Gynekologin toive
Kommentit (210)
Olen samaa mieltä tämän gynen kanssa ja tuen varmasti tuota aloitetta. Olenkin ihmetellyt jo, että eikö terveydenhuollosta löydy ihmisiä, jotka haluaisivat omantunnon vapauden.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 08:07"]
Gynen ois kannattanut mietiä alanvalintaansa ajoissa. En mäkään voi koulussa sanoa, että haluan opettaa vain matikkaa, mutten kemiaa ja vain tiistaisin, mutten maanantaisin.
[/quote]
On hiukan eri tason asioista kyse matikan opettamisessa kuin tappaa jo kasvamaan lähtenyt ihminen, joka abortoidessa voi ola jo pienen keskosvauvan kokoinen!!!
ALLEKIRJOITTAKAA SE KANSALAISVETOOMUS!!! Lääkäreillä, kätilöillä ja gynekologeilla pitää olla OMANTUNNONVAPAUS TAPPAAKO VAI EI!!!!!
aikaki oulussa julkinen puoli on kieltäytynyt tarpeettomista esinahan poisto-leikkauksista.
Kaikki abortit voisi keskittää yhteen sairaalaan Suomessa. Jos synnytyksiä jo keskitetään, niin miksi abortit saisi olla sellainen mukavuustuote, jonka saa lähipalveluna? Esim. Joensuuhun keskittäminen olisi OK, lisäisi alueen palvelujen kysyntää ja toisi sinne rahaa.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 08:12"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 08:07"]
Gynen ois kannattanut mietiä alanvalintaansa ajoissa. En mäkään voi koulussa sanoa, että haluan opettaa vain matikkaa, mutten kemiaa ja vain tiistaisin, mutten maanantaisin.
[/quote]
On hiukan eri tason asioista kyse matikan opettamisessa kuin tappaa jo kasvamaan lähtenyt ihminen, joka abortoidessa voi ola jo pienen keskosvauvan kokoinen!!!
ALLEKIRJOITTAKAA SE KANSALAISVETOOMUS!!! Lääkäreillä, kätilöillä ja gynekologeilla pitää olla OMANTUNNONVAPAUS TAPPAAKO VAI EI!!!!!
[/quote]
Tuskin kenellekään lääkärille tulee yllätyksenä, että gynekologit joutuvat olemaan myös tuollaisten asioiden kanssa tekemisissä, joten kyllä kyse on ihan valinnasta erikoistumisvaiheessa.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 08:10"]
Olen samaa mieltä tämän gynen kanssa ja tuen varmasti tuota aloitetta. Olenkin ihmetellyt jo, että eikö terveydenhuollosta löydy ihmisiä, jotka haluaisivat omantunnon vapauden.
[/quote]
No löytyy varmasti ja ehkä juuri he eivät ole sitten gynekologeiksi erikoistuneet vaan vaikka korva- tai silmälääkäriksi. Mm. itse kuulun tähän porukkaan.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 23:10"]
Aborttilausuntoa kirjoittaessa lääkäri joutuu tekemään (lääketieteellisen) päätöksen, toteutuuko juuri tämän naisen kohdalla laki joka mahdollistaa abortin. Äidin terveys/henki ja lapsen elinkelpoisuus ovat tietysti asioita joita voi olla suhteellisen helppo arvioida. Tuo aborttilain kohta, joka taas mahdollistaa abortin jos vauvan saaminen olisi "huomattava rasitus" äidille, on taas paljon vaikeampi juttu. Nykyinen käytäntöhän on se että abortin saa kun sitä pyytää. Lain mukaan pitäisi asiaa kuitenkin miettiä ja puida ja lääkärin tulla siihen tulokseen että abortin evääminen jotenkin aiheuttaisi äidille huomattavan psyykkisen tai henkisen rasituksen. Kuka sen sitten määrittää mikä tämä huomatta rasitus on? Riittääkö se että äiti oli nyt oikeastaan ajatellut hankkia sen lapsen vasta vuoden päästä eikä juuri nyt kun piti matkallekin lähteä jouluna? Ei minun mielestäni. Kuinka hankalaa lääkärin on sitten alkaa sanomaan että ei tässä nyt minun mielestäni ole aihetta aborttiin, voiko niin käytännössä tehdä? Lakihan sen sallisi.
