Lue keskustelun säännöt.
Ärsyyntyykö kukaan muu herkästi itkevistä?
15.04.2026 |
Jos kyseessä on aikuinen itkevä... Lasten itkua siedä, mutta jos aikuinen pillahtelee muuten kuin jonkun kuoleman yhteydessä, tulee ärsytysreaktio. Tajuan, ettei sitä varmaan voi hillitä, mutta silti se ärsyttää.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Ei varsinaisesti ärsytä mutta lähinnä säälittää ne henkisesti tasapainottomat.
Ei tällä ole mitään tekemistä henkisen tasapainottomuuden kanssa. Toisten ihmisten hermosto vaan on herkempi reagoimaan tuolla tapaa. Itse olen lapsesta asti ollut hyvin itkuherkkä, ja olen vielä viisikymppisenäkin. En ole tasapainoton, onneton tms. Mun vaan hermosto reagoi moneen asiaan kyynelillä, esim. liikutukseen, kauneuteen, onneen, ikävään, jännitykseen. Kun itken, en ole mitenkään avuttomassa lohduttomassa tilassa, vaan ihan pärjäilen hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset jotka on opetettu tukahduttamaan tunteensa kokevat monesti että muidenkin kuuluisi tehdä niin, vaikka itse ovat niitä joilla olisi kiire terapiaan.
Tunteiden tukahduttaminen ja vapaasti näyttäminen. Muuta ei sinulle ole. Keksitkö, mitä on välissä?
Keksitkö sinä? Tuo on aika binäärinen valinta, joko ne näkyy tai sitten ne on tukahdetettu, sori mutta tunteissa ei ole olemassa volyymi nappia.
Ymmärrän kyllä mitä sinä yrität sanoa, mutta sen pitäisi olla vähän hälytysmerkki sinulle itsellesi ettet osaa itse edes pukea sanoiksi mitä tarkalleen ottaen vaadit.
Rautalangasta: Tunteet voi TUNTEA näyttämättä joka tunnettaan avoimesti toisille. Mitä siitä tulisi, jos joka ikinen ihminen esim. tuöpaikalla näyttäisi avoimesti jokaisen tunteensa joka hetki? Osaatko kuvitella?
Eli minun kuuluisi tukahduttaa tunteet mutta niin että sinulle ei tule siitä syyllinen olo?
Minä väitän että noita ylilyöntejä ei tapahtuis noin jos tunteista puhuttaisiin realistisesti, jos oletus ei olisi tukahduttaminen ärsyyntyjien mielipahan välttelemiseksi.
Ei ole todellista. Voit itse TUNTEA ne tunteesi. Ei niitä tarvitse tukahduttaa. Mutta ei niitä tarvitse aina NÄYTTÄÄ toisille. Ymmärrätkö?
Itse en pysty tuohon etten näyttäisi. Kun tunne tulee, reaktio eli usein se itku, tulee salamannopeasti ja automaattisesti. Ei ole mitään keinoa olla näyttämättä sitä, että kyyneleet valuu silmistä vähintään. Nuorempana kovasti yritin etsiä keinoja, että millä estää silloin nolona pitämäni itkeskely, mutta en koskaan keksinyt mitään muuta kuin että alkoholi vei taipumuksen siksi aikaa kun olin pöhnässä. Mutta kun ei koko ajan voi juodakaan, niin päätin vaan hyväksyä itkuherkkyyteni, ja elämä helpottui paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinun tunnekasvatus lapsena laiminlyöty, eli sulle on varmaan lapsena sanottu ettei saa tunteilla liikaa eikä ole ok näyttää tunteita. Siksi sua ärsyttää kun joku itkee. Sinunkaan luultavasti ei ole annettu itkeä. Kaikkia ei itketä hautajaisissa, koska jotkut pitää kuolemaa ihan luonnollisena osana elämää ja suru voi näkyä muilla tavoilla kuin itkuna. Mutta ei ole kovin normaalia ärsyyntyä toisten itkemisestä vaan joku tunnelukko sinulla ehkä.
