Lue keskustelun säännöt.
HÄVETTÄÄ, mutta en halua lastani tarhan pienryhmään, jonne on integroitu myös ns. erityislapsia.
27.07.2009 |
Pelkää, että hän saa heiltä mahdollisesti huonoa esimerkkiä ja huonoja käytösmalleja, sekä pelkään ettei ryhmän aikuisille jää tarpeeksi aikaa minun kiltille ja helpolle tavislapselleni, kun erityiset vaativat heiltä kuitenkin näitä. Hävettää, kun olen aina ajtellut olevani hyvinkin "suvaitsevainen"!
Mitä mieltä te olette? Entä mitä tekisitte jos olisi oma lapsi kyseessä?
Kommentit (146)
En minäkään haluaisi.
lastenhoitaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään haluaisi.
Ei pidäkkään hävetä jos esimerkiksi inhoaa neekereitä ja muita ihme öttömönkijäisiä. Ei kiitos-paidassa ja suomikaulakorussa paskasen toyotan ratissa ole mitään hävettävää. Hei kamoon, ei kait kukaan halua lastaan niinku niitten ihme vamppien sekaan. Ties vaikka tarttuis meidän lapseen...
Ihme urpoja täällä tänään.
Itselläni on ns. erityislapsi, mutta yllätys yllätys: koko eskariporukkansa lahjakkain, samoin kun ekaluokka takana; pärjäsi loistavsti. Hän saa ihmisiltä kehuja kohteliaisuudesta, seurustelutaidoistaan ja empatiakyvyllään. Hän on siis MYÖS muiden mielestä kiltti ja huomioon ottavainen,avulias ja keskittymiskykyinen. Hänen vammansa on aika harvinainen, eikä aiheuta minkäänlaista "häiriötä" tms. mitä ehkä sinäkin pelkäät, ap. Hänenlaisensa lapset ovat ehdottomasti rikkaus, myös sinun "tavistytöllesi". Ymmärrän ja ymmärräthän myös sinä, että erityislapsia on kovin kovin monenlaisia, arki ja elämä kantaa ja näyttää teillekin avarampaa asennetta. Tsemppiä! :)
koulussa ekalla kaksi erityislasta.
Toinen lapsi on kiltti, mukava ja hiljainen, toinen taasen käytöshäiriöinen. Oma lapseni tulee kummankin kanssa hyvin toimeen, samoin minä itsekin sillä pidän yhteyttä kummankin vanhempiin ja lapset vierailevat edestakaisin.
Mielestäni on rikkaus lapselle oppia tuntemaan myös muita "erityisempiä" lapsia ja ihmisiä. Tietenkin yritän opettaa häntä tunnistamaan fiksun ja ongelmakäyttäytymisen erot - ilman että hänet pitää eristää pumpuliin.
Ehkä tässä on erona se, että asumme ns. "hyvällä alueella", tunnen myös tämän ongelmakäyttäytyjän vanhemmat ja tiedän että he ovat hyviä ihmisiä ja kasvattajia. Lapsella nyt vain sattuu olemaan ongelma jota he yrittävät parhaansa mukaan hoitaa. Siinä ei auttaisi yhtään se, että ympäristö alkaisi eristää lasta.
Oma lapseni on integroidussa tarharyhmässä kehitysviivästymän takia. Hänellä on oma henkilökohtainen avustaja, joka oman halunsa mukaan auttaa myös muita ryhmän lapsia vaikkei se hänen töihinsä kuulukkaan. Eli on todella väärin väittää, että erityslapsi vie jonkun muun lapselle kuuluvan hoidon. Kannattaisi perehtyä asiaan paremmin niin ei olisi vääriä ennakkoluuloja. Oma poikani on sosiaalinen eikä varmasti löisi eikä tönisi ketään. Eräs normaali lapsi kyllä on useasti purrut hänelle tarhassa jäljet käsivarteen....että silleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä siksi, että opettaja on yksin 25 oppilaan kanssa ja tässä joukossa saattaa olla monta lasta, jotka ovat erityislapsia, mutta ilman diagnoosia.Tavallisella luokanopettajalla ei myöskään ole erityisluokanopettajan koulutusta, eikä aina näinollen taitoja erityilapsen opettamiseen. Monelle erityilapselle pienryhmä tai erityisluokka olisi oikeasti parempi paikka, mutta nythän mennään siihen suuntaa, että kun ketään ei saa "leimata", niin erityislapset integroidaan normaaliluokkiin ja luullaan, että sillä tavoin erityislapsista tulee "normaaleita", eikä kukaan muka hoksaa että he ovat erityilapsia. Integroimalla erityislapset normaaliluokkiin kunnat myös säästävät ja me vanhemmat sitten hyväksymme tämän?
missä näkyisi kaikki neuro-biologiset -ja psykologiset viat!
