Lue keskustelun säännöt.
Mikä teille oli suurin yllätys ensimmäisen synnytyksen jälkeen?
22.09.2009 |
Mulle oli epparin kipeys ja se ette äitiysvaateita piti käyttää vielä synnytyksen jälkeen. Ja se että en heti tuntenut vauvaan rakkautta vaan pidin sitä vaan velvollisuutena mikä piti hoitaa pois alta että sai olla rauhas kun se nukkuu,rakkaus tuli vasta myöhemmin
Kommentit (146)
koska hän joutui tehohoitoon. Toisen synnytyksen jälkeen ihanaa oli, kun vauva sai alkuun olla kanssamme, mutta kohta kävikin samoin kun ensimmäisessä synnytyksessä. Olin epätoivoinen, että taas kävi niin. Ensimmäisen synnytyksen jälkeen myös vauvanhoidon rankkuus ja sitovuus yllätti täysin. Vauva oli ärtyisä ja itkuinen, nukkui vähän ja huonosti eikä saanut tarpeeksi ravintoa rintamaidosta. Imetys oli myös yllättäen hyvin kivuliasta koko sen jatkumisen ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Se, että esikoinen voi syntyä aivan varoittamatta parissa tunnissa. Tätä eivät kai kätilötkään tienneet kun kehottivat vaan "nukkumaan kotona aamuun" :)Tämä oli kyllä asia jota jouduin käymään läpi ennen seuraavan syntymää ja oneksi aloite tuli neuvolasta/synnäriltä koska pelkäsin tosiaan synnyttäväni seuraavan eteiseemme...
- Jälkisuopistusten sattuminen niin kamalasti
- Ummetus ilman että tulee edes tunnetta vessassa käymisen tarpeesta. 4. päivänä synytyksestä älysin kysyä onko normaalia ettei vatsa toimi ollenkaan. Hoitajat kauhuissaan kantoivat Microlaxia ja johan lähti ;)
ilmaantunut, taikinamainen, löllyvä massa, joka inhotti minua. Vaikka oli hoikka raskautuessani ja painonnousu oli juuri suositeltavissa lukemissa raskauden lopullakin.
ensimmäisellä kertaa:
- ettei itse synnyttäminen satu, eikä repeäminen eikä eppari
- mutta se 20 tikin ompelu SATTUU ja kestää pari tuntia
- ettei vauva valvotakaan
- että tissit vuotavat
toisella kertaa:
- yllätti se ettei väsyttänyt eikä heikottanut ja olisin heti lähtenyt kotiin mutten puolentoista litran verenhukan takia päässyt
- että imetys sattui aivan tolkuttomasti, ekalla kerralla ei ollut mitään ongelmia
Yllätyin siitä, että
- synnyttäminen sattui todella niin hirvittävästi, että toivoin kuolevani päästäkseni niistä kivuista
- kivut eivät loppuneet synnytykseen, vaan eppari oli kipeä kuukausi kaupalla, maidon nousu sattui, selkää särki ja jälkisupparit polttivat kehoa
- valtavat, rumat, raskausarpiset ja roikkuvat rinnat tuntuivat todella vastenmielisiltä, etenkin kun imettäminenkään ei lähtenyt sujumaan
- niin ikään ruma, roikkuva ja raskausarpinen vatsa ällötti ja itketti
- vauvan kanssa oleminen ei tuntunutkaan pelkästään ihanalta, vaan pienokaisen hoitamisen sitovuus, vaikeus ja riittämättömyyden tunne äitinä varjostivat ensimmäisiä kuukausia.
Onneksi toinen synntys oli paaaljon positiivisempi kokemus kaikkinensa, ja nautin äitiydestä täysin rinnoin ;) heti synnytyksen jälkeen. Olin kai jo kasvanut äidiksi ensimmäisen lapsen myötä, eikä toista äitiyden kriisiä tarvinnut enää kokea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kipuihin, mutta kuvitellut, että kuljen vauvan vaunuja työntäen auringonlaskuun hiljaa hymistellen onnellisena.
