Pelkäätkö (huonoa) vanhuutta?

Mahdollisen ylijäämäisen mammonan antaminen nuoremmille ja hengellisen elämän etsiminen haalinnan sijaan pitäisi yhä olla saatavilla oleva vaihtoehto kaikille vanhoille. Muistutukseksi siis vain.

Vierailija kirjoitti:

"tytär, eläkemummo hänkin, asuu n. 80km päässä ja tämän 2 lasta vieläkin kauempana."

"Jotain on mennyt pieleen." 

 

Täh? 

 

<älä välitä noista edellisestä kommentista. Jos on lusikalla annattu niin ei voi kauhalla mitata. Hän tarkoittaa että kaikkien pitäisi asua vieri vieressä jopa päällekkäin,  että olisimme tuuppaamassa muoria ja ukkoa eteen päin kun eivät pärjää yksin asuessaan. Mietin, mitenhän sitä itse pärjäilen kun kaikki kolme lastani ja lapsenlapset asuvat kaukana Suomen rajojen ulkopuolella. Kun meidän hienot, arvostetut päättäjät säätivät lain. Lain pitää Suomalaiset eläkelläiset vankina. Jos asuisin ulkomailla vaikka nyt lasteni lähettyvillä niin eläke katkeaa jo rajalle. Olen sen verran omanarvoni tunteva etten ainakaan lasteni siivillä aio asua ja elää vaikka istuisin invatuolissa. Kun kaikki yhteiskunnallinen apu/tuki on poistettu suomalaisilta  Ja elämäni alkaa mennä täällä  siihen suuntaan, että minusta ei ole enää elämään omillani. Niin kolmen kuukauden lääkeannos kerralla nautittuna yön pimeydessä KELAN toimipisteen rappusilla on turvallinen lähtö rajan tuollepuolen. Huomenna keltaiset lehdet repii siitä juttua.  80vuotias mummo löydetty menehtyneenä kelan edestalta  "Poliisi ei tiedota enempää."

Muuttakaa kerrostaloon! Joo, mutta kun on maalaistalo piharakennuksineen jota ei kukaan osta!! On varastoa, aittaa ja iso navetta, mutta niitä ei saa myydyksi. Millä ihmeen varoilla sitä kertostaloasuntoa mukamas ostaa? Kaupungissa tai sen lähellä olevan omakotitalon vielä saa myytyä, mutta maatilan pihapiiriä tai edes maaseudun pikku mökkiä ei osta kukaan ellei se sijaitse vesistön äärellä. Naapurinkin pariskunta on yrittänyt kaupitella n. 30v sitten rakennettua hyväkuntoista taloaan, mutta ostohalukkaita ei ole. Eihän siinä auta muu kun asuttaa sitä itse ja yrittää pärjätä vaikka heilläkin eläkeikä on jo saavutettu vuosia sitten. Muuttakaa kerristaloon! Oikeesti, hyvähän se on huudella 😡 

Vierailija kirjoitti:

"Tottakai pelkään.

En siis pelkää vanhenemista sinänsä, vaan esim sokeutumista niin, etten näkisi enää lukea. Kaihi kuulemma tulee lähes kaikille tarpeeksi vanhetessa.

Pelkään myös että saan jonkun nivelrikon joka sattuu koko ajan, enkä pääse liikkumaan. Sitten jää vangiksi kotiinsa. Jos siellä ei sitten edes pysty lukemaan niin johan elämä käy tylsäksi.

Eniten pelkään, että joudun johonkin hoitolaitokseen."

 

Tuon kirjoittajalle: Minulta leikattiin kaihi molemmista silmistä ollessani noin 65-vuotias (aurinkoinen maa ja vahvat kortisonikuurit edesauttoivat).

Nivelrikkoa minulla ei ole ainakaan vielä, mutta sen sijaan selkäni on ihan romuna eli en pysty kävelemään tai seisomaan pidempään; olen nyt leikkausjonossa.

