Pelkäätkö (huonoa) vanhuutta?

Vierailija kirjoitti:

Parasta ikinä, mummon kanssa pizzalla ja oluella 🎉 Miun ja papan yhteinen juttu on mennä toritapahtumiin syömään neulamuikkuja 😋 Isovanhemmat on aarre arvokkain 💖 💎 jopa ne känkkäränkätkin 😍 Kukapa meista vanhana enkeli olisi jos ei ole niin kivaa! 

Miun vanha tätini ilahtu aina kun olin tulossa käymään. Tiesi että toin punaviinipullon tullessani, yhdessä tehtiin ruokaa ja nautittiin lasilliset siinä lomassa. Kotihoitajat olivat kieltäytyneet käymään viiniä ostamassa. Ei kuulemma sovi. No, ei se heille kuulukaan, ymmärrän kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eutanasiaa ei voi sisällyttää hoitotahtoon. Eutanasiasta voidaan keskustella vain teoreettisella tasolla, koska lakia ei ole olemassa. 

 

Dementoitunut henkilö ei voi saada eutanasiaa (siis jos se ylipäänsä olisi sallittu), koska pitää olla järjissään (=oikeustoimikelpoinen) kun eutanasian haluaa. Eikä voi etukäteen sopia, että kun ei enää muista omaa nimeäänkään, sitten eutanasia.

Elvytyskieltokin on tilapäinen. Sen voi ilmaista mutta hoitotaho (lääkäri) tai omaiset sen viime kädessä päättävät.

En haluaisi elää kovin vanhaksi, koska olen köyhä ja todennäköisesti eläkkeeni tulee olemaan aika pieni,

ja tätä menoa mikä nykyisellä hallituksella kaikkine leikkauksineen ja heikennyksillä on vaarana ja uhkana

että onko koko Suomea enää olemassakaan kun minä tulen vanhaksi, kyllä väkisinkin pelottaa ja huolestuttaa!

On tosiasia ettei kotipalvelu henkilöstö saa käydä työaikana Alkossa asiakkaalle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohis

Läheiseni asuu kaukana, hän on iäkäs. Soitan hänelle 2 x päivässä. Entä jos joku päivä hän ei vastaa puhelimeen, on esim. kaatunut? Mikä on se taho johon voin ottaa yhteyttä kun ystäviä, sukulaisia ym. tuttavia läheiselläni ei ole? Voiko tehdä jonkun sopimuksen tälläisen tilanteen varalta ja jos, niin mikä se taho olisi? Läheiseni ei halua, eikä vielä tarvitse esim. kotisairaanhoidon tms. palveluja. 

Soita hätäkeskukseen.

 

No ei hele 🤦 

Ei! 

Mä sain kohtuullisen paniikin kun en saanut yhteyttä mun isään, vaik yleensä soitellaan joka aamupv ja ilta. Kello oli jo niin paljon että isän ois takuuvarmasti pitäny olla kotona ja uutisia kattomassa, mutta ei vastannu puhelimeen vaik vähän väliä soitin. Aattelin jo lähtee ajamaan muutaman satasen km kunnes isä soittiki. Oli unohtanu puhelimen kellariin ja tajunnu sen vasta sitten kun oli yöpuulle menossa. Eipähän ollu tajunnu aikasemmin että meidän iltapuhelu on tekemättä. Itku pääsi, siis multa. Onneks nyt on sovittu että voin soittaa naapurilleen jos en saa häneen yhteyttä ja tää menee ovikelloo soittekemaan, mutta entäs jos ei ovea avata? Tuleeko talohuolto avaamaan? Kuulemma ei ole valtuuksia. Entäs sitten? Poliisiko? 

Vierailija kirjoitti:

Tädilläni oli hoivalaitoksessa oma huone ja vessa. Ei päässyt yksin vessaan joten usein sai maata kusessaan ja paskassaan pitkiäkin aikoja. Jos ei saanut itse syötyä, jäi syömättä, jos ei saanut itse otettua lääkkeitään, ne jäi ottamatta. Kyseessä ns. täyden palvelun laitos, mutta mites palvelet kun ei ollut tarpeeksi työntekijöitä ja kun oli, turhaan silloinkin sai hälynappia painella. Tuota kohtaloa pelkään. 

Sama juttu. Äitini vietti elämänsä viimeiset ajat terveyskeskuksen vuodeosastolla neljän hengen huoneessa, ihan loppuajat oli sitten yksin. Lääkkeitä löytyi lattialta, ei autettu syömisessä, ei lämmintä peitettä, ei juotavaa. Kun sinne yritti soittaa, puhelimet olivat kuulema rikki. Osa hoitajista karmeita huutajia, osa rähisi omaisille. Koko paikka oli kuin helvetin esikartano. Tästä on jo aikaa, mutta tuskinpa meno on muuttunut, sillä paikkakunta on ollut epämiellyttävissä lehtiuutisissa viime aikoina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tädilläni oli hoivalaitoksessa oma huone ja vessa. Ei päässyt yksin vessaan joten usein sai maata kusessaan ja paskassaan pitkiäkin aikoja. Jos ei saanut itse syötyä, jäi syömättä, jos ei saanut itse otettua lääkkeitään, ne jäi ottamatta. Kyseessä ns. täyden palvelun laitos, mutta mites palvelet kun ei ollut tarpeeksi työntekijöitä ja kun oli, turhaan silloinkin sai hälynappia painella. Tuota kohtaloa pelkään. 

 

 

Sama juttu. Äitini vietti elämänsä viimeiset ajat terveyskeskuksen vuodeosastolla neljän hengen huoneessa, ihan loppuajat oli sitten yksin. Lääkkeitä löytyi lattialta, ei autettu syömisessä, ei lämmintä peitettä, ei juotavaa. Kun sinne yritti soittaa, puhelimet olivat kuulema rikki. Osa hoitajista karmeita huutajia, osa rähisi omaisille. Koko paikka oli kuin helvetin esikartano. Tästä on jo aikaa, mutta tuskinpa meno on muuttunut,

"myyjän markkinat" on tätä.  mutta kai sitä heitteille jätetty vanhuskin on onnessaan kun ei ole "kommaria"....

Onhan se siistii olla jossain laitoksessa sidottuna tuoliin
ja skeidat luonnollisesti housuissa ja vielä olla selvinpäin.
T.Skäbä
 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna jo olla. Pelkäät itsesi puolesta. Entäpä lapsesi ja lapsenlapsesi? Muut lähimmäiset? 

 

Entä jos heitä ei ole?

Mieti sitä sinä onnellinen.

Ymmärrän hyvin, kun ei ole ketään, joku serkku ulkomailla jota en edes tunne. Kyllä on orpo olo.

Olen 68-v perheetön mies , mutta en kyllä vielä osaa pelätä vanhuutta, tällä hetkellä olen niin terve ja toimintakuntoinen kuin vain voi, olo ja jaksaminen tuntuu yhtä hyvältä kuin 20-vuotiaana, kiitos terveiden elintapojen, toivottavasti filmi katkeaa sitten laakista.

En, minulle tulee hyvä vanhuus.