Mitä mieltä olette tästä? (Nuoret vs. vanhat äidit)

muakaan ei kiinosta yksikään sun mainitsema esimerkki. Ja jos kiinostaisi niin en olisi tehnyt lasta nuorena. Onko sinun vaikea ymmärtää että toiset haluat eri asioita elämältään?



Ne jotka haluavat elää opiskelijaelämää ja tehdä opintomatkoja eivät tietenkään halua lapsia siinä vaiheessa.



Mutta omituinen ajattelutapa on sinulla kun tosiaan luulet että kun saa lapsen ei kirjaimellisesti pääse enää minnekkään. Luuletko että kaikki lapsiperheet nyhjäävät kotona niin kauan kun lapset ovat 20- vuotiaita???

Ja mulle tuo eletty nuoruus ei todellakaan ollut naiskentelua ympäriinsä. Tapasin mieheni 21-vuotiaana, naimisiin 28-vuotiaana, lapsia toivottiin 29-vuotiaana, ja nyt 32-vuotiaana ollaan lapsettomuushoidoissa edelleen.

Mistä lapsettomuutesi sitten johtuu? Kylläpä olet lapsellinen itse. Mitä sinä lapsista tiedät, kun et edes niitä ole kyennyt itse saamaan? Tiesitkö muuten, että lapsen tulo perheeseen aiheuttaa aina aviokriisin tavalla tai toisella, koska se muuttaa perhettä? Kerta jos toinenkin on vanhempia pareja, joille on lapsettomuushoitojen jälkeen tullut ero siksi, "ettei se ollutkaan mitä kuviteltiin" ja tätä olen päässyt ihan työni kautta valitettavasti näkemään.

Sinuna lapsettomana naisena, lapsia vielä synnyttämättömänä jättäisin tällaiset kommentit kyllä viisaasti sanomatta. Vain äitiys kasvattaa äitiyteen. Ai niin, mutta ethän sinä sitä voi vielä tietää...

Painaako omaatuntoasi kenties se, että on omaa syytäsi, että olet lapseton? Toivottavasti saatte hedelmällisyyshoidoilla vielä lapsen.

Oikeesti tämä oli niin ala-arvoinen kommentti. Missään vaiheessa en arvostellut äitejä tai muutakaan, sanoin vaan että minulle oli tärkeää nähdä maailmaa, ja minusta olisi tununut siltä, että jotain jäi väliin jos olisin saaut lapsia 10 vuotta sitten. Tarkoitus oli vaan esittää oma henkkoht mielipiteeni miksi, minä en olisi halunnut nuoreksi äidiksi.

Näköjään osui sulla arkaan paikkaan, kun piti heti hyökätä. Jäikö sinulta jotain väliin?

Lapsettomuus ei ole omaa syytäni vaan minulla on endometrioosi, jota leikeltiin ensimmäisen kerran ollessani 18v. Putket oli jo tuolloin tukossa, eli lapsettomuus on ollut tiedossa jo silloin. Lapsettomuus aiheuttaa myös aviokriisejä, ja olen hyvin tietoinen, että jos joskus lapsen saamme niin se varmasti muuttaa suhdettamme.

luultavasti mies olisi jokatapauksessa lähtinyt lätkimään,vaikka olisi mitenpäin tahansa asiat elämässään tehnyt. ei selvästi rakastanut naistaan kokosydämmestään kun kerta lähti.

näin lyhyesti että perhe on parasta tässä maailmassa,yhdessä jaetut ja koetut ilot ja surut,rakkaus perheessä.miksi en haluisi tätä kaikkea jo nuorena. -äiti21v

Et muuta sitten keksinyt..?

Vastaus: Kiitettävä

23

tarkoittaako mielestäsi se, että jos on lapsia, täytyy asua samassa maassa/kaupungissa sen jälkeen 15-v. eteen päin.

Tässä tyypillinen esimerkki itsekeskeisestä, akateemisesti kouluttautuneesta pariskunnasta, joilla molemmilla on perfektionistin luonne.