Puutteellinen itsesäätely on ärsyttävää. Jos minulla on surua, huomioin kuitenkin muut ihmiset enkä pilaa heidän iloisia hetkiään alkamalla vollottaa itsekkäästi. Itken myöhemmin ollessani yksin. Tai jos tosi paha paikka, menen vessaan itkemään enkä jää kerjäämään toisilta sääliä.
Eli mielestäsi ilo on sallittua näyttää ja jakaa, surra pitää yksin (piilossa vessassa). Niin, näinhän se tässä kulttuurissa menee. Sairasta, mielestäni. Toki jos jonkun henk.koht. preferenssi on surra yksin, se on oma asiansa.
Ilo on sallittua jakaa, kyllä. Surun jakaminen yksittäisenä poikkeustilanteena voi olla ok. Mutta on itsekästä pilata toisten iloiset hetket vollottamisella, jos kyse ei ole mistään elämää suuremmasta asiasta. Yksi yllä oleva kuvasi hyvin itkemisen käyttämistä vallankäyttönä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset jotka on opetettu tukahduttamaan tunteensa kokevat monesti että muidenkin kuuluisi tehdä niin, vaikka itse ovat niitä joilla olisi kiire terapiaan.
Tunteiden tukahduttaminen ja vapaasti näyttäminen. Muuta ei sinulle ole. Keksitkö, mitä on välissä?
Keksitkö sinä? Tuo on aika binäärinen valinta, joko ne näkyy tai sitten ne on tukahdetettu, sori mutta tunteissa ei ole olemassa volyymi nappia.
Ymmärrän kyllä mitä sinä yrität sanoa, mutta sen pitäisi olla vähän hälytysmerkki sinulle itsellesi ettet osaa itse edes pukea sanoiksi mitä tarkalleen ottaen vaadit.
Rautalangasta: Tunteet voi TUNTEA näyttämättä joka tunnettaan avoimesti toisille. Mitä siitä tulisi, jos joka ikinen ihminen esim. tuöpaikalla näyttäisi avoimesti jokaisen tunteensa joka hetki? Osaatko kuvitella?
Eli minun kuuluisi tukahduttaa tunteet mutta niin että sinulle ei tule siitä syyllinen olo?
Minä väitän että noita ylilyöntejä ei tapahtuis noin jos tunteista puhuttaisiin realistisesti, jos oletus ei olisi tukahduttaminen ärsyyntyjien mielipahan välttelemiseksi.
Ei ole todellista. Voit itse TUNTEA ne tunteesi. Ei niitä tarvitse tukahduttaa. Mutta ei niitä tarvitse aina NÄYTTÄÄ toisille. Ymmärrätkö?
Itse en pysty tuohon etten näyttäisi. Kun tunne tulee, reaktio eli usein se itku, tulee salamannopeasti ja automaattisesti. Ei ole mitään keinoa olla näyttämättä sitä, että kyyneleet valuu silmistä vähintään. Nuorempana kovasti yritin etsiä keinoja, että millä estää silloin nolona pitämäni itkeskely, mutta en koskaan keksinyt mitään muuta kuin että alkoholi vei taipumuksen siksi aikaa kun olin pöhnässä. Mutta kun ei koko ajan voi juodakaan, niin päätin vaan hyväksyä itkuherkkyyteni, ja elämä helpottui paljon.
Kuitenkin varmaan toivottavasti ymmärrät mennä vaikka ulos tai vessaan itkemään etteivät muut huomaa, jos esim. olet kaverisi kolmikymppisillä ja muut ovat juhlatuulella. Tai juhlimassa vappua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, vaan olen lähinnä kateellinen niille kun pystyvät tuntemaan niin syvästi ja näyttämään tunteensa niin avoimesti. Paljon terveellisempää kuin tunteiden tukahduttaminen ja tunnekylmyys.
