Miten hevosena pystyn osallistumaan?

Jatkan vielä. Kun kirjoitan suoraan, en viitsi tehdä kauhean pitkiä postauksia, etteivät ne taas jostakin syystä häviä.

Äiti meni kesällä naimisiin Mikkonsa kanssa! :) Olimme kullan kanssa häissä, jotka eivät olleet kovin isot, mutta sitäkin lämminhenkisemmät. Ja arvatkaapa vain, millä tavalla hääpari siirtyi kirkolta juhlapaikkaan!? Kyllä! Kalle oli valjastettu ihanien valkoisella ja pinkillä koristettujen avorattaitten eteen ja kuljetti heidät muutaman kilometrin matkan oikein arvokkaasti ja luotettavasti. :) Autokin oli varattu sadepäivän varalle, mutta onneksi ilma oli aivan aurinkoinen ja hevoskyytivaihtoehto toteutui! Pieni pulma oli reitin varrella sijaitsevan hevostilan tallipiha ja laitumet, koska äiti pelkäsi Kallen hermostuvan näkemistään muista hevosista. Mitään kohtausta ei kuitenkaan päässyt tapahtumaan. Äiti oli pyytänyt mahdollisuutta pitää tilan hevoset kyseisen hetken tallissa tai kauempana tiestä ja tähän he olivat ystävällisesti suostuneet. Kallella käytettiin lisäksi ajohevosen silmälappuja, joten kovin paljon se ressu ei sivuilleen edes nähnyt. :D Mutta oli totta kai tärkeää, ettei juhlapäivä pääty pillastuneen hevosen aiheuttamaan kolariin tai muuhun onnettomuuteen.

Ei niin, että Kalle viime aikoina enää olisi kovin epäluotettavasti edes käyttäytynyt. Muihin hevosiin se reagoi edelleen aika herkästi, mutta pitkään aikaan se ei ratsastettaessa enää ole aiheuttanut vaaratilanteita. Laukkakin sujuu äidin mukaan jo kuin ei mitään ongelmaa olisi ikinä ollutkaan! Äiti oli muuten Kallesta kuullut yllättäen eräältä tallilla tapaamaltaan ravivalmentajalta. Hän tunnisti Kallen ja kertoi olleensa nuorena aloittelevana valmentajana kokeneemman henkilön johdolla seuraamassa sen kouluttamista. Äiti oli kauhukseen ja surukseen kuullut, millä tavalla Kallea oli silloin kohdeltu. Aina sen siirtyessä harjoituksissa ravista laukkaan, ohjastaja oli rankaissut sitä tavalla, jota oli kuulemma ollut vaikea sivusta seurata. Nuori mies ei kuitenkaan ollut uskaltanut huomauttaa asiasta kokeneelle valmentajalle, vaikka olikin todennut, että ehdottomasti olisi pitänyt. Jonkin ajan jälkeen hän oli sitten vain siirtynyt uuden valmentajan oppiin, missä käytettiin aivan erilaisia ja paljon inhimillisempiä keinoja hevosten koulutukseen.

Mutta tämän kuultuaan äiti oli ymmärtänyt, mistä Kallen ei-toivottava käytös pohjimmiltaan oli aiheutunut. Kalle-parkaa tuskin saattoi asiasta syyttää, vaan vika oli aivan kelvottomassa valmennuksessa. Siis meissä ihmisissä. :( Onneksi Kallella on nyt hyvä koti ja varmasti paras omistaja, kenelle se ikinä olisi voinut päätyä!

-Isa

Olipa kiinnostavaa lukea myös Isabelin kirjoitusta vihdoin. Suloista, että Kalle pääsi hääkuljettajaksi. 

Oletteko Laurin kanssa käyneet itse paljon ratsasturretkillä. Vrmaan kuitenkin vietitte kesällä paljon aikaa Laurin kotiseudulla. Tokko koko ajan töissä tai opiskelussa ja onko mitään tietoa siitä Amadeuksen sisaruksesta siellä Saksassa. Jonkun pitäisi vähän testailla, pystyisikö se oppimaan lukemaan. 

Palasin juuri lenkiltä Siirin ja Sussun kanssa. Sussulla on kyllä niin hullu nimi, että olisin sen halunnut muuttaa, mutta kun sitten Laurin kanssa mietittiin asiaa, niin päädyttiin pitämään vanha nimi. Olisi tuntunut oudolta alkaa kutsua koiraa jollain muulla nimellä kuin mihin se on tottunut, joten Sussuksi se jäi. Lauri vain nauroi, että kun hän sanoo kavereilleen lähtevänsä Sussun kanssa ulos, niin voi syntyä väärinkäsityksiä. :D

Ratsastuksesta sen verran, että kävimme muutamaan otteeseen kesällä heppailemassa, kun Laurilla oli paria kesätenttiä lukuun ottamatta taukoa opinnoista ja minullakin oli kolme viikkoa lomaa töistä. Hassen jalat eivät ole vieläkään ratsastettavassa kunnossa ja Katrilla oli vauvan takia aika paljon muuta ajateltavaa kuin vieraat, joten emme käyneet heidän luonaan. Aman vanhassa tallissa oli tosi vähän aikatauluihimme sopivia mahdollisuuksia, joten sielläkin pääsimme ratsastamaan vain yhden kerran. Niinpä kävimme sitten muutaman kerran ratsastamassa Evan hevosilla. Hänen vanhempiensa omistamat hevoset ovat meitä kaikkein lähimpänä ja niitä liikutetaan oikeastaan liiankin vähän, koska Evan perheestä kukaan muu kuin hän ei ratsasta. Evan mukaan heidän piti siitä syystä jo myydäkin toinen hevosista, mutta kun uusi hevosen pitämisen yksin kieltävä laki tulee voimaan ensi vuoden alusta, he päättivät kuitenkin pitää molemmat. Eva pyysi monta kertaa meitä tulemaan ja lopulta sitten päätimme mennä, vaikka aiemmin olin ajatusta vastaan.

Ihan kivasti kaikki kuitenkin sujui, niin Evan kuin itse ratsastamisenkin osalta. Aku ja Donna ovat todella kauniita ja vahvoja hevosia ja myös oikein hyviä ratsuja. Aku on 13-vuotias ja Donna 15-vuotias, molemmat ovat ruunikkoja. Evan vanhemmat tuottivat ne Puolasta, missä ne ovat viettäneet tähänastisen elämänsä ja missä niillä oli Evan mukaan myös menestyksekäs ura kouluratsuina käynnissä. Mutta nyt ne ovat siis ainoastaan harrastehevosia, koska Eva ei kilpaile niillä.

Onpa yllättävää, että isbel pitää vielä yhteyttä eva elenaan. Kiinnostuneena seuraan. 

Mistä löytyy moinen hevonen - Suomi - hevonen -kääntäjä?