Elämää on siis vielä kaiken tämän jälkeen. Vaikkakin  ainakin nyt kivuliasta ja hankalaa.
 

Meijän omakotitalo on ollu myynnissä jo kuukausii. Hinta on 20.000 mutta ei mee kaupaksi. Ihan on hyväkuntoinen ja tilava mutta kun ei kelpaa niin ei kelpaa. Muuta tästä sitten kirkonkylälle tai kaupunkiin.

Vierailija kirjoitti:

Tietysti muuttuu kun laitosmuotoinen hoito lakkautetaan. Et taida ymmärtää mikä ero on laitoksella ja ei-laitoksella. 

Ei-laitoksessa (= ympärivuorokautinen palveluasuminen) joutuu maksamaan erikseen joka asiasta. Esim. jos ruokalassa haluaa jonkun kantavan tarjottimen ruokapöytään kun itse ei pysty, niin sekin maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Meijän omakotitalo on ollu myynnissä jo kuukausii. Hinta on 20.000 mutta ei mee kaupaksi. Ihan on hyväkuntoinen ja tilava mutta kun ei kelpaa niin ei kelpaa. Muuta tästä sitten kirkonkylälle tai kaupunkiin.

Järkyttävää minkälaiseksi ansaksi maalla asuminen on muodostunut. Toivottavasti kevät tuo parannuksen tilanteeseen kun näkee pihasta jotain.

Vierailija kirjoitti:

Eutanasiaa ei voi sisällyttää hoitotahtoon. Eutanasiasta voidaan keskustella vain teoreettisella tasolla, koska lakia ei ole olemassa. 

Dementoitunut henkilö ei voi saada eutanasiaa (siis jos se ylipäänsä olisi sallittu), koska pitää olla järjissään (=oikeustoimikelpoinen) kun eutanasian haluaa. Eikä voi etukäteen sopia, että kun ei enää muista omaa nimeäänkään, sitten eutanasia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai pelkään.

En siis pelkää vanhenemista sinänsä, vaan esim sokeutumista niin, etten näkisi enää lukea. Kaihi kuulemma tulee lähes kaikille tarpeeksi vanhetessa.

Pelkään myös että saan jonkun nivelrikon joka sattuu koko ajan, enkä pääse liikkumaan. Sitten jää vangiksi kotiinsa. Jos siellä ei sitten edes pysty lukemaan niin johan elämä käy tylsäksi.

Eniten pelkään, että joudun johonkin hoitolaitokseen. 
 

Vanhusten hoitolaitokset lakkautetaan vuoteen 28 mennessä. Tilalle jää kodinomainen, ympärivuorokautinen tai ilman. 

 

ai

Määräaika 1.1.2028: Laki vaatii, että pitkäaikaiset laitoshoidon paikat lakkautetaan tai muutetaan tehostetun palveluasumisen yksiköiksi.

Mikä muuttuu? Perinteinen vanhainkoti muuttuu ympärivuorokautiseksi palveluasumiseksi. Tavoitteena on, ett

 

Tarkoittanee sitä, että yhteiskunnan kustantamat laitoshoitopaikat lakkautetaan. Rahalla tietenkin saa vaikka mitä palveluita ja vaikka minkätasoisen laitoshoitopaikan. Ja jos omaisuutta on kertynyt eikä ole ehtinyt sitä lahjoittamaan ajoissa, realisoidaan omaisuus ja sillä hoituu edelleen laitospaikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meijän omakotitalo on ollu myynnissä jo kuukausii. Hinta on 20.000 mutta ei mee kaupaksi. Ihan on hyväkuntoinen ja tilava mutta kun ei kelpaa niin ei kelpaa. Muuta tästä sitten kirkonkylälle tai kaupunkiin.

 

Järkyttävää minkälaiseksi ansaksi maalla asuminen on muodostunut. Toivottavasti kevät tuo parannuksen tilanteeseen kun näkee pihasta jotain.