Ei todellakaan ole tervettä, jos itkeskelee siitä sun tästä ja toisten pitää ns. kävellä munankuorilla, ettei yksk saisi taas hepulia.
Ei kenenkään "pidä" kävellä munankuorilla, vaan jotkut valitsevat niin tehdä, jotta eivät joutuisi kohtaamaan toisen itkua, koska se ahdistaa/pelottaa/suututtaa. Yhtä hyvin voisi kysyä, miksi jonkun pitäisi laittaa jatkuvasti energiaansa oman normaalin tunneilmaisunsa tukahduttamiseen ja kontrollointiin toisia kannatellakseen? Todellisuudessa näin erilaisten ihmisten kannattaa olla keskenään tekemisissä vain pakolliset ja muuten etsiä sellaista seuraa, jossa voi olla vapaasti oma itsensä.
Eli todellinen kärsijä tilanteessa on ne ärsyyntyjät, jotka eivät saa vapaasti ilmaista tunnettaan.
Ei tarvitse kenenkään kärsiä läpi kuin sellaiset tilanteet, joissa on pakko toimia ihmisten kanssa, joiden seurassa ei voi vapaasti olla, mitä on. Muuten tosiaan kannattaa etsiä sellaista seuraa, jossa on kunkin hyvä olla. Toisen itkemisestä ahdistujat voivat luoda itselleen piirit, joissa itketään vain ahdistujan sallimissa rajoissa tai pidetään itkut täysin sisällä.
Jaa että jokaisen pitäisi voida vapaasti olla mitä on. Ei ihan niin, vaan käyttäytyminen on opeteltava pitämään hyväksyttävien rajojen sisällä tunnekuohuista huolimatta. Ajatellaan vaikka sarjam#rhaajia tai seksua#lirikollisia. Ei ole hyväksyttävää, että nämäkään toimisivat halujensa mukaan, koska ovat mitä ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ärsyynny toisten itkusta kuin silloin, jos jotkut alkavat pilaamaan bileitä sillä, eli itkevät aivan väärässä paikassa. Ihmiset, jotka osaavat itkeä vain kännissä/huumeissa, ja sitten pilaavat muiden iltaa märsäämällä jotain "mun exä sanoi et...." tai "mun äiti sanoi et...." -juttujaan niin joo, todellakin ärsyttää.
Milloinkaan muulloin ei. Lapsuudenkodissani sai itkeä ja lohdutettiin normaalisti. Isäni itki enemmän kuin äiti, mutta ei äitikään ahdistunut toisten itkusta, vaikka itse ei olekaan sellainen joka itkisi herkästi.
Eikö itkeminen ole melkein lahja. Mä itken joka päivä jostain syystä. Jotkut eivät itke just koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, vaan olen lähinnä kateellinen niille kun pystyvät tuntemaan niin syvästi ja näyttämään tunteensa niin avoimesti. Paljon terveellisempää kuin tunteiden tukahduttaminen ja tunnekylmyys.
Ei todellakaan ole tervettä, jos itkeskelee siitä sun tästä ja toisten pitää ns. kävellä munankuorilla, ettei yksk saisi taas hepulia.
Ei kenenkään "pidä" kävellä munankuorilla, vaan jotkut valitsevat niin tehdä, jotta eivät joutuisi kohtaamaan toisen itkua, koska se ahdistaa/pelottaa/suututtaa. Yhtä hyvin voisi kysyä, miksi jonkun pitäisi laittaa jatkuvasti energiaansa oman normaalin tunneilmaisunsa tukahduttamiseen ja kontrollointiin toisia kannatellakseen? Todellisuudessa näin erilaisten ihmisten kannattaa olla keskenään tekemisissä vain pakolliset ja muuten etsiä sellaista seuraa, jossa voi olla vapaasti oma itsensä.
