Miten hevosena pystyn osallistumaan?

Ihanaa, että haudotaan jo munia. Hyönteiset alkaa vasta pikku hiljaa heräillä. Punkit tosin sais kyllä hävitä. Kuuluvatko ruokalistallesi?

Hevosena osallistut vain turvallisiin tapahtumiin

Hei, kirjoitan taas muutaman päivityksen, hurjan pitkästä aikaa. On tapahtunut kaikenlaista kivaa niin omassa elämässä kuin hepparintamallakin!

Aloitan siitä, että me menemme Laurin kanssa naimisiin ensi kuussa! En ole koskaan ollut onnellisempi kuin nyt! Minulla alkoi viime viikolla loma, ja olen aivan täpinöissä hääjärjestelyitten kanssa. Täytyy sanoa, että samalla ne myös stressaavat älyttömästi, mutta onneksi Lauri on täysillä mukana ja saa minut aina rauhoittumaan kun hermoni menevät ja vakuuttaa, että kaikki tulee sujumaan hyvin! Ja varmasti tuleekin! Lomani kestää peräti kuusi viikkoa ja Laurillakin on täysin vapaata koko heinäkuu, joten kesä huipentuu sitten häämatkaan Sisiliaan. :)

Katrille ja Peterille kuuluu myös hyvää. Suvi sai pikkusiskon viime vuoden syyskuussa, ja ette arvaa mikä vauvan nimeksi tuli: Amalia! Siis AMAlia Aman mukaan! Tulin siitä kuultuani aivan valtavan iloiseksi, kun nyt sitten jokin Amadeuksen muistosta elää ihan konkreettisesti heidän uuden perheenjäsenensä nimessä ja elämässä. Amalia on lisäksi aivan syötävän suloinen lapsi. Olen nähnyt hänet kastejuhlan jälkeen kolmesti ja joka kerta hän on aina vain ihanampi, hymyilee ja höpöttää vauvakieltään.  Tietty Suvikin on hurmaava nuori neiti. Hän täytti keväällä kolme ja ratsastaa säännöllisesti Hassella kun Katri tai Patrik taluttaa sitä. Hasse-parka ei ole tointunut jalkavaivoistaan täysin, eikä sillä käytännössä voi aikuinen enää ratsastaa, mutta Suvia se jaksaa kiltisti ja kärsivällisesti kantaa selässään. Jatkan kohta lisää…

-Isabel

Niin, Hasse on kuitenkin vielä niin hyvässä kunnossa, että kulkee toisten mukana ja selvästi nauttii elämästään. Toisten mukana tarkoittaa siis sitä, että Katri hankki keväällä kolmannen hevosen. Pitkään suunniteltu hevosen tuottaminen Saksasta ei ainakaan toistaiseksi ole onnistunut, joten hän päätyi hankkimaan täällä myynnissä olleen ratsun. Se on lusitano-tamma eli portugalilainen rotu, joka on siis kotoisin vähän samoilta seuduilta kuin Pacokin. Värityskin on samantyyppinen, vain pikkuisen harmahtavampi kuin Pacolla. Tulokkaan nimi on Sandra. Se jouduttiin myymään tallin talousvaikeuksien vuoksi ja ainakaan vielä sen luonteessa ja terveydessä ei ole Katrin mukaan havaittu mitään ei-toivottavaa. Lauri on yhden kerran sillä ratsastanut, minä en vielä ole rohjennut. Ehkä se jää syksyyn kun on niin paljon muuta.

Vuoden mittaan ole lopultakin tottunut siihen, että käyn Donnalla säännöllisesti heittämässä noin tunnin maastolenkin. Eva-Elena ei juurikaan ole lähtenyt enää mukaan, mutta niillä harvoilla kerroilla kun on, meillä ovat sujuneet ratsastukset oikein hyvin. Evalla on nyt luultavasti niin sanottu vakavasti otettava suhde, joten en ole enää joutunut murehtimaan hänen sanomisistaan ja tekemisistään Lauria koskien. Hyvä niin, koska olen saanut keskittyä ratsastamiseen ja siihen, että Donnan ja minun välille rakentuisi luottamussuhde. Niin on tapahtunutkin, ja tällä hetkellä koen Donnan olevan itselleni hurjan läheinen. Sekin tuntuu välittävän minusta ja on minua kohtaan todella kiltti ja lempeä. Itse asiassa olen kiintynyt siihen niin vahvasti, että minua on alkanut pelottaa se hetki, kun tiemme jostain syystä eroavat. Tähän asti Eva on ollut tosi suopea, mutta enhän voi tietää, millaisia suunnitelmia tai elämänmuutoksia hänellä on edessä, siis sellaisia, jotka voisivat vaikuttaa Donnaan ja minuun. Se vähän pelottaa, mutta on varmaa, että niin kauan kuin voin joka viikko käydä ratsastamassa ja Donnaa hoitamassa, tulen niin tekemään.

