Lue keskustelun säännöt.
Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?
Tuli mieleen tuosta köyhäilyketjusta.
Mikä - nykyään todennäköisesti paljon tavallisempi - asia oli sinulle suurta luksusta lapsuudessa? Ja siis nimenomaan omakohtaisesti, eli mistä luksuksesta pääsit nauttimaan vain harvoin, jos ikinä?
Kommentit (2837)
Vierailija kirjoitti:
Se, kun pääsi käymään kirjastossa ja kaupassa itse. Kirjastosta sai lainata useamman kirjan kerralla ja kaupasta sai ostaa esim. karkkeja omalla rahalla itselle. Sitten sai lukea lainakirjoja ja syödä karkkeja. Parasta oli, kun sai olla yksin kotona ja lukea rauhassa ilman, että kukaan ei ollut vaatimassa minulta mitään.
Ihan kuin minun lapsuudestani. Nimenomaan silloin oli luksusta, kun sai olla yksin kotona ja rauhassa lukea kirjaa. Isä oli alkoholisti ja kotona oli aina vähän rauhatonta, ja välillä ihan kamalaakin. Usein makasin kippurassa peiton alla ja yritin olla kuulematta.
Pakenin kirjojen maailmaan. Onneksi oli kirjasto ja vielä kävelymatkan päässä. Vietin siellä paljon aikaani.
Karkkia minulla oli harvoin, ei köyhän lasta sellaisilla siunattu. Mutta lukutaito minulla oli, Luojan kiitos jo kolmevuotiaana. Sen avulla selvisin, kun sain muuta ajateltavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Videopelaaminen/tietokonepelit. 90-luvun laman lapsena en luonnollisesti saanut omia pelilaitteita piiiitkäään aikaan, koska lama piti vanhemmat köyhinä. Eri asia oli serkkuni perheessä. Hän oli vanhempi ja kävi jo töissä, joten hänellä oli palkallaan varaa aikansa huipputietokonevehkeisiin. Koin kaikki aikakauden huipputietokonepelit hänen kauttaan aina, kun vietin kesälomia ja hiihto- ja syyslomia hänen luonaan. Samalla tuli opittua hänen laitteidensa avulla mm. MS-DOSin ja Windowsin perusteet, jotka edelleen lopulta veivät pitkälle matkalle mm. Linuxin ja tekoälyn saloihin. Serkku kuoli suhteellisen nuorena, mutta hänen vaikutuksensa elämäni kulkuun oli positiivisella tavalla vaikutusvaltainen. Kiitos, serkku.
Silloin hyvin harvoin, kun sain kutsua kaverin huoneeseeni leikkimään, ehkä kerran- kaksi vuodessa. Yleensä olin kuin kylässä omassa kodissani: olohuone oli aikuisten aluetta, ei saanut pitää mitään ääntä, ja oli sitä parempi mitä kauemmin olin poissa kotoa; ulkona tai kavereiden luona.
Kun joskus harvoin sai leivän päälle juustoa tai leikkeleitä. Niitä ostettiin meille vain vähän ja ne olivat tarkoitettu vanhempien eväsleipien päälle, mitä he ottivat töihin mukaan.
Vohvelit, joita sai vain muutaman kerran koko lapsuuteni aikana. Meille ei vohvelirautaa hankittu, vaikka sitä kiihkeästi toivoin. En tiedä, että miksi sitä ei voitu hankkia. Rahasta ei ainakaan ollut kiinni. Kun sitten muutin asumaan yksin, niin hankin vohveliraudan heti ja käytin sitä myös usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se,kun sai leikkiä/ lukea rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silloin hyvin harvoin, kun sain kutsua kaverin huoneeseeni leikkimään, ehkä kerran- kaksi vuodessa. Yleensä olin kuin kylässä omassa kodissani: olohuone oli aikuisten aluetta, ei saanut pitää mitään ääntä, ja oli sitä parempi mitä kauemmin olin poissa kotoa; ulkona tai kavereiden luona.
Voi sinua pientä! Miten surullista.
Saanko kysyä, että mikä sinun vanhempiesi ns ongelma oli? Oletko sitä nyt aukuisena selvittänyt vai oliko se selvää aina.
Tarkoitan jotain selkeää ongelmaa johon vanhempien energia meni kokonaan: toisen alkoholismi tai mt-ongelma. Vai onko kyse luonteeltaan kylmistä ja etäisistä vanhemmista jotka teki lapsen vain, koska niin kuuluu tehdä? Semmoista kulissielämää.
Olen pahoillani kun ajattelen yksinäistä lapsuuttasi.
Toivottavasti olet saanut myöhemmin paljon rakkautta ja hyväksyntää elämääsi.
trampoliini kaverin luona, karkit, tivoli/huvipuisto, kerran synttärikakku ja ruotsinlautta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suihku. Leikkeleet leivän päällä. Lämmitetty talo.
Jaa-a, ei tule mitään erityistä luksusta mieleen, hyvintoimeentulevan perheen lapsi oon ollut veljeni kanssa, okt:ssä asuttiin, mummolan herkkupöytään meno vois olla sellainen ja sukujoulut, jotain ulkomaan matkoja en sellaisina osannut pitää, nauttinut niistä enemmän nyt myöhemmin kuin lapsena. Lapistakin jäi mieleen lähinnä kylmyys ja mäkäräiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkulikkana mummolassa pääsin juhannuksena kyläjuhlille. Siellä oli ns. puhvetti josta sain valita pullon limpparia. Otin sitruunasoodaa eli sittistä ja voi että se oli hyvää.
Kun pentuna oli oikein jäässä kotomörskässä ja siitä alkoi vähin sulaa ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-meillä ei varsinaisesti ollut tiukkaa, mutta osasin silti arvostaa monia asioita:
-kesät osin isovanhemmilla ja osin mökillä perheen kanssa, pidin rauhasta
- illat kun tuli joku hyvä sarja tai leffa ja sai syödä päivällisen olohuoneessa TV:n parissa.
-se että sai rahaa teininä jotta pääsi jäätelölle ja elokuviin (tai juomaan 5 kaljaa salassa)
-asuimme lähellä isoa kirjastoa, ja kävin sieltä alakoululaisena kesäkuun alussa hakemassa muovikassillisen neiti etsiviä, viisikoita yms.
-kotiin tuli Aku ankka ja myöhemmin Suosikki ja sinä minä. Oli kiva syödä välipalaa lehden parissa koulun jälkeen
-vaatteista on pari erityisen kallista hankintaa jäänyt mieleen, että tosiaan sain ne (300mk 90-luvulla oli paljon)
-"luksusruuista" mieleen jääneet hampurilainen ananasrenkaalla kioskilta, Valion hedelmäpommijugurtti ja lehtipihvit ranskalaisilla. Joskus pelkät ranskalaiset kurkkusalaatilla. Mansikat kesäisin vaniljajäätelöllä.
Tavallisuus on maailman suurinta luksusta.
Se kun Tähtien Sota tuli ensimmäistä kertaa telkkarista. Meillä ei ollut vielä silloin videonauhuria joten en edes voinut katsella sitä sitten moneen kertaan jälkeenpäin.
Suklaa- tari trio-jäätelö synttärikutsuilla.
leivän päälle kun sai voita.kinkusta en edes unelmoinut.