Lue keskustelun säännöt.
No niin, ero tuli. Täytän kohta 30v. Haluan perheen. Miten on järkevintä edetä?
06.06.2026 |
Olisin halunnut pitkän ja vakaan parisuhteen ennen lasten tekoa. Eksä sai täräytettyä pari kuukautta sitten vihdoin ilmeisesti jo pidempään päässään pyörineen ajatuksen: haluaa ehdottomasti lapsia, mutta ei ole varma haluaako niitä minun kanssani. Oltiin oltu pitkään yhdessä. Ei ymmärtänyt miksi suutuin, kun saattaahan hän ehkä haluta sitten joskus lapsia kanssani. Erottiin, nyt olen ollut pari kuukautta itsekseni ja koen että on aika alkaa suunnitella mitä teen.
Miten muut samassa tilanteessa olleet on edenneet? Olen miettinyt ihan jotain kumppanuusvanhemmuus-kuviotakin, toimiiko ne? Ärsyttää että tämä asia ei nyt tulekaan sitten todennäköisesti menemään niin että saan sen tylsän ydinperheen, mutta elämä on arvaamatonta.
Kommentit (100)
Ap, millaisen perheen haluat? Haluatko lapsia, parisuhteen miehen (vai naisen?) kanssa vai molemmat? Pitääkö lasten olla omia? Millainen parisuhteen tulee olla?
Mietin, että pelkästään perheen haluaminen on huono lähtökohta parisuhteelle, jos ei aidosti halua puolisoaan. Melkein kaikki tällaiset tapaukset ovat lähipiirissämme eronneet.
Raskaaksi voi tulla myös yksin. Ja perhemalleja on nykyään monia. Elän itse monogamisessa suhteessa, mutta tiedostan, että se ei ole kaikille paras vaihtoehto. Tunne-elämän, arjen, seksin, lasten hankkimisen ja kasvatuksen ulkoistaminen yhdelle ihmiselle on paljon vaadittu. Usein jokin näistä alkaa pitkälle aikavälillä horjua. Silloin, jos puoliso on hankittu ainoastaan, koska se sattui olemaan siedettävä isäehdokas ei välttämättä kanna pitkälle. Jos nuorena palavasti rakastui, ja muistaa sen tunteen, se voi jopa kantaa.
Melko usein olen nähnyt tapauksia, joissa nainen on halunnut ydinperheen, ja se mies on ollut ainoastaan väline tämän toteuttamiseen. Kun haluttu elintaso ja lapsiluku on saavutettu, se heijastuu välittömästi parisuhteeseen ja sitä kautta koko perheeseen. Kannattaa harrastaa vähän introspektiota, ja miettiä mitä haluaa ja miksi. Ketä varten? Jos vastauksena tulee jokin ulkopuolinen odotus tai normi, se ei välttämättä ole hyvä syy haluta ks. asiaa.
Eksältäsi melkoinen pommi, ja ihan hyvä syy päättää suhde. Toisaalta hyvä, että kertoi eikä jäänyt rokottamaan löysässä hirressä, tyyliin "ehkä sitten joskus". Toivottavasti saat perhekuvion, jossa olet onnellinen. Älä kuitenkaan kiirehdi, 30-vuotiaana ehdit vielä hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensin tutustuu mieheen 3 vuotta. Sitten mietitään lapsia pari vuotta ja sitten ehkä tekee lapsen niin olet jo 40 v kun saat ehkä lapsen. Harva yli 30 v mies jaksaa enää lapsia tehdä.
voin kyl yrittää
Aiempi työkaveri työskenteli yrityksessä, jossa oli paljon miehiä. Hän päätti perustaa perheen vuodessa hyvän miehen kanssa - ja perusti. Ei romanttista rakkautta, hän jutteli miesten kanssa ja löysi sopivan, turvallisen miehen ja hyvän isäehdokkaan, joka halysi parisuhteen ja lapsia. Saivat kaksi lasta, elävät edelleen yhdessä.
