Mitä mieltä olette tästä? (Nuoret vs. vanhat äidit)

mutta yksi asia kiinnitti huomion;

Tässäkin moni nuori kertoo että on ehtinyt "bilettää" nuoresta iästään huolimatta ennen lapsia. Tuo juuri kuvaa sitä etteivät kaikki nuoret edes tiedä mitä tarjolla olisi!

Jos kuva nuoruuden elämisestä on sitä että vedetään Peran mökillä kännit tai mennään baariin, niin ei ihme jos se ei kiinnosta ja halutaan "aikuistua" ja perustaa perhe.

Minä miellän nuoruuteen ja sen elämiseen HUOLETTOMUUDEN, ja VAPAUDEN tunteen mitä ei enää voi kokea kun saa lapsia. Vaikka olisi 100-vuotias ja oma lapsi 80-vuotias, siitä lapsestaan kantaa huolta.

Ja tuo huolettomuus ei siis tarkoita elämän ranttaliksi lyömistä ja kännäämistä, vaan vaikkapa sitä että lähtee Lappiin marjoja poimimaan, nauttii luonnosta ja kokee ehkä romanssin. Sitä että marjakauden jälkeen voi jatkaa jäämerelle uimaan kaverin kanssa jne.

Ei tarvitse valloittaa maailmaa jos ei halua. Mutta minua säälittävät ne, jotka suoraan lapsuuden kodista hyppäävät oman kodin arkeen. Ja ei, siinä arjessa EI OLE mitään pahaa, se on antoisaa ja ihanaa ja antaa suuria kokemuksia!

Mutta tarkoitan sitä, että harva pystyy kuvittelemaan millaista on elämä kun lapsen saa? Liki kaikki lienevät sitä mieltä että sitä tunnetta on mahdoton kuvata...?

Mielestäni samaan tapaan on mahdotonta kuvailla kaiken kattavasti sitä, miten hienoa on elää hetki huolettomana nuorena!

Samaan tapaan kun kaikki eivät kaipaa lasta, eivät kaikki kaipaa sitä "nuoruutta". Mutta on aika tylyä tuomita nuoruuden eläminen tolkuttomaksi ryyppäämiseksi ja olla niin varma ettei olisi kaivannutkaan mitään "kokemuksia" (viittaan nyt esim. ulkomailla opiskelua tmv.)

Ja tiedän että ihmisiä on erilaisia, ja jokaisella meillä on erilainen luonne ja arvotuksen kohteet. Mutta onko ihminen joka elää pienessä kuplassaan kuitenkaan sananmukaisesti TIETOINEN siitä mitä maailmalla on tarjota?

Omalla lapsuuden kylälläni esim. on ikäisiäni jotka kävivät samassa kunnassa koulunsa (lukio/amatsu) sitten työ ja rakas ihan omalta kylältä löytyi. He eivät ole koskaan käyneet missään. En väitä ettei heidän elämänsä olisi antoisaa, mutta maailmankuva kuitenkin aika pieni.

Kaikki eivät pidä matkailusta, eikä tarvitse pitää. Mutta samaan tapaan jos joku täällä kertoisi ettei hänen lapsensa pääsee kotitilalta koskaan mihinkään "koska siihen ei ole tarvetta", niin eikö suurin osa älähtäisi ja käskisivät ko. mammaa viemään lapsensa hameenhelmoista johonkin etteivät poloiset ihan mökkiydy sinne tilalle!

Mutta mitäs sitten kun se aikuinen joka lähikoulussa on opiskellut ja ikänsä samalla kylällä asunut yhtäkkiä onkin eri asia?

Eikö jokaisen meidän pitäisi hieman tuulettaa omaa elämää (ja nuorena siihen paras tilaisuus kun ei ole vastuussa muista) ja katsoa mitä on nurkan takana?

Se voi olla matkailua maailmalla tai vaikkapa kesätöihin menemistä toiselle puolelle Suomea että pääsee hetkeksi irti kaikesta tutusta.

Ja miksi pieni irtiotto tekee hyvää?

Jokainen joka on Suomessa eri paikkakunnilla asunut tietää, että elämänmeno on jo Suomen sisällä erilaista eri puolilla Suomea. Jos mietimme maailmaa, siellä vielä isommat erot...!