Kokemuksia on ollut pakko saada ja hakea itsekeskeisin tavoin. Kylmiä väreitä on saatu, kun on katseltu perheellisten kaverien lisääntymistä ja nyt katkerana itketään omaa lapsettomuutta vauva-palstan nuoria äitejä katkerasti kiusaten, kun itse on maho. Tai sitten miehessä joku vika.

Ei se ei tarkoita,että pitää asettua samaan taloon vaikka lapsia olisikin, mutta ne reissut ja duunit joita ollaan tehty eivät olisi olleet mahdollisia lapsen kanssa.

Ja kaveripiirissäkin on lapset saatu vasta +25-v, ja kaikista olen ollut vilpittämän onnellinen, eikä ole väristyttänyt kylmästi yhtään.

Miksi oikeesti pitää olla noin v-mäinen pelkästään sen takia, että mä ilmaisin oman valintani, ja miksi mulle sopi tuo elämäntyyli? Missään vaiheessa en ole kiusannut nuoria äitejä. Katkerana en ole itkenyt täällä, vaan valitettavasti lapsettomuus oli jo tiedossa. Mä olen oikeasti iloinen siitä, että mulla on mies joka on ollut tukena, ja hyväksynyt sen ettei minun kanssani välttämättä isäksi tule. Sä nyt päätit vetää jonkun oman kaavasi mukaisen johtopäätöksen musta, mitään kuitenkin musta tietämättä. Ihan samanlailla kun jotkut päätteli, että nuoret äidit katuvat ratkaisuaan. Jokainen taplaa tyylillään, ja tekee valintansa parhaan arvostelukykynsä mukaan. Mulle sopi matkustelu, eläminen ulkomailla, opiskelu ja eri duunit. Jos joillekin sopii asettuminen parikymppisenä niin siitä vaan. not my cup of tea...but each to their own!

Ja meidänkin perheessä eletään, nauretaan ja itketään, ja perheeni on minulle tärkein ja mahtavin asia maailmassa, vaikkei meillä lapsia olekaan. Perhe kun on jo kaksi ihmistä.

Kaksi ihmistä on pariskunta, ei perhe. Mikäli on yh ja lapsi, silloin on perhe, mutta lapsi on siis se mikä tekee perheen.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Perhe



Perhe on kahden tai useamman henkilön muodostama yhteisö, jossa usein vähintään kahden yksilön välillä on pitkäaikainen kiintymyssuhde.

halveksuttavaa ja säälittävää tehdä lapset nuorena. Päin vastoin, mun ja mieheni suvussa on sanottu että "kyllä lapset kannattaa nuorena tehdä niin jaksaa".



Olemme tosin ns. kunnollisista ja uskonnollisista perheistä. Kumpikaan ei omaa rikasta sukua, jossa olisi tapana luoda hienoa uraa tai matkustella paljon. Ihan normaali arki on se mitä vanhempikin polvi toivoo meiltä nuorilta. Meidän suvussa vallaton riekkuminen baareissa, irtosuhteet ja loputon opiskelu ovat aika huono juttu... =/



Eli itse olen kyllä kokenut saavani hyväksyntää paljonkin sen suhteen, että nuorena lapsia olen tehnyt. Meidän suvuissa se on ns. järkevän ihmisen toimintamalli. Samoin kaverini ovat myös samaa tyyppiä.



Täällä huomaan, miten todella erilaisia meitä ihmisiä on, niin erilaisia arvoja. Eri piireissä eri jutut ovat hyväksytympiä.



Itse opiskelin peruskoulun jälkeen merkonomiksi, mieheni taasen sähköasentajaksi. Menimme töihin, itse ehdin pari vuotta olla töissä ennen kuin sain esikoisen, josta koko suku ja kaverit iloitsivat. Itse asiassa, meiltä ehdittiin jo aiemmin kyselläkin että koskas meinaatte lapsia tehdä ja "kannattaa tehdä nuorena kun vielä jaksaa".



Olin 21v kun esikoisemme syntyi ja pari vuotta myöhemmin syntyi vielä toinen lapsi. Muutaman vuoden olin kotona ja sitten olen käynyt töissä, tehnyt kotitöitä, hoitanut lapsiani ja nauttinut arkisista asioistani elämässäni, uskonut Jumalaan ja pitänyt huolta läheisistäni.