En pystyisi samaan, uskon rakkauteen, mutta ihailin hänen tapaansa.
Vierailija kirjoitti:
Tapasin vaimoni, kun hän oli 28v. Hän tuli äidiksi 30v. Eli pari vuotta varmaan kannattaa varata sen oikean löytymisestä lapseen ainakin, näissä ikäryhmissä. Itse en tyytyisi vaihtoehtoisiin lapsenhankintatapoihin, enkä usko kenenkään naisen tarvitsevan tyytyä Suomessa ilman omaa tahtoa asiasta. Naisten markkinat pariutumisessa ja perheen perustamisessa maassamme.
Joo, ei tarvitse tyytyä, mutta ei ole myöskään järkevää rakentaa taloa hiekalle. Jos toinen on suhteessa ainoastaan siittäjä ja elättäjä, hän huomaa olevansa pelkkä elättäjä kun niitä lapsia on tarpeeksi. Silloin elättäjä yleensä lähtee, pettää, alkaa ryyppäämään tai oireilee muilla tavoin. Joskus laittaa itsensä kiikkuun. Onhan näitä stooreja paljonkin, joissa keski-ikäinen päällisin puolin hyvin toimeentuleva perheenisä lopettaa elämänsä, ja kaikki ovat kovin yllättyneitä. Itse asiassa yleisin ihmisryhmä, joka tämän ratkaisun valitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa miehet, että lasten älykkyys periytyy äidiltä 🤰🤱👩👦
Juu, noin puolet siitä. Siksi onkin fiksu vaimo.
Olen myös huomannut, että jossain tulee raja vastaan kun kaksi hieman introverttiä korkeakoulutettua nörttiä pariutuu, tuloksena on usein joku full-HD autisti.
Luova älykkyys korreloi mm. kaksisuuntaisen ja skitsofrenian kanssa. Katso vaikkapa kuuluisien taiteilijoiden, kirjailijoiden, muusikoiden tai säveltäjien historiikkeja. Club 27 is a thing.
Mitä tulee matemaattiseen ja analyyttiseen älykkyyteen... näilläkin geeneillä on haittapuolia. Tunnen henkilön, joka tekee töitä hiukkasfysiikan puolella. Hän on oman alansa ohella äärimmäisen sivistynyt ja lukenut, puhuu sujuvasti varmaan kahtatoista kieltä, ja tekee arjessakin todella teräviä havaintoja, joita en itse välttämättä koskaan tulisi edes ajatelleeksi. Lisäksi hän on todella ystävällinen ja nöyrä.
Kuitenkaan hän ei muista tapaamisia, on jatkuvasti myöhässä ja tavarat hukassa. Ei ole koskaan ollut kunnollista parisuhdetta, ja työpaikkakin on mitä on.
Hän on myös yrittänyt (jotenkin siinä onnistumatta, miksi?) päästää itsensä päiviltä useampaan otteeseen.
Kaikki me olemme erilaisia, ja jotkut voittavat geenilotossa. Pitää muistaa, että niitä lottoja on monia, ja yhden ominaisuuden maksimointi tulee usein muiden kustannuksella (pituus, ulkonäkö, älykkyys, hapenottokyky, kylmänkestävyys, jne.). Emmekä välttämättä edes huomaa niitä. Ne samat geenit, jotka tuottavat vaikka pitkiä ja kauniita ihmisiä, voivat muutaman sukupolven kuluttua tuottaa vaikkapa lisääntymiskyvyttömiä jälkeläisiä. Tai sellaisia, joiden vastustuskyky jollekin infektiolle on huono.
Autismipiirteisyys on kyllä raskasta.
Tunnen paljon teknisen ja matemaattisen alan naisia (koska olen itsekin sellainen), ja onhan moni meistä joko äärimmäisen tehokas mutta mielikuvitukseton suorittaja (miksi kaikki eivät juokse maratonia imettäessään kolmatta lasta samalla kun omin käsin rakennetaan kivitaloa???), tai sitten jo selvästi autisminkirjolla ajattelun jäykkyydessään. Eivät kaikki tietenkään.