En voinut kuvitella, että ensimäiset kuukaudet vain kannoin karjuvaa vauvaa.
seuraavat 6 kk ja piti kanniskella yötä päivää. Aina oli sanottu, että on niin helppoa pienen vauvan kanssa kun vauvat vaan syö ja nukkuu.
tässäkin ketjussa luetut, että äitiä ei enää muisteta synnytyksen jälkeen.
Äiti kaipaisi myös huomiota ja huolenpitoa, mutta Suomessa äiti pitää heti kävellä salista osastolle ja pedata sänkynsä itse. Kotona pitää passata vieraita ja valittaa ei saa kun aina on naiset jaksaneet.
Itsekin muistan, että olisin kaivannut huomiota ja hellittelyä. Mutta kun äiti ei enää meinannut mitään kun oli vauva. Toki vauva on ensisijainen, mutta olisi kaivannut silti apua ja hellimistä kun huimasi ja teki pahaa ja väsytti ja joka paikka oli kipeänä.
Mutta kärsi kärsi, kirkkaamman kruunun saat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että verta tuli aivan älyttömästi vielä 6 viikkoa synnytyksen jälkeen ja se, että olin sen 6 viikon ajan todella heikossa kunnossa o.o
Toisen synnytyksen jälkeen yllätyin siitä, että verta tuli niukasti ja vain muutamia päiviä synnytyksen jälkeen enkä mennyt heikkoon kuntoon kuten 1. synnytyksen jälkeen :)
vessassakäynnit alkaa olla painajaismaisia. Ihan hirveetä kidutusta, rasvaa ennen ja jälkeen, käynnin jälkeen itkemään vatsalleen sängylle, kun sattuu monta pitkää minuuttia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin varautunut siihen, että vauvaa täytyy hyssytellä lähes koko ajan ja yöt menee vauvaa kanniskellessa ja valvoessa. Saimme tosi helpon vauvan, joka herää yöllä 1-2 kertaa syömään ja päivisinkin nukkuu hyvin ja hereillä ollessa on iloinen ja touhukas.
Itse synnytys oli paljon helpompi kuin olin kuvitellut. Epparia särki n 10 pv, mutta makoilu auttoi siihen parhaiten. Imetys oli minulle "helppoa kuin heinänteko" eikä lainkaan kivuliasta.
Olin jotenkin siinä uskossa, että juu vauvalla on niitä tiheän imun kausia ja muuten se käy niinku ehkä muutaman tunnin välein tissillä. No vauvan "tiheän imun kausi" kestikin sitten ensimmäiset puolitoista kuukautta, minkä ajan hän kävi noin kerran tunnissa tissillä :D Paitsi kerran yössä nukkui 4h putkeen (tiheän imun kausina ei, siinä ainoa ero). Tokalla kuukaudella koittaneet 2-3h syöttövälit päivisin tuntuivat ihan luksukselta.
Toinen yllätys oli, miten synnytyksessä kipu oikeasti LOPPUI naps kuin seinään sillä sekunninpuolikkaalla, kun ponnistin viimeisen kerran ja vauva oli ulkona. Se mieletön fyysinen euforia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytyksestä kulunut pian vuosi:
- olin todella kipeä pitkän aikaa (repeämä + leikkaus yli 20 tikkiä kahdessa kerroksessa)
- useita tulehduksia
- kohtuuni jäi kalvonpalasia ja aloin vuotamaan runsaasti 2x, koska ensimmäisellä kerralla mentyäni sairaalaan asiaa ei hoidettu loppuun asti vaan päässitettiin kotiin. Vuoto alkoi siis uudelleen ja oli pakko tehdä kaavinta. Kohtuni ei jälkisupistellut synnytyksen jälkeen juuri ollenkaan.
- imettäminen kävi jonkin aikaa todella kipeää.
- rakkaus/kiintymys ei välttämättä tullut heti ja voisin selittää sen sillä, että lapseni joutui lastenosastolle 2h synnytyksen jälkeen. Tätä hiukan säikähdin.
