Ärsyyntyykö kukaan muu herkästi itkevistä?

Itkijät ovat ihan siedettäviä, paitsi tietenkin nämä someen itkuselfieidensä tai -videoidensa postaajat. He ovat h u o m i o h u o r ia älköttävimmästä päästä, aina scrollaan ohi etten anna heille mitään huomiota. Ensin rauhoitutaan ja sitten vasta postataan, 

Ei minua ärsytä tai vaivaannuta se, jos joku liikuttuu helposti tai itkee surun tms. takia. Myötätuntoa se vain herättää. Veikkaan, että herkkäitkuisuutta isompi ongelma on se, että ihmiset pitävät itkemistä nolona tai eivät ylipäätään ole kosketuksissa tunteisiinsa. 

Toisaalta itkuakin voi käyttää niin sanotusti väärin mutta silloin kyse ei enää ole normaalista herkkyydestä tai suremisesta. Lähipiirissäni on eräs ihminen, jonka olisi erittäin hyvä päästä purkamaan kertyneitä ongelmiaan ammattilaisen kanssa ja hiomaan sosiaalisia taitojaan paremmiksi. Hän saa säännöllisesti itsesäälin täyteisiä, aggressiivisia raivoitkukohtauksia, joiden aikana mm. syyttää muita ihmisiä siitä, etteivät he ole sellaisia kuin hän haluaisi. Sellaista umpimähkäistä oman pahan olon kaatamista muiden niskaan. Mitään apua hän ei tietenkään suostu hakemaan tai vastaanottamaan, vaan saa ehdotuksesta lisää vettä myllyynsä. Yleensä koen luontevaksi mennä lohduttamaan, jos joku itkee pahaa oloaan mutta hänen kohdallaan en enää toimi niin. Hän ei siitä rauhoitu vaan menee entistä enemmän kierroksille ja alkaa lopulta syyllistää minua, koska kuvittelee pahan olonsa haihtuvan sillä. Mutta kuten sanoin, normaalin herkkyyden ja surullisuuden kanssa tällä ei ole mitään tekemistä.

Minulla on sekä nauru että itku herkässä. Liikutun helposti ja hyvin monenlaisista asioista, enkä voi sille mitään. Lapsena ja nuorena se ahdisti, kun ajattelin, että ei saa tuntea niin syvästi tai varsinkaan näyttää tunteitaan. Yli vuosikymmenen asuminen ulkomailla räiskyvämmässä kulttuurissa oli todella eheyttävää. Nykyään annan tunteiden tulla ja mennä ja hyväksyn, että ne ja niiden näkyminen ovat osa minua. 

Tietysti hyvään käytökseen kuuluu myös itsesäätely, ja tunneherkänkin pitää osata huomioida muita. Seurassani on turha "kävellä munankuorilla", koska olen tottunut kokemaan asiat syvästi ja osaan toimia tunteideni kanssa. Sellaisella, joka suorastaan ärsyyntyy itkuherkkyydestäni, on peiliin katsomisen paikka. Ei minusta pitää tarvitse, mutta miksi tällainen piirre suorastaan ärsyttää?

Vierailija kirjoitti:

Ei ärsytä! Sääliksi käy nämä ärsyyntyjät: heillä täytyy olla kovin heikko itsetunto.

Voi tuntea surua vapaasti tai sitten mennä vaikka lenkille itkeskelemään itsekseen. Jos alkaa tavanmukaisesti toisten läsnäollessa itkeskellä, niin kyllä se on huomionhakua eikä mitään muuta!

Onko sinun tunnekasvatus lapsena laiminlyöty, eli sulle on varmaan lapsena sanottu ettei saa tunteilla liikaa eikä ole ok näyttää tunteita. Siksi sua ärsyttää kun joku itkee. Sinunkaan luultavasti ei ole annettu itkeä. Kaikkia ei itketä hautajaisissa, koska jotkut pitää kuolemaa ihan luonnollisena osana elämää ja suru voi näkyä muilla tavoilla kuin itkuna. Mutta ei ole kovin normaalia ärsyyntyä toisten itkemisestä vaan joku tunnelukko sinulla ehkä. 

Miksi siitä ei saisi ärsyyntyä. Ei se mitään tarkoita että ärsyyntyy jostain mistä toinen  ei?  Ei se tarkoita,  että olisi ymmärtämätön tai tunteeton. 

