Miehen "oikeus" ottaa perheestä vapaata..

Kyllä se kuule ap joissakin liitoissa on ihan päinvastainen tilanne...

Yleensä se on nainen, joka halusi lapset ensisijaiseksi harrastuksekseen. Miehellä ykkössijan voi pitää rauhallisempi aktiviteetti.

Kai tässä voi pitää saman työnjaon kuin esimerkiksi verhojen vaihdossa ja pesussa: Se huolehtii, joka on keksinytkin.

[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 11:14"]

Yleensä se on nainen, joka halusi lapset ensisijaiseksi harrastuksekseen. Miehellä ykkössijan voi pitää rauhallisempi aktiviteetti.

Kai tässä voi pitää saman työnjaon kuin esimerkiksi verhojen vaihdossa ja pesussa: Se huolehtii, joka on keksinytkin.

[/quote]

Vittu mitä paskaa.

Mun mies on oikeasti sellainen. Ei koskaan valiteta toistemme menemisistä. Viihdytään molemmat hyvin kotona, mut molemmat saa mennä kun siltä tuntuu eikä toinen valita. En ymmärrä miksi lasten kanssa oleminen olis miehelle jotenkin erilaisempaa kun naiselle. Yhdessä ne lapset on tehty käsittääkseni. Mulla on huippumies :)

Minäkin valitin ihan samalla tavalla vielä muutama vuosi sitten. Silloin minulle meni perille, ettei kukaan "anna" minulle sitä omaa aikaa vaan minun täytyy itse huolehtia, että saan sitä. Se ei tarkoita perheen hylkäämistä tai laiminlyömistä. Sen sijaan voin lähteä ihan hyvillä mielin muutamaksi viikonlopuksi vuodessa jonnekin ilman miestä ja perhettä. Samoin voi mieheni. Tai voin harrastaa muutamana iltana viikossa kuten miehenikin. Yleensä riittää, että toinen on huolehtimassa lapsista ja vielä jää koko perheen yhteistä aikaa tai aikaa, jolloin kumpikin lapsi (tai kukin lapsi) saa jommalta kummalta vanhemmalta jakamatonta huomiota.

Kunkin täytyy vaan itse huolehtia omasta hyvinvoinnistaan ja omista oikeuksistaan. Ei sitä kukaan muu tee toisen puolesta. Ja sen voi saavuttaa keskustelemalla ja sovussa kun parisuhde on tasapuolinen kummankin kannalta. 

[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 10:53"]Minkä takia perheenisillä on joku ihmeen oikeus ottaa ja häipyä yksin johonkin mökille tai matkoille ja jättää äiti yksin kotiin lasten kanssa. 

- "Tarvitsen lomaa perheestä", -"En jaksa kuunnella kiukuttelua", -"En voi rentoutua jos lapset ovat mukana". Tällaisia selityksiä on kuultu.. Mutta auta armias jos äiti haluaisi lähteä yksin johonkin yhdeksi yöksi niin alkaa hirmuinen sota, että eihän äiti nyt voi ilman lapsia mihinkään lähteä. Kun jo yksi hemmetin tunti kun äiti on kuntosalilla on niin hemmetin vaikeeta pärjätä kahden pienen lapsen kanssa. Ja joo, turha tulla valittamaan että itse on lapset tehty. Niin on ja ihanat lapset on, mutta vituttaa kun äiti ja isä ei ole tasa-arvoiset vanhemmat vaan lähes AINA äiti joutuu luopumaan omista menoistaan ja haluistaan reilusti enemmän kuin isät. 

Ja tää kommentti oli nyt niinkuin yleisellä tasolla, mitä olen omista kokemuksista ja muiden äitien jutuista päätellyt. 

Onko oikeasti olemassa isää, joka antaa äidille yhtä paljon aikaa omiin juttuihin kuin äitiä, joka antaa isälle omaa aikaa?

[/quote]

On. Muunlaisen miehen kanssa en olisi lapsia tehnytkään.

Mutta tunnistan kyllä ongelman muutamasta tuttavaperheestä. Ja muutamassa perheessä ongelma on ns. marttyyriäiti, joka valittaa ja valittaa vaikka isä on lasten kanssa paljon ja olisi enemmänkin.

[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 11:08"]

Yllätys yllätys, miehet ja naiset ovat erilaisia. Miehet todella tarvitsevat välillä "hermoston nollaamista" eli aikaa ja paikkaa, missä ei kitise lapset eikä äiti. 

Voidaan tässä tai muussa ketjussa ihmetellä sitä, että miksi naiset eivät halua "omaa aika" vaan haluavat olla koko ajan lasten/perheen kanssa.

Mieluiten sillä tavalla, että vaikka äiti touhuaa ja päättää mitä tehdään, niin mies on mukana ja läsnä.

