Mikä yksinkertainen oivallus teki elämästäsi parempaa?

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 18:35"]

Että koiran parta -ja viiksikarvat saa karstattua ilman taistelua ihan vaan tarjoomalla herkkuja syötäväksi samaan aikaan :)

[/quote]

Toimii myös pikkulapsiin joiden hiuksia pitää leikata ja joskus myös miehiin...

Tämä pätee suunnilleen kaikkiin asioihin: asia, joka sinua vaivaa, siihen sinulla on kaksi vaihtoehtoa: joko hyväksyt sen sellaisenaan ja lopetat valittamisen, tai sitten muutat asiaa. Tämän oivaltaminen muutti elämäni! Ihmiset käyttää liikaa energiaa turhaan valitukseen sen sijaan että tekisivät asioilleen jotain!

Voit vaikuttaa muihin vain olemalla itse tasapainoinen ja onnellinen, joten tee kaikkesi sen eteen, jotta voit tehdä läheisesikin onnellisiksi oman hyvän olosi kautta. Hanki se hyvä olo sinulle sopisimmalla tavalla, kunhan se on terveellistä ja järkevää, älä anna periksi turhille mieliteoillesi kaiken muun kustannuksella.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 19:02"]

Se, että kukaan muu ei tiedä minun olevan epävarma tai peloissani ellen näytä sitä. Fake it until you make it!

[/quote]

Kun pääsin vihdoin himoamaani yliopistoon, olin pelista sairas millaista porukkaa siellä vipeltää. Pelkäsin mennä sinne aidosti. Häpesin olemustani/puhetapaani/vaatteita/taustaa. Päivää ennen koulun alkua oksensin.

Lopulta menin täysin coolisti kouluun. Feikkasin olotilani. Esitin että olin rento js hyväntuulinen. Toi toimi, nyt alkaa sujua :)

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 20:49"]

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 20:07"][quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 19:05"] [quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 18:52"] [quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 18:38"] [quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 18:36"] Että minulla ei ole velvollisuutta olla lapsuudenperheeni kanssa tekemisissä. Veri ei velvoita. [/quote] Saman olen oivaltanut. Ihana vapaus! Senkin olen oivaltanut että perhe voi olla myös muuta kuin se perinteinen, verisukulaisten muodostama yhteisö. Perheen voi rakentaa itse. Hyvät ystävät voivat myös olla perhe. [/quote] Hyvät ystävät toki tärkeitä, mutta perhettäsi he eivät ole. Perheen saat puolison ja kenties lasten avulla. [/quote] Kuka oikein luulet olevasi, kun vastasit tuolle ihmiselle noin? Häpeäisit, jos osaisit. Sinulla ei ole mitään, ei pienintäkään, valtuutusta määritellä miten kukakin yksilö perheen käsitteen kokee ja näkee. [/quote] Mitä sä oikein sekoilet, besserwisser? Tässäpä sulle määritelmää Wikipediasta, jos se ei riitä, niin muualtakin löytyy vastaava: "Perheen muodostavat yhdessä asuvat avioliitossa tai avoliitossa olevat tai parisuhteensa rekisteröineet henkilöt ja heidän lapsensa, jompikumpi vanhemmista lapsineen sekä avio- ja avopuolisot sekä parisuhteensa rekisteröineet henkilöt, joilla ei ole lapsia.[1] Usein perheeseen kuuluu kaksi eri sukupuolta edustavaa henkilöä sekä heidän mahdolliset jälkeläisensä eli lapset. Mikäli lapset ovat alle 18-vuotiaita, eli eivät oletäysi-ikäisiä, perhettä kutsutaan lapsiperheeksi.[2] Jos henkilöllä on lapsia, häntä kutsutaan äidiksi tai isäksi. Äiti ja isä elävät yhdessä joko avioliitossa tai avoliitossa. Nykyisin myös kaksi samaa sukupuolta olevaa henkilöä tai yksinhuoltaja ja lapsi (tai lapset) voivat muodostaa perheen." mot [/quote] Suht mielenkiinnotonta taitaa olla sun elämä jos kaikelle haet määritykset wikipediasta... Päästä irti, ajattele, koe, nauti, tunne!!!