Eri asia tietenkin jos ärsyyntyy kun ihan oikeasti  on itkun aihetta, mutta jos puhutaan jelposti itkevistä  niin silloinhan tarkoitetaan ehkä tilanteita missä läheskään kaikki ei itkisi välttämättä el ylireagointia. 

Voihan se joitain vähän ärsyttää, mutta edelleen ei tarkoita ettei olisi myötätuntoinen henkilöä kohtaan.

Tuollaiset jutut kun vaihtelee persoonan mukaan.

Saan joku ärsyyntyä  siitä jos joku  e ole herkkä?

Saa tietenkin.  Ei kukaan voi määritellä mistä saa ärsyyntyä. s.

Eri asia sitten millä tavalla ärsyynnytään. Jos tahalleen  käydään oikein vainoamaan ja mustamaalaamaan  sen takia, että muka luonteenpiirteistä on jotain  merkillistä, kuten liian herkkä tai  ei tsrpeeksi herkkä, alkaa se olemaan jotain  sairasta tunkeutumista toisen persoonaan. Tuolla tasolla ei ole  kellään oikeutta alkaa analysoimaan ta vainoamaan  ketään konkreettisin toimin. 
 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset jotka on opetettu tukahduttamaan tunteensa kokevat monesti että muidenkin kuuluisi tehdä niin, vaikka itse ovat niitä joilla olisi kiire terapiaan.

Tunteiden tukahduttaminen ja vapaasti näyttäminen. Muuta ei sinulle ole. Keksitkö, mitä on välissä?

Keksitkö sinä? Tuo on aika binäärinen valinta, joko ne näkyy tai sitten ne on tukahdetettu, sori mutta tunteissa ei ole olemassa volyymi nappia.

Ymmärrän kyllä mitä sinä yrität sanoa, mutta sen pitäisi olla vähän hälytysmerkki sinulle itsellesi ettet osaa itse edes pukea sanoiksi mitä tarkalleen ottaen vaadit.

Isä ärsyyntyi ja pilkkasi itkevää, äiti ei välittänyt itkusta sisarukset ei välittäneet, minusta tuli samanlainen. Kunnes aikuisena opin että on ok itkeä kun itkettää ja sellaista kuuluu lohduttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset jotka on opetettu tukahduttamaan tunteensa kokevat monesti että muidenkin kuuluisi tehdä niin, vaikka itse ovat niitä joilla olisi kiire terapiaan.

Tunteiden tukahduttaminen ja vapaasti näyttäminen. Muuta ei sinulle ole. Keksitkö, mitä on välissä?

Keksitkö sinä? Tuo on aika binäärinen valinta, joko ne näkyy tai sitten ne on tukahdetettu, sori mutta tunteissa ei ole olemassa volyymi nappia.

Ymmärrän kyllä mitä sinä yrität sanoa, mutta sen pitäisi olla vähän hälytysmerkki sinulle itsellesi ettet osaa itse edes pukea sanoiksi mitä tarkalleen ottaen vaadit.

Rautalangasta: Tunteet voi TUNTEA näyttämättä joka tunnettaan avoimesti toisille. Mitä siitä tulisi, jos joka ikinen ihminen esim. tuöpaikalla näyttäisi avoimesti jokaisen tunteensa joka hetki? Osaatko kuvitella?

Onhan se ärsyyntyminenkin tunne. Miksi nämä tunteilijat kieltävät täällä sen tunteen?

Vierailija kirjoitti:

Onko sinun tunnekasvatus lapsena laiminlyöty, eli sulle on varmaan lapsena sanottu ettei saa tunteilla liikaa eikä ole ok näyttää tunteita. Siksi sua ärsyttää kun joku itkee. Sinunkaan luultavasti ei ole annettu itkeä. Kaikkia ei itketä hautajaisissa, koska jotkut pitää kuolemaa ihan luonnollisena osana elämää ja suru voi näkyä muilla tavoilla kuin itkuna. Mutta ei ole kovin normaalia ärsyyntyä toisten itkemisestä vaan joku tunnelukko sinulla ehkä. 

Puutteellinen itsesäätely on ärsyttävää. Jos minulla on surua, huomioin kuitenkin muut ihmiset enkä pilaa heidän iloisia hetkiään alkamalla vollottaa itsekkäästi. Itken myöhemmin ollessani yksin. Tai jos tosi paha paikka, menen vessaan itkemään enkä jää kerjäämään toisilta sääliä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset jotka on opetettu tukahduttamaan tunteensa kokevat monesti että muidenkin kuuluisi tehdä niin, vaikka itse ovat niitä joilla olisi kiire terapiaan.