Kyllä sitä nuorena jaksoi hoitaa rakennukset, pihan ja puutarhan, mutta vuosi vuodelta se on käynyt raskaammaksi kuin myös rappujen nousu yläkertaan. Monta kertaa on tuumittu, että voitaisi rempata pikku rantamökistä ympärivuotiseen käyttöön soveltua ja muuttaa sinne, ja sitten kun vielä tästä vanhetaan niin muutettaisiin toiselle puolen Suomea lähemmäksi lapsia. Mutta meilläkin on se iso MUTTA että tätä taloa ei saa myydyksi. Ei ole rannalla, ei ole kirkonkylän lähellä, eikä täällä kulje edes linja-autot ts. kuka hullu tämän ostaisi? Kylässämme on monta autiota taloa, osa ihan hyväkuntoisia, mutta oman onnensa nojaan ovat jääneet. Silti en kadu maalle muuttoa ja täällä asumista, sillä täällä on sitä rikkautta mitä rahalla ei saa, on luonto ja rauha. Tulevaa kevättä innolla odotellaan, ensimmäisiä muuttolintuja ja sitä ihanaa kevään tuoksua. 

Minulla ei ole kumppania, ei lapsia. Yksi ystävä asuu satojen kilometrien päässä. Töissä käyminen tuntuu olevan ainoa elämän kiintopiste. Mitä sen jälkeen? Mietin vanhenemista ja levottomuus puristaa rintaa.

Kuka pitää puoliani, jos joudun vanhana laitoshoitoon ja hoitajat ovat siellä ilkeitä ja väkivaltaisia? Kuka vaatii minulle parempaa hoitoa ja kunnollista kivunlievitystä?

Kyllä pelkään, nimittäin kukaan ei pysty varautumaan siihen, mitä tapahtuu omalle terveydelle. Vaikka kuinka söisit vitamiineja ja vihanneksia vaikka 5kg päivässä ja käyt lenkillä, niin tunnin päästä voit jo olla aivoinfarktin kourissa ja selviytyminen siitä on ihan arpapeliä. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole kumppania, ei lapsia. Yksi ystävä asuu satojen kilometrien päässä. Töissä käyminen tuntuu olevan ainoa elämän kiintopiste. Mitä sen jälkeen? Mietin vanhenemista ja levottomuus puristaa rintaa.

Kuka pitää puoliani, jos joudun vanhana laitoshoitoon ja hoitajat ovat siellä ilkeitä ja väkivaltaisia? Kuka vaatii minulle parempaa hoitoa ja kunnollista kivunlievitystä?

Sama juttu, paitsi en edes ole työelämässäkään, kärsinyt ykdinäisyydestä monta vuotta, senkin takia joutaidin jo pois.N62v

Vierailija kirjoitti:

Kun on 54 v ja elänyt huonon elämän, niin eiköhän se huono vanhuus ole silloin väistämätön. Toivottavasti kuolen pian, ettei tätä maanpäällistä viiden tähden helvettiä tarttis enää kauaa katsella. Kaverilla kävi paljon parempi tuuri, kun kuoli vuonna 2019. Hyvin on paljolta pahalta sillä välttynyt. Itte en ole läheskään yhtä onnekas. Mun tuurilla ei kuolla vasta kun on kaikki mahdollinen paska elämässä koettu ja kärsitty. Täällä ollaan vielä kauan. 

