HÄVETTÄÄ, mutta en halua lastani tarhan pienryhmään, jonne on integroitu myös ns. erityislapsia.

En todellakaan jaksa lukea tätä ketjua läpi. Alalla oleva asiantuntija ystäväni kertoi, että usein häiriökäyttäytyvän lapsen taustalta paljastuu hyvin älykäs ja turhautunut yksilö. Sen argumentin pohjalta voisin kuvitella, että rajamailla keikkuva ylivilkas ja turhautunut yksilö tavis-luokassa saa oppimisympäristön voimaan huomattavasti paljon huonommin, kuin ryhmä, jossa tukea tarvitsevat yksilöt saa räätälöiytä opetusta.

Arvostan näitä meitin mahdollisuuksia erillaisiin ryhmäkokonaisuuksiin. Jospa äiditkin joskus tajuaisi sen että se on suuri mahdollisuus ja voimavara eikä puute joutua/päästä erityisryhmään :)

Kaikkien heidän hellantuuteli- e-lastensa ovat päiväkodin kermaa, eivätkä vaadi mitään erityistä huomiota, vaan sitä riittää kaikille. Ja vain heidän ryhmänsä on hyvä, muut ns. tavisryhmät ovat kamalia ja niissä vaan säilötään itkeviä lapsia ja onnekas se tavis, joka valitaan heidän herranterttunsa seuraksi pienryhmään. *huokaa* Kaikki e-lapset eivät ole kilttejä, helppoja puheenviivästymä- tai motorisilta taidoiltaan kehittymättömiä tapauksia. Se on vaan tosi.

varmaankin että sen termin alle mahtuu aika monenlaista yksittäistä tapausta. Oman erityislapseni äö on 139 (mitattu) ja hänen ongelmansa on lähinnä se, että hoitajat ovat häntä huomattavasti yksinkertaisia eivätkä pysty tarjomaan hänelle niitä älyllisiä haasteita ja virikkeitä, joita lapsi tarvitsisi.

satuitko huomaamaan että monella e-lapsen äidillä on kokemusta myös tavisryhmistä?



Ja mitä ettei vaadi erityistä huomiota? Siksihän on integroituja, pieniä ryhmiä jossa paljon aikuisia?



Kuka on väittänyt että KAIKKI e-lapset on helppoja, yhtälailla todettu tässäkin keskustelussa että näitä lapsia on myös tavis ryhmissä.

erityislasta, jonka öä on yli 100 *reps*



Ymmärrän toki, että mammat haluaa sulkea silmänsä todellisuudelta, mutta kyllä se luku on sinne alaspäin, eikä ylös.

sanoa, ettei mua edes hävetä yhtään myöntää, että tietysti haluan valita, jos sellainen mahdollisuus on, omalleni mielestäni hänelle parhaan ryhmän.



Lähipiirissäni on erityislapsia, lapseni nykyisessä ryhmässä on erityislapsia (laaja käsite, monenlaista löytyy), suvaitsen erilaisuutta, lapseni suvaitsee erilaisuutta jne, mutta EN laittaisi 50/50 integroituun ryhmään. Olen ollut sellaisessa töissä ja allekirjoitan molemmat ap:n mainitsemat asiat.



"Ei tartu" joku sanoi, kyllä vain tarttui siinä ryhmässä ainakin ja niiden lasten kohdalla missä itse olin ja "huomion jakamisesta" oli ihan joka päiväistä, että hiljaiset tavalliset lapset jäivän sivuun leikkimään rauhassa itsekseen.



Mielestäni ei ole mitään suvaitsemattomuutta ettei halua omaa lastaan laittaa tukilapseksi. Eihän maailmassa muutenkaan suhde ole 50/50. Haluaisitteko itse elää maailmassa missä kaikki olisi mitoitettu "erityisten" ehdoilla, kaikki tekeminen suunniteltaisiin näiden "erityisten" ehdoilla. Teidänkin tehtävänänne perustuisi "erityisten" tarpeille, tehtävänne olisi olla mallina "normaalista"?



Ja kyllä, erityislapset OVAT erityisiä, ihania, hauskoja, empaattisia, persoonia, samalla viivalla "normaalien" kanssa, hyviä ystäviä, ja vielä vaikka mitä. Kyse on enemmänkin siitä miten ryhmän rakenne on muokattu ja miten se toimii.



