Appivanhemmat tahtovat ostaa meille talon.
Ei varmaan tarvitse mainita että appivanhemmat ovat varakkaita ja haluavat nyt sitten ostaa meille talon, tai paremminkin ilmoittivat että näin tekevät. En oikein tiedä miten suhtautua tähän asiaan, toisaalta olisi ihanaa saada talo, me olemme miehen kanssa matalapalkkaisia ja lapsiakin on kolme, ei meillä ikinä olisi omaan taloon varaa. Toisaalta taas ei olla kovin läheisiä miehen vanhempien kanssa, he ovat aikamoisia päällepäsmäreitä ja arvomaailmakin erilainen, pelkään että he saavat näin meidät otteeseensa, nytkin he heti asiasta kertoessaan sanoivat että appiukko on valinnut hyvän tontin läheltä heitä ja anoppi on valinnut talomallin joltain valmistajalta! Kellekkään tästä lahjasta ei kuulemma kerrota, häpeävät kai hieman pienipalkkaista poikaansa ja tahtovat antaa kuvan että poika tulee hyvin toimeen? Ahdistaa aivan suunnattomasti vaikka pitäisi kai olla onnesta soikeana:( Provoa kohta huutelette mutta tämä on taatusti tosijuttu ja minä jo yhdenyön mietittyäni aivan kauhuissani.
Oma talo olisi varmasti ihana.
Toisaalta minulla on kokemusta samankaltaisesta sukulaisesta kuin ap.n appivanhemmat. Tosin silloin olivat kyseessä tavarat ja matkat ei suinkaan mikään talo, mutta heikolla itsetunnolla varustettu sukulainen kyllä sitoi/sitoo itsensä,tai ainakin yrittää, niihin kelle lahjoja antaa. Mekin olemme ottaneet sellaisien asenteen että otetaan mitä tarvitaan ja loput palautetaan. Aiemmin siitä tuli minulle huono omatunto ja ajattelin että toimin kiittämättömästi mutta sitten aloin ajatella että mitäs jos minäkin ostaisin vaikka Kodinykkösen kahvimukeja ja VÄKISIN veisin "kun ovat niin ihania" niin tajusin että sehän on huonoa käytöstä ja silloin minun ei tarvitse itse tehdä sitä muttei myöskään sietää sitä toisilta.