[/quote]

Aika onnetonta olisi sunkin elämä, jos millekään ei olisi määritelmiä. Ei edes onnellisuuden tunteelle, joskaan en tiedä kykenetkö sitä edes ymmärtämään. 

Meillä kaikilla on omat kotkotuksemme.

Tämän oivalluksen tosin äitini on sanonut ja jossain vaiheessa oivalsin että oikeassahan hän on. Minun ei tarvitse ymmärtää miksi joku on ääriuskovainen, joku omistaa elämänsä sisustamiselle, joku lähes palvoo kaikkia sinisiä esineitä, minun tarvitsee vain ymmärtää että se on heidän juttunsa ja minulla on omani.

Se on sitten ihan oma lukunsa kuinka järkevää tai terveellistä se oma "kotkotus" on.

Vaikka mokaisi itsensä oikein kunnolla, niin jää useimmiten kuitenkin henkiin ja elämä jatkuu.

Se, että olen nyt aikuinen ja minun ei enää pidä hyppiä sen mukaan miten isosiskoni tai kukaan mukaan minua käskyttää.

Ei ole olemassa yhtä täydellisen oikeaa ja terveellistä ruokavaliota, ja että ruokatrenditkin muuttuvat. Ennen urheilupiireissä varoiteltiin ettei saa syödä liikaa avocadoja ja kananmunia, nyt niitä vedellään joka päivä mutta maitorahka on se pahis!

Juokseminen ei ole mikään kansalaisvelvollisuus enkä potkaise tyhjää kolmikymppisenä vaikka en harrastakaan sitä.

Kukaan muu ei ole koskaan huomannut vinoa nenääni paitsi minä itse...

Löysin lapsen uskoni ja kristilliset arvot elämääni uudelleen aikuistuttuani, vaikken kuulukaan mihinkään seurakuntaan. Noudatan niitä ja ne ovat elämäni tukipilari, jolloin kaikki menee hyvin ja voin olla luottavaisin mielin:)

Koirani on peilini. Jos normaalista terveestä kasvattajan pentueesta tullut koira alkaa paljastella hampaitaan, haukkua vimmatusti ja yrittää karata, se on minun syyni eikä koiran. Huomasin että ahdistun pelkästä haukun ajatuksestakin enkä osannut olla yhtään johtaja koiralleni. Nykyään se on ihana enkä edes muista milloin se murisi viimeksi. :)

Kukaan mies ei ole kyyneliesi arvoinen ja se joka on, ei halua sinun itkevän. Tämän isä opetti teini-iässä, nyt ihana mies rinnalla <3

Vaalea kynsilakka ja huoleton hiusmalli säästävät valtavasti aikaa, energiaa ja rahaa

Kun oivalsin että kukkaan ei tarvii paskoja kavereita. Ja oravanpyörästä voi hypätä pois

En näytä rumalta pojalta vaikka tukkani ei enää ylläkään puoleen selkään.

Kukaan ei huomaa että olen kiireessä laittanut vähemmän meikkiä.

Sen sijaan että ajattelen että minulla on lattarinnat ja olen lyhyt, ajattelen että minulla on hoikka vyötärö ja kiinteät reidet.

En ole uraputki-ihminen, olen opiskelija mielellään. Olen onnellinen yksinhuoltaja, en kaipaa parisuhdetta. Ei tarvitse elää toisten oletettujen odotusten mukaisesti (sillä niitä odotuksia ei ole). Olen onnellinen Helsingissä enkä koskaan muuta takaisin pikkukaupunkiin. Elämä on hyvä just näin, olen onnellinen.

Jos joku ei pidä minusta sellaisena kuin olen niin sitten ei pidä. En voi tehdä sille asialle mitään, ja miksi edes haluaisin hyväksyntää tyypiltä joka pitää minua pellenä. Tämän oivaltaminen teki rakkauselämästäni onnellista.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 21:51"]Juokseminen ei ole mikään kansalaisvelvollisuus enkä potkaise tyhjää kolmikymppisenä vaikka en harrastakaan sitä.
[/quote]Minä oivalsin että juokseminen ei ole kansalaisvelvollisuus mutta se on kivaa. Aloitin toissa viikolla ja juoksen huonosti ja hiljaa mutta nautin siitä. Ja kävelen välillä.