Ihmisellä o luontainen taipumus pitää omaa elämäänsä parhaana tapana elää, mutta miten sen voi tietää jos ei vertailukohtaa ole?

Ja kylmä totuus on se, että lapsen kanssa mikään ei ehkä ole MAHDOTONTA, mutta VAIKEAMPAA ja haastellisempaa moni asia on.

itse olen aktiivisesti yhteydessä nuoriin alle 17 vutotiaisiin kyllä sieltä ilmi tulee häpeä vanhempien iästä hyvin usein.

Ihaillaan niitä joilla on ns. nuoret vanhemmat.

Ehdottomasti ovat suosiossa kaveripiireissä

Tässä päivän paras syy miksi lapset pitää tehdä nuorina, koska teininä niitä ei sitten hävetä vanhempien ikä. Teinithän nyt häpeää kaikkea, eikä mikään kelpaa, eli aina varmaan on jotain vikana.

Tottakai te ajattelette, että jos olisitte hankkineet lapsia nuorena niin olisitte menettäneet jotain, mutta arvatkaa mitä? Minusta tuntuu ihan samalta: Jos en olisi saanut lastani, mitä kaikkea olisin menettänytkään. Sen rinnalla ei paljon paina reppumatkat, sillä äitiys on ehdottomasti ollut kaikista kasvattavin koulu, kaikista kokemuksista rikkainta. Mutta teidän on mahdotonta ymmärtää, koska nuoruuden tarkoitus on näköjään opiskelijavaihdot, reilaaminen, monella mantereella asuminen ja näin kansainväliseksi ihmiseksi tuleminen.

Mutta kun nuo äitiyden tuomat uudet ulottuvuudet voi kokea jos saa lapset myöhemminkin. Reilaaminen, opiskelu, kansainvälistyminen 40-vuotiaana 20-vuotiaiden opiskelijakavereiden kanssa ei ole enää niin helposti saavutettavissa, ja keski-ikäisenä tuskin edes moinen touhu kiinnostaa. Mä reissasin ja olin vaihdossa, lapset sain 28 ja 31 vuotiaana, ja kyllä äitiys on upeeta ja antoisaa, mutten vaihtais opiskeluvuosien vapautta äitiyteen 21-vuotiaana. Mä olen onnellinen, että olen saanut kokea vapaan hillumisen, ja nyt on vanhemmuuden vuoro.

Katsos kun kaikki ei kaipaa sitä villiä vapautta ja vaarallisuutta nuorena! Vaan osa kun kaipaa nuorena LASTA ja tahtoo panostaa silloin perhe-elämään! Osa ei kaipaa ikinä sitä mieletöntä ryyppäämistä, opiskelijavaihtoja ulkomailla ja irtosuhteita! Osalle lapset on elämän tarkoitus ja silloin voi nuoruus tuntua aika tyhjältä jos se menee odotellessa sitä että vihdoin olis sen 30v ja sais tehdä ensimmäisen vauvan. Osa kun tahtoo olla äiti mahdollisimman pitkän ajan elämästään. Kun lapset on lentäneet pesästä voi tehdä joko lisää lapsia tai sitten harrastaa vaikkapa sellaisia asioita kuin grillailu kesäiltana, mökkeily, lukeminen, kävelylenkit, lastenlasten hoitaminen (jos sellaisia on suotu). Kaikki kun ei (valitettavasti) ole siitä samasta villistä muotista jota media nyt niin kovasti ylistää: kuluttavaista, ulkonäkökeskeistä ja vastuuttomuutta tavoittelevaa sorttia! Osa ihan aikuisten oikeesti TAHTOO sen lapsen/lapsia nuorena ja paneutua heihin ja jättää heidän mielestään täysin turhanpäiväiset ryyppyillat ja ahdistavan tuntuiset ympäriinsä sinkoilut väliin!

Mun mielestä on outua että osa ei nyt käsitä sitä lapsen voi todellakin koko sydämestään tahtoa jo nuorena! Ja niin että se on maailman upein asia josta jaksaa koko elämänsä iloita ja olla kiitollinen!