Mielestäni pitäisi enemmän markkinoida adoptioon antamista. Harvemminhan se itse raskaus nyt niin mahdoton asia on, sen jälkeen voisi sitten sen huomattavan rasituksen antaa jollekin joka sitä voisi rakastaa eli adoptioon. Suomessa kyllä riittää adoptioon halukkaita lapsettomia pariskuntia.
Mutta kun eihän sitä lasta sitten voi pois antaa kun se on syntynyt! Mutta ennen syntymää kyllä voi tappaa kun ei ole vielä ehtinyt pitää sylissä.
[/quote]
Ei nitä riittäis niille kaikille abortoiduille lapsille, niitä adoptiovanhempia nimittäin. Ei ne jonot nyt niin pitkiä ole, että 10 000 (tai vaikka vaan puolet tuosta eli 5000, jos oletettaisiin että osa äideistä pitäis lapsensa sen synnyttyä) lasta joka vuosi saisi rakastavan perheen. Ei, pikkuhiljaa ne lapset sysättäisiin lastenkoteihin. Parhaat valittaisiin päältä niille adoptiopariskunnille. Loput eläis laitoksessa lapsuutensa. Kuinka monta adoptiolasta sinä olisit valmis ottamaan hoitoosi? Kai sä nyt muutaman ottaisit, vai sysäisitkö sä nekin sinne lastenkotiin?
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 23:10"]
Aborttilausuntoa kirjoittaessa lääkäri joutuu tekemään (lääketieteellisen) päätöksen, toteutuuko juuri tämän naisen kohdalla laki joka mahdollistaa abortin. Äidin terveys/henki ja lapsen elinkelpoisuus ovat tietysti asioita joita voi olla suhteellisen helppo arvioida. Tuo aborttilain kohta, joka taas mahdollistaa abortin jos vauvan saaminen olisi "huomattava rasitus" äidille, on taas paljon vaikeampi juttu. Nykyinen käytäntöhän on se että abortin saa kun sitä pyytää. Lain mukaan pitäisi asiaa kuitenkin miettiä ja puida ja lääkärin tulla siihen tulokseen että abortin evääminen jotenkin aiheuttaisi äidille huomattavan psyykkisen tai henkisen rasituksen. Kuka sen sitten määrittää mikä tämä huomatta rasitus on? Riittääkö se että äiti oli nyt oikeastaan ajatellut hankkia sen lapsen vasta vuoden päästä eikä juuri nyt kun piti matkallekin lähteä jouluna? Ei minun mielestäni. Kuinka hankalaa lääkärin on sitten alkaa sanomaan että ei tässä nyt minun mielestäni ole aihetta aborttiin, voiko niin käytännössä tehdä? Lakihan sen sallisi.
Mielestäni pitäisi enemmän markkinoida adoptioon antamista. Harvemminhan se itse raskaus nyt niin mahdoton asia on, sen jälkeen voisi sitten sen huomattavan rasituksen antaa jollekin joka sitä voisi rakastaa eli adoptioon. Suomessa kyllä riittää adoptioon halukkaita lapsettomia pariskuntia.
Mutta kun eihän sitä lasta sitten voi pois antaa kun se on syntynyt! Mutta ennen syntymää kyllä voi tappaa kun ei ole vielä ehtinyt pitää sylissä.
[/quote]
Noita sosiaaliabortteja on varmaan yli 90% kaikista aborteista. Helppohan se päätös silloin on, jos oikeasti on olemassa lääketieteellinen peruste raskauden keskeyttämiselle. Miksi lääkärinlausuntoa edes tarvitaan, jos rakaus ei ole liian pitkälle edennyt ja nainen haluaa abortin. Lausunnossahan lääkärin pitäisi arvioida, onko olemassa oikeasti sellaisia sosiaalisia syitä, jotka estävät raskauden jatkumisen.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 22:23"]
En minäkään aio lähteä gynekologiaan erikoistumaan juuri aborttien vuoksi vaikka muuten ala kiinnostaisikin. Ongelmahan on vain se että kuka tahansa tk-lääkäri joutuu kirjoittamaan niitä lähetteitä aborttiin. En minä varmasti voi hyvällä omallatunnolla kirjoittaa lausuntoa abortista (ainakaan puoltavasti) vain siksi että joku ei nyt jaksanut käyttää pillereitä/kortsua/muuta ja saahan sen vauvan pois näinkin (tällaisiakin on ja paljon). Varmasti keksin naisen elämäntilanteesta jotain minkä perusteella voin sanoa että vauva ei olisi "huomattava rasitus".