Voitas tappaa ne lapset jo alkuunsa. Ettei kenenkään elämää häiritsisi sellainen häirikkö-pentu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koulussa ekalla kaksi erityislasta.
Toinen lapsi on kiltti, mukava ja hiljainen, toinen taasen käytöshäiriöinen. Oma lapseni tulee kummankin kanssa hyvin toimeen, samoin minä itsekin sillä pidän yhteyttä kummankin vanhempiin ja lapset vierailevat edestakaisin.
Mielestäni on rikkaus lapselle oppia tuntemaan myös muita "erityisempiä" lapsia ja ihmisiä. Tietenkin yritän opettaa häntä tunnistamaan fiksun ja ongelmakäyttäytymisen erot - ilman että hänet pitää eristää pumpuliin.
Ehkä tässä on erona se, että asumme ns. "hyvällä alueella", tunnen myös tämän ongelmakäyttäytyjän vanhemmat ja tiedän että he ovat hyviä ihmisiä ja kasvattajia. Lapsella nyt vain sattuu olemaan ongelma jota he yrittävät parhaansa mukaan hoitaa. Siinä ei auttaisi yhtään se, että ympäristö alkaisi eristää lasta.
T: adhd:n äiti joka on onnekseen tutustunut moniin avarakatseisiin vanhempiin ja näin turvannut "oudolle" lapselleen ystäväpiirin
Ehkä siksi, että opettaja on yksin 25 oppilaan kanssa ja tässä joukossa saattaa olla monta lasta, jotka ovat erityislapsia, mutta ilman diagnoosia.Tavallisella luokanopettajalla ei myöskään ole erityisluokanopettajan koulutusta, eikä aina näinollen taitoja erityilapsen opettamiseen. Monelle erityilapselle pienryhmä tai erityisluokka olisi oikeasti parempi paikka, mutta nythän mennään siihen suuntaa, että kun ketään ei saa "leimata", niin erityislapset integroidaan normaaliluokkiin ja luullaan, että sillä tavoin erityislapsista tulee "normaaleita", eikä kukaan muka hoksaa että he ovat erityilapsia. Integroimalla erityislapset normaaliluokkiin kunnat myös säästävät ja me vanhemmat sitten hyväksymme tämän?
Valitettavasti paikat ovat niin tiukassa, että nyrkkiä pöytään vaaditaan aika paljon... t: rumban läpi käynyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erityisryhmät on ihan huippu juttuja.
Ryhmä on pieni ja toiminta ryhmässä hyvin aktiivista ja paljon opetetaan kaikkea.
Erityislapsi ei tarkoita käytöshäiriöitä, vain tyhmä ja sivistymätön niin luulee.
Erityislapsi voi voida pahoin tavis ryhmässä, mutta ei erityisryhmässä.
Itselläni kokemusta kielellisestä pienryhmästä ja erityisryhmästä ja voin sanoa, että ihania ovat olleet ja niin täynnä lämpöä.
Tavallisesta tarha ryhmästä myös kaksi kokemusta ja sanoisin, että on passiivista säilytyshoitoa.
Paljon lapsia ja kauhee möykkä ja moni lapsi itkee tai on muutenkin tyytymättömän oloinen. Kauheita paikkoja.
Erityisryhmässä en ole koskaan nähnyt kriittisiä tilanteita, vaan rauha ja sopuisuu näkyy jo ilmapiirissä.
Omanhan on valintasi, tosin ei kovin viisas.
Omaa asennevammaisuutta myös kannattaisi miettiä.
Integroidut ryhmät ovat hieno asia toimiessaan, mutta toisille lapsille se ei toimi. Näitä ovat arat lapset ja sellaiset jotka hakevat jatkuvaa hyväksyntää muilta= helposti matkivat myös näitä ei toivottuja malleja muilta.
