appivanhemmat olisivat tietävinään millaisen talon minä haluaisin ja millaisessa haluaisin asua.
Jos muutatte lähelle heitä, tulevat he todennäköisesti puuttumaan joka asiaan. Kohta anoppi valitsee jo keittiön verhotkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottakaa talo vastaa, mutta tehkää omistus yms. lahja/ennakkoperintö paperit kuntoon MOLEMPIEN nimellä. Kas kun koskaan ei voi olla varma jos vaikka ero joskus tulee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suostuisi! Siinä saatte tanssia loppuikänne appivanhempienne pillin mukaan.
Itselläni kokemusta omista vanhemmistani. Ovat rahoittaneet ensimmäsitä asuntolainaa 10.000eur:lla. Olemme makselleet lainaa heille takaisin, mutta vieläkin jaksavat muistuttaa ja kiristää sillä aina silloin kun ei tehdä niin kuin käskevät...
ja antaa ennakkoperintöä vähitellen.
Tuo että anoppi valitsee talomallinkin, on jo vähän paksua...
Mekin kyllä olemme ostaneet molemmille lapsillemme asunnot, mutta ei ne ole meidän talon vieressä, ja saavat ihan hallita ja myydä poiskin jos siltä tuntuu sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin, että nostaisin kissan pöydälle, kokoaisin porukan yhteen ja puhuisin asian selväksi. Elikäs kysyisin, miksi appivanhemmat haluavat tällaisen eleen tehdä ja kertoisin omat ajatukseni kiitollisuusvelkaan joutumisesta yms...
joka vapautui. Mietimme asiaa mutta tulimme siihen tulokseen että se oli liian lähellä. Ostimme talon kauempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillähän on joku luuseripoju siellä nurkissa.
On kyse niin suurista summista rahaa että se voi tuoda esiin ihmisissä todella hirveitä asioita ja ei ole kiva olla sitten talon kautta "vankina".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voitte säästää omaan asuntoon helpommin... Ei siinä ole mitään vikaa että appivanhemmat antavat teille vähäksi aikaa ilmaisen vuokra-asunnon.
Muuta jos saatte talon itsellenne niin teette paperit kuntoon. Talo molempien nimiin, lahja/perintöasiat ja verot...
että anoppi on valitsemassa TALOMALLINKIN!
Siihen en kyllä lähtisi. Jos valitsisi talomallin jossa esim. huono mielestäni toimimaton pohjaratkaisu, asuisin paljon mieluummin vaikka toimivassa kerrostaloluukussa kun hankalassa talossa.
Minulla on kanssa yksi sukulainen, joka haluaa ostella silloin tällöin meille muille sukulaisille kaikenlaista. Siihen ostamiseen vain itse liittää oman ajatuksensa siitä, että voi sitten puuttua/ määrittää meidän muiden elämää.
Jos 'lahjaa' ei huoli, loukkaantuu verisesti ja puhuu suvulle jos jonkinmoista pahaa.
Me olemme ottaneet lähisukulaisina sen kannan, että vastaanotamme lahjat, jos niillä on meille tarvetta (lahjat ovat tyyliin: kustannan lomamatkanne, kustannan kylpyhuoneremonttinne, ostan tarvitsemanne lattialaudat, kustannan osan kodinkonehankinnoistanne...tällaisia lahjoja siis koko suvulle, aina sen mukaan, kuka milloinkin on tämän sukulaisen mieleen). Emme kuitenkaan suostu kiitollisuudenvelkaan, vaan olemme opetelleet siihen, että jos me jonkun lahjan saamme, on se ok ja tietysti hyvä ja auttaa elämäämme, mutta se lahja on sen kerta, eikä sillä mässäillä jälkikäteen.
Jos pystytte miehesi kanssa moiseen asennemuutokseen (vaati minulta perheineni melkoista sopeutumista), niin ottakaa talo vastaan. Olkaa kuitenkin rehellisiä lahjan antajille ja sanokaa, että lahjan vastaanottamisen ehtona teillä on, että pääsette osallistumaan suunnitteluun/ talopaketin valintaan ja ettei lahja sido mihinkään vuosikausien velvoitteisiin. Ja nämä kirjallisina.
Kertokaa oma näkemyksenne siitä, ettette halua olla sidottuina kiitollisuudenvelkaan. Voisitteko ehdottaa, että olisitte appivanhemmillesi vuokralaisina tai että maksaisitte heille vuokran asemesta lainaa, jotta talosta vuosien mittaan oikeasti tulisi teidän oma ja välttyisitte perintöveroilta/ sukuriidoilta.
Nyt kun kirjoitin vastaukseni, niin on kyllä niin hankala systeemi, että keskustelkaa yhdessä puolisosi kanssa, josko huolisitte talon sillä ehdoin, että ottaisitte kumminkin talon rakennuskustannukset lainana appivanhemmiltasi ja maksaisitte heille vuokran asemesta lainan lyhennyksiä/ korkoa.
Jos appivanhemmille ei sovi muu, kuin sitoa teidät oman makunsa mukaisiin ratkaisuihin, niin älkää huoliko moista lahjaa: vältätte monta surua ja mahdollisesti myös avioeron.
uuteen kotiin ja varmuus siitä, että auttavat kädet vanhuuden varalta on samalla "ostettu". En ikinä suostuisi moiseen!
Olisitteko vuokralaisia vai joutuisitteko maksamaan mahtavat lahjaverot päästäksenne taloon asumaan?
Appivanhemmat pyrkivät varmastikin sitomaan teidät lähelleen asumaan sen takia, että katsoisitte heidän peräänne, kun he vanhenevat. Nykyajan vanhemmat ja appivanhemmat eivät enää halua, että lapset varsinaisesti hoitaisivat heitä, mutta on realismia, että vanhuksilla pitää olla joku nuorempi pitämässä heidän puoliaan. Muistisairaudet ovat erittäin yleisiä ja yleistyvät jatkuvasti, ja silloin on oltava joku, joka huomaa ongelmat ja järjestää tutkimukset ja hoidon.
Tekisitte heille siis erittäin suuren palveluksen muuttamalla. Teille tässä minun mielestäni avautuu kiristyksen paikka vähitään yhtä selvästi kuin heillekin. He toivovat saavansa teiltä sellaista, mitä on vaikea suoraan pyytää, ja te voitte milloin tahansa vetää esiin sen kortin, että okei, me muutetaan sitten muualle.
Itse ottaisin luultavasti tarjouksen vastaan.
Yhteisen palaverin vaatisi ja selvästi olisi merkittävä paperille omistussuhteet; onko talo appivanhempien ja te vaan asutte siinä vai lahjoittavatko talon puolisollesi vai sinulle ja puolisolle yhteisesti. Ettei tule sitten myöhemmin ikäviä ylläreitä kun luulette omistavanne talon esim jos tulisi muualle muutto ja talon myynti eteen.
Toinen tärkeä pointti on se, että miksi teiltä ei kysytä millainen talo rakennetaan. Kuulostaa kovalle päsmäröinnille jos anoppi yksikseen sen talomallin valitsee.
Ja oletteko valmiita muuttamaan? Miten työmatkat, lasten kerhot, koulut, harrastukset muuttuvat ... paljon mietittävää ainakin itselleni tulisi jos tällainen tilanne omalle kohdalle osuisi!
Alue: Aihe vapaa
Voisitteko vedota siihen?
Musta tuntuu, että jäisin kauheaan kiitollisuudenvelkaan. Lisäksi haluaisivat kuitenkin puuttua kaikkeen sisustusta myöten.