Eikä se tarkoita, että se olisi erityislapsen syytä. Moni erityislapsen vanhempi ei halua myöskään laittaa lastaan tuollaiseen ryhmään. Mistä se sitten kertoo? Eikö hänkään suvaitse erilaisuutta, vai eikö hän suvaitse normaaliutta?

erityislasta, jonka öä on yli 100 *reps*

Ymmärrän toki, että mammat haluaa sulkea silmänsä todellisuudelta, mutta kyllä se luku on sinne alaspäin, eikä ylös.

Olen tämän palstan kriteereillä erittäin vanha erityislastentarhanope ja voin kyllä vahvistaa, että monenkin erityislapsen ongelma on lähinnä se, että he ovat ikäisekseen hyvin paljon älykkäämpiä kuin ikätoverinsa - se aiheuttaa esim. sosiaalisia ongelmia, kun erityislapsi yrittää selittää samanikäiselle tavislapselle jotain, joka on tavislapselle täyttä hepreaa. Olen työssäni tavannut useita yli 135 äö:n omaavia erityislapsia, joiden muihin lapsiin verrattuna suurempi älykkyys aiheuttaa sen, että heidän on vaikea sopeutua tavisten joukkoon nimenomaan sosiaalisesti. Suurin osa heistä on pärjännyt erinomaisesti myöhemmässä elämässään koulussa, vanhimmat "tapaukseni" ovat pärjänneet hyvin myös työssään ja ovat ihan kelpo veronmaksajia. Älkää hyvät ihmiset viitsikö olla niin yksisilmäisiä...

erityislasta, jonka öä on yli 100 *reps*

Ymmärrän toki, että mammat haluaa sulkea silmänsä todellisuudelta, mutta kyllä se luku on sinne alaspäin, eikä ylös.

hukassa, joten... :-D *REEEEPS*

33

pienryhmästä, josta tässä keskustelussa on kyse. Melkein kymmenen vuoden kokemuksella voisin arvioida että noin puolet pienryhmään integroiduista erityislapsista on ns. helppoja lapsia ja tosiaan tarvitsevat pienryhmäopetusta vain esim. viittomakielen tai tukiviittomien takia, mutta noin puolet ovat siellä tunne-elämänhäiriöiden, impulsiivisen ennalta arvaamattoman käytöksen tai agressiivisuuden takia. Tässä puhun nyt e-eskarista. Ymmärrän siksi myös ap:n näkökannan. Riippuu todella paljon ryhmästä, millainen siellä on tunnelma. Jo yksi haasteellinen lapsi (tavis tai e) voi "pilata" muuten rauhallisen ryhmän.

Mää oon elämässäni hoitanut niin montaa erityislasta ja kehitysvammaista aikuista, että ei tosiaan ole ruusunpunaisia laseja silmillä.

Työskentelin alalla 15 vuotta sekä hoitajana, että koulun erityisavustajana.



Siksi mua huvittaa niin suunnattomasti nämä "meidän erityislapsen ÄÖ on 189 ja siksi on pienryhmässä kun on niin kiltti ja älykäs"

Täysin samaa mieltä!

tai kaksplussasta näistä tukilapsista jonkun psykologin mielipiteen.

Oli sitä mieltä, että on liian raskas vastuu pienelle lapselle olla tukihenkilönä erityislapselle. Lapsen tehtävä ei ole toimia tukena vaan siihen pitää olla koulutettu henkilökunta. Sitä tehtävää ei voida laskea ilmaiseksi pienen lapsen harteille.



Lapsi ahdistuu siitä, että hänen täytyy käyttyätyä niin, että on esimerkkinä ja tukena. Voi tulla pahojakin ahdistusoireita, varsinkin ns. kilteille tytöille. Ja yleensähän tehtävään valitaan ne helpot ja kiltit ja myöntyvät lapset.



Tämä juttu taisi olla joskus 90-luvun puolivälissä jommassa kummassa lehdessä. Psykologi tuomitsi tukilapsikäytännön täysin lapsen ilmaisena hyväksikäyttönä.

