Pelkäätkö (huonoa) vanhuutta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tädilläni oli hoivalaitoksessa oma huone ja vessa. Ei päässyt yksin vessaan joten usein sai maata kusessaan ja paskassaan pitkiäkin aikoja. Jos ei saanut itse syötyä, jäi syömättä, jos ei saanut itse otettua lääkkeitään, ne jäi ottamatta. Kyseessä ns. täyden palvelun laitos, mutta mites palvelet kun ei ollut tarpeeksi työntekijöitä ja kun oli, turhaan silloinkin sai hälynappia painella. Tuota kohtaloa pelkään. 

 

Onko julkinen vai yksityinen hoivalaitos? 

 

Hyvinvointialueen (sote) varsin uusi laitos joka saaatanan kallis ja olemaan jossa sai täyden palvelun. Rahat veivät, mutta hoito, huolto ja hoiva oli ala-arvoista. 

 

Maksaako julkinen hoivakoti myös paljon? Luulin että se olisi lähed ilmainen. 

 Olen 65-vuotias, juuri eläkkeelle jäänyt ja fyysisesti erittäin hyvässä kunnossa.  Kyllä minua kauhistuttaa ajatus dementoitumisesta. Fyysinen suorituskyky ei esimerkiksi omille vanhemmilleni näytä olevan kovin tärkeää. He lukevat, kuuntelevat musiikkia, käyvät konserteissa, harrastavat kuorolaulua jne. 

Ne dementoituneet vanhukset, joita olen tuntenut, olivat ilmeisesti loppuvaiheessa muistamattomuudessaan aika onnellisia. Kauhistuttava oli välivaihe, jossa muistamattomuutta peiteltiin, tultiin epäluuloisiksi ja agressiivisiksi, ja sosiaalinen elämä muuttui tuskalliseksi.

En minä silti voi sanoa pelkääväni. Se mitä tulee, tulee. Väistämättömän ennalta murehtiminen ei ole kovin hedelmällistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä kyllä. Eiköhän silloin, 30 vuoden kuluttua, ole jo armokuolema-mahdollisuus kehissä. Säästää myös kalliita sote-menoja, eli on isänmaallinenkin teko.

 

Sinun pitää olla armokuolemaa halutessasi juuri sillä hetkellä täydessä ymmärryksessä. Ei riitä, että olet vuosia tai vuosikymmeniä aikaisemmin kirjannut tahtosi johonkin ja myöhemmin sairastunut vaikkapa muistisairauteen. 

 

Ei pidä paikkaansa. Riittää, että hoitotahto kirjoitettu silloin, kun on vielä "pelikunnossa".

 

Vierailija kirjoitti:

Ole iloinen, että sait elää terveen ja onnellisen lapsuuden ja aikuisuuden. Moni ei niitäkään saa. Lopeta valittaminen. Moni lapsikin tarvitsisi enemmän turvaa, ruokaa, vaatteita ja niin edelleen. Ja sama joka ikäluokassa. 

Luepa tuo otsikko.

Pistä  oma  otsikko., mutta älä nyt hernettä nenään työnnä siitä, mitä aapee kysyy.

Oikeassa olet, että heikosti on asiat osalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä olitte itsekkäitä ja narsistisia, ettei ole lähimmäisiä. 

 

Oman lähimmäiseni sisarukset ovat jo aikaa sitten kuolleet, osa sisarusten lapsistakin, samoin ystävänsä. Miehensä on kuollut, heillä ei ole lapsia. Hän on jo niin iäkäs, että liikkuminen on huonoa, samoin uusien ihmisten tapaamismahdollisuus. Hyväsydäminen, lempeä ja mukava ihminenkin voi jäädä yksin. 

 

Miksi sinulla ei ollut lapsia? 

 

Miksi kysyt? 

 

Olit laiska? Olit itsekäs? 

Ja sinä yksinkertaisen tyhmä 🙈🙈!! 

Vierailija kirjoitti:

Jos onni käy niin menehdyn ennen 60 ikävuotta. Siitä eteenpäin en haluaisi elää.

Monelle eläkeikä on ihan huippuaikaa, jos ei ole kovasti kivuliaita tai rajoittavia perussairauksia. Ihmiset matkustelevat, muuttavat etelään tai vaikka kotiseuduilleen, rakentavat mökkejä... Itse oikein haaveilen eläkkeelle pääsystä ja vapaudesta. Näin 52-vuotiaan näkökulmasta 60 ei ole ikä eikä mikään, siinä nuo 78- ja 80-vuotiaat vanhemmatkin vielä hyvin porskuttaa, nauttivat elämästään.

Kuolemaa pitäisi käsitellä kulttuurissamme useammin kuin halloweenina. Buddhalaiset jankkaavat kuolemasta kyllästymiseen asti jo eläessä. En tiedä onko kuolema heille yhtä kauhistuttava tabu, uskon että ei ole!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai pelkään.

