Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen "oikeus" ottaa perheestä vapaata..
04.07.2014 |
Minkä takia perheenisillä on joku ihmeen oikeus ottaa ja häipyä yksin johonkin mökille tai matkoille ja jättää äiti yksin kotiin lasten kanssa.
- "Tarvitsen lomaa perheestä", -"En jaksa kuunnella kiukuttelua", -"En voi rentoutua jos lapset ovat mukana". Tällaisia selityksiä on kuultu.. Mutta auta armias jos äiti haluaisi lähteä yksin johonkin yhdeksi yöksi niin alkaa hirmuinen sota, että eihän äiti nyt voi ilman lapsia mihinkään lähteä. Kun jo yksi hemmetin tunti kun äiti on kuntosalilla on niin hemmetin vaikeeta pärjätä kahden pienen lapsen kanssa. Ja joo, turha tulla valittamaan että itse on lapset tehty. Niin on ja ihanat lapset on, mutta vituttaa kun äiti ja isä ei ole tasa-arvoiset vanhemmat vaan lähes AINA äiti joutuu luopumaan omista menoistaan ja haluistaan reilusti enemmän kuin isät.
Ja tää kommentti oli nyt niinkuin yleisellä tasolla, mitä olen omista kokemuksista ja muiden äitien jutuista päätellyt.
Onko oikeasti olemassa isää, joka antaa äidille yhtä paljon aikaa omiin juttuihin kuin äitiä, joka antaa isälle omaa aikaa?
Kommentit (84)
On tabu naisilla tunnustaa ,ettei jaksa lapsia 24/7 365 päivää vuodessa. Heti leimataan huonoksi äidiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 12:00"][quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 11:50"]
jos työnjako on se, että mies tienaa aina ja äiti mähisee kotona lasten kanssa käyttäen kaikki vanhempainvapaat, tuo on aika luonteva jatkumo siihen.
[/quote]
Ei välttämättä. Lapsuudenperheessäni äiti oli yhteisestä sopimuksesta kotona meidän lasten kanssa kun isä teki töitä, mutta kyllä isä piti huolta siitä, että äidillä on lapsivapaata aina tarvittaessa. Kotityötkään eivät olleet pelkästään äidin harteilla.
[/quote]
Meillä on kans yhteisestä sopimuksesta niin, että minä hoidan tällä hetkellä lapsia kotona ja mies on töissä, silti saan vapaata kun tarvin. Mieheni työ on sellaista, että joutuu olemaan paljon pois kotoa ja näin ollen minä teen luonnollisesti suurimman osan kotitöistä, mutta tämä on meille sopiva vaihtoehto. Ehdin kyllä vielä töitä tehdä, kun lapset ovat isompia.
Roolit syntyvät odotuksista, niihin vastaamisesta ja vastaamatta jättämisestä. Omaa toimintaa kun muuttaa, rooli muuttuu. Pitää itse ottaa se aika mitä tarvitsee ja sulkea korvat kitinältä. Pitää lakata olemasta se organisaattori ja ainoa vastuunkantaja.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 11:16"]
Mun mies on oikeasti sellainen. Ei koskaan valiteta toistemme menemisistä. Viihdytään molemmat hyvin kotona, mut molemmat saa mennä kun siltä tuntuu eikä toinen valita. En ymmärrä miksi lasten kanssa oleminen olis miehelle jotenkin erilaisempaa kun naiselle. Yhdessä ne lapset on tehty käsittääkseni. Mulla on huippumies :)
[/quote]
Sama juttu täällä. Eli löytyy niitäkin miehiä, jotka haluavat olla omien lastensa vanhempia, ei pelkkiä äidin määräämiä hoitajia.
Ei kyllä meillä mies ole missään sen enempää kuin minäkään. Joskus olen jopa kehoittanut, että lähde nyt viikonlopuksi jonnekin reissuun, jotta saat hengittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. Tai no, ehkä se on 40-60, eli mies vähän enemmän. Lisäksi tekee pidempää työpäivää, eli oikea suhde lasten kanssa oloon voisi olla 35-65. Mutta mä olen tyytyväinen, mies siivoaa kyllä enemmän kuin minä, eli ei valittamista.
