Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?

Vierailija kirjoitti:

Aito Barbie-nukke. Kaverillani oli Malibu Barbie, mulla joku halpiskopio. Oli 70-luvun alkua.

Mä rakastin Mary Quantin Daisy-nukkeja ja niitä kyyläsin R-kiosk7n ikkunan takana. Jos sain sellaisen niin synttäri tai joululahjaksi ja hitto kun ne oli peräkkäin. 

Se että oli koti ja isä ja äiti.

Kesälomat teininä isojen sisarusten luona kaupungissa.

Spagetti. Meillä ei IKINÄ ollut spagettia kotona, koska äitiä inhotti se kuulemma lapamatoja muistuttava ulkonäkö. Siis ihan vaan italialaisia kauhistuttaen ketsupin kanssa nautiskelin, kun joskus keitin niitä itse, jos äiti ei ollut kotona :D 

Saatiin juhannuksena kokonainen kori limpparia. Joskus Tohtorin erikoinen-metwurstia ja pari tomaatti-  ja kurkkusiivua sunnuntaina. Ranskalaisia pastilleja. -60-luvulla tämä.

Kun joskus harvoin sai kokonaisen oman hedelmän, kuten omenan tai appelsiinin. Hedelmät olivat meillä suurta luksusta. Kyllä meillä aina ruokaa oli ja saatiin vatsat täyteen, mutta jostain syystä hedelmiä ei ollut usein. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, kun sai jonkun uuden vaatteen jostain muualta kuin kotona tehtynä. Tai ylipäänsä, jos sai jotakin uutta päällepantavaa.

Tämä on muuten mielenkiintoista, nykyäänhän käsityönä tehdyt vaatteet ja asusteet on sitä parempaa laatua ja kaupasta ostetut bulkkikamaa.

Niinpä 

Sehän riippuu siitä kotiompelijan taidoista. Minulla oli ala-asteella luokkakaveri, jonka vaatteet oli sanalla sanoen mielenkiintoisia. Tajusin vasta aikuisena, että äitinsä ompeli niillä taidoilla ja materiaalilla mitä oli, kun juoppo isä joi perheen rahat.

Vierailija kirjoitti:

Mäkissä käynti

"Mäkki" tarkoitti aikoinaan Macintosh -kotitietokonetta/kotimikroa

Mentiin joskus Tampereen Sokokselle. Sain pikkuisena siellä juoda appelsiinituoremehua kahvilassa. Olen Vm73

Hiilihapoton Smurffi päärynälimsapullo silloin hyvin harvoin lauantaisin, kun pääsin (tai vanhempien mielestä varmaan jouduin) isän mukana tehtaalle (hän teki töitä, minä istuin ja piirsin työnjohtajan kopissa kuulosuojaimet päässä ja siemailin limpparia. Sitä limpparia ei ollut lähikaupassa, vaan pelkästään siellä isän työpaikalla automaatissa. Ja se oli parasta limpparia.

Lisäksi yökylässä käynti yhden kaverin luona, tai tämä kaveri meillä.  Ei silloin muistaakseni mitään erityistä saatu, esim. karkkeja tai limsaa, mutta sai pitempään leikkiä yhdessä.

Isoäidillä käynti  muutaman kerran vuodessa ja siellä saatiin karkkeja. Ei niitä kovin paljon saatu kerralla, mutta jotenkin se jäi erityisesti mieleen. Karkkeja kun ei juuri muuten saatu, koska niitä pidettiin turhuutena.

Se, kun joskus harvoin oli ruokana makkaraa. Jostain syystä se oli lapsena minulle suurta herkkua, mutta sitä sai melko harvoin.

Olen -89 vuosimallia ja elänyt ihan normaalin lapsuuden. Elämä oli lapsuudessani toki omiin lapsiini verrattuna huomattavan tavallisempaa. Mitään ei kehdattu vanhemmilta pyytää eikä varmaan olisi saatukaan (toki joulu-ja synttärilahjat saimme). 

Minulle luksusta oli jos joskus pääsi käymään isossa kaupungissa missä oli rax puffet. Ai että se oli jotain siistiä. Luksusta oli myös juhlat jotka vietettiin sukulaisten kanssa ja sai herkutella ja valvoa myöhään. 

Sellainen harvinainen hetki kun olin yksin kotona.

Joskus pääsin myös mummolaan yksin ilman sisaruksia. 

-suurperheessä kasvanut introvertti

Oma huone oli suurin haave, joka ei koskaan toteutunut.

Se kun sain kerran lapsena ihan oman suklaakonvehtirasian, josta sain syödä ne suklaat tåysin itse ilman, että tarvitsi jakaa niitä kenenkään kanssa. Oikeasti se oli todella ihmeellinen asia, että kokonainen suklaakonvehtirasia vain minulle, eikä meille kaikille sisaruksille yhteiseksi jaettavaksi. 

Suurinta luksusta oli junamatka kylään tädin luokse 1-2 kertaa vuodessa. Piste iin päällä oli Lahden asemalta ostettu lihapiirakka tai kuuma koira. Kyse 1960-luvusta.

Esimerkiksi oma 0.33 litra pullo limsaa, jäätelö tai pieni pussi karkkia. Olen ihmetellyt usein näin aikuisena, että mihin katosi se lapsen kyky iloita erittäin paljon ihan pienestäkin asiasta. Kuten vaikka sellaisesta pienestä limsapullosta.

1960 luvun alussa pullo punaista limsaa ja pala vaniljajäätelöä.

1970-luvulla jos sain joskus joltain kaverilta tai sukulaiselta lainaksi kesämekon, muuten jouduin kulkemaan samoissa rumissa housuissa koko vuoden. Kampaajalle en päässyt koko lapsuuteni aikana. Leffaan pääsin yhden kerran katsomaan Liisa Ihmemaassa äidin ja isäpuolen kanssa, se oli mahtava elämys.  Pari kertaa vuodessa ostin siskon kanssa grilliltä suussasulavan nakkisämpylän, kun matkustimme kahdestaan linja-autolla maalle mummolaan. Se oli myös erikoista, kun kerran mennessäni ulos leikkimään, äiti tuli mukaan. Yhden kerran, hetkeksi.