Miten hevosena pystyn osallistumaan?

Aglais urticae täällä haukottelee, puolihorteessa... uuuh en jaksa vielä herätä. Aurinko paistaa lämmöllä liiterin seinään... öisin palelee...

Krooh...* kääntää kylkeään

Mitäs kuuluu perhoselle, linnulle ja hevosharrastajalle? Päivittäkääpä jo kuulumisianne. 

Näin juuri nokkosperhosen ja tuli tämä ihana ketju mieleeni! 

Olisi hauskaa lukea taas tietoja linnolta, hevoselta ja perhoselta. 

Nokkosperhonen tässä. Hevosaitaus on purettu, eipäs tule hepoja enää. Surku on. Onni on voikukkakedot, puna-ailakit ja kielot. Onni on ketoneilikat ja syreenit. Onni on suvi

Ihanaa, että sulla nokkosperhosella on noin onnellista :) 

Tylsää, että hevosaitaus purettiin. Onneksi sinulla on paljon ystäviä eri lajeista. Kerro vaan lisää kaikkea!

Ihailen teitä perhosia niin paljon! Olette kauniita ja liitelette kukkien yllä. Pidän siksi nurmikkoa osittain leikkamattomana, jotta perhoset pysähtyvät kukille. Meillä kukkii nyt lemmikit ja kohta aukeaa päivänkakkarat. 

Punatulkku kirjoittellee suruisena... siskoain ikävöien. Pysyttelen metsän suojis. Ystäväin siel on... ihmettelen, kuin te ihmiset meitä ihailette, eikö teillä omistanne piisaile? Meil linnuil on kiire elämiseen, muonaan ja silleen... emme toisiamme ihaile, puolisoitamme toki kiintymyksellä kohtelemme eliniän... ihmettelemme joskus ihmisiä, ison muuttotavaran kanssa useast eroon muuttavat, pentuiset pienet vielä. Ettekö yhteisest noista pienoisist huolehi?

Doris - reissunainen kirjoitti:

Punatulkku kirjoittellee suruisena... siskoain ikävöien. Pysyttelen metsän suojis. Ystäväin siel on... ihmettelen, kuin te ihmiset meitä ihailette, eikö teillä omistanne piisaile? Meil linnuil on kiire elämiseen, muonaan ja silleen... emme toisiamme ihaile, puolisoitamme toki kiintymyksellä kohtelemme eliniän... ihmettelemme joskus ihmisiä, ison muuttotavaran kanssa useast eroon muuttavat, pentuiset pienet vielä. Ettekö yhteisest noista pienoisist huolehi?

Kiitos kirjoituksistanne. Kirjoittakaa taas pikapuoliin!

Teillä pariuskollisilla linnuilla onkin mukavaa, kun yhdessä hoidatte poikaset. Kyllä ihmisetkin yrittävät, mutta yhteiselo saattaa kaatua riitoihin. Silti yleensä on pyrkimys hoivata lapsia yhdessä vuorotellen. 

Lääkkeet

Minkä hiton takia tällainen keskustelu on näin pitkä?

Onko punatulkulla jo ekat poikaset liikkeellä?

Itse näin juuri pesästä lähteneen västäräkin poikasen. Se yritti maastoutua littanaksi asvalttiin. Emo kävi ruokkimassa. Onneksi poikanen lopulta ymmärsi kipittää suojaan.

Punatulkku tsirp, tsirp

Pienoiset on pesässäin miulla, ruokintaan meneepi kovast aikaa. Puolisoin, tuo sulokas auttelee. Neljä pienoista on, eikä nin pieniäkään enää. Puoliso, tuo kultasein, toi herkkueinestä munien hautomisen aikaan. Varhaisesta aamusta, illan vilakkaan...yhteiselomme sopuisaa on. Muonaa riittää, viileys ei meitä haittaile. Ihmiset moittiipi, kun ei 'seksihelteitä' ole, ettekö muulla säällä rakastelekaan? Eikö teillä kyllin lämpöistä pesissänne liene?

Pienet tulipalot oli eilen, joku kuului sanovan, että joka 'juhannus', mikä se sitten lieneekään. Ihmisten puhe on joskus perin merkillistä, lintujen tsirkutus helpompi ymmärtää on...

Punatulkun perhe-elämä kuulostaa mukavalta. Ihana rakastava puoliso ja poikaset. Molemmat huolehditte pesästä, toi sinullekin ruokaa hautoessasi. 

Seksihelle on vaan puhetta. Kyllä rakastellaan milloin vaan haluamme me ihmiset. 

Juhannus on keskikesän juhla ja siihen nyt vaan on keksitty isot nuotiot lisäviihdykkeeksi ja katsottavaksi. (Täytyy vaan varoa, ettei ole liian kuivaa, ettei nuotio lähde etenemään maastoon.) Ihmiset juhlivat vuoden valoisinta aikaa. 

Kai teillä linnuillakin on kivaa, kun on valoisaa yölläkin ja ruokaa paljon kesällä eikä tarvi pakkasista välittää, vaan on lämmintä. Tykkään lukea teidän kuulumisianne. Se jotenkin rentouttaa. Kivaa kuunnella, mitä ajattelette siellä luonnossa. 

Vierailija kirjoitti:

Minkä hiton takia tällainen keskustelu on näin pitkä?