Minä kyllä yleensä saan aikaa jos mies vaan ei ole töissä, mutta minun pitää aina kysyä mieheltä että käykö hänelle olla lasten kanssa. Mies ei kysy koskaan että käykö että hän menee jonnekin että olenko lasten kanssa. Tosin mies ei koskaan lähde esim. alkoholia juomaan tai yöksi minnekään, lähinnä vanhan äitinsä luona käy, joskus harvoin jonkun kaverin luona.
Jos muistaa niin sanoo lähteissään minne on menossa, joskus sanoo että käy kävelemässä, kuten käy joka päivä, ja odotan että hän tulee pian takaisin, mutta eipä kuulukaan pariin tuntiin, onkin kävelylenkin jälkeen lähtenyt autolla äitinsä luo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 12:29"]
Minä kyllä yleensä saan aikaa jos mies vaan ei ole töissä, mutta minun pitää aina kysyä mieheltä että käykö hänelle olla lasten kanssa. Mies ei kysy koskaan että käykö että hän menee jonnekin että olenko lasten kanssa. Tosin mies ei koskaan lähde esim. alkoholia juomaan tai yöksi minnekään, lähinnä vanhan äitinsä luona käy, joskus harvoin jonkun kaverin luona.
Jos muistaa niin sanoo lähteissään minne on menossa, joskus sanoo että käy kävelemässä, kuten käy joka päivä, ja odotan että hän tulee pian takaisin, mutta eipä kuulukaan pariin tuntiin, onkin kävelylenkin jälkeen lähtenyt autolla äitinsä luo.
[/quote]
Niin ja nämä lapset eivät olleet minun "idea" itselleni tehdä, minulla oli jo kouluun menevä lapsi kun aikoinaan alettiin seurustella. Miehellä ei ollut lapsia ja toivoi omaa lasta kovasti, siinä meni sitten 8 vuotta ennenkuin yhteinen lapsi saatiin, paitsi että niitä tulikin kaksi kerralla, siihen toki mies ei ollut osannut varautua, vaikka olin sanonut että se riski on olemassa kun suvussa on kaksosia. Minulle olisi yksi lapsi riittänyt, ja miehelle lahjaksi tein sitten pari perillistä, ja ikuisesti olen kipeä sen takia joka päivä, jos olisin mies, olisin todella kiitollinen vaimoni uhrauksista.
Kyllä ainakin minä olen aina saanut sen vapaan mitä olen tarvinnut, samoin kuin mieheni. Arki on aina jaettu tasapuolisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies huomautti vasta ihan muutama päivä sitten, että voisin olla useamminkin poissa kotoa, kun viikonloppuna käväisin ystäväni juhlissa ja lapsi jäi isän kanssa kaksin. Meillä on siis vielä rintaa syövä vauva, joten yön yli en mitenkään voi vielä olla poissa, mutta kyllä tosiaan voisin pieniä irtiottoja ottaa. Mies toivoi tätä siis siksi, että mulla on paha tapa päällepäsmäröidä lapsen asioista, niin saivat nyt olla vapaasti miehen tavalla ja kuulemma tuntui lähentävänkin heidän suhdettaan.
Eli siis ongelma olen ihan itse, kun haluan liiaksi pitää kaikki narut omissa käsissäni, mutta silti kaipaisin ajoittain ihan omaakin aikaa. En ole tarkoituksellisesti mitään marttyyrileimaa lähtenyt otsaani hakemaan, on vain vaikea luovuttaa vastuuta tasapuolisesti myös miehelle, vaikka sitä sisimmässäni haluankin. Eikä kyse ole myöskään siitä, ettenkö luottaisi mieheeni. Tunnistan (onneksi) itsessäni vain kovan tarpeen tehdä asiat aina tietyllä tavalla ja on siksi vaikeaa hyväksyä miehen omia tapoja, vaikka toisaalta sitten olen miehellekin sanonut, ettei hänen tarvitse tehdä asioita niin kuin minä ne teen, vaan itselleen luontaisella tavalla. Vielä kun oppisi ihan oikeasti myös elämään näin..
