Lue keskustelun säännöt.
Mikä yksinkertainen oivallus teki elämästäsi parempaa?
04.11.2014 |
Itse lopetin ruokakaupassa ravaamisen.
Kävin ennen ruokakaupassa päivittäin, ostin jotain kivaa mitä sillä hetkellä sattui tekemään mieli. Leipää, uutuuksia, herkkuja, kalliita juttuja, mitä sattuu.
Nykyään käyn kaupassa kerran viikossa ja ostan vain ne, mitä oikeasti tarvitsen.
Tulokset: Kauppalasku pienentynyt HUOMATTAVASTI. Kuukaudessa ruokaan menee 80e, jää rahaa paljon muuhunkin :) Ruokailut säännöllistyneet ja järkevöityneet, syön terveellisemmin enkä napostele.
Suosittelen.
Muita vinkkejä?
Kommentit (178)
Tajusin, ettei yh-mammoihin kannata koskea kepilläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärsin etten ole sellainen nainen mitä miehet hakee, joten lopetin deittailun.
Kiitos kaikista ajatuksistanne!
Itse toivoisin tänne lisää näitä konkreettisia arjen vinkkejä ym. Esim. tuo AP:n aloitus ja jonkun kirjoitus makaronilaatikon kermasta (tuleeko siitä muuten ihan lötköä sitten?) :-)
Itse en ole vielä testannut, mutta eilen juuri lueskelin soijan monikäyttöisyydestä. Siis nämä soijarouheet, -suikaleet ym. Aion kokeilla vkl valmistaa jotain ruokaa noita hyödyntäen.
-ei ap
Kaikki miehet ei ole kusipäitä. -> Pystyin vihdoin kaveeraamaan miehen kanssa ja nykyään jopa seurustelen yhden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 20:07"][quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 19:05"]
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 18:52"]
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 18:38"]
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 18:36"]
Että minulla ei ole velvollisuutta olla lapsuudenperheeni kanssa tekemisissä. Veri ei velvoita.
[/quote]
Saman olen oivaltanut. Ihana vapaus! Senkin olen oivaltanut että perhe voi olla myös muuta kuin se perinteinen, verisukulaisten muodostama yhteisö. Perheen voi rakentaa itse. Hyvät ystävät voivat myös olla perhe.
[/quote]
Hyvät ystävät toki tärkeitä, mutta perhettäsi he eivät ole. Perheen saat puolison ja kenties lasten avulla.
[/quote]
Kuka oikein luulet olevasi, kun vastasit tuolle ihmiselle noin? Häpeäisit, jos osaisit. Sinulla ei ole mitään, ei pienintäkään, valtuutusta määritellä miten kukakin yksilö perheen käsitteen kokee ja näkee.
[/quote]
Mitä sä oikein sekoilet, besserwisser?
Tässäpä sulle määritelmää Wikipediasta, jos se ei riitä, niin muualtakin löytyy vastaava:
"Perheen muodostavat yhdessä asuvat avioliitossa tai avoliitossa olevat tai parisuhteensa rekisteröineet henkilöt ja heidän lapsensa, jompikumpi vanhemmista lapsineen sekä avio- ja avopuolisot sekä parisuhteensa rekisteröineet henkilöt, joilla ei ole lapsia.[1]
Usein perheeseen kuuluu kaksi eri sukupuolta edustavaa henkilöä sekä heidän mahdolliset jälkeläisensä eli lapset. Mikäli lapset ovat alle 18-vuotiaita, eli eivät oletäysi-ikäisiä, perhettä kutsutaan lapsiperheeksi.[2] Jos henkilöllä on lapsia, häntä kutsutaan äidiksi tai isäksi. Äiti ja isä elävät yhdessä joko avioliitossa tai avoliitossa. Nykyisin myös kaksi samaa sukupuolta olevaa henkilöä tai yksinhuoltaja ja lapsi (tai lapset) voivat muodostaa perheen."
mot
[/quote]
Suht mielenkiinnotonta taitaa olla sun elämä jos kaikelle haet määritykset wikipediasta...
Päästä irti, ajattele, koe, nauti, tunne!!!
Tässä ketjussa on loistavia oivalluksia. Minä korostan tätä: en voi kontrolloida toisia ihmisiä. Toiset ihmiset tekevät, mitä itse haluavat. He tuntevat, mitä itse haluavat. He sanovat, mitä itse haluavat. Minulla ei ole siihen (kilttinä ihmisenä) osaa eikä arpaa. Jokainen on vastuussa vain itsetään.