Matkustelut, villit baarielämät yms. tuntuvat todella kaukaisilta ja oudoilta, ei mun elämää...



terveisin mielestään onnellinen, reipas ja elämäänsä tyytyväinen ihan tavallinen nainen täältä keskeltä Suomea

"No jo on sinulla kaveri-/perhepiiri!

Lainaus:

mutta itse olen huomannut omissa kavereissa/sukulaisissa, että yleensä ne "turvattomista" oloista olevat saavat ensimmäisinä lapsia. Eli kun ei ole ollut kunnon perhettä jossa saa vapaasti olla lapsi/nuori, vaan on ollut PAKKO ottaa vastuuta itsestää ja usein myös muista perheenjäsenistä nuorena, se oma perhe perustetaan varhain. Periaatteessa moni on ihan ok vanhempi, mutta ongelma on se, että USKOTAAN elämän ja sen rakastavan perheen (=omat lapset) tuovan onnen, mutta aina se ei mene niin. Käytännössä kuitenkin ei edes tiedetä muusta onnesta kun se mikä itseltä puuttui. Luotetaan sossun apuun (jos kotona ollut ongelmia ja aina eletty sossun elätteinä jne.) eikä pohjimmiltaan osata ottaa vastuuta omasta elämästä! Eli takerrutaan siihen ensimmäiseen poika-/tyttöystävään ja lisäännytään koska halutaan rakasvata perhe, eikä ajatella niin että ensi ehkä voisi opiskella ja nähdä maailmaa. Sitten itketään kun se oma rakas perhe hajoaa jossain vaiheessa ja aletaan juosta baareissa etsimässä sitä oikeaa... Moni ns. ongelma perhe kun haluaa lapsistaan mahdollisimman nopeasti eroon, vert. ns. hyvä perhe jossa halutaan tukea lasten opiskelua ja kannustetaan ja tuetaan eikä lykätä raakileina maailmalle.





Itse en ole koskaan tavannut ketään tuollaista ihmistä ja sinulla on ilmeisesti monestakin eri ihmisestä tällaisia kokemuksia? Missä sinä oikein asut? :D

"



Asun yhdessä Suomen isoimmista kaupungeista, ja asuinpaikallani ei ole merkitystä tuon asian kanssa.



-Meidän sukumme on iso ja levittäytynyt pitkin maata ja maailmaa, ja mukaan mahtuu myös alkoholisteja ja nk. "huonoja vanhempia", kuten varmasti liki jokaiseen sukuun kuuluu/on kuulunut?



-Olen opiskellut ja ollut töissä, ja saanut paljon ystäviä ja kavereita. Väkisinkin olen siis tutustunut erilaisiin ja erilaisen taustan omaaviin ihmisiin.



Asutko sinä samalla pikku paikkakunnalla sukusi kanssa ja kaikki tuttusi ovat "teidän kulmilta", mikä ilmeisesti on on joku Suomen "täydellisten perheiden" kylä?

[i Asun yhdessä Suomen isoimmista kaupungeista, ja asuinpaikallani ei ole merkitystä tuon asian kanssa. -Meidän sukumme on iso ja levittäytynyt pitkin maata ja maailmaa, ja mukaan mahtuu myös alkoholisteja ja nk. "huonoja vanhempia", kuten varmasti liki jokaiseen sukuun kuuluu/on kuulunut? -Olen opiskellut ja ollut töissä, ja saanut paljon ystäviä ja kavereita. Väkisinkin olen siis tutustunut erilaisiin ja erilaisen taustan omaaviin ihmisiin. Asutko sinä samalla pikku paikkakunnalla sukusi kanssa ja kaikki tuttusi ovat "teidän kulmilta", mikä ilmeisesti on on joku Suomen "täydellisten perheiden" kylä?

[/quote]

Hmm, asun Tampereella, että miten sen nyt ottaa?