Toisaalta näyttää olevan sitten toisenlaiset ongelmat toisilla naistyypeillä. (Ja miehillä niitä ongelmia vasta onkin.)
Joten ei kannata liikaa optimoida, enemmänkin tuurilla mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on inhottava ikä tulla sinkuksi, varsinkin, jos itselle sopivia miehiä ei istu joka oksalla. Itse olen pitkään lykännyt laskenhankintaa, sillä en ole 100 varma nykyisestä suhteesta ja joka paikassa on painotettu miten lapsia ei pidä tehdä, jos parisuhde ei ole täydellinen ja miten vaikeaa löytää uutta, jos on jo lapsi edellisestä suhteesta. Mutta nyt olen alkanut miettiä, että oikeastaan kaikkein pahinta erossa olisi palata takaisin lähtöruutuun. Olla lapseton sinkku, jolla ei enää olisi edes kovin montaa hedelmällistä vuotta jäljellä. Olisi musertavaa palata opiskelija-asetuksiin ilman opiskeluja, ilman kaveriporukkaa. Siitä sain varmuuden, että haluan lapsen nyt. Jos ero joskus tulisi, jäisi ainakin jotain käteen tästä suhteesta.
Jos olisin nuorempi niin itse kävisin jäädyttämässä omia sukusolujani ja katselisin ja etsisin avoimesti vielä muutaman vuoden, löytyisikö vielä kumppania perheen perustamiseen, jos ei, niin sitten itseellinen äitiys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hanki afrikkalainen mies. Ovat aivan eri maata, kuin suomalaiset miesvauvat. Ovat perhekeskeisiä, miehekkäitä ja komeitakin! 😍
Niin varmaan ja äö on mitä on.
Omaa aikaa kannattaa nyt vain ottaa ja tehdä mielekkäitä asioita. Muutama vuosikin yksinoloa ja itsetutkiskelua on parempi kuin rynnätä suinpäin seuraavaan suhteeseen, joka todennäköisesti olisi vain paikkaamassa nykyistä yksinäisyyttä. Eiköhä nole paras että sopiva tulee vastaan silloin, kun olet onnellisimmillasi! ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalisti. Markkinat käy kuumana juuri tuon ikäisillä, ja omista tutuistani monet pariutuivat juurikin tuossa 28-32v.
miehiä.
Naisia ja miehiä.
Nyt just yksi 35-vuotias kaveri synnyttää hetkellä millä hyvänsä, tapasi miehensä 30-vuotiaana ihan livenä ilman mitään deittiappeja. Mies oli silloin 26v. Nyt ovat siis 31 ja 35.
Kannattaa armaat netissä vihaa suoltavat miehet muistaa, että teidän piirinne ovat teidän piirejänne, ja meillä muilla on meidän omat elämät joissa teidän säännöt ei päde :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan parhaan kaverin kanssa mietitty sellaista, että molemmat hankkiutuu raskaaksi ja muutetaan yhteiseen kimppakämppään. Molempien lapsilla olisi kaksi huolehtivaa aikuista ja hoitoa vuorottelemalla molemmat saisi myös aikaa levätä. Ja raskautuminen siis luovuttajan avulla.
Voitteko pliis pitää sitten jotain youtubekanavaa tai blogia! Itsekin olen monta kertaa tätä miettinyt, mutta lähinnä ratkaisuksi jos kaveripiirissä tulisi ero samaan aikaan ystävän kanssa.
Joo, jos toteutetaan idea, niin ehdottomasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kanki-Veijo hoitaa hommat talossa ja vaikka puutarhassa. Roiskittu jo vuodesta 19xx. Et pety.
