Miksi hiljaisista ei pidetä?

[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 12:06"]

Tähänkin ketjuun eksyi paljon exttoverttejä kommentoimaan. Missä muut ujot ja hiljaiset on? Hyviä kommentteja. En ole ylpeä, kaikkea muuta. En vain saa suulailta puheenvuoroa kun jakelevat niitä vain toisilleen. En kehtaa huutaa tai puhua kenenkään päälle. Sitten aihe josta olisi ollut sanottavaa niin vaihtuukin. Joskus ei aihe kiinnosta tai ole sanottavaa. Silloin syvennys lehteen. Kaikki extroverttien jutut ei kiinnosta vaikka he niin luulevatkin. Olen syntynyt tälläiseksi. Vaikea on muuttua muunlaiseksi siitä ahdistumatta. Edes alkoholi ei tee minusta puheliaampaa. Mielelläni kuuluisin maailmaa hallitseviin extrovertteihin. Mutta ei. Näillä eväillä mitkä on huonot niin on pärjättävä.

Ap

[/quote]

Mä en missään nimessä tarkoittanut, että sä olisit ylpeä, vaikka tuolla siitä puhuinkin. Kyllä mua kiinnostaa aina eniten juuri hiljaiset rauhalliset ihmiset. Ja musta se on ihan normaalia. Nykyään yritetään kaikki kloonata samanlaisiksi ja vaaditaan, että sun pitää olla sitä ja tätä, ennen kuin sut hyväksytään.

Jotku ihmiset tykkää juuri sunlaisista ihmisistä. Sä olet arvokas juuri tuollaisena kuin sä olet.

J-P

Eräs lapsuudenystäväni on kasvanut todella ekstrovertiksi ja narsistiseksi ihmiseksi. Itse taas olen ja olen aina ollut hiljainen ja ujo. Ajan saatossa olen huomannut hänen olevan riippuvainen huomiostani ja jos hän sitä ei tarpeekseen saa vietetään yksipuolista "Kylmää sotaa".  Eli hän on päässään keksinyt, että meillä on joku ongelma, josta minä taas en ole tietoinen. Yhteisiltä kavereilta sitten kuulee tästä ongelmasta ja siitä kuinka paska ihminen olen. Muutaman viikon kuluessa ollaan samassa lähtöpisteessä ikään kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
 Toisin sanoen sinua kiusataan, koska et anna näille ekstroverteille ihmisille sitä huomiota / hyväksyntää, jota he haluavat. 

Hiljaa porukassa olo antaa ihmisestä tyhmän kuvan. Umpimielisen.

Koska tämä on ekstroverttien maailma. Koen todella raskaana sen, että esim. työpaikan kahvipöydässä pitäisi avautua henkilökohtaisesta elämästä. Kyllä minä sitten puhun, kun luotan toiseen, mutta siihen luottamuksen syntymiseen menee aikaa.

Niitä pidetään ylpeinä.

Hiljaista pidetään ylimieleisenä, ylpeänä ja jopa hieman tyhmän. Siksi heistä ei pidetä.

[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 10:39"]

Koska tämä on ekstroverttien maailma. Koen todella raskaana sen, että esim. työpaikan kahvipöydässä pitäisi avautua henkilökohtaisesta elämästä. Kyllä minä sitten puhun, kun luotan toiseen, mutta siihen luottamuksen syntymiseen menee aikaa.

[/quote]

Ongelma on myös siinä, että työnantajat palkkaavat mieluummin ekstrovertin, vaikka järkeä ei olisi päässä lainkaan. Ei ihme, että ollaan oltu 20 vuotta lamassa.

Työelämä ja isot ryhmät on yksi juttu. Henkilökohtaisessa elämässä kuitenkin pidän enemmän hiljaisista ystävistä ja puolisosta kuin jatkuvista lörpöttelijöistä. Hiljaisemman kanssa on helpompi ja rennompi olla. Ja sellaisen joka oikeasti kuuntelee. Tosin pitää kahden keskenkin saada suunsa auki. Keskity siis enemmän pieniin ryhmiin ja kahdenkeskisiin suhteisiin. Niissä ei tarvitse niin taistella huomiosta ja yrittää saada ääntänsä kuuluville. Niissä ei myöskään synny ryhmädynamiikkaa, jossa joku meluisin pääsee dominoimaan ja hiljaisemmat jäävät syrjään. Pienemmässä ryhmässä tai kahden kesken on myös helpompi tuoda omia ajatuksia julki. Tietynasteista osallistumista kuitenkin silti toivotaan. Ei kukaan halua porukkaan sellaista ihmistä, joka vain kuuntelee toisten juttuja, muttei itse anna mitään itsestään. Se on vuorovaikutteista ja ideana on jakaminen.