Jossain määrin ymmärrän ap:n pelkoja, jotka kuitenkin perustuvat täysin ennakkoluuloihin. Usko pois, lapsesi saa huomattavan paljon yksilöllisempää hoitoa, kuin normaalikokoisessa ryhmässä. Riippumatta siitä millä diagnoosilla erityislapset ovat ryhmään päässeet. Kuten muutkin asiaa hiukan enemmän tuntevat ovat maininneet, erityisryhmään pääsyn (joutumisen) kriteerinä e-lapsella ei suinkaan ole vain ADHD tai sos. emot. pulmat (sitäpaitsi kaikki ADHD-lapsetkaan eivät ole aggressiivisia ja käytöshäiriöisiä...). Resurssit integroidussa erityisryhmässä ovat huikeasti erilaiset verrattuna tavalliseen ryhmään. Mutta tottakai niin kuuluukin olla. huvittavaa, että joku kadehti esim. tietokoneita, joita e-ryhmässä oli, muttei tavisryhmässä. E-ryhmässä tarvitaan erilaisia apuvälineitä lasten kehityksen tueksi, normaalisti kehittyneet lapset eivät tarvitse tukitoimia. Ja mitä tulee tietokoneisiin, niin eiköhän nykyään lähes kaikissa kodeissa lapsilla ole jo alle kouluikäisenäkin liiankin kanssa teknisiä härveleitä, joita ilman pärjää vallan mainiosti. En itse osaa kadehtia esim. inva-tunnuksilla pysäköivää autoilijaa, joka saa pysäköidä lähelle kaupan ovia. Minusta kyseessä on vähän sama asia.



Ap:lle tiedoksi, kannattaa käydä tutustumassa ryhmään ja keskustella henkilökunnan kanssa. Itse en ole koskaan kuullut yhdenkään perheen jälkikäteen valittaneen lapsen "tukilapsi"-paikasta, vaikka etukäteen joitakin asia on mietityttänyt.



-lto päiväkodista, jossa on integroitu e-ryhmä-

ja ollaan todella tyytyväisiä! Tyttö on sosiaalisesti hitaasti lämpiävä ja tämä pieni ryhmä on ollut hänelle täydellinen.

Eniten päätöksessä kannattaa miettiä ryhmän yleistä tunnelmaa, eikö sinne AP:n lapsen ryhmään pääsee tutustumaan etukäteen? Hoitajien kanssa kannattaa puhua ja kysellä mieltä askaruttavia asioita.

Ainoa "huono" puoli tässä ryhmässä on ollut se, että he ulkoilevat vähemmän kuin tavisryhmät. Eli jos on oikein huono keli, ulkoilu jätetään väliin ja tehdään jotain mukavaa sisällä sen sijaan. Toisaalta tällaiset ratkaisut ovat mahdollisia pienissä joustavissa ryhmissä, ne toimivat samoin kuin kodit, eihän kotootakaan lähdetä hampaat irvessä ulkoilemaan huonossa kelissä.



AP mieti tarkkaan, tuo tarjous voi olla lapsellesi hieno tilaisuus!

Minusta tavislapsikin ansaitsisi kaiken mahdollisen tuen hyvään kasvuun ja kehitykseen.

Jossain määrin ymmärrän ap:n pelkoja, jotka kuitenkin perustuvat täysin ennakkoluuloihin. Usko pois, lapsesi saa huomattavan paljon yksilöllisempää hoitoa, kuin normaalikokoisessa ryhmässä. Riippumatta siitä millä diagnoosilla erityislapset ovat ryhmään päässeet. Kuten muutkin asiaa hiukan enemmän tuntevat ovat maininneet, erityisryhmään pääsyn (joutumisen) kriteerinä e-lapsella ei suinkaan ole vain ADHD tai sos. emot. pulmat (sitäpaitsi kaikki ADHD-lapsetkaan eivät ole aggressiivisia ja käytöshäiriöisiä...). Resurssit integroidussa erityisryhmässä ovat huikeasti erilaiset verrattuna tavalliseen ryhmään. Mutta tottakai niin kuuluukin olla. huvittavaa, että joku kadehti esim. tietokoneita, joita e-ryhmässä oli, muttei tavisryhmässä. E-ryhmässä tarvitaan erilaisia apuvälineitä lasten kehityksen tueksi, normaalisti kehittyneet lapset eivät tarvitse tukitoimia. Ja mitä tulee tietokoneisiin, niin eiköhän nykyään lähes kaikissa kodeissa lapsilla ole jo alle kouluikäisenäkin liiankin kanssa teknisiä härveleitä, joita ilman pärjää vallan mainiosti. En itse osaa kadehtia esim. inva-tunnuksilla pysäköivää autoilijaa, joka saa pysäköidä lähelle kaupan ovia. Minusta kyseessä on vähän sama asia. Ap:lle tiedoksi, kannattaa käydä tutustumassa ryhmään ja keskustella henkilökunnan kanssa. Itse en ole koskaan kuullut yhdenkään perheen jälkikäteen valittaneen lapsen "tukilapsi"-paikasta, vaikka etukäteen joitakin asia on mietityttänyt. -lto päiväkodista, jossa on integroitu e-ryhmä-