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 12:01"]
Ihanaa, puit ap sanoiksi minun tuntoni. Meillä juuri noin, eli minun menoni vaativat aina neuvottelun ja ilmoituksen reilusti etukäteen vaikka kyse olisi tunnin jumpasta. Ja tosiaan aina minun pitää lähteä kotoa johonkin, ei puhettakaan että voisin täällä rentoutua. Mieheltä tippuu hanskat lastenhoidon suhteen heti jos olen paikalla.
En ole mikään feministi jonka mielestä kaikki pitäisi jakaa tasan, ymmärrän että äitinä minulle on iskenyt ns. paskempi nakki elämässä mutta kun se jako omien menojen suhteen on suurinpiirten 90/10 niin en jaksa ymmärtää. Teen vielä pidempää työpäivää kuin mieheni, hän on ollut hoitovapaalla (oma lukunsa sekin, pääasia taisi olla ryyppäys) ja hänelle on annettu kultalautasella mahdollisuus ottaa vastuuta. Mies voi ilmoittaa tuosta noin vaan että lähtee kavereiden mökillä ja tulee kun tulee. Aina ei edes ilmoita.
[/quote]
Ehkä kannattaisi olla feministi ja ottaa puolisoksikin sellainen! :)
Ehdottaa nimimerkki illalla lähtö naisten mökkiviikonloppua viettämään, miehet ja lapset jäävät kotiin ja aikovat kuulemma huomenna treffata leikkipuistossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johtuu siitä, että useimmat naiset ovat parisuhteessa myötäileviä nössyköitä. Eivät uskalla repäistä ja vain tehdä, mitä huvittaa edes kerran viikossa. Lisäksi ovat itsekkään miehen kanssa, jota ei kukasn muukaan kuin se tahdoton sätkynukke katselisi.
No mun lapsuudenperheessä ihan oikeasti isä JA äiti otti yhtä paljon vastuuta. Äiti sai mennä juhlimaan yksin ja isä hoiti sen aikaa kotona, sama toisin päin.
Se vaan vaatii sitä että äiti uskaltaa olla välillä itsekäs. Sitä omaa aikaa pitää vaan ottaa, vaikka olisi äiti. Meillä isä ei urputtanut vastuustaan ja hoiti meitä mielellään mutta jos isä valittaa vaikka käyt vaan jumpassa, niin annapa mennä toisesta korvasta ulos ja jätä se vastuu hänelle. Et ehkä saa siitä vuoden äiti palkintoa mutta niin sitä omaa aikaa otetaan. Ja se on loppupeleissä reilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi on niin vaikea uskoa, etteivät kaikki miehet nauti perhe-elämästä? Onko pakko "pakottaa jaksamaan", kunnes mies häipyy tai surmaa perheensä?
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 11:36"][quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 11:14"]
Yleensä se on nainen, joka halusi lapset ensisijaiseksi harrastuksekseen. Miehellä ykkössijan voi pitää rauhallisempi aktiviteetti.
Kai tässä voi pitää saman työnjaon kuin esimerkiksi verhojen vaihdossa ja pesussa: Se huolehtii, joka on keksinytkin.
[/quote]
Minusta tämä on oikeasti ihan validi huomio. Jos mies on puolittain vasten tahtoaan maaniteltu tekemään lapsia, ei pitäisi olla yllättävää että hän kokee perhe-elämän rankaksi ja pyrkii luistamaan siitä.
Meillä mies haluaa lapsia enemmän kuin minä, ja olen tehnyt harvinaisen selväksi että ensimmäistäkään ei hankita ellei mies pyhästi lupaa osallistua kasvattamiseen ja hoitamiseen vähintään 50-prosenttisesti. Minä en rupea kenenkään hautoma- ja lastenhoitokoneeksi jos mies sillä välin viilettää baareissa ja lomilla rentoutumassa.
Mutta jos nainen haluaa lapsia kipeästi ja mies ei, nainen ei tule tällaista lupausta saamaan. Siinä pitäisi sitten valita, haluaako lapsia sittenkin että joutuu ne enimmäkseen yksin hoitamaan. Jos haluaa, siitä vain hankkimaan. Jos ei halua, tulisi olla aikuinen ja ottaa vastuu omista päätöksistään ajoissa.
