Mammat miksi huudatatte vauvaanne keskellä kaupunkia asioidessanne rattailla?

WE ARE WATCHING YOU (and your crying baby)!

kaipaa hoivaa ja syliä, en antaisi huutaa vaunuissa. Eri asia esim. puolivuotias, voi etsiä untakin. En lähtis vastasyntyneen kanssa vaatekauppoja kiertämään kun kuitenkin kaipaa usein syliä, ainakaan talvisaikaan.. Ehkä joku ihminen ei vaan pysty paria kuukautta olemaan pääasiassa kotona? Eikö ruokaostoksiakin voi käydä hoitamassa kun mies tulee töistä kotiin? Aika pitkälti järjestelykysymyksiä.

Luulen että osa mammoista saa sairasta tyydytystä siitä että muut joutuvat kestämään itkua esim metrossa tai bussissa.

[quote author="Vierailija" time="13.12.2013 klo 10:56"]

Luulen että osa mammoista saa sairasta tyydytystä siitä että muut joutuvat kestämään itkua esim metrossa tai bussissa.

[/quote]

Sinä olet sairas päästäs!

Äidilläni mahtoi olla rankkaa, kun toinen kaksosista heräsi joka kerta heidän astuttuaan kauppakeskukseen ja alkoi itkemään. Taisi saada vihaisia katseita, mutta ei kukaan halua homehtua neljän seinän sisällä vaan käydä myös välillä kaupoilla.

Mielestäni vauva voi itkeskellä vaunuissa jos itku ei ole mitään paniikki-itkua. Oma vauvani sai aina paniikinomaisia huutokohtauksia vaunuissa alle puolivuotiaana ja otin hänet syliin. Bussiin en mennyt, sillä siellä koin joutuvani koviin ristipaineisiin, sillä Helsingin säännöt ovat tiukat - jos tulet vaunujen kanssa bussiin, lapsi on pidettävä vaunuissa. Jos kehtaa uhmata sitä sääntöä, niin siitä vain.

Tilanteeseemme auttoi vasta se, kun n. viisikuisena vauvani huoli viimein tutin.

Nyt uhmaikäisenä tilanne on toinen. Parivuotiaan raivokohtausitkua ei mielestäni tarvitse tyynnyttää keinolla millä hyvänsä. Riittää, että äiti tai isä on lähellä ja käytettävissä + pysyy itse rauhallisena.

Nyt kun olemme vieroittautumassa tutista, lapsi on kerran saanut "totaalikilarit" juuri bussissa. Onhan se ikävää kuunneltavaa, mutta on parempi, että vanhempi on määrätietoinen - ei anna tuttia, kun siitä on kerran päätetty luopua, eikä päästä lasta rattaista, sillä niin ei saa bussissa tehdä. Tuossakin tilanteessa joku kanssamatkustaja puuttui tilanteeseen huutelemalla bussin takaosasta (tyyliin: tee jotain sadisti!) ja aiheutti aikamoista painetta kaivaa tutti kassin pohjalta, jossa se oli. Olin kuitenkin määrätietoinen, sillä pitkällä aikavälillä uskon siitä olevan vain ja ainoastaan hyötyä, että uhmäikäiselle ei anneta periksi kun hän vaatii jotakin. Riippuu tietysti siitäkin mitä hän vaatii. Jos huutaa vaikka kauhuissaan, päästämään pois jostakin todellisesta vaarasta, se on tietysti eri asia, mutta kun asiat ovat todellisuudessa hyvin - istutaan rattaissa, mihinkään ei satu jne. ja paha olo on tavallaan vain lapsen korvien välissä, silloin on mielestäni vanhemman arvokas lahja lapselle, että ei mene mukaan lapsen paniikkiin vaan osoittaa omalla käytöksellää, ettei mitään hätää ole. Parhain tapa tähän usein on tyyneys ja levollisuus, joka saattaa ulospäin näyttää epäempaattisuudelta ja kylmyydeltä, mutta ei sitä ole.

Bussin takaosaan ei tietenkään kuulunut, mitä lapselle rauhallisesti tilanteessa juttelin, kuului vain karmeaa huutoa. Jos tekee mieli puuttua tilanteeseen, kannattaa ainakin ensin mennä lähemmäksi katsomaan ja seurata, mitä todellisuudessa tapahtuu. Kysyä vaikka tarvitsetko apua sen sijaan, että vetää jotakin mielikuvituksellisia johtopäätöksiä ilman sen tarkempaa tilannearviota. En kieltäisi tilanteisiin puuttumista kokonaan, sillä joskus sekin on tarpeen - kaikkia lapsia (ja eläimiä) ei kohdella asianmukaisesti. Itse kuitenkin puuttuisin mielummin sellaiseen tilanteeseen, että lapsi kiljuu tikkaria ja vanhempi menee sen sitten ostamaan. Silloin tekisi kyllä mieli puuttua ja sanoa, että pysy vaan rohkeasti jämäkkänä, kyllä meistä valtaosa ymmärtää tuon lapsen huudattamisen!

kun asioi vaunuilla ja vauva itkee. Ei juma, uskaltaakohan täältä seinien sisältä lähteä mihinkään kun on superanopit jakelemassa hikisukka nevojaan.



Oikeesti alkoi ahdistaa tämän ketjun luettua.

Ehkä joku ihminen ei vaan pysty paria kuukautta olemaan pääasiassa kotona? Eikö ruokaostoksiakin voi käydä hoitamassa kun mies tulee töistä kotiin? Aika pitkälti järjestelykysymyksiä.

Ei, en pysty. Ja silti jouduin. Siinä muuten meni mielenterveys.

Ja aina ei ole järjestelykysymys, usko pois. Mies poissa viikot ja käy vain viikonloput kotona. Minkä ihmeen takia suomessa vihataan lapsia niin paljon, ettei kotona lahoava äiti saisi jotain sisältöä elämälleen käymällä esimerkiksi kaupungilla? Kyllä minä ainakin availen haalaria ja otan pipon pois vaunuissa makaavalta vauvalta, mutta valitettavasti poika herää aina pysähtyessä esm kassajonoon ja siitä alkaa sitten aivan kamala huuto. Pitäisikö siis lukittautua kotiin kahdeksi kuukaudeksi ihan vain jotta kassajonossa takanani seisovalla Irmelillä tai samassa bussissa matkustavalla Maurilla olisi kiva olla?

Minun poikani oli todella huono nukkumaan vauvana. Olisi halunnut istua vaunuissa ja katsella maisemia, mutta kun ei vielä osannut eikä voinutkaan istuttaa niin pitkiä matkoja mitä jouduin kävelemään käydessäni asioilla. Siksi huusi kuin syötävä. Kannoin aina sylissä sen minkä jaksoin ja sitten laskin taas takaisin vaunuihin huutamaan. Ongelma poistui kun pystyi jo istumaan ja näki kaiken mitä ympärillä tapahtui.

Meille sanottiin suoraan junassa että lastenvaunu on meluamista varten.

huvittavia juttuja =)