En siis pelkää vanhenemista sinänsä, vaan esim sokeutumista niin, etten näkisi enää lukea. Kaihi kuulemma tulee lähes kaikille tarpeeksi vanhetessa.

Pelkään myös että saan jonkun nivelrikon joka sattuu koko ajan, enkä pääse liikkumaan. Sitten jää vangiksi kotiinsa. Jos siellä ei sitten edes pysty lukemaan niin johan elämä käy tylsäksi.

Eniten pelkään, että joudun johonkin hoitolaitokseen. 
 

Vanhusten hoitolaitokset lakkautetaan vuoteen 28 mennessä. Tilalle jää kodinomainen, ympärivuorokautinen tai ilman. 

 

ai

Määräaika 1.1.2028: Laki vaatii, että pitkäaikaiset laitoshoidon paikat lakkautetaan tai muutetaan tehostetun palveluasumisen yksiköiksi.

Mikä muuttuu? Perinteinen vanhainkoti muuttuu ympärivuorokautiseksi palveluasumiseksi. Tavoitteena on, ett

95% vanhuksista asuu tälläkin hetkellä kotonaan, ja tulevaisuudessa vielä vähemmän "pääsee" mihinkään laitokseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohis

Läheiseni asuu kaukana, hän on iäkäs. Soitan hänelle 2 x päivässä. Entä jos joku päivä hän ei vastaa puhelimeen, on esim. kaatunut? Mikä on se taho johon voin ottaa yhteyttä kun ystäviä, sukulaisia ym. tuttavia läheiselläni ei ole? Voiko tehdä jonkun sopimuksen tälläisen tilanteen varalta ja jos, niin mikä se taho olisi? Läheiseni ei halua, eikä vielä tarvitse esim. kotisairaanhoidon tms. palveluja. 

 

Eikö kenelläkään ole mitään vinkkiä? 

Tee huoli ilmoitus, ei välttämättä auta ja niitä tekijöitäkään ei enää pahemmin ole.

Nanna asuu 128 kilometrin päässä. Ei pullaa mutta lukee vanhoja annalehtiä kun muistaa mitä niissä lukee ja nauraa aina jutuille. kissa kuoli vuosia sitten mutta ihmettelee miksi se on sängyn alla piilossa eikä tule nannan luokse.

Nannan Isä

En minä vanhuutta pelkää, se tulee meille kaikille. Kun minulla kuitenkin on diagnosoitu levinnyt parantumaton syöpä,  joka levisi aivoihin, kasvain oli vain 2x6 cm ja leikattiin. Kun tämä syöpä leviää jonnekin minussa, tulen olemaan ns. yhteiskunnan vastuulla, kun lähin omainen asuu toisessa Pohjoismaassa. 

Viime aikoina on saanut lukea vanhusten äkkikuolemista hoivakodeissa, jäivät vaille hoitoa, niin eittämättä tulee mieleen mitä itselleni tapahtuukaan, jos tuollaisiin hoitopaikkoihin joudun. Vanhusten hoito kuuluu olevan retuperällä, kyllä tuosta voi olla huolissaan.

Joten en ole huolissani huonosta vanhuudesta, vaan siitä, ettei vanhuksesta pidetä kunnolla huolta.

Olen ollut kroonisesti sairas 14 vuotta tänä vuonna, enkä pääse eläkkeelle, saa asianmukaisia tai edes lainmukaisia, tukia tai apuja. Joten se alkoi jo paljon nuorempana, että jätetään täysin heitteille. 
Ainoa ero on se, että vielä on jotain itsemääräämisoikeutta, sekä tuet joista leikataan koko ajan. 

Ihmiset eivät oikein käsitä mitä eutanasia oikein tarkoittaa. Jos ihminen on kirjannut tietoihinsa haluavansa eutanasian jos/kun sairastuu vaikka muistisairauteen myöhemmin. Asia ei todellakaan ole näin yksinkertainen, koska ihminen ei muistisairaana ole enää kykenevä ilmaisemaan haluaako kuolla vai ei. Jos joku toinen päättää sen hänen puolestan, niin sehän on murha. Missä muistisairauden vaiheessa ihmisen elämä sitten päätettäisiin, ja kuka sen päätöksen tekisi? 

Vierailija kirjoitti:

Joo. Mä oon yksinäinen ja jos elän vanhaksi, tulen olemaan köyhä ja yksinäinen. 

Vanhukset ovat ruokkineet ja kasvattaneet tämän nykyisen työelämästä ulosjättäytyneen puolen miljoonan porukan josta työttömiä on noin 350 000 loput ovat sitten jollakin sairauden verukkeella ulkopuolella työvoima. 