Ok tosiasiassa sitä varmasti tulee näitäkin tehtyä mutta aion kyllä jos vain suinkin mahdollista sanoa esimiehelleni että voiko ne abortinpyytäjät ohjata jollekin toiselle lääkärille. Tiedän että jotkut näin tekevät. Ja voi sanoa että mitäs lähdit lääkäriksi lukemaan, mielestäni abortti on kuitenkin sellainen kaikista muista lääketieteellisistä toimenpiteistä poikkeava juttu että siihen pitäisi laittaa kieltäytymismahdollisuus. Aivan sama kuin eutanasian pitäisi olla lääkärille vapaaehtoinen suorittaa jos se suomessa olisi laillista, itse en näe elämässä niinkään eroa on se sitten kohdussa tai kohdun ulkopuolella.
t. tuleva lääkäri ja nykyinen uskovainen
[/quote]
Kyllä niitä poikkeavia juttuja löytyis lisää sekä lääkäreille että muille ammattiryhmille. Ihan yhtä oikeutettuja muutkin on omantunnonvapauteen. Minusta terveydenhuollossa ei saa olla mitään poikkeuksia, lääkäri on kyettävä tekemään hommansa. Ei potilas voi eikä hänen tarvitse odottaa että paikalle saadaan toinen lääkäri, hänen oikeutensa on saada hoitoa heti.
Kai muuten ehdotat työnantajalle että tämä vähentää ne tekemättömät työt (toisille siirretyt aborttipotilaat) sun palkasta. Vai salliiko omatunto täyden palkan vaikka työt jää tekemättä. Ja olet sä muuten reilu työkaveri, kun siirrät oman taakkasi muille. Se työkaveri sitten kirjoittaa omien potilaidensa lisäksi sun potilaiden aborttilähetteet. Oletko miettinyt kuinka hänen omatuntonsa jaksaa sen?
Eh halua hoitajana hoitaa raiskaajia, murhaajia, rasisteja, kiihkouskovia, ilkeitä potilaita. Kristittynä en halua hoitaa muslimeja, juutalaisia jne.
Toisen ihmisen tappaminen (vaikkakin syntymätön) ja vaikka homon hoitaminen tai hoitamatta jättäminen eivät ole mitenkään verrannollisia keskenään! Ainoa toimenpide johon aborttia voi eettisesti verrata on eutanasia. Eutanasia ei ole sallittua Suomessa mutta joissain maissa on. Jos se olisi Suomessa sallittu niin olisiko sekin sitten lääkärin velvollisuus?
Kyllä toisen ihmisen elämän päättäminen on vähän isompi juttu kuin se että ei halua hoitaa raiskaajaa.
Kiitos muuten linkistä, kannatin.
Aborttilainsäädäntö on 80-luvulta. Kyllähän se tulisi uudistaa. Ihan hölmöä, että normaalissakin tapauksessa nainen joutuu laukkaamaan yleensä parin lääkärin kautta abortin saadakseen. Hän kuitenkin käytännössä tekee itse päätöksen, eikä siihen tarvita yhden saati kahden lääkärin omatuntoa tahrattavaksi. Ihan typerää, että lausunto tulee saada julkiselta puolelta. Pitääkö siellä oikeasti resursseja käyttää tällaisiin lausuntoihin muille kuin köyhille?
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 19:46"]käyttäkää luuserit ehkäisyä perkele. mieluummin selibaatti. ja abortti pitäisi teettää vain yksityisellä.
raiskauksen uhrina olemisen takia paksuksi pamahtaminen on eri asia, mutta ihan naurettavia syitä nartuilta kuullut. milloin vatuttaa kun matkustelu vähenee yms. vähemmän nussimista niin ei pamahda paksuksi.