Aina löytyy äitejä joille äitiys ei ole se juttu, löytyy nuoria äitejä jotka mieluummin bilettäis ja odottaa että lapset lentää pesästä ja löytyy 30-40v mammoja jotka on tehneet lapsia vain koska niin kuuluu siinä iässä tehdä ja joista tuntuu että oma elämä on mennyttä/eletty kun joutuu lapsia vain hoitelemaan. MUTTA löytyy myös niitä naisia jotka todella todella tahtoo lapsia ja joille lapset ihan oikeasti tuo elämään juuri sitä mitä on aina tahtonut... toiset tahtoo sitä ennen jotain muuta ja toiset ei. Mahdotonta väittää täällä tietävänsä miltä jostain tuntemattomasta ihmisestä tuntuu!!!!

ei toki nuoruus ole pelkää bilettämistä ja örveltämistä. mutta miksei sitä nuoruuttaan voi elää vaikka lapsiakin on. kuten jo kirjoitin niin meidän perheessä todellakin panostetaan myös siihen omaan aikaan ja parisuhde aikaan,ja näinä hetkinä voi tehdä mitä lystää,olla samanlainen "vapaa" kuin muutkin lapsttomat 20v. Meillä on onneksi nuoret mummut ja papat ja tädit ja enot jotka haluavat olla lastenlastensa kanssa silloin tällöin ja jaksavat sitä. kun arki koittaa taas niin sitten ollan tietysti perheen kanssa yhdessä ja panostetaan siihen,mutta arkenakin koen olevani samanlainen nuori kuin muutkin,pääsen kaupungille shoppailemaan ja kahvittelemaan,pääsen elokuviin,pääsen nauttimaan rannalle aurngosta,vauva vain kulkee siinä mukana,ja noh ehkä minulla on se hyvä etu että suurin osa läheisistä ystävistäni ovat myös perheellisiä taikka haluavat lapsia lähiaikoina. MUTTA nautin myös siitä että saan keskustalla AIVAN KAIKESTA muustakin kuin lapsiata ja perheestä. en koe jääväni mistään pois. asioita voi tehdä perheenkin kanssa ja nauttia siitä yhtä paljon. mutta.joillekkin lapset tuntuvat olevan jonkilainen suorittamisen kohde taikka taakka kun jotenkin tuntuu olevan vaikea sovittaa lapsia ja omaa eloisaa elämää yhteen. eläköön nuoruus ja eläköön perhe!!

lapsia tehdään nykyisin myöhemmin koska sopivaa elämänkumppania ei ole löytynyt taikka opikelut/ura on ykkösenä. itselleni raha ei ole tärkeää. olen kouluttautunut lähihoitajaksi ja rakastan työtäni vaikka se pieni palkkainen onkin. mutta me pärjäämme sillä mainiosti ja rahaa jää humpuutteluunkin. ihmiset ovat niin urakeskeisiä ja usein 30-40v äidit laittavatkin jo 1v ikäisenä lapsensa hoitoon koska uraa on jatkettava ettei putoa kärryiltä..et näin.miksikös niitä lapsia tehtiinkään?!?!?!

Sinä halusit äidiksi, ja sinä varmaankin koet että joku joka ei halua äidiksi menettää jotain oleellista?

Ymmärrät varmaan, että joku saattaa ajatella sinusta että menetät jotain oleellista kun olet saanut lapsia nuorena?



Moni jolla ei ole ollut mahdollisuutta vaikkapa opiskella toivoo omalle lapselleen parempaa tulevaisuutta ja toivoo että hän opiskelisi pidemälle kun vanhempansa. Se ei ole lapsen valintojen kritisoimista.



Samoin kun sinusta elämään kuuluu lapset, monen muun mielestä siihen kuuluu ne lapset ja myös muuta sen lisäksi! Ja nämä muut saattavat olla "huolissaan" siitä että sinulla tuo muu on jäänyt kokematta... Se ei tarkoita että he pitäisivät valinotojasi omiaan huonompina!



Ja sitä nuoruuttakaan ei tarvitse venyttää vaihdevuosiin saakka, vaan se saattaa olla vain vuoden-parin jakso elämässä. Ei ole merkittävää eroa biologisesti saako lapset 20-vuotiaana vai 26-vuotiaana.



Kaikki eivät myöskään löydä sitä miestä yläasteelta, vaan kumppanin löytämiseen voi mennä pitkä aika.