Sillä ihmettelin, että missä oikein asut, kun annoit kirjoituksellasi ymmärtää, että lähipiiriisi kuuluu montakin tuollaista tapausta, minä kun en tunne (enkä ole kuullutkaan) yhtään tuollaista tapausta. Minulla on sukua ja ystäviä muuallakin kuin Tampereella ja minun oma isäni on muuten alkoholisti, että en nyt ihan täydellisestä perheestä puhuisi. ;)



Mutta jännästi tosiaan sattunut, että olet tutustunut moneenkin tuollaiseen tapaukseen! :)

en suosi 28-vuotiaitten lapsia, mutta en myöskään yli 30-vuotaitten.



Nuorella äidillä jää tosiaan jotain kokematta, josta lapsi kärsii.



Vanhemmalla (yli 32) äidillä alkaa taas voimat ehtyä, eikä jaksa sitä lapsen arkea.

Mitä vanhemmaksi äiti vanhenee, sitä enemmän se vaikuttaa myös tulevan NUOREN sosiaalisiin suhteisiin. Häpeä vanhempien ikään on suuri.

Mitä vanhemmaksi äiti vanhenee, sitä enemmän se vaikuttaa myös tulevan NUOREN sosiaalisiin suhteisiin. Häpeä vanhempien ikään on suuri.

Mutta nykyään on ihan tavallista saada lapsia pitkälle päälle 3-kymppisenä, ettei se enää vaikuta nuoren sosiaaliseen elämään.

Mulla on 20-vuotta nuorempi sisko, joka on nyt teini-iässä, jonka päälle 5-kymmpiset vanhemmat eivät ole edes kaveripiirin vanhimmat vanhemmat.

Olen kysynyt häneltä haittaako kun on vanhat vanhemmat, kun itse olen elänyt nuorien vanhempien kanssa, ja ei tunnu häpeävän yhtään.

että ne on asioita, joita lapsi ainakin rajoittaa. Lapsen seurassa kun ei voi juoda ja käydä baareissa, mutta lapsen kanssa voi kyllä matkustella ja toteuttaa muita unelmiaan.



Suurin osa nuorista kun ei edelleenkään halua lähteä opiskelijavaihtoon ja/tai reppumatkalle, toiset nauttivat kenties matkoista neljän/viiden tähden hotelleissaan. Ihmisten intressit kun ovat edelleen erilaisia.



Tottakai te ajattelette, että jos olisitte hankkineet lapsia nuorena niin olisitte menettäneet jotain, mutta arvatkaa mitä? Minusta tuntuu ihan samalta: Jos en olisi saanut lastani, mitä kaikkea olisin menettänytkään. Sen rinnalla ei paljon paina reppumatkat, sillä äitiys on ehdottomasti ollut kaikista kasvattavin koulu, kaikista kokemuksista rikkainta.



Mutta teidän on mahdotonta ymmärtää, koska nuoruuden tarkoitus on näköjään opiskelijavaihdot, reilaaminen, monella mantereella asuminen ja näin kansainväliseksi ihmiseksi tuleminen.

Saada nuoret äidit karsittua pois yhteiskunnasta ja "vanha äitiys" arvostetummaksi?



Ihmisiä on niin monelaisia, että mahdoton on jonkun mennä toisten puolesta sanomaan mikä kullekin sopii! On se nyt kumma kun et ryhtynyt psykologiksi kun naapurin Kaisakin, varmaan sulla on nyt elämä pilalla, se kun olis ainoo hyvä ammatti ja kadut takuulla lopun ikääsi kun et siihen kouluttautunut. On se myös kumma, ettet millään käsitä että tuo naapurimaa Ruotsi olis niin paljon parempi paikka asua kuin tämä Suomi. Ruotsi on niin rakas ja hyvä paikka asua, siellä on ihmiset paljon sosiaalisempiakin. Sun lapsilles jää varmaan elinikäiset traumat kun ette asu Ruotsissa ja sulta on jäänyt jotain saamatta kun et sinne ole muuttanut. Mieti nyt niitä kaikkia suomalaisia jotka asuu Ruottissa, mahtaa harmittaa kovasti kun on itteltäs jääny väliin!

mutta yksi asia kiinnitti huomion;

Tässäkin moni nuori kertoo että on ehtinyt "bilettää" nuoresta iästään huolimatta ennen lapsia. Tuo juuri kuvaa sitä etteivät kaikki nuoret edes tiedä mitä tarjolla olisi!