[/quote]
ja miehet saa nussia niin paljon ku sielu sietää? Eihän ne voi tulla raskaaks, eikä näin ollen tartte aborttia
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 23:19"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 23:10"]
Aborttilausuntoa kirjoittaessa lääkäri joutuu tekemään (lääketieteellisen) päätöksen, toteutuuko juuri tämän naisen kohdalla laki joka mahdollistaa abortin. Äidin terveys/henki ja lapsen elinkelpoisuus ovat tietysti asioita joita voi olla suhteellisen helppo arvioida. Tuo aborttilain kohta, joka taas mahdollistaa abortin jos vauvan saaminen olisi "huomattava rasitus" äidille, on taas paljon vaikeampi juttu. Nykyinen käytäntöhän on se että abortin saa kun sitä pyytää. Lain mukaan pitäisi asiaa kuitenkin miettiä ja puida ja lääkärin tulla siihen tulokseen että abortin evääminen jotenkin aiheuttaisi äidille huomattavan psyykkisen tai henkisen rasituksen. Kuka sen sitten määrittää mikä tämä huomatta rasitus on? Riittääkö se että äiti oli nyt oikeastaan ajatellut hankkia sen lapsen vasta vuoden päästä eikä juuri nyt kun piti matkallekin lähteä jouluna? Ei minun mielestäni. Kuinka hankalaa lääkärin on sitten alkaa sanomaan että ei tässä nyt minun mielestäni ole aihetta aborttiin, voiko niin käytännössä tehdä? Lakihan sen sallisi.
Mielestäni pitäisi enemmän markkinoida adoptioon antamista. Harvemminhan se itse raskaus nyt niin mahdoton asia on, sen jälkeen voisi sitten sen huomattavan rasituksen antaa jollekin joka sitä voisi rakastaa eli adoptioon. Suomessa kyllä riittää adoptioon halukkaita lapsettomia pariskuntia.
Mutta kun eihän sitä lasta sitten voi pois antaa kun se on syntynyt! Mutta ennen syntymää kyllä voi tappaa kun ei ole vielä ehtinyt pitää sylissä.
[/quote]
Ei nitä riittäis niille kaikille abortoiduille lapsille, niitä adoptiovanhempia nimittäin. Ei ne jonot nyt niin pitkiä ole, että 10 000 (tai vaikka vaan puolet tuosta eli 5000, jos oletettaisiin että osa äideistä pitäis lapsensa sen synnyttyä) lasta joka vuosi saisi rakastavan perheen. Ei, pikkuhiljaa ne lapset sysättäisiin lastenkoteihin. Parhaat valittaisiin päältä niille adoptiopariskunnille. Loput eläis laitoksessa lapsuutensa. Kuinka monta adoptiolasta sinä olisit valmis ottamaan hoitoosi? Kai sä nyt muutaman ottaisit, vai sysäisitkö sä nekin sinne lastenkotiin?
[/quote]
Juuri tähän mä haluaisin vastauksen näiltä adoptiokiihkoilijoilta; mistä meinaisitte löytää vanhemmat 10 000 hylätylle lapselle joka vuosi?
Mestaajat ovat maailmalla työssään vapaaehtoisena, joten olisi outoa jos lääkärin pitäisi tappaa vastoin tahtoaan.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 23:56"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 23:19"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 23:10"]
Aborttilausuntoa kirjoittaessa lääkäri joutuu tekemään (lääketieteellisen) päätöksen, toteutuuko juuri tämän naisen kohdalla laki joka mahdollistaa abortin. Äidin terveys/henki ja lapsen elinkelpoisuus ovat tietysti asioita joita voi olla suhteellisen helppo arvioida. Tuo aborttilain kohta, joka taas mahdollistaa abortin jos vauvan saaminen olisi "huomattava rasitus" äidille, on taas paljon vaikeampi juttu. Nykyinen käytäntöhän on se että abortin saa kun sitä pyytää. Lain mukaan pitäisi asiaa kuitenkin miettiä ja puida ja lääkärin tulla siihen tulokseen että abortin evääminen jotenkin aiheuttaisi äidille huomattavan psyykkisen tai henkisen rasituksen. Kuka sen sitten määrittää mikä tämä huomatta rasitus on? Riittääkö se että äiti oli nyt oikeastaan ajatellut hankkia sen lapsen vasta vuoden päästä eikä juuri nyt kun piti matkallekin lähteä jouluna? Ei minun mielestäni. Kuinka hankalaa lääkärin on sitten alkaa sanomaan että ei tässä nyt minun mielestäni ole aihetta aborttiin, voiko niin käytännössä tehdä? Lakihan sen sallisi.