Ja sekin kannattaa huomioida, että valittevasti joillekin se nuoruuden eläminen tulee viiveellä päälle. EI TIETENKÄÄN KAIKILLE! Mutta jo tätäkin palstaa lukiessa törmää kirjoituksiin kuinka menojalka alkoi miehellä vipattaa ja ero tuli ja kuinka nyt elämä on ankeaa kun mies huitelee maailmalla uuden rakkaan kanssa ja itse on yh:na lasten kanssa.

Tai miten esim. sisko&hänen mies tuovat lapsia joka viikonloppu hoitoon kun heidän kuulemma pitää elää omaakin elämää... Eikö se huoleton aika kuitenkin kannata elää ennen niitä lapsia eikä lasten saamisen jälkeen?



Ja itse kun katson aikaa taaksepäin, niin aika raakile lukion jälkeen olin. Jos olisin lapsen silloin saanut, en taatusti olisi ollut yhtä hyvä vanhempi mitä nyt. Ja kyllä, ihmiset ovat erilaisia ja osa on pikkuvanhoja jne. mutta parempi katsoa kun katua!

vaikka se olisi suht mitätöntä. Ihminen voi myös olla onneton vaikka ympärillä olisi mahtavat puitteet. Osa etsii aina jotain muuta, jotain lisää, jotain enemmän, on eksyksissä koko ikänsä. Osa taas osaa lapsesta ja nuoresta saakka iloita juuri siitä mitä hänellä on.



Koskee myös äitiyttä.

vaikka se olisi suht mitätöntä. Ihminen voi myös olla onneton vaikka ympärillä olisi mahtavat puitteet. Osa etsii aina jotain muuta, jotain lisää, jotain enemmän, on eksyksissä koko ikänsä. Osa taas osaa lapsesta ja nuoresta saakka iloita juuri siitä mitä hänellä on. Koskee myös äitiyttä.

hyvin kirjoitettu =)

halveksuttavaa ja säälittävää tehdä lapset nuorena.

mä en tiennyt olevani itsekeskeinen, urasuuntautunut paska, joka vie lapsetkin hoitoon heti kun vaan saa, koska sain lapset yli kolmekymppisenä,ja toisen hoidoilla.

Nämä yleistykset on kyllä olleet vähän liiallisuuksiin meneviä tässä keskustelussa.

t: 37-v hoitovapaalta kohta töihin palaava ei-akateeminen

Ja itse kun katson aikaa taaksepäin, niin aika raakile lukion jälkeen olin. Jos olisin lapsen silloin saanut, en taatusti olisi ollut yhtä hyvä vanhempi mitä nyt. Ja kyllä, ihmiset ovat erilaisia ja osa on pikkuvanhoja jne. mutta parempi katsoa kun katua!



et voi tietää millainen vanhempi olisit ollut.veikkaan että ihan yhtä hyvä,koska vanhemmuuteen kasvetaan,kukaan ei voi sanoa että nyt olen valmis vanhemmaksi,ei siihen koskaan ole.siihen kasvaa raskausaikana ja lapsen synnyttyä.äidin rakkaus on niin ehdotonta että sitä ei voi lpaseton ymmärtää. ei ikinä vaihatisi lapsiani vapaaseen nuoruuteen. ja ei todellakaan tarkoita sitä että mies olisi yläasteelta temmattu jos nuorena tekee lapset.

Teinithän tosiaa voi hävetä mitä vaan. Joku häpeää sitä, että vanhemmat vanhoja, toinen sitä, että äiti/isä ryyppää, oli sitten iältään mikä hyvänsä. Asiat eivät ole mustavalkoisia! Itse olen tosi wanha taaperon äiti, mutta ei mua haittaa, jos joku hankkii lapsensa alle parikymppisenä. Antaa kaikkien kukkien kukkia! Elämä ei vaan mene kaikilla samalla tavalla. Eihän jokainen edes löydä sopivaa, isäksi kypsää kumppania nuorena.