Tunteiden tukahduttaminen ja vapaasti näyttäminen. Muuta ei sinulle ole. Keksitkö, mitä on välissä?

Keksitkö sinä? Tuo on aika binäärinen valinta, joko ne näkyy tai sitten ne on tukahdetettu, sori mutta tunteissa ei ole olemassa volyymi nappia.

Ymmärrän kyllä mitä sinä yrität sanoa, mutta sen pitäisi olla vähän hälytysmerkki sinulle itsellesi ettet osaa itse edes pukea sanoiksi mitä tarkalleen ottaen vaadit.

Heh, tuo on hyvä pointti, tunteita kuuluisi olla mutta ne kuuluisi tukahduttaa tavalla joka ei tekisi muille pahaa mieltä siitä että sitä vaaditaan.

Ärsyyntyjiä ärsyttää ehkä se, että he eivät edes keksi, mitä heidän pitäisi tehdä? Pitäisikö ns. vähästä itkevää lohduttaa vai antaa vain olla? Miksi hän itkee, mitä minun pitäisi nyt tehdä, ärsyttää, kun en tiedä miten päin pitäisi olla. Itkeekö hän jonkun sellaisen asian vuoksi, joka liittyy minuun? Teinkö jotakin niin väärin? Oliko tuo oikeasti niin tärkeä/iso asia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut itkee kun vähän puukottaa en jaksa sellasia

En viittaa väkivaltaan. Vaan yleiseen itkuherkkyyteen tai ylitunteellusuuteen. Tosi rasittavaa. Ap

Kun minulta kuoli lapsi ja minä itkin, sinua ärsytti, koska ylitunteellisuuteni oli sinusta niin rasittavaa.

Itse olen itkuherkkä, välillä oikeasti hävettää/ärsyttää tämä. Liikutun helposti, en nyt kuitenkaan musiikista itke.

Helposti suru, krooniset vaivat tuo helposti itkun tunteita, koska on niin väsynyt tilanteeseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset jotka on opetettu tukahduttamaan tunteensa kokevat monesti että muidenkin kuuluisi tehdä niin, vaikka itse ovat niitä joilla olisi kiire terapiaan.

Tunteiden tukahduttaminen ja vapaasti näyttäminen. Muuta ei sinulle ole. Keksitkö, mitä on välissä?

Keksitkö sinä? Tuo on aika binäärinen valinta, joko ne näkyy tai sitten ne on tukahdetettu, sori mutta tunteissa ei ole olemassa volyymi nappia.

Ymmärrän kyllä mitä sinä yrität sanoa, mutta sen pitäisi olla vähän hälytysmerkki sinulle itsellesi ettet osaa itse edes pukea sanoiksi mitä tarkalleen ottaen vaadit.

Rautalangasta: Tunteet voi TUNTEA näyttämättä joka tunnettaan avoimesti toisille. Mitä siitä tulisi, jos joka ikinen ihminen esim. tuöpaikalla näyttäisi avoimesti jokaisen tunteensa joka hetki? Osaatko kuvitella?

Eli minun kuuluisi tukahduttaa tunteet mutta niin että sinulle ei tule siitä syyllinen olo?

Minä väitän että noita ylilyöntejä ei tapahtuis noin jos tunteista puhuttaisiin realistisesti, jos oletus ei olisi tukahduttaminen ärsyyntyjien mielipahan välttelemiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinun tunnekasvatus lapsena laiminlyöty, eli sulle on varmaan lapsena sanottu ettei saa tunteilla liikaa eikä ole ok näyttää tunteita. Siksi sua ärsyttää kun joku itkee. Sinunkaan luultavasti ei ole annettu itkeä. Kaikkia ei itketä hautajaisissa, koska jotkut pitää kuolemaa ihan luonnollisena osana elämää ja suru voi näkyä muilla tavoilla kuin itkuna. Mutta ei ole kovin normaalia ärsyyntyä toisten itkemisestä vaan joku tunnelukko sinulla ehkä. 

