HÄVETTÄÄ, mutta en halua lastani tarhan pienryhmään, jonne on integroitu myös ns. erityislapsia.

ja paljon rahaa heihin satsataan.

Eikö tavislapsikin ansaitsisi pienen ryhmän ja paljon henkilökuntaa?

Eikö tavislapsi ansaitsisi luokkaan avustajan opettajan kaveriksi?

Ja näistä tavislapsista tulee kuitenkin veronmaksajia, mitä ei erityislapsista koskaan tule. Heistä tulee vain veroeurojen saajia.

Tietysti jokainen lapsi ansaitsisi pienemmän ryhmän ja avustajia, tietokoneita ym. materiaalia ja vaikka mitä! Mutta kaikki tämä vaatii rahaa enemmän kuin kunnissa tällä hetkellä on. Olisitko valmis siihen että veroprosenttisi nousisi kohtuuttomasti, jos sillä saataisiin edellä mainittuja asioita?

Erityislapset ovat varhaisen tuen piirissä juuri siksi, että heidän erityisvaikeutensa ei estäisi heitä käymästä koulua, opiskelemasta ja valmistumasta ammattiin. Näin myös mahdollisimman monesta erityislapsesta tulee veronmaksajia.

Terveet, valkoiset lapset saavat vähiten rahaa ja muihin satsataan.

Terveet, valkoiset lapset saavat vähiten rahaa ja muihin satsataan.

Kun maahanmuuttajalapset saadaan kotoutettua hyvin jo pk:ssa, niin he kasvavat ihan tavalliskiski suomalaisiksi veronmaksajiksi. E-lapsiin stsataan, jotta kaikki mahdolliset erityislapset saataisiin kuntoutettua ja aikuisena tuottavaan työhön ja nekin e-lapset joita ei kokonaan saada kuntoutettua pärjäävät isona paremmin eivätkä tarvitse loppuikäänsä niin kalliita tukitoimia.

Eikö muka kannata?

toivoin myös kuopusta, mutta ei ilmeisesti ollut tähän tehtävään tarpeeksi fiksu. Joutui tavalliseen ryhmään, missä taudit ja kirosanat leviää kuin kulovalkea.

siitä, millainen se paikka on. Tiedän vain kaksi integroitua erityisryhmää ja molempiin olisin innolla laittamassa oman lapseni. Ryhmien henkilökunta on koulutettua, erittäin pätevää ja motivoitunutta ja suhdeluku aikuisten ja lasten välillä mainio. Henksu ei vaihdu.



Ryhmässä ei noudateta lapsivihamielisiä käytäntöjä vain siksi, että "me aikuiset haluamme juoruta" tai "aina on näin tehty". Jokaiseen lapseen paneudutaan hyvin, sekä erityislapsiin että tukilapsiin.



Tukilapseksi ei kuitenkaan ihan kuka tahansa käy.



Ihan varmasti on huonojakin ryhmiä, mutta nämä 2 jotka tunnen, eivät ole sitä. Perheessämme ei vain enää ole päiväkoti-ikäistä - ainakaan muutamaan vuoteen ja olemme muuttaneet. En tiedä, onko meidän nykyisellä alueellamme integroitua erityisryhmää, nämä mun tuntemat ovat alueilla, joissa ennen asuimme.

Miten niistä kultaisista päiväkotilaisista e-lapsista tulee kouluun siirtyessään häiriköitä? =DD

Nimimerkillä empaattisen puhehäiriöisen kohta ekaluokkalaisen ERITYISLAPSEN äiti

ja ongelmat pääosin psyykkisellä puolella.

erityislasta, jonka öä on yli 100 *reps* Ymmärrän toki, että mammat haluaa sulkea silmänsä todellisuudelta, mutta kyllä se luku on sinne alaspäin, eikä ylös.

Erityislapsi-leiman alle mahtuu jos minkälaisia lapsia syvästi kehitysvammaisista huippu älykkäisiin Asperger-lapsiin. Assi voi olla omalla erityisalueellaan (jos hänellä sellainen on) erittäin älykäs ja osaava vaikka sosiaalisilta taidoiltaan voikin olla hyvin haasteellinen.