Mielestäni pitäisi enemmän markkinoida adoptioon antamista. Harvemminhan se itse raskaus nyt niin mahdoton asia on, sen jälkeen voisi sitten sen huomattavan rasituksen antaa jollekin joka sitä voisi rakastaa eli adoptioon. Suomessa kyllä riittää adoptioon halukkaita lapsettomia pariskuntia.
Mutta kun eihän sitä lasta sitten voi pois antaa kun se on syntynyt! Mutta ennen syntymää kyllä voi tappaa kun ei ole vielä ehtinyt pitää sylissä.
[/quote]
Ei nitä riittäis niille kaikille abortoiduille lapsille, niitä adoptiovanhempia nimittäin. Ei ne jonot nyt niin pitkiä ole, että 10 000 (tai vaikka vaan puolet tuosta eli 5000, jos oletettaisiin että osa äideistä pitäis lapsensa sen synnyttyä) lasta joka vuosi saisi rakastavan perheen. Ei, pikkuhiljaa ne lapset sysättäisiin lastenkoteihin. Parhaat valittaisiin päältä niille adoptiopariskunnille. Loput eläis laitoksessa lapsuutensa. Kuinka monta adoptiolasta sinä olisit valmis ottamaan hoitoosi? Kai sä nyt muutaman ottaisit, vai sysäisitkö sä nekin sinne lastenkotiin?
[/quote]
Juuri tähän mä haluaisin vastauksen näiltä adoptiokiihkoilijoilta; mistä meinaisitte löytää vanhemmat 10 000 hylätylle lapselle joka vuosi?
[/quote]
No ei varmaan noin montaa lasta tulisi kuitenkaan vaikka lääkäri saisikin käyttää omantunnon vapauttaan ja kieltäytyä kirjoittamasta puoltavaa lausuntoa niille jotka eivät vain käsitä että abortti ei ole ehkäisykeino. Kyllähän niitä oikeitakin sosiaalisia syitä ja mielenterveysongelmia on. Ja voihan niitä lapsia antaa sitten vaikka Ruotsiin. Lisäksi yllättävän moni varmasti toteaisi raskauden edistyessä että eihän tämä nyt niin maailmanloppu ollutkaan ja lopulta olisi ihan tyytyväinen äiti.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 23:42"]
Toisen ihmisen tappaminen (vaikkakin syntymätön) ja vaikka homon hoitaminen tai hoitamatta jättäminen eivät ole mitenkään verrannollisia keskenään! Ainoa toimenpide johon aborttia voi eettisesti verrata on eutanasia. Eutanasia ei ole sallittua Suomessa mutta joissain maissa on. Jos se olisi Suomessa sallittu niin olisiko sekin sitten lääkärin velvollisuus?
Kyllä toisen ihmisen elämän päättäminen on vähän isompi juttu kuin se että ei halua hoitaa raiskaajaa.
Kiitos muuten linkistä, kannatin.
[/quote]
Mikä sinä olet määrittämään kenen omatunto on se kaikkein paras ja oikea? Ja että kenellä on oikeus noudattaa omaatuntoaan ja kellä ei. Että mun omatunto ei salli aborttia (ja siksi mun on saatava poikkeuslupa) mutta sun omantunnon pitää sallia homojen hoitaminen. Jos sä saat poikkeusluvan niin muidenkin on saatava, ei ketään voi pakottaa toimimaan vastoin omaatuntoaan. Kyse on tasa-arvosta.
Omatunto on omatunto, jokaisella se on omanlaisensa. Ei ole mitään absoluuttisen oikeaa omatuntoa. Ei sulla eikä mulla.
Gynen ois kannattanut mietiä alanvalintaansa ajoissa. En mäkään voi koulussa sanoa, että haluan opettaa vain matikkaa, mutten kemiaa ja vain tiistaisin, mutten maanantaisin.