Eli todellinen kärsijä tilanteessa on ne ärsyyntyjät, jotka eivät saa vapaasti ilmaista tunnettaan.
Ei tarvitse kenenkään kärsiä läpi kuin sellaiset tilanteet, joissa on pakko toimia ihmisten kanssa, joiden seurassa ei voi vapaasti olla, mitä on. Muuten tosiaan kannattaa etsiä sellaista seuraa, jossa on kunkin hyvä olla. Toisen itkemisestä ahdistujat voivat luoda itselleen piirit, joissa itketään vain ahdistujan sallimissa rajoissa tai pidetään itkut täysin sisällä.
Jaa että jokaisen pitäisi voida vapaasti olla mitä on. Ei ihan niin, vaan käyttäytyminen on opeteltava pitämään hyväksyttävien rajojen sisällä tunnekuohuista huolimatta. Ajatellaan vaikka sarjam#rhaajia tai seksua#lirikollisia. Ei ole hyväksyttävää, että nämäkään toimisivat halujensa mukaan, koska ovat mitä ovat.
No ne "hyväksyttävän" käytöksen rajat vaihtelevat ihmisestä riippuen. Musta on ihan hyväksyttävää, että ihminen liikuttuu surusta (tai ilosta) kyyneliin. Itku on mielestäni yhtä luonnollista tunteen ilmaisua kuin nauru iloisena tai kulmien kurtistaminen vihaisena tai ymmyrkäiset silmät, taaksepäin otettu askel ja vapiseva ääni, kun on peloissaan. Jos sulle itkevä ihminen on yhtä kuin r aiskaajat ja m urhaajat niin... OK. Ei siitä sentään vielä linnaan pistetä, mutta onneksi sulla on omassa elämässäsi aika vapaat kädet valita oma seurasi. Ei tarvitse näitä itkurikollisia päästää lähellesi.
Mun äiti on itkuherkkä, itkee epäsopivissa tilanteissa, aiheuttaa vaivautunutta tunnelmaa ja käyttää joskua sitä itkua myös vallankäyttönä. Hän on myös todella kova voivottelija ja lässyttäjä. En ole vuosikausiin enää kertonut hänelle mitään pinnallista syvempää ja hoidamme "aikuisten asiat" isäni kanssa. Ei tarvitse ihan jossain renkaanvaihdossakin itkeä vollottaa kun tuli joku lapsuusmuisto mieleen ja kaikkien sitä asiaa sitten ruotimaan ja lopettamaan kaikki mitä oltiin tekemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö itkeminen ole melkein lahja. Mä itken joka päivä jostain syystä. Jotkut eivät itke just koskaan.
Lahja
Minulle on annettu lahja,
itkemisen lahja.
Kaikilla ei tätä lahjaa ole.
Itkenkö heidänkin puolestaan?
Joskus kirjoitin tällaisen "runon".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, vaan olen lähinnä kateellinen niille kun pystyvät tuntemaan niin syvästi ja näyttämään tunteensa niin avoimesti. Paljon terveellisempää kuin tunteiden tukahduttaminen ja tunnekylmyys.
Ei todellakaan ole tervettä, jos itkeskelee siitä sun tästä ja toisten pitää ns. kävellä munankuorilla, ettei yksk saisi taas hepulia.
Ei kenenkään "pidä" kävellä munankuorilla, vaan jotkut valitsevat niin tehdä, jotta eivät joutuisi kohtaamaan toisen itkua, koska se ahdistaa/pelottaa/suututtaa. Yhtä hyvin voisi kysyä, miksi jonkun pitäisi laittaa jatkuvasti energiaansa oman normaalin tunneilmaisunsa tukahduttamiseen ja kontrollointiin toisia kannatellakseen? Todellisuudessa näin erilaisten ihmisten kannattaa olla keskenään tekemisissä vain pakolliset ja muuten etsiä sellaista seuraa, jossa voi olla vapaasti oma itsensä.