Vierailija kirjoitti:
Aiempi työkaveri työskenteli yrityksessä, jossa oli paljon miehiä. Hän päätti perustaa perheen vuodessa hyvän miehen kanssa - ja perusti. Ei romanttista rakkautta, hän jutteli miesten kanssa ja löysi sopivan, turvallisen miehen ja hyvän isäehdokkaan, joka halysi parisuhteen ja lapsia. Saivat kaksi lasta, elävät edelleen yhdessä.
En pystyisi samaan, uskon rakkauteen, mutta ihailin hänen tapaansa.
Pitkä loppuelämä olla yhdessä jos ei sen enempää kiinnosta toisen seura. Tämä on ennemmin miehen kynästä. Voi lopullisesti vielä kyllästyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aiempi työkaveri työskenteli yrityksessä, jossa oli paljon miehiä. Hän päätti perustaa perheen vuodessa hyvän miehen kanssa - ja perusti. Ei romanttista rakkautta, hän jutteli miesten kanssa ja löysi sopivan, turvallisen miehen ja hyvän isäehdokkaan, joka halysi parisuhteen ja lapsia. Saivat kaksi lasta, elävät edelleen yhdessä.
En pystyisi samaan, uskon rakkauteen, mutta ihailin hänen tapaansa.
Onhan noita. Kaveri paljasti kerran että hän ja miehensä ovat tavallaan kulissiliitossa, molemmat ovat aseksuaaleja ja aromanttisia. Ovat vain ihan tosi hyviä kavereita. Alunperin kuvio lähti käyntiin miehen uskonnollisen perheen takia, kaveri suostui lähtemään leikkimään tämän tyttöystävää sukujuhliin.
Heillä on nykyään jopa lapsi. Molemmat tykkää selkeästi vanhemmuudesta. Hassua että kyseessä on myös parhaiten keskenään toimeen tuleva ja onnellisin pariskunta jonka tiedän, on samat harrastukset ja näillä tuntuu olevan ihan aina kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiempi työkaveri työskenteli yrityksessä, jossa oli paljon miehiä. Hän päätti perustaa perheen vuodessa hyvän miehen kanssa - ja perusti. Ei romanttista rakkautta, hän jutteli miesten kanssa ja löysi sopivan, turvallisen miehen ja hyvän isäehdokkaan, joka halysi parisuhteen ja lapsia. Saivat kaksi lasta, elävät edelleen yhdessä.
En pystyisi samaan, uskon rakkauteen, mutta ihailin hänen tapaansa.
Onhan noita. Kaveri paljasti kerran että hän ja miehensä ovat tavallaan kulissiliitossa, molemmat ovat aseksuaaleja ja aromanttisia. Ovat vain ihan tosi hyviä kavereita. Alunperin kuvio lähti käyntiin miehen uskonnollisen perheen takia, kaveri suostui lähtemään leikkimään tämän tyttöystävää sukujuhliin.
Heillä on nykyään jopa lapsi. Molemmat tykkää selkeästi vanhemmuudesta. Hassua että kyseessä on myös parhaiten keskenään toimeen tuleva ja onnellisin pariskunta jonka tiedän, on samat harrastukset ja näillä tuntuu olevan ihan aina kivaa.
Käytännössähän parisuhde on ystävyyssuhde, jossa eletään tiiviimmin yhdessä ja tavoite on elää myös pidempi aika tiiviimmin. Seksiä voi harrastaa tai olla harrastamatta.
Ei ihan normaali parisuhde vaadi seksiä tai tietynlaista romantiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiempi työkaveri työskenteli yrityksessä, jossa oli paljon miehiä. Hän päätti perustaa perheen vuodessa hyvän miehen kanssa - ja perusti. Ei romanttista rakkautta, hän jutteli miesten kanssa ja löysi sopivan, turvallisen miehen ja hyvän isäehdokkaan, joka halysi parisuhteen ja lapsia. Saivat kaksi lasta, elävät edelleen yhdessä.
En pystyisi samaan, uskon rakkauteen, mutta ihailin hänen tapaansa.
