Ärsyyntyykö kukaan muu herkästi itkevistä?

Kyllä.  Tirvasen heti lärviin niin ei turhaan vollota.

Jotkut itkee kun vähän puukottaa en jaksa sellasia

Ei varsinaisesti ärsytä mutta lähinnä säälittää ne henkisesti tasapainottomat.

Keskenkasvuiset keskustelee. Tunteita pitäisi näkyä enemmän työpaikoillakin.

Kuulostaa siltä, että näiden ärsyyntyjien seurassa monia alkaa itkettää.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut itkee kun vähän puukottaa en jaksa sellasia

En viittaa väkivaltaan. Vaan yleiseen itkuherkkyyteen tai ylitunteellusuuteen. Tosi rasittavaa. Ap

Mies itkee leffoja katsellessa. Minä en ikinä tai harvoin. Lähinnä toivoisin, että suruissani voisin itkeä, mutta kun ei tule. Arvostan kuitenkin molempia tapoja surra tai kokea.

Ei, vaan olen lähinnä kateellinen niille kun pystyvät tuntemaan niin syvästi ja näyttämään tunteensa niin avoimesti. Paljon terveellisempää kuin tunteiden tukahduttaminen ja tunnekylmyys.

Pelkäämme muiden ominaisuuksia kun ne ovat sellaisia mitkä kiellämme itseltämme. Kovat tyypit vihaavat tunteellisia tyyppejä koska kovat tyypit eivät näytä tunteitaa, ajattelee kova tyyppi esimerkiksi.

Ei ärsytä. Musta on ihanaa, että kylmässä, kovassa maailmassa on vielä ihmisiä, jotka tuntevat. Itse tarkoituksella opettelin sellaiseksi jouduttuani elämän alkupuolen leikkaamaan tunteet irti.

Vierailija kirjoitti:

Ei, vaan olen lähinnä kateellinen niille kun pystyvät tuntemaan niin syvästi ja näyttämään tunteensa niin avoimesti. Paljon terveellisempää kuin tunteiden tukahduttaminen ja tunnekylmyys.

Ei todellakaan ole tervettä, jos itkeskelee siitä sun tästä ja toisten pitää ns. kävellä munankuorilla, ettei yksk saisi taas hepulia.

Ihmiset jotka on opetettu tukahduttamaan tunteensa kokevat monesti että muidenkin kuuluisi tehdä niin, vaikka itse ovat niitä joilla olisi kiire terapiaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei, vaan olen lähinnä kateellinen niille kun pystyvät tuntemaan niin syvästi ja näyttämään tunteensa niin avoimesti. Paljon terveellisempää kuin tunteiden tukahduttaminen ja tunnekylmyys.

Olisiko sinusta hyvä, jos kaikki näyttäisivät siellä työpaikalla tunteensa niin avoimesti? Siis kaikki tunteensa?

Mikäli joku itkee menen lohduttamaan. Itse itken herkästi. Esimerkiksi kun kävin katsomassa Wurthering Heightsia leffoissa, niin itkin aika paljon sen elokuvan aikana. Oli aika koskettava ja surullinen.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset jotka on opetettu tukahduttamaan tunteensa kokevat monesti että muidenkin kuuluisi tehdä niin, vaikka itse ovat niitä joilla olisi kiire terapiaan.

Tunteiden tukahduttaminen ja vapaasti näyttäminen. Muuta ei sinulle ole. Keksitkö, mitä on välissä?

Itse olen suht itkuherkkä ja ärsyynnyn siitä. Että pitikö taas tästäkin asiasta alkaa itkeä ja tehdä muille tilanne kiusalliseksi. Siis minun. Mutta en pysty estää kyyneliä. Niinpä pakenen vessaan itkemään. En kyllä pidä itseäni tasapainoisena ihmisenä, mut niin se vaan minunkin pitää töissä käydä ja yhteiskunnassa yrittää elää. Neuvoja otetaan vastaan.

Kyllä minä tunteeni tunnen, vaikken niitä näytäkään. Miksi näyttäisin ne muille?

T. Herkkä

Vierailija kirjoitti:

Mies itkee leffoja katsellessa. Minä en ikinä tai harvoin. Lähinnä toivoisin, että suruissani voisin itkeä, mutta kun ei tule. Arvostan kuitenkin molempia tapoja surra tai kokea.

Mä itken myös, kuten kirjoja lukiessani. Joskus olen liikuttunut jopa musiikista.

Kuitenkaan "oikeassa elämässä" en kyllä itke ennen kuin on jokin tosi paha juttu. Koirani kuolemaa itkin, yhdenkän ihmisen kuolemaa en ole itkenyt. Ja on mennyt rakkaitakin ihmisiä. Surin kyllä, mutta en itkenyt.

Toiset sanoo, että itku puhdistaa, mutta mua aina vaan hävettää jälkeenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset jotka on opetettu tukahduttamaan tunteensa kokevat monesti että muidenkin kuuluisi tehdä niin, vaikka itse ovat niitä joilla olisi kiire terapiaan.

Itse en tunne koskaan sellaista tunnetta, että pitäisi alkaa itkeä. Ei vaan tule sellaista olotilaa. Olen aina joko iloinen, vihainen tai siltä väliltä.

Ei ärsytä! Sääliksi käy nämä ärsyyntyjät: heillä täytyy olla kovin heikko itsetunto.