Mä esim. pidän, mä todellakin pidän, ap. Ja olen sitä hyvin pitkälti itsekin pohjimmiltani. Vain hiljaisempien ihmisten kanssa löydän syvän ja rauhallisen yhteyden, enkä koskaan yhdenkään ekstrovertin kanssa ole sitä saavuttanut. Enkä edes halua ainakaan enää saavuttaa, ei vaan ne kemiat sellaisten kanssa riittävästi kohtaa. Jos on "pakko", pakottaudun joissain ympyröissä puheliaammaksi kuin olen (harjoitus tehnyt esim. työssä tämän, mutten sanoisi että se olisi ihmiselle sisäisesti ollenkaan hyväksi).

Sä oot hyvä just noin, tää maailma on vaan niin pimee monin paikoin. On niitä, ketkä todellakin tajuaa sua ja näkee sut.

Ai ekstroverttien maa? Kerropa minulle maa, jossa hiljaisuus olisi enemmän suotavaa kuin täällä. Täällä hiljaista pidetään usein jotenkin fiksuna vs. muualla maailmassa tyhmänä, koska ei ole mitään sanottavaa. Meillä on sellainen käsitys, että hiljainen muka ajattelisi enemmän jotain hienoa kuin se, joka hölöttää jatkuvasti. Todellisuudessa puheliaissa on tasan yhtä paljon älykkäitä ja tyhmiä kuin hiljaisissa.

Mitä ap:n kysymykseen tulee, niin se varmaan riippuu hiljaisuudesta. Hiljainen voi olla yhtä lailla sosiaalinen kuin puhelias. Sosiaalisuus on pohjimmiltaan ihan muuta kuin sitä, että saa suunsa auki joka välissä. Sen sijaan epäsosiaalinen ja hiljainen on oikeasti ärsyttävä ihmistyyppi. Ei tietenkään kiusata saa, mutta itse ainakin vaihdan nopeasti seuraa, jos joudun moisen mörököllin ja tylsimyksen seuraan. Mitä järkeä siinä on, kun toinen puoliksi epäkohtelias, töksähtelevä ja keskustelu on sitä, että mistään ei tartu kiinni vaan vastaukset töksähtää yhdellä sanalla ja taas tulee hiljaisuus. Miehen kaverilla oli hetken tälläinen naiskaveri ja mua niin risoi, kun kävivät täällä. Hiljainen voi olla sympaattinen ja ystävällinen. tämä tn. oli vain ujo, mutta jos keskustelu kahvipöydässä oli tätä tasoa: "Niin, asut siellä Lahdessa?" "Joo.".... "Ei ole sitten kuitenkaan pitkä matka, eikö tästä joku 100km ole Lahteen...?" "Joo". Ja sitten minuutin hiljaisuus... Mulle jää noissa tilanteissa epäselväksi, onko kyse huonoista käytöstavoista vai siitä, että toinen on kyvytön käymään edes small talkia kahvipöydässä.

[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 10:39"]

Koska tämä on ekstroverttien maailma. Koen todella raskaana sen, että esim. työpaikan kahvipöydässä pitäisi avautua henkilökohtaisesta elämästä. Kyllä minä sitten puhun, kun luotan toiseen, mutta siihen luottamuksen syntymiseen menee aikaa.

[/quote]

No av:lla hiljaiset ovat yleensä kuumaa kamaa, täällähän nimenomaan inhotaan meitä työpaikkojen puheliaita.

Omasta puolestani voin sanoa etten inhoa hiljaisia enkä tarkoita heitä mitenkään kiusatakaan, mutta kyllähän sitä helpompi on seurustella puheliaampien ihmisten kanssa. Jos vaikka kahvipöydässä on viisi ihmistä joista yksi on tosi hiljainen niin käytännössä se varmaan menee niin ettei se hiljainen osallistu keskusteluun ollenkaan. Sitä ei ole tarkoitettu tahalliseksi syrjimiseksi, mutta tuntuisi vähän raskaalta erikseen vetää sitä hiljaista koko ajan mukaan. Enkä tiedä onko se edes sitä mitä hiljaiset haluavat - että muut pysäyttävät säännöllisin väliajoin jutustelun kysyäkseen että "mitäs mieltä sinä Sari olet tästä asiasta?" ja sitten odottavat hiljaa että se vastaus saadaan.

Opiskelen työn ohella. Meillä on ryhmässä sekä puheliaita että hiljaisia, kaikki tosi mukavia. Hiljaiset seuraavat juttua, myhäilevät ja joskus kommentoivat lakonisesti :)

Olen aika hiljainen ryhmässä tai jopa kaksin, jos en tunne ihmistä enkä koe oloani ns. turvalliseksi toisen seurassa. Eli aikalailla toisesta riippuu kuinka puheliaaksi lopulta voin tulla.