Puutteellinen itsesäätely on ärsyttävää. Jos minulla on surua, huomioin kuitenkin muut ihmiset enkä pilaa heidän iloisia hetkiään alkamalla vollottaa itsekkäästi. Itken myöhemmin ollessani yksin. Tai jos tosi paha paikka, menen vessaan itkemään enkä jää kerjäämään toisilta sääliä. 

Sinä koet itsesi ilonpilaajaksi mutta et osaa ajatella että he muut ovat surunpilaajia.

Vierailija kirjoitti:

Ei minua ärsytä tai vaivaannuta se, jos joku liikuttuu helposti tai itkee surun tms. takia. Myötätuntoa se vain herättää. Veikkaan, että herkkäitkuisuutta isompi ongelma on se, että ihmiset pitävät itkemistä nolona tai eivät ylipäätään ole kosketuksissa tunteisiinsa. 

Toisaalta itkuakin voi käyttää niin sanotusti väärin mutta silloin kyse ei enää ole normaalista herkkyydestä tai suremisesta. Lähipiirissäni on eräs ihminen, jonka olisi erittäin hyvä päästä purkamaan kertyneitä ongelmiaan ammattilaisen kanssa ja hiomaan sosiaalisia taitojaan paremmiksi. Hän saa säännöllisesti itsesäälin täyteisiä, aggressiivisia raivoitkukohtauksia, joiden aikana mm. syyttää muita ihmisiä siitä, etteivät he ole sellaisia kuin hän haluaisi. Sellaista umpimähkäistä oman pahan olon kaatamista muiden niskaan. Mitään apua hän ei tietenkään suostu hakemaan tai vastaanottamaan, vaan saa ehdotuksesta lisää vettä myllyynsä. Yleensä koen luontevaksi mennä lohduttamaan, jos joku itkee pahaa oloaan mutta hänen kohdallaan en enää toimi niin. Hän ei siitä rauhoitu vaan menee entistä enemmän kierroksille ja alkaa lopulta syyllistää minua, koska kuvittelee pahan olonsa haihtuvan sillä. Mutta kuten sanoin, normaalin herkkyyden ja surullisuuden kanssa tällä ei ole mitään tekemistä.

Uskon, että monilla kuva itkemisestä ja herkkyydestä tulee juurikin tuollaisista henkilöistä. Ei ihme, että monilla on negatiivinen suhtautuminen siis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset jotka on opetettu tukahduttamaan tunteensa kokevat monesti että muidenkin kuuluisi tehdä niin, vaikka itse ovat niitä joilla olisi kiire terapiaan.

Tunteiden tukahduttaminen ja vapaasti näyttäminen. Muuta ei sinulle ole. Keksitkö, mitä on välissä?

Keksitkö sinä? Tuo on aika binäärinen valinta, joko ne näkyy tai sitten ne on tukahdetettu, sori mutta tunteissa ei ole olemassa volyymi nappia.

Ymmärrän kyllä mitä sinä yrität sanoa, mutta sen pitäisi olla vähän hälytysmerkki sinulle itsellesi ettet osaa itse edes pukea sanoiksi mitä tarkalleen ottaen vaadit.

Rautalangasta: Tunteet voi TUNTEA näyttämättä joka tunnettaan avoimesti toisille. Mitä siitä tulisi, jos joka ikinen ihminen esim. tuöpaikalla näyttäisi avoimesti jokaisen tunteensa joka hetki? Osaatko kuvitella?

Eli minun kuuluisi tukahduttaa tunteet mutta niin että sinulle ei tule siitä syyllinen olo?

Minä väitän että noita ylilyöntejä ei tapahtuis noin jos tunteista puhuttaisiin realistisesti, jos oletus ei olisi tukahduttaminen ärsyyntyjien mielipahan välttelemiseksi.

Se on kyllä ihan perseestä.

Siinä hetkessä itkettää, mutta sitten kun olet yksin, eipä enää!

Vierailija kirjoitti:

Ei varsinaisesti ärsytä mutta lähinnä säälittää ne henkisesti tasapainottomat.

Henkisesti tasapainottomat? Onpa siinä näkökulma.

Itkun on sanottu jopa poistavan "huonoja kemikaaleja" elimistöstä. Tarkoitan sitä, että esim. hyvin katkeroituneen ihmisen on todettu sairastuvan helpommin nivelvaivoihin kun katkeruuden mukanaan tuoma aivokemia erittää ikäviä aineita kroppaan.

Parempi itkeä huono olo pois ja sitten elämä taas jatkuu.