[/quote]

Ihan höpöhöpöä. Ei se ole sukupuoli- vaan persoonakysymys. Olemme molemmat erakkoluonteisia, ja ymmärrämme hyvin toistemme tarpeen päästä välillä hiljaisuuteen. Vastavuoroisuus toimii <3

[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 11:11"]

[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 11:04"]

Tietenkin sellaisia isiä on. :) Olisko kannattanut keskustella näistä asioista sen miehes kanssa, ennen niuden lasten hankintaa? Jos oot koko ajan tälläisen käytöksen hyväksynyt, niin miksi sen nyt yhtäkkiä pitäisi muuttua?

[/quote]

Perinteinen "olisiko kannattanut keskustella tästä asiasta ennen lasten hankintaa" -kommentti :)

1) Keskustelu ei aina tarkoita sitä, että asiat toteutuvat niin kuin on keskusteltu

2) Kaikista asioista ei yksinkertaisesti ymmärrä keskustella etukäteen, ei siis ymmärrä ottaa niitä huomioon.

3) Moni ajattelee, että järkevä ja kohtuullinen puoliso ymmärtäisi asiat erikseen sopimattakin (mutta yllättyy).

4) Sopiva paikka keskustelulle ei ole ainoastaan ennen lasten hankintaa, oikeastaan parempi on keskustella asioista silloin, kun ne lapset on jo hankittu, koska sitä lapsiperhearkea on aika vaikea kuvitella etukäteen.

Älkää oikeasti jaksako toitottaa tätä samaa mantraa ketjusta toiseen, ajatelkaa omilla aivoillannne. TÄmä on samanlainen palstaklisee kuin "jätä se sika", "kalikka kalahti" ja "osui ja upposi".

#9

[/quote]

Tiedän, että oli kliseinen kysymys. :D Siksi sen kysyinkin. :)

Olisiko parempi kysymys siis ollut: miksi näistä ei keskusteltu ensimmäisen lapsen kohdalla? Ap taisi kuitenkin puhua lapsista monikossa. Siis jos äiti huomaa ensimmäisen lapsen aikana, että mies ottaa paljon omaa aikaa, mutta ei anna sitä äidille, niin voisiko sitten keskustella?

Kaikki varmasti tietävät ainakin suurin piirtein millaista on lapsiperheen arki. Eikö kaikilla ole ystäväperheitä? Jos ystäväperheessäsi on tälläinen tilanne, että mies ottaa omaa aikaa, ja nainen ei sitä saa, niin etkö keskustele puolisosi kanssa; "tuollaista perhe-elämää en sitten halua meille"?

Ihmiset tietenkin muuttuvat. Jos mies on luvannut antaa myös äidille omaa aikaa, eikä sitä sitten tilanteen tullen anna, niin sitten on todellakin keskustelun paikka!

Korostan vain sitä, että kaikesta täytyy keskustella, ennen lasten hankintaa ja sen jälkeen ja aina ja jokapäivä! Jos mies tietää, että vaimo tarvitsee omaa aikaa, niin eikö hän sitä anna?

Mulla on mies joka ottaa omaa aikaa. Ja minä vaimona otan omaa aikaa, asia on ollut selvä molemmille aina. Kaverit ei mulle enää valita jos eivät saa omaa aikaan kun vastaan siihen aika tylysti: se oma aika pitää ottaa itse, ei sitä tarjoilla hopealautasella valmiina. Pitää opettaa puoliso heti kun lapsia syntyy, että tässä lapsiperheessä ollaan tasapuolisia jos puoliso ei sitä itse tajua. Monesti naiset itse aiheuttaa tilanteen jossa mies menee ja nainen nyhjää kotona. 

Luottakaa miehiin että lapsenhoito sujuu. Ei väliä vaikka potkarit on nurinpäin ja vaippa vähän märkä ja lounaaksi on ollut hedelmäsosetta tunnin myöhässä liha-aterian sijaan. Lähtekää kotoa pois, ruokakauppaan, ystävän kanssa kahvilaa, salille, lenkille tai vaikka koiran kanssa ulos. Teette palveluksen kaikille.

