Lue keskustelun säännöt.
Mikä teille oli suurin yllätys ensimmäisen synnytyksen jälkeen?
22.09.2009 |
Mulle oli epparin kipeys ja se ette äitiysvaateita piti käyttää vielä synnytyksen jälkeen. Ja se että en heti tuntenut vauvaan rakkautta vaan pidin sitä vaan velvollisuutena mikä piti hoitaa pois alta että sai olla rauhas kun se nukkuu,rakkaus tuli vasta myöhemmin
Kommentit (146)
helpotus niin oma olo oli ihan p-ka. Kun hoipuin kätilöiden avustamana vessaan ja suihkuun lattia muistutti teurastamon lattiaa... Aina vaan hehkutetaan kuinka kaikki kivut unohtuu kun vauvan saa rinnalle, ja katin kontit. Mistään jälkikivuista ei juurikaan oppaissa kerrota. Se kätilöiden mahan painelu oli myös tosi kivuliasta. Maha näytti kauhealta ja tissit Dolly Partoneilta. Sairaalassa ei saanut nukuttua/levättyä, huoneen muut äidit ja vauvat pitivät siitä huolen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että synnytyksessä ei tarvitsekaan huutaa, vaikka sattuukin kovasti. Synnytys voi siis olla rauhallinen ja tunnelmallinen tilaisuus...eikä mikään kaaottinen ja hysteerinen hetki.
Yllätyin myös, että kuinka monen päivän synnytyksen ja valvomisen jälkeen ritti paukkuja vielä vaikka mihin. Suurinpiirtein juoksin lapseni luokse lastenlinnaan useita kertoja synnytyksen jälkeen....siis 20min synnytyksestä.
miten pieni ja avuton oma vauvani olikaan. Olin nähnyt niin paljon isompia vauvoja aiemmin. Ja miten liikuttava hän oli. Rakastuin häneen heti (kun olin saanut nukkua synnytysväsymyksen pois yhden yön verran niin, että hän oli toisaalla hoidossa). Sen vauvan toisen elinyön jälkeen ei ole kyllä hoitoon tarvinnutkaan turvautua. Tää vauva-aika on ollut aivan mahtavaa. Vauvani on nyt yli puolivuotias.
kun
-en tuntenutkaan vauvaani kohtaan heti suunnatonta rakkautta.
-pissaaminen kirveli synnytyksen jälkeen pitkään, eppari oli kipeä 6 viikkoa
-imetys oli vaikeaa ja sattui
-vauva huusi ja huusi ja huusi, jo osastolla. Hoitajat naureskeli, että onpa temperamenttinen kun kantelin käytävällä edestakaisin päivän vanhaa vauvaa, illasta aamuun, nukkumatta
-ettei hoitajat suostunut ottamaan vauvaa edes hetkeksi, että olisin saanut nukuttua univelkaani pois (Itkien pyysin)
-Yllätyin masennuksesta ja yksinäisyyden tunteista, kuoleman pelosta ja kaikista negatiivisista tunteista
-pelkäsin vauvan kanssa yksin jäämistä (siis miehen palatessa töihin isyyslomalta)
-Jälkikäteen yllätyin, ettei missään tajuttu masennustani, enkä uskaltanut siitä kenellekkään kertoa (jäin siis ilman apua)
-Yllätyin toisen lapseni syntyessä vauva-arjen helppoudesta, kun en ollutkaan masentunut, kivut menivät ohi nopeasti ja kaikki sujui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- repeämiin sattui
- peräpukamiin sattui vielä enemmän (en voinut kakata ehkä viikkoon)
- rintoihin sattui
- niskaan sattui, koska imettämään ohjattiin asennoissa, jossa jännitin niskaa/kaulaa/hartioita. vauvan piti olla rinnalla tuntikaupalla, joten tarvitsin (olisin tarvinnut) vahvaa lääkitystä niska-hartia-pää -kipuihin
- miten äiti unohdettiin, kun vauva syntyi. kukaan hoitohenkilökunnasta ei ollut kiinnostunut oikeasti äidin voinnista. synnytykseen asti vointia oli kyselty tarkkaan, huolehdittu ja tsempattu. tämä kaikki loppui kuin seinään. särkylääkettä ei annettu tarpeeksi, onneksi oli omat mukana.
- vuodon määrä ja haju
Olin mielestäni positiivisella asenteella varautunut ja mitään varsinaista traumaa ei tapahtunut, mutta päällimäisenä oli paha mieli siitä, miten kaikki sattui. Mielestäni kivun hoito ei siis ollut riittävää.
-ettei hoitajat suostunut ottamaan vauvaa edes hetkeksi, että olisin saanut nukuttua univelkaani pois (Itkien pyysin)
mitä ne sanoi syyksi? Onko tämä yleistäkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin pommin jäljiltä. Alapää näytti hirveältä, jouduttiin tikkaamaan ja peräpukamat olivat isot. Pissa karkaili, maidonnousu teki kipeää. Synnytyksen jälkeen ei saanut levätä sairaalassa, eikä hoitajilla ei ollut kunnolla aikaa opastaa imetyksessä tai vauvan hoidossa. Imetys oli hankalaa ja jokaiselta hoitajalta sai eri ohjeet. Vauva tuntui vieraalta ja vaativalta, oli hyvin itkuinen. Vauvan hoito ei tullutkaan tuosta vaan, vaan kaikki piti opetella alusta alkaen.
Virtsankarkailu kesti noin 8 kk synnytyksen jälkeen. Normaalielämässä meni ihan ok, mutta liikuntaa harrastaessa ei.