Vanhukset myöskin työpalkastaan aikoinaan ovat keränneet työeläkettää varten potin ja nyt nämä Vihreiden puheenjohtaja on sitä mieltä että tästä tällä heidän säästämällä rahalla pitäisi ruokkia nämä työelämän ulkopuolelle jättäytyneet ihmiset. Vihreiden puheenjohtaja on usein jäänyt kiinni röyhkeestä ja paksuista valeista mutta häntä ei asia tunnu hävittämään yhtään hän on hymyssä naaman tuolla esiintyi jatkaa valehtelua. Huonon taloudenhoidon syynä eivät ole vanhukset niin kuin usein väitetään, vaan tämä puolen miljoonan työelämän ulkopuolelle jättäytynyt muka työttömiä oleva porukka ovat niin sanottuja näennäistyttömiä joita ei saa töihin kirveelläkään. Tämän takia meidän yritystoimintamme ei pysty aloittaa kunnollista toimimaan koska yrityksiä rasittaa valtavan raskaat verot joita vihreät ja vasemmisto yleensä ovat lisäilemässä kovasti. Lisäksi yrityksille ei ole tarjottavissa kunnollista työvoimaa muuta kuin jostakin ulkomailta. Vain noin 5 % työttömistä ovat kunnollista työntekijää muut ovat lintsareita. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät oikein käsitä mitä eutanasia oikein tarkoittaa. Jos ihminen on kirjannut tietoihinsa haluavansa eutanasian jos/kun sairastuu vaikka muistisairauteen myöhemmin. Asia ei todellakaan ole näin yksinkertainen, koska ihminen ei muistisairaana ole enää kykenevä ilmaisemaan haluaako kuolla vai ei. Jos joku toinen päättää sen hänen puolestan, niin sehän on murha. Missä muistisairauden vaiheessa ihmisen elämä sitten päätettäisiin, ja kuka sen päätöksen tekisi? 

Suomessa eutanasia ei ole laillista, ei sitä voi kirjata mihinkään tietoihin! Eikä kukaan eikä mikään taho voi päättää minkäänlaisesta elämän lopettamisesta. Eikä ketään tapeta vaikka kuinka ilmaisi haluavansa kuolla.

Sairastuminen voi tulla jo ennen 60v päivää! 

Mä olin 5pv mummoni 96v luona. Shoppailtiin vaatteita ja meikkejä, käytiin oluella, syötiin pizzaa ja hampurilaisia, katsottiin kisoja, lipiteltiin viiniä ja juoruiltiin sukulaisista silleen melkein kivasti 😉, naurettiin, tuijoteltiin eläinvideoita ja käytettiin naapurin koiraa lenkillä. Mummolla pää toimii paremmin kuin monella muulla, näkö on parempi kuin minulla, mutta kuulo huonompi. Vasta tänä talvena alkoi käyttää rollaattoria ettei liukkaalla nokalleen menisi, muuten pistelee lenkeillä kävelysauvoilla. Teräsmuoriko? Suvun tautirasite on aikamoinen varsinkin sydän- ja muistipuolella. Moni nuorikin on matkallaan kuukahtanut, RIP. Mummo ei juo, ei tupakoi, juo kahvia 1 kupin aamulla ja syö hyvinkin niukasti eli saa hyvin vähän rasvaa ja sokeria. Tuollainen hoikka mummo porskuttaa vielä kauan, vaikka toki hänelläkin vanhuus on omat fyysiset vaivansa on tuonut. 

Kun viettää huonon nuoruuden, niin vanhetessa elämä vain paranee.

Äidilläni on ollut hyvä vanhuus kun on pysynyt teräväpäisenä ja toimintakykyisenä. Nykyisin negaatiota tuo yksinäisyys ja sodan pelko. Tiedotusvälineet ovat täynnä potentiaalisia uhkia ja ne tekevät kyllä hallaa sodan kokeneelle vanhukselle. Hän sanookin, että miksi maailma ei ole oppinut opikseen vaan entisestään tyhmentynyt. 

Kyllä! 

Olen leski, lapsia ei ole, eikä todennäköisesti läheisiä sukulaisia siinä vaiheessa kun olen sellaisessa kunnossa, että en enää pysty hoitamaan asioitani itse. 

Vanhenemista en sinänsä pelkää, enkä ikääntymistä, mutta kauheasti pelkään sitä, että mieli ja pää eivät enää toimi ja jään muitten armoille.

Ajatuskin siitä, että hortoilen kotini ympäristössä ymmärtämättä ympäröivää maailmaa, eikä kukaan ole auttamassa, tai se, että makaan jossain palvelutalossa omissa kakoissani kauhistuttaa minua. 

Olen vakaasti sitä mieltä, että heti kun huomaan, että nyt alkaa mennä kovin huonosti, teen valmistelut, joitten avulla en ole täällä enää sitten kun tarvitsisin hyvää hoivaa ja hoitoa, enkä sitä saa.