-Isabel

Harmittaa, kun kadotin pitkän viestini vahingossa. Nyt lyhyemmin: kiitos Katrille, kun päivitit kuulumiset ja onnittelut tulevalle hääparille. Ihanaa, kun Amadeuksen muisto elää Amalian nimessä. Siinä se oli viisas hevonen. Hyvä, että Hasse saa jatkaa elämäänsä, vaikka onkin jalkavaivainen. Olisi hauskaa, jos Saksasta löytyisi joku Amadeuksen sukulainen, joka oppisi lukemaan. Mainiota, että Eva Elena ei enää ole kimpussa ja antaa silti ratsastaa hevosellaan. 

Kivaa, kun oli viesti Isabeliltakin. Paljon kaikkea positiivista on elämässäsi ja ympärilläsi tapahtunut. Mietin vaan, että josko sinä ja Lauri ottaisitte yhdessä sieltä Saksasta jonkun Amadeuksen sukulaisen. (Oletan, että olet jo valmistunut ja töissä.) Omat häät ja lasten syntymiset ovat ihmiselämän ihanimpia asioita. Mielikuvissani menette hevosen vetämillä kärryillä kirkosta juhlapaikkaan. No, eihän se ole kaikissa paikoissa kätevää, jos matka on pitkä. 

Vierailija kirjoitti:

Harmittaa, kun kadotin pitkän viestini vahingossa. Nyt lyhyemmin: kiitos Katrille, kun päivitit kuulumiset ja onnittelut tulevalle hääparille. Ihanaa, kun Amadeuksen muisto elää Amalian nimessä. Siinä se oli viisas hevonen. Hyvä, että Hasse saa jatkaa elämäänsä, vaikka onkin jalkavaivainen. Olisi hauskaa, jos Saksasta löytyisi joku Amadeuksen sukulainen, joka oppisi lukemaan. Mainiota, että Eva Elena ei enää ole kimpussa ja antaa silti ratsastaa hevosellaan. 

Oho, siis kiitos Isabelille. Ajatusvirhe. 

Kiitos onnitteluista! Eikä haittaa vaikka nimi menisi väärin. Päivitän tänne mitään niin harvoin, että on pikemminkin ihme, että joku ylipäänsä muistaa minut. :)

Kävin tänään taas Evan luona ratsastamassa. En nähnyt ketään koko paikassa, mutta Eva on sanonut, että saan tulla ja mennä niin kuin haluan. Aiemmin ilmoitin lähdöstäni viestillä, mutta joskus tallissa käy Evan vanhemmat tai hänen ystäviään, niin siirryimme semmoiseen käytäntöön, että varustehuoneessa on tussitaulu, johon lähtijä kirjoittaa oman nimensä ja hevosen nimen. Siitä kuka tahansa tulija näkee, onko jompi kumpi hevosista käytössä eikä turhaan huolestu. Takaisin tullessa sitten vain pyyhitään taulu tyhjäksi.

Laitoin siis vain nimeni ja Donnan nimen tauluun, satuloin sen ja lähdin matkaan! Olen kyllä tosi etuoikeutettu kun saan ratsastaa upealla hevosella ilmaiseksi. Vaikka Evan kanssa on ollut hyvinkin kiusallista välillä, tämä mahdollisuus on saanut minut unohtamaan menneet, jopa ne Amadeuksen ostoaikeisiin liittyvät.

Ratsastin Donnalla aika mukavan lenkin ja menimme sitten toiselle sen laitumista. On sovittu, että voin antaa sen välillä syödä ja juoda, joten aitauksessa riisuin siltä satulan ja suitset ja päästin sen nauttimaan tuoreesta ruohosta. Donna tulee kutsuttaessa luokse, joten minun ei tarvitse pelätä etten saisi sitä enää kiinni. Voi, kuinka se nauttikaan kesästä ja vapaudesta! Se laukkasi ensi töikseen laitumen ympäri ja piehtaroi heinikossa ja rupesi sitten vasta nyhtämään voikukkaa ja apilaa. Tulin melkein kateelliseksi sen aidosta ja rajattomasta riemusta, kunnes muistin, että olen itsekin äärettömän onnellinen! Sanon kahden viikon päästä ”tahdon” maailman ihanimmalle ihmiselle ja sen jälkeen lähdemme yhdessä nauttimaan omasta vapaudestamme. Emme varmaan juosten ja ruohossa kieriskellen, mutta yhtä lailla intia täynnä ja sataprosenttisesti toisiimme keskittyen! :) Lauri, jos satut tämän lukemaan niin tiedä, että rakastan sinua aina ja ehdottomasti.

-Isabel

Isabel, ihmettelen rohkeuttasi! Eva Elena on ollut teitä kohtaan niin outo (väkisin halunnut Lauria itselleen) ja hänen isänsä oli valmis varastamaan Amadeuksen. En kyllä uskaltaisi käydä yksin tuolla tallilla, kun on outoa, että saat ilmaiseksi siellä ratsastaa. Toisaalta Eva Elena tarvitsee toki hevoselleen liikuttajaa, jotta se pysyy kunnossa, kun hän ei itse viitsi (varmaan vieläkään) kovin usein ratsastaa. 

Hienoa, että olet Lauriin edelleen noin valtavan rakastunut.