Mikä yksinkertainen oivallus teki elämästäsi parempaa?
Itse lopetin ruokakaupassa ravaamisen.
Kävin ennen ruokakaupassa päivittäin, ostin jotain kivaa mitä sillä hetkellä sattui tekemään mieli. Leipää, uutuuksia, herkkuja, kalliita juttuja, mitä sattuu.
Nykyään käyn kaupassa kerran viikossa ja ostan vain ne, mitä oikeasti tarvitsen.
Tulokset: Kauppalasku pienentynyt HUOMATTAVASTI. Kuukaudessa ruokaan menee 80e, jää rahaa paljon muuhunkin :) Ruokailut säännöllistyneet ja järkevöityneet, syön terveellisemmin enkä napostele.
Suosittelen.
Muita vinkkejä?
Kommentit (178)
Minä päätän jäänkö vai jättämällä työpaikan
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 18:38"]
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 18:36"]
Että minulla ei ole velvollisuutta olla lapsuudenperheeni kanssa tekemisissä. Veri ei velvoita.
[/quote]
Saman olen oivaltanut. Ihana vapaus! Senkin olen oivaltanut että perhe voi olla myös muuta kuin se perinteinen, verisukulaisten muodostama yhteisö. Perheen voi rakentaa itse. Hyvät ystävät voivat myös olla perhe.
[/quote]
Hyvät ystävät toki tärkeitä, mutta perhettäsi he eivät ole. Perheen saat puolison ja kenties lasten avulla.
Se ettei mun tarvitse oikeasti tehdä niin kuin mies sanoo . Kun tajusin sen 2011 niin suhteemme alamäki alkoi ja jatkuu vielä, mutta ei ole enää pakko mielistellä!
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 18:47"]
Voin hyvin dumpata elämästäni ikävät ihmiset. Jos jonkun seurasta tulee huono fiilis, adios!
[/quote]
Tämä on ihan kiva siihen päivään saakka kun
a) huomaat, että sulla ei ole enää yhtään kaveria, joka olisi aina miellyttänyt sinua juuri oikealla tavalla, eli olet yksin
b) joku hyvä ystäväsi jättää sinut, koska sinulla oli huono päivä ja sanoit sammakon
Mua inhottaa se, että joillekin ihmiset ovat kertakäyttöisiä.
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 18:52"]
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 18:38"]
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 18:36"]
Että minulla ei ole velvollisuutta olla lapsuudenperheeni kanssa tekemisissä. Veri ei velvoita.
[/quote]
Saman olen oivaltanut. Ihana vapaus! Senkin olen oivaltanut että perhe voi olla myös muuta kuin se perinteinen, verisukulaisten muodostama yhteisö. Perheen voi rakentaa itse. Hyvät ystävät voivat myös olla perhe.
[/quote]
Hyvät ystävät toki tärkeitä, mutta perhettäsi he eivät ole. Perheen saat puolison ja kenties lasten avulla.
[/quote]
Sinulla ehkä noin, minulla toisin.
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 18:33"]
Ahmia ja sitten oksentaa. Voin nauttia herkuista lihomatta.
[/quote]
Tämä on myös ihan hauska siihen saakka kun sulta katkee päästä verisuoni ja saat aneurysman ja kuolet oksentelun vuoksi. Ei ole ihan terveellistä nimittäin tuo oksentelu muista "terveysvaikutuksista" puhumatta. Myös kaula jää pöhöttyneeksi joillakin ihmisillä ihan pysyvästi.
Mikään karkkilakko ei koskaan toiminut minulla joten oivallus on tämä: Saan syödä herkkuja milloin vain ilman huonoa omaatuntoa, jos ihan oikeasti haluan. Siispä aina makeanhimon iskiessä kysyn itseltäni, haluanko ihan oikeasti herkkua vai olenko nälkäinen/janoinen jolloin omena tai lasi vettä olisi parempi. Jos vastaus on kyllä, haluan herkkua, niin syön hyvällä omatunnolla palan kakkua tai suklaapatukan. Ahmiminen loppui siihen ja nykyään syön makeaa ehkä muutaman kerran kuussa.
Etteivät rikkaudet pystyisi korvaamaan niitä asioita, joista olen nyt onnellinen.
Se, että kukaan muu ei tiedä minun olevan epävarma tai peloissani ellen näytä sitä. Fake it until you make it!
Ruoka on vain ruokaa. Sitä ei kannata käyttää mielialalääkkeenä tai keinona tylsistymistä vastaan.
-28 kiloa
Kesti lahes 30 vuotta mutta lopultakin olen oppinut etta paasen elamassa paljon pidemmalle keskittymalla vahvuuksiini kuin panostamalla heikkouksiini. Kun vain joku olisi kertonut aiemmin...
Se, että elämässä ei tarvitse jumittua yhteen työhön tai ammattiin.
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 18:52"]
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 18:38"]
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 18:36"]
Että minulla ei ole velvollisuutta olla lapsuudenperheeni kanssa tekemisissä. Veri ei velvoita.
[/quote]
Saman olen oivaltanut. Ihana vapaus! Senkin olen oivaltanut että perhe voi olla myös muuta kuin se perinteinen, verisukulaisten muodostama yhteisö. Perheen voi rakentaa itse. Hyvät ystävät voivat myös olla perhe.
[/quote]
Hyvät ystävät toki tärkeitä, mutta perhettäsi he eivät ole. Perheen saat puolison ja kenties lasten avulla.
[/quote]
Kuka oikein luulet olevasi, kun vastasit tuolle ihmiselle noin? Häpeäisit, jos osaisit. Sinulla ei ole mitään, ei pienintäkään, valtuutusta määritellä miten kukakin yksilö perheen käsitteen kokee ja näkee.
Että elämä kuluu tosi nopeasti. En siksi odota mitään, tulevia lomia tms. Elämä onntässä ja nyt.
Se, että kaikki järjestyy aikanaan. Tavalla tai toisella. Koska yksikään juttu ei ole vielä koskaan jäänyt ratkeamatta. Jollain tapaa aika lohdullinen oivallus. Rehellinenkin.
Se, että on ihan sama, mitä muut ihmiset ajattelevat - en voi kontrolloida heidän ajatuksiaan enkä mitenkään saa muutettua itseäni sellaiseksi, että varmasti jokainen vastaantulija ajattelisi vain hyvää. Joten sama vain yrittää pitää pää pystyssä ja olla välittämättä, vaikka ilkeilijöitä vastaan tulisikin.
Tuohon liittyen myös se, että toiset ihmiset eivät loppujen lopuksi kiinnitä huomiota satunnaisiin vastaantulijoihin tai muista heitä kovin pitkään, vaikka hiukset olisivatkin rumasti tai päällä huonosti istuva vaatekerta. Enhän itsekään huomioi sellaisia asioita muista ihmisistä.
-Että vuoden päästä toivoisin, että olisin aloittanut tänään.
ja
-Minun ei tarvi sytyttää itseäni tuleen, pitääkseni muut lämpimänä.
Ettei minun tarvitse yrittää aina miellyttää muita. Voin olla rohkeasti oma itseni.
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 18:36"]
Että täällä AV:lla roikkumisesta ei ole mitään hyötyä tai iloa. Valitettavasti unohdin tuon oivallukseni.
[/quote]
Melkein sama. Pari päivää olin netin ulottumattomissa ja totesin, että saan paljon aikaan ilman av:ta. Pari päivää oli elämänlaatu parempi.