Tässä ketjussa moni on kirjoittanut mutu-tuntumalla. Tunnen naapurin-serkun-kummin-kaiman jolla on e-lapsi. Joidenkin teidän juttujanne kun lukee niin ei valitettavasti tiedä itkeäkkö vai nauraa.

dysfaattisen, asperger-piirteitä omaavan lapsen äiti

Minulla itselläni on kokemusta erityislapsen kavereista sen erityislapsen äitinä nyt 10 vuoden ajalta. Meidän lapsi on asperger (äo:ta ei ole tutkittu muuten kuin että kognitiiviset taidot on normaalit, monet pitävät lasta keskimääräistä fiksumpana mutta toiset taas tyhmempänä - riippuu ihan siitä, missä ympäristössä lasta tarkkaillaan, eli on ko vähän vai paljon väkeä ja ärsykkeitä ympärillä). Käytösongelmia on ja lasta on pidetty häirikkönä, arvaamattomana ja potentiaalisesti väkivaltaisena.Ja joka shteessa ympäristö vaikuttaa lapseen ja lapsi ympäristöön. Myös kavereiden kohdalla.



Eli yksinkertainen tosiasia on, että jos kaverit on fiksuja, älykkäitä ja hyvin käyttäytyviä, meidän poika on samanlainen ja vielä kiltimpi. Jos taas kaverit sähläävät, kiroilevat ja kiusaavat, meidän poika monistaa sen 10-kertaisesti kuin kopiokone - ja saa tosiaan ne "kaveritkin" käyttäytymään vielä idioottimaisemmin.



Eli kaikille lapsille e-lasten seura ei sovi. Pitää olla tarpeeksi fiksu ja hyvinkäyttäytyvä itse. Näiden kaverien kotitaustalla näyttää myös olevan tosi suuri merkitys. Vilkasluonteisetkin pärjää jos kotikasvatus on hyvä!

Tavislapset sullotaan ylipaikoille ja erityislapsille järjestetään pienryhmä, puheterapeutit, henkilökuntaa jne...

Tavislapset jonottavat kuukausi-ja vuosikaupallakin puheterapeuteille esimerkiksi. Moni tavislapsi tarvitsisi fysioterapeutin palveluja, mutta ei saa niitä. Mutta erityislapselle kaikki nämä palvelut kuuluvat automaattisesti.

vaan erityislapsi ilman tarvitsemaansa tukea.

Ja kun kuitenkin realistinen tosiasia on, että nämä erityislapsista ei tule veronmaksajia vaan jossain vaiheessa jäävät sairaseläkkeelle hyvinkin nuorina.

ja he syrjäytyvät, mikä tulee maksamaan vielä enemmän kuin tuen tarjoaminen pienelle lapselle.

Monella lapsella on huonosta kotitaustasta johtuvaa psykososiaalisen kehityksen viivästymistä. Tällaiset ongelmat pahenevat ilman tukea, mutta lievittyvät tuen kanssa.

erityislasta, jonka öä on yli 100 *reps*

Ymmärrän toki, että mammat haluaa sulkea silmänsä todellisuudelta, mutta kyllä se luku on sinne alaspäin, eikä ylös.

Sitäpaitsi monet ovat erityislapsina päiväkodissa, mutta eivät enää koulussa. Ei se mikään ikuinen leima ole.

Tuttavan tavislapsi meni tukilapseksi ja se oli hänen ensimmäinen hoitopaikkansa ja ikää oli kaksi vuotta. Heidän lähipäiväkodin kaikki osastot ovat integroituja. Mistä valitsijat olisi tienneet onko lapsi nynny, sosiaalinen vai ei.

Erityisryhmiin valitaan tukilapset ja kriteerit on sosiaalisuus ja hyvät kieleliiset taidot. Ei sinne mitään nynnyjä lapsia valita, ei sellaisesta ole tukilapseksi, kun on itsekkin tuen tarpeessa.

Hmm, mitähän mieltä tuo "hyvän alueen" äiti olisi, jos lapsen ryhmään tulisi "huonomman" asuinalueen lapsia sotkemaan auvoista arkea?

Suvaitsevaisuutta ja suvaitsemattomuutta on niin erilaista...

Hyvä kotitausta ja koulututetut vanhemmat auttavat lievistä neurologisista vaikeuksista ns. kärsivän lapsensa selviytymään ja voittamaan ongelmansa.

Huonommista lähtökohdista olevat vanhemmat eivät osaa/pysty, ehkä omien vaikeuksiensa takia, auttamaan lasta niin, ettei hän jumiutuisi ongelmiinsa.