tai väittää että joku tietty ikä olisi paras. biologisesti paras ikä on 20v,mutta mielestäni tästä ei ollutkaan kysymys vaan elmäntilanteista ja ehkäpä elämän arvoista,kunten joku sanoikin,antaa kaikkien kukkien kukkia.jokainen tekee itse valintansa ja toivottavasti nauttii elämästään valintojensa kanssa. ei ole sopivaa lähetä mollaamaan meitä nuoria äitejä,eikä vanhemmalla iällä tehneitä. elämää voi elää yhtälailla lasten kanssa tai ilaman lapsia.kaikki on soviteltavissa ja itsestään kiinni. ei kaikki äidit kökötä 4 seinän sisällä lapsineen ja siivoa päivät pitkät,eikä myöskään kaikki lapsettomat nauti joka hetki täysin rinnoin elämän riemuista.kaikilla on kohokohtia elämässään ja hyviä ja huonoja vaiheita. Siispä mielestäni teitpä sitten nuorena taikka vanhana elämää voi silti elää ihan yhtälailla.et jää mistään paitsi.

kun täällä jokainen nuori äiti leimataan jonkun peräkylän kasvatiksi, joka seurustelee amiksen kesken jättäneen Pertsan kanssa eikä ole koskaan käynyt oman kylänsä ulkopuolella.



Miten sitten minä? Helsingissä syntynyt, lapsuudessa vuosia ulkomailla asunut, teiniäiti, akateeminen, korkeassa virassa, matkustelen useamman kerran vuodessa. (työ- sekä lomamatkoja) Minullako sitten on suppea maailmankuva vain siksi, että tulin raskaaksi "liian" nuorena? Onko minun virheeni se, että olen kantanut vastuuni?



Ei ole mitään oikeaa tapaa elää elämää. Minä olen menettänyt nuoruuden täydellisen huolettomuuden, mutta minä sain tilalle todennäköisesti enemmän vuosia lapseni kanssa kuin te. Aina menettää jotain, joka päätöksellä kun on seurauksensa.

saada tähän keskusteluun näkökulmaa niiltä yli 30-vuotialita äideiltä jotka saivat lapsen teininä tai nuorena. Minkälaista on olla teinin äiti, kun omat ikätoverit vasta pyöräyttävät esikoisia maailmaan? Miltä teistä tuntuis ajatella olevanne isoäitejä alle 40-vuotiaana?



Tämä ei ole tarkoitettu väheksykmiseksi vain ihan rehelliseksi kysymykseksi.

lisätä, että kuinka moni teinin äiti toivoo tyttärensä saavan lapsen alle 20-vuotiaana. Miksi tai miksi ei?

eikö voitaisi ymmärtää että ihmiset ovat erilaisia. Se mikää sopii toisella ei todellakaan sovi jollekin toiselle. Kaikki eivät halua matkustella, asua ulkomaille, luoda uraa, juoksennella baareissa jne. Kaikki eivät halua sitoutua lapseen nuorena. Ne ketkä haluavat lapsen nuorena, suotakoon se heille. Ne jotka haluavat myöhemmin ja elävät sitä huoletonta elämää ensin, hyvin voivat tehdä sen. Tulee myös huomata että vaikka olisikin lapsi, ei se ole este mihinkään.



Ja vaikka elämänkumpannin olisi tavannut teiniä tai vastaavasti myöhemmällä iällä, voi tulla siltikin ero. Joillakin tuntu olevan sellainen käsitys, että kun myöhemmin tapaa kumppanin suhde kestää paremmin. Siitä kun ei ole kyse. On kyse tahtomisesta, siitä että riittää tahtoa olla suhteessa vaikka joskus menisi huonommin. Jos tahtoa riittää, ollaan valmiita tekemään suhteen eteen kaikki mahdollinen sen pelastamiseksi.

jos tuntemistasi teinipareista viidestä kolme on eronnut, alkaa tehdä mielikin yleistää...



Ja kun niistä kahdesta jäljellä olevasta parista toisen mies elää tossun alla, toisessa vaimo. Eivät vain saa erotuksi...



Ihan oikeasti monella iskee paniikki (erityisesti miehillä) sen elämättömän elämän perään joskus kolmikymppisenä.

saada tähän keskusteluun näkökulmaa niiltä yli 30-vuotialita äideiltä jotka saivat lapsen teininä tai nuorena. Minkälaista on olla teinin äiti, kun omat ikätoverit vasta pyöräyttävät esikoisia maailmaan? Miltä teistä tuntuis ajatella olevanne isoäitejä alle 40-vuotiaana? Tämä ei ole tarkoitettu väheksykmiseksi vain ihan rehelliseksi kysymykseksi.