Meilläkin aikaa saa. Tosin kun työn vuoksi reissaa aika usein monen päivän reissuja, ei omaa lomaa niin kaipaakaan. Arkisin molemmilla on pari, kolme vakiojuttua ja muista sovitaan erikseen. Nyt tosin lapset alkavat pärjätä muutaman tunnin keskenäänkin, eli ensimmäistä kertaa 10 vuoteen voidaan mennä yhtä aikaa.

itse ovat "äitylit" avanneet haarojaan RASKAUTUMISEN toivossa.

toki naisilla ei ole vastuuta sen jälkeen , vaan syy on aina, AINA JA IKUISESTI miehen.

miestä kamalampaa olentoa ei ole maapallolla koskaan ollutkaan.

voi jospa jossain olisi maailma jossa ei olisi SAATANAA, miestä siis.

jossa olisi spermapankki, kela ja sossu josta mammat saisivat voimaannuttavia kokemuksia.

ja toiselta planeetalta joku vielä teleportilla lähettäisi "mahdollisimman SUURIA elareita"

silloin mammat voisivat vain istua tietokoneella mammapalstalla ja kysellä

mikä olisi kiva nimi tai osallistua "peukuta"-ketjuun =)

Minä ainakin saan puuhailla mitä tykkään. Asioista ja menemisistä sovitaan, kuten aikuisilla ihmisillä on tapana. Olen lähdössä yksin pitkän viikonlopun viettoon yksin keski-eurooppaan, samoin tein myös joulukuussa. Mies laittaa saman rahasumman omiin kiinnostuksensa kohteisiinsa. Ei ongelmaa kummallakaan. Saan myös joka päivä (olen kotona hoitamassa lapsia) omaa aikaa, mies menee harrastuksiinsa kun lapset nukkuu.

Eli: voisiko äidit avata suunsa ja puhua asioista asialliseen sävyyn, ei alkaa vittuilemaan ja heittäytyä marttyyriksi. Voisi olla muillakin asiat hyvin ja kaikki osapuolet tyytyväisiä.

Ja vaikka sitä omaa aikaa ei olisikaan tajunnut ottaa heti alusta asti tai olisi heti tajunnut opettaa puolisoaan siihen, sen ehtii myöhemminkin kun muuttaa omaa asennettaan. Lähtee siis siitä, että on oikeus ottaa omaa aikaa ja järjestää sitä itse eikä jää odottamaan, että joku "antaa" sitä. 

-22-

Meillä molemmat ottaa omaa aikaa. Kuuluu jo terveeseen parisuhteeseenkin saati kun lapsia tulee että välillä tekee omia juttuja.

Nytkin varasin ulkomaanmatkan itselle ja äidilleni. Mies jää lasten kanssa kotiin ja tästä ei tarvinnut kummoisempia keskusteluja käydä. Hän itse on menossa 4 yöksi kavereidensa kanssa reissuun ja koko perheenä lomailimme Lapissa yhden viikon.

[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 11:14"]

Yleensä se on nainen, joka halusi lapset ensisijaiseksi harrastuksekseen. Miehellä ykkössijan voi pitää rauhallisempi aktiviteetti.

Kai tässä voi pitää saman työnjaon kuin esimerkiksi verhojen vaihdossa ja pesussa: Se huolehtii, joka on keksinytkin.

[/quote]

Minusta tämä on oikeasti ihan validi huomio. Jos mies on puolittain vasten tahtoaan maaniteltu tekemään lapsia, ei pitäisi olla yllättävää että hän kokee perhe-elämän rankaksi ja pyrkii luistamaan siitä.

Meillä mies haluaa lapsia enemmän kuin minä, ja olen tehnyt harvinaisen selväksi että ensimmäistäkään ei hankita ellei mies pyhästi lupaa osallistua kasvattamiseen ja hoitamiseen vähintään 50-prosenttisesti. Minä en rupea kenenkään hautoma- ja lastenhoitokoneeksi jos mies sillä välin viilettää baareissa ja lomilla rentoutumassa.

Mutta jos nainen haluaa lapsia kipeästi ja mies ei, nainen ei tule tällaista lupausta saamaan. Siinä pitäisi sitten valita, haluaako lapsia sittenkin että joutuu ne enimmäkseen yksin hoitamaan. Jos haluaa, siitä vain hankkimaan. Jos ei halua, tulisi olla aikuinen ja ottaa vastuu omista päätöksistään ajoissa.

Mun lapsuudenperheessä oli kaksi vanhempaa ja niin on myös mun nykyisessä perheessä.

En näe muuta vaihtoehtoa eikä onneksi myöskään mieheni. Tai no, enpä muunlaista olisi huolinutkaan. 

[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 11:08"]

Yllätys yllätys, miehet ja naiset ovat erilaisia. Miehet todella tarvitsevat välillä "hermoston nollaamista" eli aikaa ja paikkaa, missä ei kitise lapset eikä äiti. 

Voidaan tässä tai muussa ketjussa ihmetellä sitä, että miksi naiset eivät halua "omaa aika" vaan haluavat olla koko ajan lasten/perheen kanssa.

Mieluiten sillä tavalla, että vaikka äiti touhuaa ja päättää mitä tehdään, niin mies on mukana ja läsnä.

[/quote]

Ihan yhtä lailla naiset tarvitsevat omaa aikaa. Eivät naiset ja miehet ole erilaisia tässä.