Terveet, valkoiset lapset saavat vähiten rahaa ja muihin satsataan.

ehkä satsata? Koska huomattaisiin, ettet sinä pysty siihen. Joidenkin ns. erityislapsuus alkaa kelvottomista vanhemmista.

älkää kertoko noille punaniskoille, että pienryhmissä homma skulaa. Eihän me e-lasten vanhemmat oikeasti haluta sinne lapsia jotka on jo aivopesty umpimielisiksi. Eihän? ;)



Niin että hys nyt vaan.

Eli yksinkertainen tosiasia on, että jos kaverit on fiksuja, älykkäitä ja hyvin käyttäytyviä, meidän poika on samanlainen ja vielä kiltimpi. Jos taas kaverit sähläävät, kiroilevat ja kiusaavat, meidän poika monistaa sen 10-kertaisesti kuin kopiokone - ja saa tosiaan ne "kaveritkin" käyttäytymään vielä idioottimaisemmin.

pk:n erityisryhmässä hän oli hyvinkäyttäytyvä, reipas ja kiltti. Heillä oli kiva, ystävällinen ja pieni ryhmä. Siellä oli yksi käytöshäiriöinen poika, jolla oli ongelmansa, mutta muuten näillä erityisillä oli lähinnä hidasta puheenkehitystä tai kielenkehityksen erityisvaikeuksia.

Mutta auta armias kun koulu alkoi! Hän meni tavalliseen kouluun. Jo ekana päivänä hänestä tuli "luokan pahis ja kovis". Pk:ssa hän oli itse Risto Reipas. Ekana koulupäivänä hän oppi liudan kirosanoja ja koko ensimmäinen vuosi meni sitten siihen, että se ihastus niihin menisi pois. Sitten kaikki pissa-kakka-peppu-jutut päälle. Niitä hän ei ollut tässä kiltissä erkkaryhmässä koskaan kuullutkaan.

Kognitiivisesti hän pärjää tässä taviskoulussaan, mutta huonon käytöksen suhteen hän on kuin kopiokone. Se on tietysti hänen keinonsa yrittää pärjätä ja saada sosiaalista hyväksyntää muilta pojilta. Itse koulu on kiltti ja pieni, mutta lapsi ei ole sosiaalisesti niin älykäs, että hän huomaisi sitä, että tätä "pahistelua" ei arvosta kuin ihan pari lähintä kaveria ja jotkut yksittäiset ylemmillä luokilla olevat. Lisäksi hän taitaa nolostella sitä, ettei ole tullut kouluun samasta päikästä ja ryhmästä kuin muut, vaan on ollut erityisryhmässä ja erityislapsena.

Kesälomilla aina helpottaa, mutta voi järkytysten järkytys kun kouluvuosi alkaa... Ja pahempaan suuntaan ollaan vielä menossa. Olen aika varma siitä, että tälle pojalle vielä joudutaan poliisia soittamaan monta kertaa.

Valitettavasti hän tosiaan älynsä ja oppimiskykynsä puolesta on ihan tavis, siis mitään perusteita ei enää ole pienryhmään, mikä taas hänelle monesta muusta syystä olisi ollut hyvä paikka vielä vähän aikaa.

Lapsi ei saa huono esimerkki vaan hyvää! Hyvää esimerkkiä siitä että kaikki on ihan samanlaisia ihmisiä pienistä vaivoista huolimatta. Ja eniten siinä saa itse kun joutuu korjaamaan käsityksensä.



Meidän lapsi oli ns. tukilapsena erityisryhmässä muutaman vuoden. Joten kokemusta on

Niin ja niissä ryhmissä on vähemmän lapsia ja enemmän hoitajia

Tuttavan tavislapsi meni tukilapseksi ja se oli hänen ensimmäinen hoitopaikkansa ja ikää oli kaksi vuotta. Heidän lähipäiväkodin kaikki osastot ovat integroituja. Mistä valitsijat olisi tienneet onko lapsi nynny, sosiaalinen vai ei.

ei tätä nuoremmille. Voi olla, että tässä kaverisi lapsen kunnassa integrointi on vain edullisin keino sulloa kaikki lapset samaan. Silloin välttämättä mikään näistä hyvistä ajatuksista ei toteudu (pieni ryhmä, yksilöllinen tuki jne).