[/quote]
Onhan noita nähty, että mies tahtoo enemmän lasta ja lupaa osallistua puoliksi tai enemmän. Sitten myöhemmin ei osallistukaan ja vauva on kiinni äidissä, kun ei muutakaan vaihtoehtoa ole.
" Johtuu siitä, että useimmat naiset ovat parisuhteessa myötäileviä nössyköitä. "
Samaa mieltä. Lakkaa olemasta niin tossukka. Käyttäydy kuten miehesi. Älä kysele, vaan ilmoita tekeväsi jotain.
Jos suhde siihen kaatuu niin ei ollut sen arvoinen. Luulen kyllä että alun nihkeyden jälkeen siitä tulee ennemmin silti itsestäänselvyys että äitikin tekee omia juttuja joskus.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 12:56"]Miksi on niin vaikea uskoa, etteivät kaikki miehet nauti perhe-elämästä? Onko pakko "pakottaa jaksamaan", kunnes mies häipyy tai surmaa perheensä?
[/quote]
Hei kuule, miksi helvetissä sellainen mies sitten perustaa perheen? Voi helvetti näitä itsekkäitä mulkkumiehiä.
Kyllä on. Meidän perheessä isä on sellainen. Tykkää oikeasti viettää aikaa lastensa kanssa mutta osaa myös ärsyyntyä kun on väsynyt ja lapset kitisee tai riehuu tai muuten vaan pitää mekkalaa. Minä, vaimo, pääsen menemään halutessasi, jos se vain sopii muihin menoihin. Ja vice versa.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 12:59"][quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 12:56"]Miksi on niin vaikea uskoa, etteivät kaikki miehet nauti perhe-elämästä? Onko pakko "pakottaa jaksamaan", kunnes mies häipyy tai surmaa perheensä?
[/quote]
Hei kuule, miksi helvetissä sellainen mies sitten perustaa perheen? Voi helvetti näitä itsekkäitä mulkkumiehiä.
[/quote]
Kaikki tekevät virheitä. Kysymys kuuluukin, miten menetellä, kun virhe on tapahtunut.
Te naiset voisitte muuten lopettaalevittämästä tuota valhetta, että kaikki nauttivat vvanhemmuudesta ja se tuo suuremman onnen kuin kukaan voi kuvitellakaan.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 10:59"]
No noinhan se aina menee, että miehet kyllä huolehtivat omat tarpeensa ja se on heille itsestäänselvää. Eikä se korreloi ollenkaan sen kanssa, paljonko mies saa sitä lapsivapaata aikaa. Pikemminkin niin päin, että mitä enemmän mies sitä aikaa saa, sitä enemmän hän sitä haluaa...useimmille miehille näyttää riittävän se, että lapsia näkee tunnin tai pari päivässä.
Minun kaveripiirissäni se menee niin, että naiset antavat miehille lapsivapaata aikaa, mutta naisille sitä lapsivapaata aikaa antavat toiset naiset, eli oma äiti ja anoppi.
[/quote]
Tuo on muuten totta. Ne miehet, jotka saavat vapaasti mennä, ahdistuvat vielä enemmän jos kerran vuodessa joutuvat "lastenvahdiksi" (OMILLE lapsille!) jos vaimo on vaikka kuumeessa. Mitä enemmän he saavat, sitä kiittämättömämpiä heistä tulee. Näkeehän sen näissä mammanpojissakin, kun äiti taipuu kaksinkerroin poikansa edessä, hänestä tulee sietämätön aikuinen ja puoliso.
Minäkin kuvittelin, että kun olen rento puoliso enkä vaadi toiselta ja annan mennä, se joskus palkitaan jos ei muuta niin arvostuksena. Paskan marjat. Jos haluan johonkin, alkaa länkytys isovanhempien vastuusta. Eli yli 70-vuotiaat sairaat isovanhemmat ovat velvollisia hoitaamaan lapsia, mutta näiden alle 40-vuotias isä ei.