Toinen oivaltavani asia: huolehtiminen ja pelkääminen ei auta yhtään mitään, päinvastoin ne tekevät elämästä vaikempaa. Elämä ei mene huonommin, kun lopettaa pelkäämästä. Se muuttuu pelkästään paremmaksi. Ja pelkäämisen voi oppia lopettamaan. Sillä ei ole tekemistä olosuhteiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytän suosikki ohjelmia katsoessani hyväksi digiboksin tallentavaa ominaisuutta , aloittamalla katsomisen pienellä viiveellä, jolloin voin kelata mainokset välistä pois.
Kärsin koulukiusaamisesta alakoulun ajan. Kun siirryin 8.luokalle, oivalsin ettei kiusaamisella ole väliä jos sen ei anna koskettaa. Opin ohjaamaan mieltäni, kiusaajat lakkasivat olemasta minulle ja elämä helpottui.
Käytän tätä edelleen. Suljen ikävät asiat pois. Keskityn hyviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä palstaa lukiessa olen ymmärtänyt että naiset ovat suunnilleen niin yksinkertaisia kuin olen kuvitellut. En tiedä onko siitä varsinaisesti iloa, mutta ainakaan tietää, ettei pidä odottaa liikoja naisista. T. mies.
Että voin aivan hyvin sanoa Ei asioille, joita en halua tehdä. Siis vaikka jotain leikillisiä tempauksia, joita kaverit ehdottavat (lue:vaativat osallistumaan) jos en halua. Olen sanonut viime aikoina, että minä en tee enää tällaisia juttuja, jollen oikeasti halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että asioita, joihin itse ei voi mitenkään vaikuttaa TAI jotka ovat jo tapahtuneet, ei kannata murehtia. Virheistä pitää oppia, mutta pikkujuttujen katuminen ei voi varjostaa elämää (enkä puhu tietenkään nyt mistään rikoksista tms. vaan oikeasti pikkujutuista).
Myös sen oivaltaminen, että kaikki ihmiset eivät halua sinulle hyvää tai etteivät kaikki ihmiset ole pohjimmiltaan hyviä, on auttanut karsimaan elämästä niitä henkilöitä, jotka vain imivät kaiken ilon ja energian itsestä.
Kaiken kaikkiaan olen tällä hetkellä onnellisempi kuin koskaan!
Että ei ole pakko koko ajan ostaa jotain. Säälittää ihmiset, jotka ovat riippuvaisia siitä jatkuvasta ostamisesta, jopa oman taloutensa kustannuksella. Täyttävät varmaan jotain tyhjiötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että hyväksyy ne asiat mitä ei voi muuttaa.
Minun ei tarvitse olla täydellinen voidakseni elää onnellista elämää. Melkeinpä päinvastoin.
Kaikki mikä ei vahingoita muita (eikä mielellään itseäkään) on sallittua.
Useitakin elämääni suuresti helpottaneita oivalluksia olen saanut tähän ikään (35) mennessä:
1. Ihmiset eivät kaikki ole pahoja, eivätkä aina tahdo toisilleen tarkoituksellisesti ikävyyksiä (tässä äitini on siis väärässä)
2. Ei se ole ihan niin nuukaa mitä suustaan päästää (eli ei tarvitse niin kauheasti pelätä että puhuu "tyhmiä", tai paljastaa "osaamattomuutensa"), eivät ne toisetkaan aina puhu pelkästään Fiksuja ja Suuria asioita
3. Ihmiset eivät jaksa pohtia toisten (minun) elämääni niin paljoa, kuin olen luullut/pelännyt.. jokainen on loppujenlopuksi eniten kiinnostunut omasta elämästään ja itsestään
4. Onnellisuus ei ole kiinni vaa'an lukemista eikä siitä, mahtuuko tietynkokoisiin vaatteisiin
5. Kaikkea ei kannata ottaa niin henkilökohtaisesti, ihmisten ajattelemattomat sanat tai teot voi oikeasti laittaa toisesta korvasta sisään, toisesta ulos, anteeksiantaminen on mahtava voimavara itselle
6. Olemalla ystävällinen ja kohtelias kaikille (titteliin tai asemaan katsomatta) ja arvostamalla kanssaihmisiä, saa itsekin ystävällistä kohtelua (ennemmin tai myöhemmin).
7. Kannattaa tasaisin väliajoin muistuttaa itseään asioista, joista saa olla kiitollinen. Mikään ei ole itsestäänselvää.
8. Tärkeitä asioita ei saa rahalla (perhe, ystävät, terveys, rakkaus, halaukset, uni...)
Että ei ne muut ole minua parempia.
Että olen itse vastuussa onnellisuudestani. Mieheni, lapseni, pomoni, vanhempani, ystäväni jne... eivät ole vastuussa onnellisuudestani. Vaan minä itse. Voin vaikuttaa omaan elämääni ja itseeni, ja siihen, miten reagoin asioihin.
Että vitunko väliä oikeasti?