Mun lapsi oli tukilapsena tuollaisessa ryhmässä monta vuotta, ja se oli todellinen lottovoitto. Ryhmässä oli vähemmän lapsia ja enemmän aikuisia eikä aikuisista kukaan vaihtunut neljän vuoden aikana. Opet olivat eltoja ja lastenhoitajilla erityiskoulutus.



Tukilapseksi ei edes oteta ketä tahansa lasta, vaan lapsi, joka on mahdollisimman "normaali", jolla on hyvät sosiaaliset ja leikkitaidot, joten toi on sun lapselle vähän niin kuin kohtelaisuuskin, kun paikkaa on tarjottu.



Lapseni ei saanut vuosien aikana erityislapsilta mitään muuta kuin hyviä asioita. Lisäksi hän oppi suhtautumaan toisenlaisiin lapsiin luontevasti ja oppi mm. viittomia.



Mutta ei se mitään, älä ennakkoluuloissasi ota paikkaa. Jonkun toisen lapselle se kelpaa ilomielin. Varmaan parempikin ettet ota, jos et kykene suhtautumaan erityislapsiin ja heidän vanhempiinsa luontevasti.

Eli yksinkertainen tosiasia on, että jos kaverit on fiksuja, älykkäitä ja hyvin käyttäytyviä, meidän poika on samanlainen ja vielä kiltimpi. Jos taas kaverit sähläävät, kiroilevat ja kiusaavat, meidän poika monistaa sen 10-kertaisesti kuin kopiokone - ja saa tosiaan ne "kaveritkin" käyttäytymään vielä idioottimaisemmin.

pk:n erityisryhmässä hän oli hyvinkäyttäytyvä, reipas ja kiltti. Heillä oli kiva, ystävällinen ja pieni ryhmä. Siellä oli yksi käytöshäiriöinen poika, jolla oli ongelmansa, mutta muuten näillä erityisillä oli lähinnä hidasta puheenkehitystä tai kielenkehityksen erityisvaikeuksia.

Mutta auta armias kun koulu alkoi! Hän meni tavalliseen kouluun. Jo ekana päivänä hänestä tuli "luokan pahis ja kovis". Pk:ssa hän oli itse Risto Reipas. Ekana koulupäivänä hän oppi liudan kirosanoja ja koko ensimmäinen vuosi meni sitten siihen, että se ihastus niihin menisi pois. Sitten kaikki pissa-kakka-peppu-jutut päälle. Niitä hän ei ollut tässä kiltissä erkkaryhmässä koskaan kuullutkaan.

Kognitiivisesti hän pärjää tässä taviskoulussaan, mutta huonon käytöksen suhteen hän on kuin kopiokone. Se on tietysti hänen keinonsa yrittää pärjätä ja saada sosiaalista hyväksyntää muilta pojilta. Itse koulu on kiltti ja pieni, mutta lapsi ei ole sosiaalisesti niin älykäs, että hän huomaisi sitä, että tätä "pahistelua" ei arvosta kuin ihan pari lähintä kaveria ja jotkut yksittäiset ylemmillä luokilla olevat. Lisäksi hän taitaa nolostella sitä, ettei ole tullut kouluun samasta päikästä ja ryhmästä kuin muut, vaan on ollut erityisryhmässä ja erityislapsena.

Kesälomilla aina helpottaa, mutta voi järkytysten järkytys kun kouluvuosi alkaa... Ja pahempaan suuntaan ollaan vielä menossa. Olen aika varma siitä, että tälle pojalle vielä joudutaan poliisia soittamaan monta kertaa.

Valitettavasti hän tosiaan älynsä ja oppimiskykynsä puolesta on ihan tavis, siis mitään perusteita ei enää ole pienryhmään, mikä taas hänelle monesta muusta syystä olisi ollut hyvä paikka vielä vähän aikaa.

lapselleni e-ryhmäpaikan vaikka on oppimiskyvyiltään tavis. Matikassa 7v:nä 10v tasolla, eli sillä alalla erityislahjakas. Mutta kun on just tuota tyyppiä että perse ei pysy penkissä ja kavereiden ääliömäisyys tarttuu ja monistuu niin minusta lapsen paikka ei ollut tavisryhmässä. Mutta pirun paljon sai muuten tapella sen e-paikan eteen!