mikä on ongelman nimi?

Tukareiksi on paljon lapsia tulossa, kenenkään ei ole pakko ottaa paikkaa vastaan vaan ihan vapaasti voi laittaa lapsensa tavisryhmään!

Laita ihmeessä lapsesi tavisryhmään, hän on sen ansainnut.

kiusaamisen esiintyvyyden riskiä. Siksi on lasten työturvallisuusasia, ettei heidän tarvitse olla käytöshäiriöisten kanssa samoissa ryhmissä.

koulussa ekalla kaksi erityislasta. Toinen lapsi on kiltti, mukava ja hiljainen, toinen taasen käytöshäiriöinen. Oma lapseni tulee kummankin kanssa hyvin toimeen, samoin minä itsekin sillä pidän yhteyttä kummankin vanhempiin ja lapset vierailevat edestakaisin. Mielestäni on rikkaus lapselle oppia tuntemaan myös muita "erityisempiä" lapsia ja ihmisiä. Tietenkin yritän opettaa häntä tunnistamaan fiksun ja ongelmakäyttäytymisen erot - ilman että hänet pitää eristää pumpuliin. Ehkä tässä on erona se, että asumme ns. "hyvällä alueella", tunnen myös tämän ongelmakäyttäytyjän vanhemmat ja tiedän että he ovat hyviä ihmisiä ja kasvattajia. Lapsella nyt vain sattuu olemaan ongelma jota he yrittävät parhaansa mukaan hoitaa. Siinä ei auttaisi yhtään se, että ympäristö alkaisi eristää lasta.

T: adhd:n äiti joka on onnekseen tutustunut moniin avarakatseisiin vanhempiin ja näin turvannut "oudolle" lapselleen ystäväpiirin

Hmm, mitähän mieltä tuo "hyvän alueen" äiti olisi, jos lapsen ryhmään tulisi "huonomman" asuinalueen lapsia sotkemaan auvoista arkea?

Suvaitsevaisuutta ja suvaitsemattomuutta on niin erilaista...

ja muut tällä tavoin ajattelevat myöntävät suhtautumisensa ja mielellään vielä toisivat sen ilmi kieltäytymällä noista paikoista.



Minun erityislapseni on tietty minulle rakkainta maailmassa (terveen sisaruksensa ohessa) ja olen ylpeä kaikista hänen taidoistaan. Myönnän kyllä että hänellä kehitysvammansa vuoksi on paljonkin puutteita kehityksessään ja nyt 4v iässä eroaa jo huomattavastikin ikäisistään ja tässä siis syy miksi hän on erityislapsi ja tarvitsee sitä erityistukea pärjätäkseen. Hänellä on todella loistava integroitu pk-ryhmä jossa on mitä mahtavimpia tukilapsia näiden erityisten lisäksi. Mitä muiden terveiden lasten vanhempien kanssa ollaan juteltu niin meidän ryhmän tukilapset saavat huomattavasti tasokkaampaa hoitoa ja paremmin aikaa ja rauhaa mitä normiryhmissä saisivat.



Kuitenkin erityislpasen äitinä myönnän että arki on välillä raskasta eikä aina jaksaisi kuunnella ihmisten typeriä kommentteja jne. Siksi minusta olisi hyvä että nihin integroituihin ryhmiin otettaisiin tukilapsiksi vain sellaisia lapsia joiden vanhemmat olisivat myös hommassa mukana. Jos pelottaa ja epäilyttää niin mielummin sellaiset karsittaisiin heti ettei tarvi kenenkään sitten stressata turhasta ja kaikilla on hyvä olla.