E-lapset kuitenkin tarvitsevat kovasti mallia miten toimia eri tilanteissa ja ns. tavallinen reipas lapsi on hyvänä esimerkkinä hänelle. Tavallinen lapsi voi hyvinkin saada itsekin paljon integroidussa ryhmässä. Erilaisuuden kokeminen on rikkautta ja henkilökuntamäärän takia myös lisähuomio on mahdollista.
Mutta jos sinusta tuntuu siltä ettei integroitu ole sinun lapsesi paikka, niin sitten on parempi ettei hän sinne myöskään mene. Myönteinen ajattelutapa asiasta on kaiken a ja o.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettei erityilapsille enää ole heille tarkoitettuja paikkoja. Kunnat säästävät ja ajavat palveluita alas ja erityisluokkapaikasta joutuu tappelemaan, kun sen pitäisi olla itsestäänselvyys sellaista tarvitsevalle. Tosin kaikki erityilapsen vanhemmat eivat halua lastaan pienryhmään tai erityiluokalle juuri leimautumisen pelosta.
Integroidut ryhmät ovat hieno asia toimiessaan, mutta toisille lapsille se ei toimi. Näitä ovat arat lapset ja sellaiset jotka hakevat jatkuvaa hyväksyntää muilta= helposti matkivat myös näitä ei toivottuja malleja muilta.
E-lapset kuitenkin tarvitsevat kovasti mallia miten toimia eri tilanteissa ja ns. tavallinen reipas lapsi on hyvänä esimerkkinä hänelle. Tavallinen lapsi voi hyvinkin saada itsekin paljon integroidussa ryhmässä. Erilaisuuden kokeminen on rikkautta ja henkilökuntamäärän takia myös lisähuomio on mahdollista.
Mutta jos sinusta tuntuu siltä ettei integroitu ole sinun lapsesi paikka, niin sitten on parempi ettei hän sinne myöskään mene. Myönteinen ajattelutapa asiasta on kaiken a ja o.
ap:n lapselle on tarjottu pienryhmäpaikkaa enemmänkin haasteellisen käytöksen takia kuin tukilapsen ominaisuudessa...
jotenkin vain tuli tuosta roehumisesta mieleen.
Heti kun joku sanoo jotain erityislapsista, jonkun sellaisen äiti hyökkää tänne puolustelemaan kuinka ainakin HÄNEN lapsensa on ryhmän paras kaikessa, empaattinen ja täydellisyyttä hipuva muksu =D. Niin, miksi hän sitten on erityislapsi..?
kuin helvetin hyvä ettet halua. En halua että esim. lapseni tarhaan tulisi tuollaisen ihmisen lapsia, opettamaan huonoa käytöstä!
No hyvä että kaikille jää päätöksestäsi hyvä mieli, lapsesi "pääsee" 30 hengen ryhmään tavisten joukkoon, näissä ryhmissähän on vain hyvinkäyttäytyviä lapsia:)
Esim. minun lapseni ryhmään pääsee sitten sellainen lapsi joka oikeasti ansaitsee paikan.
Yleensä erityisryhmissä on kehitysvammaisia, autistisia, asperger, dysfaattisia, kehityshäiriöisiä lapsia.
Nämä käytöshäiriöt on yleensä adhd lapsilla ja monesti he ovat ihan tavallisissa ryhmissä.
Erityisryhmässä on aina elto, sekä lto mikä on varsinainen lottovoitto.
Aamupiirissä viitotaan ja oppimista yritetään edistää. Mikä taas on ihanaa, kun se tavis lapsikin hyötyy siitä.
integroidussa ryhmässä, jossa oli 7 "tavislasta" ja 5 puheenkehityksessään tukea tarvitsevaa lasta + 4 aikuista. Oma ujo lapseni viihtyi ryhmässä tosi hyvin, ja itsekin huomasin aina lasta viedessä ja hakiessa, että ko. ryhmässä oli hyvin rauhallinen ja kiva tunnelma. Hoitajat olivat erittäin päteviä ja motivoituneita, ja ryhmässä oli normaalia enemmän varsinkin kieleen ja puheeseen liittyvää virikkeellistä toimintaa. Pikkusisko aloittaa syksyllä samassa ryhmässä; hyvien kokemusten myötä haimme hänelle paikkaa nimenomaan tähän ryhmään.
En minäkään haluaisi.