Minulla on mies, joka antaa kyllä ottaa omaa aikaa. Hän on itse paljon töissä ja arki on aikalailla minun pyöritettävänä, mutta kun haluan vapaata, niin sitä kyllä saan. Kyllä lapsiperheessä pitää osata molempien vanhempien olla välillä hieman "itsekkäitä" ja lähteä yksin, yhdessä tai ystävien kans huilimaan. Näin koko perhe voi paremmin.

[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 10:53"]

Minkä takia perheenisillä on joku ihmeen oikeus ottaa ja häipyä yksin johonkin mökille tai matkoille ja jättää äiti yksin kotiin lasten kanssa. 

- "Tarvitsen lomaa perheestä", -"En jaksa kuunnella kiukuttelua", -"En voi rentoutua jos lapset ovat mukana". Tällaisia selityksiä on kuultu.. Mutta auta armias jos äiti haluaisi lähteä yksin johonkin yhdeksi yöksi niin alkaa hirmuinen sota, että eihän äiti nyt voi ilman lapsia mihinkään lähteä. Kun jo yksi hemmetin tunti kun äiti on kuntosalilla on niin hemmetin vaikeeta pärjätä kahden pienen lapsen kanssa. Ja joo, turha tulla valittamaan että itse on lapset tehty. Niin on ja ihanat lapset on, mutta vituttaa kun äiti ja isä ei ole tasa-arvoiset vanhemmat vaan lähes AINA äiti joutuu luopumaan omista menoistaan ja haluistaan reilusti enemmän kuin isät. 

Ja tää kommentti oli nyt niinkuin yleisellä tasolla, mitä olen omista kokemuksista ja muiden äitien jutuista päätellyt. 

Onko oikeasti olemassa isää, joka antaa äidille yhtä paljon aikaa omiin juttuihin kuin äitiä, joka antaa isälle omaa aikaa?

[/quote]

Tähänhän vaikuttaa ennen kaikkea se, millaisen miehen itselleen valitsee. Ja miten tasa-arvoista elämää elelee muutenkin.

jos työnjako on se, että mies tienaa aina ja äiti mähisee kotona lasten kanssa käyttäen kaikki vanhempainvapaat, tuo on aika luonteva jatkumo siihen.

Meillä, kuten kaikissa tuntemissani perheissä, joissa molemmat vanhemmat on hyvin koulutettuja isä hoitaa lapsia tasaveroisesti, ja äiti tekee palkkatyötä tasaveroisesti.

En ikinä olisi muuhun suostunutkaan.

Tää on niitä juttuja joihin naiset, ts. osa naisista, vaan ajatuvat ajan mittaan. Eli pikkuvauva-aikaan ei välttämättä edes halua mitään omaa aikaa kun se vauva on niin ihana. Ja jos kohdalle sattuu helppo vauva, niin se että mies käy reissuillaan, ei edes haittaa mitään. Jääpähän enemmän tilaa perhepetiin..

Sitten kun tulee se hetki että nainen tajuaa että voisi sitä itsekin jotain jo tehdä ihan itsekseen tai kavereiden kanssa ja ilman lapsia, mies onkin jo tottunut omiin menoihinsa ja siihen että nainen on aina kotona. Ja kun ensimmäinen vastalause mieheltä tulee, nainen sen sijaan että pitäisi päänsä, myöntyy omista menoistaan ja kerta toisensa jälkeen katkeroituu. Ja sitä helpommin nainen myöntyy luopumaan omista menoistaan, mitä vähemmän mies on omien lasten kanssa aikaa viettänyt. 

Mulla oli exän kanssa siinä mielessä hyvä suhde, että kumpikin "sai" mennä omille reissuilleen jos ei ollut jo muuta sovittuna. Jos oli muuta sovittuna ensin, se piti. Ja ex oli muutenkin jo ensimmäisestä kylvetyksestä alkaen mukana lastensa elämässä ja hoitamisessa vähintään yhtä paljon kuin minä. Ei se, ettei voinut imettää, tarkoittanut etteikö olisi voinut tehdä kaikkea muuta vauvan kanssa. Tai no alussahan se "tekeminen" oli sylissä pitämistä, vaipan vaihtoa jne. mutta oli kuitenkin fyysisesti läsnä vauvan elämässä alusta alkaen. (ero tuli ihan muista syistä. Mies on mun mielestäni nykyään ihan paska, mutta hyvä isä hän on ollut.)

Mä väitän että hyvin iso osa noista "vain ukko menee reissuun" pareista on sortunut vauva-aikana siihen ettei molemmat olekaan syystä tai toisesta osallistuneet lapsen hoitoon ja yhdessäoloon tasapuolisesti. Ja kun siihen ajatteluun jämähtää on siitä vaikeaa päästä eroon, eritysesti sen, jolla on niitä omia reissuja ollut.