Jos kuva nuoruuden elämisestä on sitä että vedetään Peran mökillä kännit tai mennään baariin, niin ei ihme jos se ei kiinnosta ja halutaan "aikuistua" ja perustaa perhe.



Minä miellän nuoruuteen ja sen elämiseen HUOLETTOMUUDEN, ja VAPAUDEN tunteen mitä ei enää voi kokea kun saa lapsia. Vaikka olisi 100-vuotias ja oma lapsi 80-vuotias, siitä lapsestaan kantaa huolta.



Ja tuo huolettomuus ei siis tarkoita elämän ranttaliksi lyömistä ja kännäämistä, vaan vaikkapa sitä että lähtee Lappiin marjoja poimimaan, nauttii luonnosta ja kokee ehkä romanssin. Sitä että marjakauden jälkeen voi jatkaa jäämerelle uimaan kaverin kanssa jne.



Ei tarvitse valloittaa maailmaa jos ei halua. Mutta minua säälittävät ne, jotka suoraan lapsuuden kodista hyppäävät oman kodin arkeen. Ja ei, siinä arjessa EI OLE mitään pahaa, se on antoisaa ja ihanaa ja antaa suuria kokemuksia!



Mutta tarkoitan sitä, että harva pystyy kuvittelemaan millaista on elämä kun lapsen saa? Liki kaikki lienevät sitä mieltä että sitä tunnetta on mahdoton kuvata...?

Mielestäni samaan tapaan on mahdotonta kuvailla kaiken kattavasti sitä, miten hienoa on elää hetki huolettomana nuorena!



Samaan tapaan kun kaikki eivät kaipaa lasta, eivät kaikki kaipaa sitä "nuoruutta". Mutta on aika tylyä tuomita nuoruuden eläminen tolkuttomaksi ryyppäämiseksi ja olla niin varma ettei olisi kaivannutkaan mitään "kokemuksia" (viittaan nyt esim. ulkomailla opiskelua tmv.)



Ja tiedän että ihmisiä on erilaisia, ja jokaisella meillä on erilainen luonne ja arvotuksen kohteet. Mutta onko ihminen joka elää pienessä kuplassaan kuitenkaan sananmukaisesti TIETOINEN siitä mitä maailmalla on tarjota?



Omalla lapsuuden kylälläni esim. on ikäisiäni jotka kävivät samassa kunnassa koulunsa (lukio/amatsu) sitten työ ja rakas ihan omalta kylältä löytyi. He eivät ole koskaan käyneet missään. En väitä ettei heidän elämänsä olisi antoisaa, mutta maailmankuva kuitenkin aika pieni.



Kaikki eivät pidä matkailusta, eikä tarvitse pitää. Mutta samaan tapaan jos joku täällä kertoisi ettei hänen lapsensa pääsee kotitilalta koskaan mihinkään "koska siihen ei ole tarvetta", niin eikö suurin osa älähtäisi ja käskisivät ko. mammaa viemään lapsensa hameenhelmoista johonkin etteivät poloiset ihan mökkiydy sinne tilalle!

Mutta mitäs sitten kun se aikuinen joka lähikoulussa on opiskellut ja ikänsä samalla kylällä asunut yhtäkkiä onkin eri asia?



Eikö jokaisen meidän pitäisi hieman tuulettaa omaa elämää (ja nuorena siihen paras tilaisuus kun ei ole vastuussa muista) ja katsoa mitä on nurkan takana?

Se voi olla matkailua maailmalla tai vaikkapa kesätöihin menemistä toiselle puolelle Suomea että pääsee hetkeksi irti kaikesta tutusta.



Ja miksi pieni irtiotto tekee hyvää?

Jokainen joka on Suomessa eri paikkakunnilla asunut tietää, että elämänmeno on jo Suomen sisällä erilaista eri puolilla Suomea. Jos mietimme maailmaa, siellä vielä isommat erot...!

Ihmisellä o luontainen taipumus pitää omaa elämäänsä parhaana tapana elää, mutta miten sen voi tietää jos ei vertailukohtaa ole?