Olen nyt 31v ja esikoiseni on siis 12v tyttö. Ei ihan vielä teini, mutta kuitenkin jo teini-iän kynnyksellä. Aloittaa reilun viikon päästä 6. luokan. Meillä on lisäksi lapset 8v ja 5v.

Juuri nyt ikäluokassani on varsinainen vauvabuumi! Osa saa esikoisia, osa toista tai kolmatta lasta. Itse en ole ajatellut tehdä enempää. Välillä imartelee kun uudet ikäiseni ja joskus vanhemmatkin äidit kyselevät minulta neuvoja lastenhoidossa :) Tykkään myös ottaa ikäkavereideni vauvoja ja taaperoita hoitoon meille, kuitenkin olen juuri nyt oikein tyytyväinen omien lasteni ikiin.

Olen tykännyt olla nuori äiti ja tykkäsin nuorena olla vauvan/pikkulapsien äiti. Nyt tällä hetkellä taas tuntuu ihanalta olla juuri tämän ikäisten lasten äiti! :) Kun kaverit valittaa siitä miten vauva valvottaa, tuntuu kivalta että omat lapset on jo isompia. Ja aikoinaan tosiaan tykkäsin jopa valvoa vauvojeni kanssa. Aika aikaansa kutakin. Äitiys on rikastuttanut siten, että olen saanut myös paljon ikäistäni vanhempia kavereita ja ystäviä. Osalla oli alkuun ennakkoluuloja, mutta ne karisivat kyllä kun tutustuttiin kunnolla... tietysti jos vaikutti siltä että epäluulot/kateus/vihamielisyys oli kovin voimakasta niin en toki edes yrittänyt tehdä tuttavuutta moikkailu-astetta pidemmälle. Aika vähän on tätä rasistisuutta joutunut kohtaamaan, mutta jonkin verran kuitenkin.

Oikeastaan ainoa huono puoli siinä että sain lapset nuorena, oli juurikin osan ihmisistä rasistinen suhtautuminen nuoriin äiteihin. Ja juuri tästä syystä en varsinaisesti suosittelisi omalle tytölleni nuorena äidiksi tuloa. Jos hän itse sitä tahtoo niin se on ok ja olisin toki varmasti iloinen tullessani mummoksi noi 4-kymppisenä :)

Itse olen tullut siihen tulokseen, tutustuessani itseäni 10-20v vanhempiin äiteihin, että syy siihen, miksi osa on niin rasistisia nuoria äitejä kohtaan, on epävarmuus omasta äidiksituloiästään! Itse en ole koskaan edes kyseenalaistanut sitä teinkö lapset oikeassa iässä, olen aina tiennyt sydämessäni että tein. Kuitenkin tuntuu että todella moni vanhempi äiti on ollut todistelemassa ja puolustelemassa omaa ikäänsä tulla äidiksi. Itse näkisin, että ainoa syy siihen on epävarmuus siitä, että oliskohan sittenkin pitänyt tehdä jo aiemmin.... Tältä itsestäni on alkanut tuntua. Luulen, että jos on täysin sinut itsensä ja äitiytensä kanssa, ei tarvitse sillä lailla pönkittää itseään ja omia valintojaan kuin mitä moni tässäkin ketjussa on tehnyt. Sama toki välillä toisinkinpäin eli joskushan nuoretkin äidit solvaa vanhempia, useimmiten nähdäkseni kuitenkin se on alunperin toisinpäin. Tai sitten vaan tuntuu siltä, sillä itselleni on ollut kummastus se millaisella kiihkeydellä äidiksituloikää käsitellään. Tunnen kivoja ja hyviä kaikenikäisiä äitejä ja tiedän myös näitä aika eksyksissä olevia, kaiken ikäisissä...

Molemmat ollaan saatu mennä jos siltä on tuntunut. Mieheni jossain vaiheessa kävikin varmaan pari krt kuussa viihteellä, mutta se aika oli ja meni. On kuitenkin ollut myös onnellinen lapsistaan, ihana mies on :) Ja minä onnellinen hänestä ja pitkästä parisuhteestamme. Minusta taas tuntuu että todella moni niistä ikäisistäni jotka nyt lapsia saa, on jo etukäteen epävakaassa suhteessa ja eroja tulee paljon. Tiedän kyllä pari nuorena YH:ksi jäänyttäkin, mutta hyvin ovat sinut yksinhuoltajuutensa kanssa ja lapsensa hyvin hoitaneet.

saada tähän keskusteluun näkökulmaa niiltä yli 30-vuotialita äideiltä jotka saivat lapsen teininä tai nuorena. Minkälaista on olla teinin äiti, kun omat ikätoverit vasta pyöräyttävät esikoisia maailmaan? Miltä teistä tuntuis ajatella olevanne isoäitejä alle 40-vuotiaana? Tämä ei ole tarkoitettu väheksykmiseksi vain ihan rehelliseksi kysymykseksi.