Lisäksi kuukauden sisällä synnytyksestä tuli kakat pari kertaa housuun. En siis ehtinyt vessaan :( Toisen kerran olin vielä kaupassa. Pukamien takia ulostemassaa piti pitää pehmeänä ja kun pidätyskyky oli huono, niin senhän tietää, mitä siitä seuraa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja olihan se järkytys ensimmäisellä kerralla, kun ensisynnyttäjänä oli odotusaikana neuvolassa tottunut siihen, että pidettiin kuin kukkaa kämmenellä. Toisen synnytyksen jälkeen osasin jo toimia hoitajienkin mieleen. Vauva syntyi keskosena ja joutui lastenosastolle enkä saanut häntä vierihoitoon. Helppoa oli sikäli, että osastolla jouduin huolehtimaan vain itsestäni. Yritin olla mahdollisimman omatoiminen ja näkymätön, hoidin itse maidon lypsyt ja kuskaukset ja muut. Huomasin heti, miten ystävälliseksi kohtelu muuttui, kun en liikaa ollut vaivoina. Ainoastaan viimeisenä yönä oli ikävämpi kokemus, kun en saanut unta kun olin huolissani vauvastani ja kävin pyytämässä nukahtamislääkettä. Silloin hoitajat suhtautuivat ivallisesti ja ynseästi, kun kehtasin mennä heitä häiritsemään.
- miten äiti unohdettiin, kun vauva syntyi. kukaan hoitohenkilökunnasta ei ollut kiinnostunut oikeasti äidin voinnista. synnytykseen asti vointia oli kyselty tarkkaan, huolehdittu ja tsempattu. tämä kaikki loppui kuin seinään.
Kävimme jopa puhumassa kokemuksistamme osaston synnytysvalmennuksessa, kun lapsemme oli päivän ikäinen.
Meillä meni hyvin, lapsi oli helppo, äiti vähään tyytyväinen ja isä osallistui (perhehuone).
Olin itse päättänyt, että olen positiivinen. Helposti heittäydyn negatiiviseksi, mutta nyt halusin, että synnytyksestä jäisi hyvä mieli, joten en valittanut tai ollut hankala. Ehkäpä olisi pitänyt olla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se oli kaikista suurun yllätys kun luulin että siinä siite vaan tissiä vauva imee ilman suurempia kipuja tms. ja se kestikin ekat 4-5kk. onneks nyt osaan varautua.
lapsen synnyttyä. Oli tosi ankeaa, kun olin kipeänä ja hoitajat vaan lässytti, että tällaista se äitiys on. Jos olisin saanut edes muutaman tunnin nukkua 48 tuntia kestäneen synnytyksen jälkeen, olisi tilanne ollut toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei kertonut, että synnytyksen jälkeen voi olla niin puhki, ettei vesilasia saa huulilleen. Synnytystä seuraavana päivänä en päässyt suihkuun, en vain jaksanut ja ehtinyt uupumukseltani. Vasta pari vuorokautta synnytyksestä uskalsin hoitaa vauvaa itse, pelkäsin pudottavani, kun oli niin hutera olo.
valvoin ennen synnytyspäivää sairaalassa pari yötä (vedet meni ja öisin supisteli mut ei muuta), käynnistys, puoli vuorokautta täyttä (synnytys)työtä,ponnistusvaihe 1 h 40 min ja hemoglobiini putosi 82:een. myös minä itkien pyysin hoitajia ottamaan lasta vähäksi aikaa jotta saan lepoa.
Mulla jäi todella kalsea mielikuva osaston hoitajista. Hemppa katottiin vasta myöhemmin (oli varmaan jo ehtiny vähän nousta...) ja sitten vasta uskoivat että metrinkin matka vessaan on ihan tosissaan työn takana, saati vauvan kanssa ahertelu.
-ettei hoitajat suostunut ottamaan vauvaa edes hetkeksi, että olisin saanut nukuttua univelkaani pois (Itkien pyysin)
mitä ne sanoi syyksi? Onko tämä yleistäkin?
olin itkuinen, epätoivoinen, väsynyt ja kipeä. Ensimmäisenä yönä sairaalassa vein vauvan lastenhoitohuoneeseen, sillä en saanut häntä rauhoittumaan ja se tuntui ylitsepääsemättömältä. Ensimmäisenä aamuna kotona puolestaan itkin hysteerisesti, että vauva on tullut pilaamaan minun elämäni. Vauva tuntui muutenkin kaikin puolin vieraalta. Hän ei viehättänyt minua edes ulkoisesti.
Onneksi tätä baby bluesia kestänyt kuin muutaman päivän, sitten elämä alkoi kirkastua. Vauvan hoito rupesi sujumaan ja huomasin rakastavani häntä yli kaiken. :)
ja se kun maito nousi, että sekin kävi kipeetä. Muita ylläreitä ei tainnu tulla.
jälkisupistusten aiheuttama kipu yllätti. En tiennyt niistä ennen kuin ne itse koin.
kun synnytyksestä oli kulunut noin 2kk, koska näppärä kätilö tikkas värkin melkein täysin umpeen!
olin kuvitellut, että se käy tuosta vaan. Tai oikeastaan, en edes tiedä, MITÄ olin kuvitellut. En kai ollut ajatellut koko asiaa.
Samoin se totaalinen väsymys, mikä oli sairaalasta tullessa ja kauan sen jälkeen. Siis oikeasti elämä meni ihan uusiksi :-)
olla synnytyksen jälkeen niin höllyvä löllyvä. En tietenkään kuvitellut että se kutistuisi välittömästi mittoihin kuten ennen raskautta mutta luulin että se olisi napakampi.