" Eiköhän jokainen ihan itse valitse miten elää elämänsä. Oma on vastuu. Minulla on ollut paskoja asioita sukulaisten osalta. Isä tap:ettu, ex-mies tap_ettu, sisko yritti it_saria 8 kertaa, äiti sai häädön. Mitäs vielä. Minä yritän saada meille mieheni kanssa arvokkaan vanhuuden. "

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää kun vanhuus keskustelut lipsuu aina hoitajien syyttelyksi. Itse olen lähihoitaja kotihoidossa ja olen salaa mm keittänyt asiakkaalle perunoita kun ei halua aina syödä eineksiä. Me saisimme ainoastaan lämmittää ruoan mikrossa. Kuvitelkaa että tuollainen asia pitää tehdä salaa. Se ei ole hoitajista kiinni mitä tehdään vaan johtajien määräyksistä. Tosi mielellään mä viettäisin vaikka puoli päivää yhdellä asiakkaalla ja hoitaisin kaiken kuntoon. 

Ihana olet! Onkohan johtajilla mennyt paljonkin aikaa pohtiessaan noin tärkeää asiaa ettei keitetä pottuja tms???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole kumppania, ei lapsia. Yksi ystävä asuu satojen kilometrien päässä. Töissä käyminen tuntuu olevan ainoa elämän kiintopiste. Mitä sen jälkeen? Mietin vanhenemista ja levottomuus puristaa rintaa.

Kuka pitää puoliani, jos joudun vanhana laitoshoitoon ja hoitajat ovat siellä ilkeitä ja väkivaltaisia? Kuka vaatii minulle parempaa hoitoa ja kunnollista kivunlievitystä?

Sama juttu, paitsi en edes ole työelämässäkään, kärsinyt ykdinäisyydestä monta vuotta, senkin takia joutaidin jo pois.N62v

No ryhdy jonkun toisen yksinäisen kanssa aluksi vaikka puhelin/kirjekaveriksi. 

Vierailija kirjoitti:

Ohis

Läheiseni asuu kaukana, hän on iäkäs. Soitan hänelle 2 x päivässä. Entä jos joku päivä hän ei vastaa puhelimeen, on esim. kaatunut? Mikä on se taho johon voin ottaa yhteyttä kun ystäviä, sukulaisia ym. tuttavia läheiselläni ei ole? Voiko tehdä jonkun sopimuksen tälläisen tilanteen varalta ja jos, niin mikä se taho olisi? Läheiseni ei halua, eikä vielä tarvitse esim. kotisairaanhoidon tms. palveluja. 

Soita hätäkeskukseen.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää kun vanhuus keskustelut lipsuu aina hoitajien syyttelyksi. Itse olen lähihoitaja kotihoidossa ja olen salaa mm keittänyt asiakkaalle perunoita kun ei halua aina syödä eineksiä. Me saisimme ainoastaan lämmittää ruoan mikrossa. Kuvitelkaa että tuollainen asia pitää tehdä salaa. Se ei ole hoitajista kiinni mitä tehdään vaan johtajien määräyksistä. Tosi mielellään mä viettäisin vaikka puoli päivää yhdellä asiakkaalla ja hoitaisin kaiken kuntoon. 

Mäkin oon salaa vanhainkodissa vienyt voileipiä vanhuksille kun jäivät nälkäisiksi iltapalan jälkeen eikä uni tullut. Osastonhoitajan mukaan näiden piti laihtua, "lihavuus ei ole tervettä"

Onko nälissään oleminen sitten tervettä?

Vierailija kirjoitti:

Anna jo olla. Pelkäät itsesi puolesta. Entäpä lapsesi ja lapsenlapsesi? Muut lähimmäiset? 

Entä jos heitä ei ole?

Mieti sitä sinä onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohis

Läheiseni asuu kaukana, hän on iäkäs. Soitan hänelle 2 x päivässä. Entä jos joku päivä hän ei vastaa puhelimeen, on esim. kaatunut? Mikä on se taho johon voin ottaa yhteyttä kun ystäviä, sukulaisia ym. tuttavia läheiselläni ei ole? Voiko tehdä jonkun sopimuksen tälläisen tilanteen varalta ja jos, niin mikä se taho olisi? Läheiseni ei halua, eikä vielä tarvitse esim. kotisairaanhoidon tms. palveluja. 

Soita hätäkeskukseen.

No ei hele 🤦