Tämä on mukava ketju jossa eri luontokappaleet pääsevät ääneen.

Pituutta lisää osin se että joku ilkimys spämmäsi kymmeniä sivuja ketjua vastustavia viestejä.

Nokkosperhonen:

Missä on kaikki serkkuin, pikkuserkkuin? Ei näy, ei kuulu. Kukkakedolla on tyhjää perhosista, onko ihmiset myrkytyksiä tehneet? Ystäväin Sudenkorento kertoi, että kovin vähän on heitäkin nytten...

Hyttysiä on viljalti, Punatulkku kertoi ehtoolla. Ei ehtine hän kirjoitella, pentueensa aloitti lentoharjoitukset. Voi sentään. Pienet on siivet pienoisilla...

Met perhoset pääsemme hyvästi lentoon, mutta tuuli vihollinen on, sille mitään mahda emme. Mennessään vie...

Miten ihmiset pysyy ilmassa noissa koneissa, joittenka siivet ei edes räpyttele?

Ihastuttavia olette te perhoset ja linnut, hevoset myös. 

Lentokone ei räpyttelee siivillään, mutta siipien lähellä on isot putket, joissa tapahtuu sisällä ikään kuin räpyttelyä vastaavaa toimintaa.

Pidän nurmikkoa osittain siistinä, mutta osittain annan ketokukkien siellä kukkia. Siellä on ainakin tervakukkaa, päivänkakkaraa, lemmikkiä, nurmitädykettä, Akileija ja kohta myös kellokukkia. Perhosia ja kimalaisia on käynyt. Kärpäset harmittavat, kun tulevat sisään surisemaan. 

Ostin just uuden hevosenkengät, jotta mieli piristys vähän tän sateisen kesän takia. 

Mikä on oudoin asia, joka sinulle on sattunet hevosen kanssa? 

Heppaboy86[at]luukku.com

Teinkin toisen poikyeen, kun lämmin kesä jatkuu. Kultauroksein ruokkii minuu, minä haudon muniamme. Edelliset poikaset opetettiin lentoon, ovat jo omillaan. Rattoisasti kuluu kesä syksyyn. Vetäydymme ehkä syvemmälle metsään, jakka nämä pentuset kuoriutuu ja lennähtävät omilleen. Ikä painaa jo, liekö viimeiset lapsoset nämä.

Minkä ikäisenä ihmisnaaraat lapsosia saa?

Punatulkku

Kiva, kun teit uudenkin poikueen. Kerro kaikkea lisää!

Me ihmiset saamme lapsosia vain maksimissaan noin 45-vuotiaaksi. Sehän on tylsää, sillä jotkut pystyy kuitenkin elämään jopa 100-vuotiaiksi. Ei tosin kovin usea. 

Te eläimet saatte lapsia koko ikänne yleensä. 

Mukavaa, kun sulla kuluu kesä rattoisasti. On mukavaa lukea teidän eläinten kuulumisia, joten laita tosiaan lisää! Mitä se perhonenkin puuhaa?

Hei kaikki, jotka vielä täällä käyvät! Tulin katsomaan että onko ketju vielä olemassa ja onhan tämä! Tosi kivaa, että on saanut jäädä, vaikka minäkään en ole enää käynyt kirjoittamassa. Mutta nyt oli sellainen hetki, että ajattelin vähän päivittää. Eli olen siis Isabel jos täällä jo on unohdettu. :)

En ihan kaikkea pysty mahduttamaan yhteen tai useampaankaan viestiin nyt, joten ehkä jatkan joku toinen päivä, mutta tässä jotain viimeisen vuoden aikana tapahtunutta.

Laurilla ja minulla elämä on sujunut suunnitelmien mukaisesti ja muutenkin kaikin puolin hyvin! Jatkan edelleen samassa työpaikassa missä minulla on todella osaava ja mukava esimies, naispuolinen sellainen. Myös tiimin muut ihmiset ovat ihania, joten viihdyn töissä välillä liiankin hyvin. Työpaineita aina välillä on, mutta meille on palkattu tänä vuonna kaksi uutta työntekijää ja valtavia ruuhkia ei siksi enää ole viime vuoden tapaan ollut. 

Lauri on opiskellut tosi motivoituneesti ja edennyt hienosti. Tällä hetkellä näyttää siltä, että hän valmistuu viimeistään kahden lukuvuoden sisällä. Opiskeluiden ohella hän on tehnyt pikkuisen keikkatöitä täällä Espoon suunnalla mutta ei juuri enää matkojen takia kotipuolessaan.

Siiri on saanut kaverin! :) Hankimme keväällä kolmevuotiaan Walesin springerspanielin, josta jouduttiin luopumaan kertoman mukaan allergian takia. Itse epäilen, että omistajaperhe oli hankkinut sen lapsille, jotka sitten vain olivat väsyneet sen hoitamiseen ja ulkoiluttamiseen. Rotu tarvitsee paljon liikuntaa ja on hyvin seurallinen. Joka tapauksessa Sussu (se on sen alkuperäinen nimi) on nyt meidän perheenjäsenemme ja aivan suloinen pakkaus! Siiri oli tietysti alkuun aika mustis, mutta nyt ne tulevat jo mainiosti toimeen ja pitävät seuraa toisilleen kun Lauri ja minä emme ole kotona. :)