-kak*******minen on todella hankalaa(sisäisten peräpukamien vuoksi?), ehkä jo hieman paranemaan päin.
- SYNNYTYS EI OLLUT LAINKAAN PELOTTAVA KOKEMUS, JÄLKIMEININGIT KYLLÄKIN TODELLA PELOTTAVANA MIELESSÄ. :S
en tiennyt siitä ja säikähdin tuleeko toinen baby kun supistukset jatkuivat :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- tuntuu hirveeltä kun emättimestä tulee ilmapieruja. :S
2kk! Sen rinnalla synnytys on lastenleikkiä!
Itse huomasin ekan jälkeen saman. Toisen raskauden aikana varauduinkin huolella siihen synnytyksen jälkeiseen kotielämään sen sijaan, että olisin varautunut itse synnytykseen: hankin kertakäyttöisiä poikkiliinoja sänkyyn, sähkökäyttöisen rintapumpun (luoja mikä taivaanlahja! Kipuja ei ollut yhtään ja panostus vaivaiset 89e!), paratabseja, vinon pinon alusvaatteita, siteitä, löysiä oleskeluvaatteita. Ilmoitin perheelle ja sukulaisille ja ystäville, et eka kuukaus pidetään hiljaiseloa ja lapsivuodeaikaa, sen jälkeen vasta saa tulla kylään, mutta synnärille voi tulla vastaan ja katsomaan vauvaa, kun päästään pois.
Ja oli paljon parempi kokemus tämä toinen kuin ensimmäinen. Epparista käskin laittaa papereihin ylös jo kuukausia ennen synnytystä ettei saa tehdä ellei ole ihan henki vaarassa (esikoisen kanssa toipuminen kesti todella pitkään juuri episotomia haavan takia).
2kk! Sen rinnalla synnytys on lastenleikkiä!
Itse huomasin ekan jälkeen saman. Toisen raskauden aikana varauduinkin huolella siihen synnytyksen jälkeiseen kotielämään sen sijaan, että olisin varautunut itse synnytykseen: hankin kertakäyttöisiä poikkiliinoja sänkyyn, sähkökäyttöisen rintapumpun (luoja mikä taivaanlahja! Kipuja ei ollut yhtään ja panostus vaivaiset 89e!), paratabseja, vinon pinon alusvaatteita, siteitä, löysiä oleskeluvaatteita. Ilmoitin perheelle ja sukulaisille ja ystäville, et eka kuukaus pidetään hiljaiseloa ja lapsivuodeaikaa, sen jälkeen vasta saa tulla kylään, mutta synnärille voi tulla vastaan ja katsomaan vauvaa, kun päästään pois. Ja oli paljon parempi kokemus tämä toinen kuin ensimmäinen. Epparista käskin laittaa papereihin ylös jo kuukausia ennen synnytystä ettei saa tehdä ellei ole ihan henki vaarassa (esikoisen kanssa toipuminen kesti todella pitkään juuri episotomia haavan takia).
Tähän vielä lisään: ekaa synnyttäessä mul oli hirveät kassit tavaraa mukana. Tokalla kertaa pikkulaukku, missa toalettitarvikkeet-> isä toi sitte vauvalle vaatteet ennen poispääsyä. Ja hyvin pärjäsin. Oli mukavaa, kun ei ollu hirveesti pakattavaa. Ja hammasharjan unohdin, mutta sain semmoisen sairaalasta, kun kysyin. Hoitajat sanoivat, että kyllähän noita on varattu äideille, mutta harvoin niitä kukaan tajuaa pyytää :) Ei siellä synnärille hirveesti oikein mitään tarvii. Luettavaa ja ohjeita saa vaikka millä mitalla, telkkari löytyy. Kirjojakin siel ois ollu ja lehtiä ajankuluksi.