Eli todellinen kärsijä tilanteessa on ne ärsyyntyjät, jotka eivät saa vapaasti ilmaista tunnettaan.
Ei tarvitse kenenkään kärsiä läpi kuin sellaiset tilanteet, joissa on pakko toimia ihmisten kanssa, joiden seurassa ei voi vapaasti olla, mitä on. Muuten tosiaan kannattaa etsiä sellaista seuraa, jossa on kunkin hyvä olla. Toisen itkemisestä ahdistujat voivat luoda itselleen piirit, joissa itketään vain ahdistujan sallimissa rajoissa tai pidetään itkut täysin sisällä.
Jaa että jokaisen pitäisi voida vapaasti olla mitä on. Ei ihan niin, vaan käyttäytyminen on opeteltava pitämään hyväksyttävien rajojen sisällä tunnekuohuista huolimatta. Ajatellaan vaikka sarjam#rhaajia tai seksua#lirikollisia. Ei ole hyväksyttävää, että nämäkään toimisivat halujensa mukaan, koska ovat mitä ovat.
No ne "hyväksyttävän" käytöksen rajat vaihtelevat ihmisestä riippuen. Musta on ihan hyväksyttävää, että ihminen liikuttuu surusta (tai ilosta) kyyneliin. Itku on mielestäni yhtä luonnollista tunteen ilmaisua kuin nauru iloisena tai kulmien kurtistaminen vihaisena tai ymmyrkäiset silmät, taaksepäin otettu askel ja vapiseva ääni, kun on peloissaan. Jos sulle itkevä ihminen on yhtä kuin r aiskaajat ja m urhaajat niin... OK. Ei siitä sentään vielä linnaan pistetä, mutta onneksi sulla on omassa elämässäsi aika vapaat kädet valita oma seurasi. Ei tarvitse näitä itkurikollisia päästää lähellesi.
Toi on ihan huuhaata, että seuransa voisi täysin valita. Esim. työyhteisöissä ei voi. Tämä vain esimerkkinä.
Vierailija kirjoitti:
Narsistit yleensä ärsyyntyvät.
Narsistiksi voi aina sanoa hatusta heittäen kaikkia, jotka eivät miellytä itseä.
Itse olen testien mukaan hyvin keskitasolle asettuva, ihan lievästi keskitason vasemmalla puolella asteikolla, jossa narsistit sijoittuvat äärioikealle. Ja todella ärsyynnyn pikku asiousta itkemisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itkeminen ei ärsytä, mutta se ärsyttää jos muiden pitää alkaa hyysäämään sitä itkijää. Tunnetaidot käsittävät myös tunteiden hallinnan, se on taito jota voi harjoitella.
Mua taas ärsyttää ne jotka eivät ymmärrä itkevää. Joku syy on miksi itkee tai ahdistuu. Onko pakotettu, kiusattu, väsynyt. Tietysti jos ei koskaan sano syytä se ärsyttää. Osa ei uskalla puhua siellä. Tai muu reaktio ettei vielä tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Mua taas ärsyttää ne jotka eivät ymmärrä itkevää. Joku syy on miksi itkee tai ahdistuu. Onko pakotettu, kiusattu, väsynyt. Tietysti jos ei koskaan sano syytä se ärsyttää. Osa ei uskalla puhua siellä. Tai muu reaktio ettei vielä tiedä.
No esim. epävakaa persoonallisuushäiriö, niin ihminen voi olla ihan tuuliviiri ja reagoida yli ilman pätevää syytä. Siinä missä joku ns. normi-ihminen ehkä hymähtäisi ja jatkaisi puuhiaan, epävakaa voi vuodattaa mukillisen kyyneleitä ja mennä aivan sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, vaan olen lähinnä kateellinen niille kun pystyvät tuntemaan niin syvästi ja näyttämään tunteensa niin avoimesti. Paljon terveellisempää kuin tunteiden tukahduttaminen ja tunnekylmyys.
