Muistan lapsuudesta kuinka kavereitten isät oli aina kärttyisiä ja

Ei se varmaan noin mennyt. 

Isät olivat taka-alalla. Äidit laittoivat kaverien kotona välipalaa ja jutustelivat. 

Yhden kärttyisän muistan.  Menin ovikelloa soittamaan ja pyytämään voiko Tiina tulla ulos. Sanoi, että ehkä voi, löi oven kiinni ja jätti minut rappuun seisomaan. 

Tämä pahin kokemukseni. 

Oli myös happamia tai ilmeettömiä natkuäitejä ja hiljaisia kiltti-isiä. Mutta kyllä nuo känkkäränkkämiehet jäivät mieleen. 

Näin nelikymppisenä isänä ymmärrän heitä nykyään täysin. Päivätöiden ja kiinteistöhommien ym välissä haluaa vain rentoutua. Jos siihen sitten tulee vieraita kakaroita pyörimään, alkaa nopeasti pulssi nousemaan.  Tai se lapsista kollektiivisesti lähtevä mekkala ylipäätään. Typerät jutut jne.

Isät ei tienneet miten vieraisiin lapsiin tulisi suhtautua ja moni ei ollut mitenkään läheinen edes omien lapsiensa kanssa.

Pullukat äidit tarjosivat jäätelöä ja pyllistelivät 11v pojalle. 

Häh, mulla toisenlaisia kokemuksia. Meidän isä ja kavereiden isät olivat kivoja, samoin äidit.

Vierailija kirjoitti:

Just noin ! Olen pikkukaupungin omakotittaloalueelta seitkytluvulta. Lapsilauman kanssa leikittiin pitkin pihoja. Isät olivat välinpitämättömiä, osa hyvinkin  tylyjä ja kärttyisiä. Muutama oli mukava ja leikkisä, he ovat jääneet hyvinä muistoina mieleen. Äidit olivat mukavampia. 

Toki siihen aikaan lasten kanssa ei ulkoiltu. Kenenkään vanhemmat eivät lähteneet luistelemaan eikä pulkkamäkeen lasten kanssa. Lapset menivät keskenään, myös uimaan ! 

Kyllä ne kivoimmat ulkoilivat. Juurikin luistellen, majaa rakentaen jne.

Vierailija kirjoitti:

Näin nelikymppisenä isänä ymmärrän heitä nykyään täysin. Päivätöiden ja kiinteistöhommien ym välissä haluaa vain rentoutua. Jos siihen sitten tulee vieraita kakaroita pyörimään, alkaa nopeasti pulssi nousemaan.  Tai se lapsista kollektiivisesti lähtevä mekkala ylipäätään. Typerät jutut jne.

Ei kai sinulla ole pieniä lapsia?? Toivottavasti ei!

Mä muistan toistepäin kavereiden isät rentoja, mukavia, hauskoja, meidän isä kärttyisä, vihainen yms, en kutsunut useinkaan kavereita meille tästä syystä saattoi sanoa aika ilkeästi mun kavereille. 

Vierailija kirjoitti:

Häh, mulla toisenlaisia kokemuksia. Meidän isä ja kavereiden isät olivat kivoja, samoin äidit.

Vanhemmuus on erilaista eri aikoina. Vaikka 70 ja 90-luku ovat ihan eri kokemus.

Tuollaisia isiä oli joidenkin kaverien kodeissa. Röhnöttivät sohvalla polttamassa tupakkaa tai ihan avoimesti huusivat. Ihmettelin niitä jo sillloin, kun oma isä on ihan erilainen. Mutta siihen aikaan oli muotia paapoa ja ymmärrellä tapavihaisia miehiä ja keksiä niiden käytökselle tekosyitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just noin ! Olen pikkukaupungin omakotittaloalueelta seitkytluvulta. Lapsilauman kanssa leikittiin pitkin pihoja. Isät olivat välinpitämättömiä, osa hyvinkin  tylyjä ja kärttyisiä. Muutama oli mukava ja leikkisä, he ovat jääneet hyvinä muistoina mieleen. Äidit olivat mukavampia. 

Toki siihen aikaan lasten kanssa ei ulkoiltu. Kenenkään vanhemmat eivät lähteneet luistelemaan eikä pulkkamäkeen lasten kanssa. Lapset menivät keskenään, myös uimaan ! 

Kyllä ne kivoimmat ulkoilivat. Juurikin luistellen, majaa rakentaen jne.

Juuri näin. Kivat oli juuri niitä jotka halusi puuhata lasten kanssa. Muistan vieläkin ne joiden kanssa mentiin vaikka potkukelkkailemaan tai uimarannalle 

Pitäisi aina tässä tietää, mistä vuosikymmenestä puhutaan? Ajat ovat muuttuneet ja onneksi tässä asiassa parempaan suuntaan. 

Näin muistan itsekin. Myös oma isä oli aina yks piikki perseessä, äiti oli mukavampi. 

Tasa-arvo on viimein tuonut miehille mahdollisuuden ottaa rennommin. Ennen oltiin vain orjia.

Muistan parhaan kaverin perheen hyvin. Kaverini pikkuveljet oli villejä tapauksia. Kerran heidän isänsä hermostui heihin ja löi heidän päänsä yhteen. Kaverini äiti oli ystävällinen ja tarjosi aina mullekin pullaa ja mehua. Isä oli aina pahantuulisen oloinen. Tämä 70-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Muistan parhaan kaverin perheen hyvin. Kaverini pikkuveljet oli villejä tapauksia. Kerran heidän isänsä hermostui heihin ja löi heidän päänsä yhteen. Kaverini äiti oli ystävällinen ja tarjosi aina mullekin pullaa ja mehua. Isä oli aina pahantuulisen oloinen. Tämä 70-luvulla.

70-luvun isillä oli usein itsellä sodan käyneet, traumatisoituneet ja puhumattomat isät ja tätä mallia noudattivat omissa perheissään. 

Ennen isät avasi oven. Lasten puolesta puhuttiin voiko olla vai ei. Harvemmin toisten nurkissa vaan ulkona remuttiin. Isät kuljetti lapsia koska äideillä ei ollut korttia. Jos 3 lasta koko ilta oli pitkin viikkoa kuskailua, vaimot haettiin töistä. Bussilla kulkeminenkin yleistä. Lapsia ei viety kouluun. 

Minulla oli ihan päinvastainen kokemus. Äidit oli kireitä ja aina kieltämässä. Isät oli rentoja. Yleensä rööki suussa kyselemässä kuulumisia ja suhtautuivat positiivisesti kaikkiin huvituksiin ja hankintoihin. Olen siis mies jos se vaikuttaa.