Onhan noita. Kaveri paljasti kerran että hän ja miehensä ovat tavallaan kulissiliitossa, molemmat ovat aseksuaaleja ja aromanttisia. Ovat vain ihan tosi hyviä kavereita. Alunperin kuvio lähti käyntiin miehen uskonnollisen perheen takia, kaveri suostui lähtemään leikkimään tämän tyttöystävää sukujuhliin.
Heillä on nykyään jopa lapsi. Molemmat tykkää selkeästi vanhemmuudesta. Hassua että kyseessä on myös parhaiten keskenään toimeen tuleva ja onnellisin pariskunta jonka tiedän, on samat harrastukset ja näillä tuntuu olevan ihan aina kivaa.
Kuulostaa laimealta. Voihan sellainen tunteeton excel-suhde toimia kanssa. Saksassa, jossa on perheverotus, on sanonta että mennään paremman veroluokan vuoksi naimisiin.
Itse en kuitenkaan tuollaista kämppäkaverisuhdetta haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiempi työkaveri työskenteli yrityksessä, jossa oli paljon miehiä. Hän päätti perustaa perheen vuodessa hyvän miehen kanssa - ja perusti. Ei romanttista rakkautta, hän jutteli miesten kanssa ja löysi sopivan, turvallisen miehen ja hyvän isäehdokkaan, joka halysi parisuhteen ja lapsia. Saivat kaksi lasta, elävät edelleen yhdessä.
En pystyisi samaan, uskon rakkauteen, mutta ihailin hänen tapaansa.
Onhan noita. Kaveri paljasti kerran että hän ja miehensä ovat tavallaan kulissiliitossa, molemmat ovat aseksuaaleja ja aromanttisia. Ovat vain ihan tosi hyviä kavereita. Alunperin kuvio lähti käyntiin miehen uskonnollisen perheen takia, kaveri suostui lähtemään leikkimään tämän tyttöystävää sukujuhliin.
Heillä on nykyään jopa lapsi. Molemmat tykkää selkeästi vanhemmuudesta. Hassua että kyseessä on myös parhaiten keskenään toimeen tuleva ja onnellisin pariskunta jonka tiedän, on samat harrastukset ja näillä tuntuu olevan ihan aina kivaa.
Kuulostaa laimealta. Voihan sellainen tunteeton excel-suhde toimia kanssa. Saksassa, jossa on perheverotus, on sanonta että mennään paremman veroluokan vuoksi naimisiin.
Itse en kuitenkaan tuollaista kämppäkaverisuhdetta haluaisi.
No mutta jos kumpikaan ei aidosti tunne romanttisia tunteita eikä halua seksiä, niin eikö ole vain hyvä asia että ovat löytäneet toisensa? Mitä laimeaa siinä on?
Vierailija kirjoitti:
Ensin tutustuu mieheen 3 vuotta. Sitten mietitään lapsia pari vuotta ja sitten ehkä tekee lapsen niin olet jo 40 v kun saat ehkä lapsen. Harva yli 30 v mies jaksaa enää lapsia tehdä.
Kyllä pk-seudulla ja korkeakoulutettujen keskuudessa isäksi tullaan pääsääntöisesyi yli 30v :na.
Vierailija kirjoitti:
Edelleenkin, se raitis ja kunnollinen 40v+ mies on paras vaihtoehto. Siittää kunnolla eikä harrasta mitään typeryyksiä (ryyppääminen, riitely, festarit).
Miksi yli 40v? Ai koska sinä olet?
Tapasin vaimoni, kun hän oli 28v. Hän tuli äidiksi 30v. Eli pari vuotta varmaan kannattaa varata sen oikean löytymisestä lapseen ainakin, näissä ikäryhmissä. Itse en tyytyisi vaihtoehtoisiin lapsenhankintatapoihin, enkä usko kenenkään naisen tarvitsevan tyytyä Suomessa ilman omaa tahtoa asiasta. Naisten markkinat pariutumisessa ja perheen perustamisessa maassamme.