Tuolla aiemmin kirjoitin esikoisesta, joka söi tunnin välein - no kakkonen olikin sitten toista maata, se oli niitä vauvoja jotka syö ja nukkuu :D Kolme tuntia aina veti sikeitä, heräsi syömään, imi tehokkaasti vartin, seurusteli hetken hyväntuulisena, söi toisen tissin ja nukahti kolmeksi tunniksi. Ja arvatkaa vaan, osasinko nauttia? NOEN, ravasin koko ajan tarkistamassa hengittääkö se ja olin varma että se on kuivunut/aliravittu/saanut aivovaurion tms. kun noin pitkästi sikeitä vetelee :D
ja luoja että se sattui!
Noloa kyllä, yllätyin henkilökunnan mukavuudesta ja inhimillisyydestä. Pari ei-niin-mukavaa hoitajaa ja yksi täyskusipäälääkäri mahtui joukkoon, mutta muuten kätilöt ja hoitajat olivat todella ihania. Kuvittelin jotenkin että heidän pääasiallinen tavoitteensa on epiduraalin pimittäminen, kipujen vähättely ja pitkittäminen ja muutenkin yleinen vittuilu... Toisin oli ja kiittelinkin kovasti henkilökuntaa lähtiessäni.
Yllätyin siitä, miten valtavan järkyttävää on, kun vastasyntyneellä epäillään sairautta. Miten älyttömän huonoon kuntoon henkisesti menin asian takia. Ja jälleen miten hyvin henkilökunta otti asian ja minun täydellisen romahdukseni.
ekasta lapsesta:
-kuinka helppoa oli synnyttää ilman epiduraalia
-hyvässä kunnossa synnytyksen jälkeen.. ei kipua, heti jalkeilla, nälkä oli hirveä..
-kaikki kilot jäi laitokselle
-että lapsi vain nukkuu ja syö..
toka lapsi: (vaikkei kysytty)
-kuinka kivulias synnytys on kun hoitajat eivät suostuneet antamaan kipua helpottavaa vaikka ensimmäisenä sairaalaan mennessä pyysin, 4 tuntia meni synnytykseen menosta
-avustava kätilö laittoi oksitosiinia vähän väliä lisää lihakseen, syyksi sanoi että kun supistukset olivat epäsäännöllisiä, kivut olivat aivan hirveät, eikä edelleenkään kivunlievitystä, lopuksi käytiin pitkä väittely et saako antaa vai ei mutta antoi mun kiellosta huolimatta kun mulla tuli supistus..
-supistukset voivat olla loppuun asti epäsäännölliset
-kuinka heikossa kunnossa voi olla synnytyksen jälkeen, voimat loppu pienestäkin kävelystä
-vauvaa ei oteta hoitoon vaikka kuinka pyytää et sais nukkua vauvan huudolta
-särkylääkettä ei saa tarpeeksi vaikka kuinka kerjää
-hoitajat eivät lue papereita ennen kuin käydään lähtöpäivänä synnytystä läpi, sitten vasta tajusivat et ohoh, ootpas pahasti revennyt, tarvitko lisää lääkettä.. :)
-lapsi nukkuu korkeintaan 1 tunnin, valvoo 1½ tuntia ja nukkuu taas vähän, 6kk vanhaksi..
Ja neuvolatäti vaan toteaa kun sanon tuosta et enpäs ole ennen noin vaativaa tapausta nähnyt..
Mut pois en vaihtais :)
pelännyt synnyttämistä ja viivytellyt lapsentekoa. (36-vuotiaaksi...) Olisin nimittäin ollut valmis synnyttämään uudelleen vaikka seuraavana päivänä, sillä kokemus ei ollutkaan ollenkaan inhottava. Istuminen sujui seuraavana päivänä, imetys sujui hyvin ja en kyllä nyt heti keksi mitään negatiivista...
Tuolle eräälle ulkomailla synnyttäneelle: kyllä meilläkin vauvan olisi saanut vauvalassa pitää, mutta minä en antanut. Koska vauva oli minun lapseni, ja minunhan hänet kuuluu hoitaa ja olla hänestä vastuusta (ja isän tietenkin). Joten hoisin lapseni itse sairaalassakin. Ei vauva minua ole estänyt syömästä, käymästä suihkussa, vessassa tai nukkumasta...