Olen nyt 31v ja esikoiseni on siis 12v tyttö. Ei ihan vielä teini, mutta kuitenkin jo teini-iän kynnyksellä. Aloittaa reilun viikon päästä 6. luokan. Meillä on lisäksi lapset 8v ja 5v. Juuri nyt ikäluokassani on varsinainen vauvabuumi! Osa saa esikoisia, osa toista tai kolmatta lasta. Itse en ole ajatellut tehdä enempää. Välillä imartelee kun uudet ikäiseni ja joskus vanhemmatkin äidit kyselevät minulta neuvoja lastenhoidossa :) Tykkään myös ottaa ikäkavereideni vauvoja ja taaperoita hoitoon meille, kuitenkin olen juuri nyt oikein tyytyväinen omien lasteni ikiin. Olen tykännyt olla nuori äiti ja tykkäsin nuorena olla vauvan/pikkulapsien äiti. Nyt tällä hetkellä taas tuntuu ihanalta olla juuri tämän ikäisten lasten äiti! :) Kun kaverit valittaa siitä miten vauva valvottaa, tuntuu kivalta että omat lapset on jo isompia. Ja aikoinaan tosiaan tykkäsin jopa valvoa vauvojeni kanssa. Aika aikaansa kutakin. Äitiys on rikastuttanut siten, että olen saanut myös paljon ikäistäni vanhempia kavereita ja ystäviä. Osalla oli alkuun ennakkoluuloja, mutta ne karisivat kyllä kun tutustuttiin kunnolla... tietysti jos vaikutti siltä että epäluulot/kateus/vihamielisyys oli kovin voimakasta niin en toki edes yrittänyt tehdä tuttavuutta moikkailu-astetta pidemmälle. Aika vähän on tätä rasistisuutta joutunut kohtaamaan, mutta jonkin verran kuitenkin. Oikeastaan ainoa huono puoli siinä että sain lapset nuorena, oli juurikin osan ihmisistä rasistinen suhtautuminen nuoriin äiteihin. Ja juuri tästä syystä en varsinaisesti suosittelisi omalle tytölleni nuorena äidiksi tuloa. Jos hän itse sitä tahtoo niin se on ok ja olisin toki varmasti iloinen tullessani mummoksi noi 4-kymppisenä :) Itse olen tullut siihen tulokseen, tutustuessani itseäni 10-20v vanhempiin äiteihin, että syy siihen, miksi osa on niin rasistisia nuoria äitejä kohtaan, on epävarmuus omasta äidiksituloiästään! Itse en ole koskaan edes kyseenalaistanut sitä teinkö lapset oikeassa iässä, olen aina tiennyt sydämessäni että tein. Kuitenkin tuntuu että todella moni vanhempi äiti on ollut todistelemassa ja puolustelemassa omaa ikäänsä tulla äidiksi. Itse näkisin, että ainoa syy siihen on epävarmuus siitä, että oliskohan sittenkin pitänyt tehdä jo aiemmin.... Tältä itsestäni on alkanut tuntua. Luulen, että jos on täysin sinut itsensä ja äitiytensä kanssa, ei tarvitse sillä lailla pönkittää itseään ja omia valintojaan kuin mitä moni tässäkin ketjussa on tehnyt. Sama toki välillä toisinkinpäin eli joskushan nuoretkin äidit solvaa vanhempia, useimmiten nähdäkseni kuitenkin se on alunperin toisinpäin. Tai sitten vaan tuntuu siltä, sillä itselleni on ollut kummastus se millaisella kiihkeydellä äidiksituloikää käsitellään. Tunnen kivoja ja hyviä kaikenikäisiä äitejä ja tiedän myös näitä aika eksyksissä olevia, kaiken ikäisissä...