Lue keskustelun säännöt.
Mikä teille oli suurin yllätys ensimmäisen synnytyksen jälkeen?
22.09.2009 |
Mulle oli epparin kipeys ja se ette äitiysvaateita piti käyttää vielä synnytyksen jälkeen. Ja se että en heti tuntenut vauvaan rakkautta vaan pidin sitä vaan velvollisuutena mikä piti hoitaa pois alta että sai olla rauhas kun se nukkuu,rakkaus tuli vasta myöhemmin
Kommentit (146)
Omani pelkäsi saavan jonkun aivovaurion vähintään siitä huutamisesta ja valvomisesta...
seuraavat 6 kk ja piti kanniskella yötä päivää. Aina oli sanottu, että on niin helppoa pienen vauvan kanssa kun vauvat vaan syö ja nukkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli aivan tuskaa (hirveä yllätys). Suurin oli kuitenkin se, miten helppoa synnytys ja alkuvaihe vauvan kanssa onkaan (odotin pahempaa väsymystä, kipua jne.).
Niin, tosiaan imettäminen sattui aluksi niin hirveästi, että piti sängynlaitaa puristaa, ettei olisi huutanut. Taisin ottaa muutaman hoitajien tarjoaman särkylääkkeenkin ihan tuon imetyksen vuoksi (vaikka alapääkipuihinhan ne niitä tarjosivat...)
Että jälkisupparit olivat niin kovia kuin olivat ja että nännien verestäminen voi kestää viikkoja.
että en ehtiny saamaan mitään kipulääkettä,sairaalan klo 23 vauva syntyi 00.04. pelkäsin kipua kamalasti jopa se sattuikin mutta toipuminen oli todella nopeaa ja pystyin istumaan heti eikä muita kipuja kuin jälkisupparit. Ekan synnytyksen epiduraali vaan pahensi kun ei tuntenut mitään,toipuminen 4viikkoo ja epparin tulehdus ja kaikki. jos vielä lapsia tulee niin ilman lääkitystä synnytän,mieluummin kestän hetken kivut kun kun kk tuskat
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja se, että imettäminen ei ollut helppoa.
ja hyi miten rumat ja turvonneet ja suoniset ne tissit olivat tuohon aikaan. Onneksi olen saanut a-kuppini takaisin. HYI:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin oli sellainen käsitys tullut valmennuksista, jne. että imettäminen on ihan selvää pässin lihaa, tissiä vauvan suuhun vaan ja kyllä se siitä. Ei todellakaan ollut! Mitään ohjausta ei silloin ainakaan saanut, ja olin aivan epätoivoinen kun ei se imetys niin luonnollisesti mennytkään. Luulin, että vika todellakin on minussa enkä osaa niin alkukantaista taitoa kuin imettäminen on = olen epäonnistunut äiti, kun en osaa ruokkia lastani.
No, jälkeenpäin olen ymmärtänyt toki sen, että imetystäkin pitää "oppia", kaikille se ei heti luonnistu tuosta vain. Nykyään kai saa myös ohjaustakin ihan eri tavalla, onneksi.
ja se, että en pystynyt epparikivuiltani istumaan melkein kahteen viikkoon.
Myös vauvan sitovuus yllätti. Ei sitä voinut etukäteen tajuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin ja imetyksen vaikeus kans! Mulla oli joku ihmeellinen kuvitelma, että tissi suuhun ja vauva alkaa imeä. Matalat rinnanpäät ja maidosta pinkeät rinnat aiheuttivat alussa melkoisia hankaluuksia, joista onneksi päästiin yli :)
että en ehtiny saamaan mitään kipulääkettä,sairaalan klo 23 vauva syntyi 00.04. pelkäsin kipua kamalasti jopa se sattuikin mutta toipuminen oli todella nopeaa ja pystyin istumaan heti eikä muita kipuja kuin jälkisupparit. Ekan synnytyksen epiduraali vaan pahensi kun ei tuntenut mitään,toipuminen 4viikkoo ja epparin tulehdus ja kaikki. jos vielä lapsia tulee niin ilman lääkitystä synnytän,mieluummin kestän hetken kivut kun kun kk tuskat ap
aika hidasta touhua? itse kerkesin olemaan sairaalassa noi 15 min ennen pojan syntymistä, mutta toki sain ilokaasua siis jopa vartissa kerkesivät!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saatika sitten että siitä olisi saanut lisätietoa, kun olet siihen väkisin joutunut.
No tuo oli 14 vuotta sitten. Onneksi ajat muuttuivat 14 vuoden aikana ja tietoa saa jo toisella lailla.
En myöskään tiennyt, että imettäminen on niin vaikeaa. Luulin, että vauva vaan tissille ja se on siinä.
yllätti, ei meinannut millään onnistua ja nolotti, kun ei omaa lasta osannut laittaa sopivaan asentoon ja tissiä suuhun....Lisäksi yllätti se, että itse synnytys oli aika siisti kokemus, mutta se että menetin niin paljon verta ja olo oli muutenkin älyttömän heikko. Toisaalta sitä oli jotenkin niin sumussa, ettei oikein muistakaan enää kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin aika varma että voimat loppuu kesken kun en ole mikään huippu-urheilija. 16 tuntia meni eikä tehnyt tiukkaakaan :p
Se meinasinko pyörtyä suihkuun vai en onkin sitten toinen tarina :D
vauvan itkuisuus ja huonounisuus, tokan jälkeen vauvan vähä itku ja hyväunisuus ;)
siis henkisesti. Ihan mieletön tunteiden ja ajatusten sekamelska.(vauvablues ja SUURI rakkaus lapseen ja ties mitä mylläkkää.)
Ja se yllätti, miten todella konkreettisesti iholla toinen ihminen siinä ekoina kuukausina on. Vasta toisen ja viimein kolmannen kohdalla voin sanoa alkaneeni nauttia siitä läheisyydestä.(mulla vissiin on iso henkkoht kupla.)
Lisäksi yllätti, miten pieleen voi synnytys mennä, vaikka odotusaikana kaikki meni oikein hyvin. Se, että sairaalassa joutui olemaan viikkokaupalla, ja että siellä lasta hoiti isä, kun en itse pystynyt. Ja se, että isälle ei ollut sairaalassa ruokaa, kahvia, lepopaikkaa :(
rinnat paisuivat kivikoviksi meloneiksi, ja sattuivat ihan sairaasti. Myös löllövatsa, ahdistuneisuus ja ääretön rakkaus vauvaa kohtaan yllättivät.
olevani niin reipas! Olin elämäni kunnossa heti synnytyksen jälkeen ja sitä kesti useita viikkoja. Hormonit varmaan...
vuonna 1991 pääsi sairaalasta kotiin 2 vrk ikäisen vauvan kanssa kotiin, kotiin lähtiessä hyppäsin "vanhoihi" 28 tuuman farkkuihin, vauva nukkui nätisti 4-5 h pätkissä, yöllä hän nukkui jopa yli 6 h....