Ei todellakaan ole tervettä, jos itkeskelee siitä sun tästä ja toisten pitää ns. kävellä munankuorilla, ettei yksk saisi taas hepulia.
Ei kenenkään "pidä" kävellä munankuorilla, vaan jotkut valitsevat niin tehdä, jotta eivät joutuisi kohtaamaan toisen itkua, koska se ahdistaa/pelottaa/suututtaa. Yhtä hyvin voisi kysyä, miksi jonkun pitäisi laittaa jatkuvasti energiaansa oman normaalin tunneilmaisunsa tukahduttamiseen ja kontrollointiin toisia kannatellakseen? Todellisuudessa näin erilaisten ihmisten kannattaa olla keskenään tekemisissä vain pakolliset ja muuten etsiä sellaista seuraa, jossa voi olla vapaasti oma itsensä.
Eli todellinen kärsijä tilanteessa on ne ärsyyntyjät, jotka eivät saa vapaasti ilmaista tunnettaan.
Ei tarvitse kenenkään kärsiä läpi kuin sellaiset tilanteet, joissa on pakko toimia ihmisten kanssa, joiden seurassa ei voi vapaasti olla, mitä on. Muuten tosiaan kannattaa etsiä sellaista seuraa, jossa on kunkin hyvä olla. Toisen itkemisestä ahdistujat voivat luoda itselleen piirit, joissa itketään vain ahdistujan sallimissa rajoissa tai pidetään itkut täysin sisällä.
Jaa että jokaisen pitäisi voida vapaasti olla mitä on. Ei ihan niin, vaan käyttäytyminen on opeteltava pitämään hyväksyttävien rajojen sisällä tunnekuohuista huolimatta. Ajatellaan vaikka sarjam#rhaajia tai seksua#lirikollisia. Ei ole hyväksyttävää, että nämäkään toimisivat halujensa mukaan, koska ovat mitä ovat.
No ne "hyväksyttävän" käytöksen rajat vaihtelevat ihmisestä riippuen. Musta on ihan hyväksyttävää, että ihminen liikuttuu surusta (tai ilosta) kyyneliin. Itku on mielestäni yhtä luonnollista tunteen ilmaisua kuin nauru iloisena tai kulmien kurtistaminen vihaisena tai ymmyrkäiset silmät, taaksepäin otettu askel ja vapiseva ääni, kun on peloissaan. Jos sulle itkevä ihminen on yhtä kuin r aiskaajat ja m urhaajat niin... OK. Ei siitä sentään vielä linnaan pistetä, mutta onneksi sulla on omassa elämässäsi aika vapaat kädet valita oma seurasi. Ei tarvitse näitä itkurikollisia päästää lähellesi.
Toi on ihan huuhaata, että seuransa voisi täysin valita. Esim. työyhteisöissä ei voi. Tämä vain esimerkkinä.
"Aika" vapaat kädet, ei "täysin" vapaat kädet. Ja kuten tuolla aikaisemmin totesin: Ei tarvitse kenenkään kärsiä läpi kuin sellaiset tilanteet, joissa on pakko toimia ihmisten kanssa, joiden seurassa ei voi vapaasti olla, mitä on. Muuten tosiaan kannattaa etsiä sellaista seuraa, jossa on kunkin hyvä olla.
Ei tarvitse kenenkään kärsiä läpi kuin sellaiset tilanteet, joissa on pakko toimia ihmisten kanssa, joiden seurassa ei voi vapaasti olla, mitä on. Muuten tosiaan kannattaa etsiä sellaista seuraa, jossa on kunkin hyvä olla. Toisen itkemisestä ahdistujat voivat luoda itselleen piirit, joissa itketään vain ahdistujan sallimissa rajoissa tai pidetään itkut täysin sisällä.