Ja kylmä totuus on se, että lapsen kanssa mikään ei ehkä ole MAHDOTONTA, mutta VAIKEAMPAA ja haastellisempaa moni asia on.

Tottakai te ajattelette, että jos olisitte hankkineet lapsia nuorena niin olisitte menettäneet jotain, mutta arvatkaa mitä? Minusta tuntuu ihan samalta: Jos en olisi saanut lastani, mitä kaikkea olisin menettänytkään. Sen rinnalla ei paljon paina reppumatkat, sillä äitiys on ehdottomasti ollut kaikista kasvattavin koulu, kaikista kokemuksista rikkainta.

Mutta teidän on mahdotonta ymmärtää, koska nuoruuden tarkoitus on näköjään opiskelijavaihdot, reilaaminen, monella mantereella asuminen ja näin kansainväliseksi ihmiseksi tuleminen.

Mutta kun nuo äitiyden tuomat uudet ulottuvuudet voi kokea jos saa lapset myöhemminkin. Reilaaminen, opiskelu, kansainvälistyminen 40-vuotiaana 20-vuotiaiden opiskelijakavereiden kanssa ei ole enää niin helposti saavutettavissa, ja keski-ikäisenä tuskin edes moinen touhu kiinnostaa.

Mä reissasin ja olin vaihdossa, lapset sain 28 ja 31 vuotiaana, ja kyllä äitiys on upeeta ja antoisaa, mutten vaihtais opiskeluvuosien vapautta äitiyteen 21-vuotiaana. Mä olen onnellinen, että olen saanut kokea vapaan hillumisen, ja nyt on vanhemmuuden vuoro.

ja ei minulla olisi sen enmepää rahaa matkustella nyt kuin 30-40 vuotiaanakaan. sama rahatilanne minulla silloinkin olisi,koska palkkani ei tule nousemaan,ellei se nouse koko ammttialalla. ajattelin vain kun tuossa siitä joku puheli. Minusta kaikissa ikäluokissa tehdyt lapset ovat ok,jokaisessa on omat puolensa. itse en ymmärrä äitejä jotka ovat 100%kiinni perheessään. ei uskalleta ottaa omaa aikaa tai yhteistä aikaa miehen kanssa. Minä otan useinkin itselleni tunnin kaksi ihan omaa aikaa,lähden lenkille,kaupungille,lounaalle ystävien kanssa,bilettämään. otamme myös kerran kuukaudessa kahdessa mieheni kanssa kahden keskistä aikaa. On tärkeää huilata ja antaa parisuhteelle laatuaikaa. Kuitenkin jäät miehesi kanssa loppujen lopuksi kaksin,kun lapsesi muutavat jonain päivänä pois. mitäs sitten kun ette enää osaakkaan puhua eikä intohimoa ole kun 20v kaikki asiat ovat pyörineet "nakkikeitto arjessa" pelkkää perhe elämää ja rutiineja.

Kiitos minunkin ajatuksien sanoiksi pukemisesta!

Mitä vanhemmaksi äiti vanhenee, sitä enemmän se vaikuttaa myös tulevan NUOREN sosiaalisiin suhteisiin. Häpeä vanhempien ikään on suuri.

Mutta nykyään on ihan tavallista saada lapsia pitkälle päälle 3-kymppisenä, ettei se enää vaikuta nuoren sosiaaliseen elämään.

Mulla on 20-vuotta nuorempi sisko, joka on nyt teini-iässä, jonka päälle 5-kymmpiset vanhemmat eivät ole edes kaveripiirin vanhimmat vanhemmat.

Olen kysynyt häneltä haittaako kun on vanhat vanhemmat, kun itse olen elänyt nuorien vanhempien kanssa, ja ei tunnu häpeävän yhtään.

itse olen aktiivisesti yhteydessä nuoriin alle 17 vutotiaisiin kyllä sieltä ilmi tulee häpeä vanhempien iästä hyvin usein.

Ihaillaan niitä joilla on ns. nuoret vanhemmat.

Ehdottomasti ovat suosiossa kaveripiireissä