Musta puheliaat ihmiset on ihan samanlaisia kuin hiljaiset loppujen lopuksi. Itseä vaan harmittaa se, miksi omalle kohdalle piti osua kombinaatio ujo-hiljaisempi-introvertti. Ystävien hankkiminen on meinaan vaikeampaa kuin normaalisti sosiaaliselle, enkä kyllä yhtään ihmettelekään miksi näin on :D

Hiljainen on sisäänpäinkääntynyt ja se on helppo tulkita itsekkyydeksi. Ja sitähän se taitaa ollakin, jos hiljainen on niin epävarma itsestään, ettei saa ajatuksiaan tuotua julki.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 08:50"]

[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 10:50"]

No av:lla hiljaiset ovat yleensä kuumaa kamaa, täällähän nimenomaan inhotaan meitä työpaikkojen puheliaita.

Omasta puolestani voin sanoa etten inhoa hiljaisia enkä tarkoita heitä mitenkään kiusatakaan, mutta kyllähän sitä helpompi on seurustella puheliaampien ihmisten kanssa. Jos vaikka kahvipöydässä on viisi ihmistä joista yksi on tosi hiljainen niin käytännössä se varmaan menee niin ettei se hiljainen osallistu keskusteluun ollenkaan. Sitä ei ole tarkoitettu tahalliseksi syrjimiseksi, mutta tuntuisi vähän raskaalta erikseen vetää sitä hiljaista koko ajan mukaan. Enkä tiedä onko se edes sitä mitä hiljaiset haluavat - että muut pysäyttävät säännöllisin väliajoin jutustelun kysyäkseen että "mitäs mieltä sinä Sari olet tästä asiasta?" ja sitten odottavat hiljaa että se vastaus saadaan.

[/quote]

No tuo nyt on lähinnä vittuilua. "Sano ny sääkin Lissu välillä jotain viisasta, kun muuten vaan siinä vierellä kuuntelet..."

Jossain palavereissa pomot koittaa kerätä jokaisen mielipiteen, oli siitä aiheesta jotain järkevää sanottavaa tai ei, ja se on kyllä melko ärsyttävä tilanne. Mieluummin itse puhun silloin kun on jotain asiaa, enkä koita keksiä jotain tyhjänpäiväistä lässyä pelkästään täyttämään tyhjiä tiloja siinä muussa yleisessä keskustelussa.

[/quote]

Miksi pidetään palavereja?

Olisko tarkoitus yhdessä pohtia asioita ja jokaisen jopa kuuluu koettaa keksiä ratkaisuja, siitä se palkka maksetaan, ei vaan paikallaolosta. Hiljaisuus tarkoittaa sitä, ettei sulla tosiaan ole ideaa kyseisen ongelman ratkaisuksi, sanotko edes sen?

Ideoita heitetään ilmaan ja ei ne aina ole toimivia, mutta joku saattaa keksiä samasta ideasta toimivamman, mutta se on mahdollista vain jos asioista keskustellaan. Mieti nyt tilannetta, jossa palaverissä vain pomo puhuu, muut porukasta istuu hiljaa...

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 11:05"]

Olen aika hiljainen ryhmässä tai jopa kaksin, jos en tunne ihmistä enkä koe oloani ns. turvalliseksi toisen seurassa. Eli aikalailla toisesta riippuu kuinka puheliaaksi lopulta voin tulla.

Musta puheliaat ihmiset on ihan samanlaisia kuin hiljaiset loppujen lopuksi. Itseä vaan harmittaa se, miksi omalle kohdalle piti osua kombinaatio ujo-hiljaisempi-introvertti. Ystävien hankkiminen on meinaan vaikeampaa kuin normaalisti sosiaaliselle, enkä kyllä yhtään ihmettelekään miksi näin on :D

[/quote]

Turvalliseksi?

Mikä tilanteesta tekee sellaisen, että ihan vaan normaalissa keskustelussa kokee olonsa epäluottavaksi (?) turvattomaksi?

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 00:56"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 00:06"]

Mua kiinnostaa millaisista perheistä te olette? Onko teillä kotona ollut avointa keskustelua aiheesta kuin aiheesta? Vai onko vanhempannekin intoverttejä? Itse vaan olen todella sosiaalinen, ja olen sosiaalisesta kälkättäjäperheestäkin, koko suku oikeastaan on puheliasta sorttia, ja sen takia mun on todella vaikea ymmärtää hiljaista ihmistä. Miksi se järkyttyy kun juttelen niin avoimesti asioistani? Siis ihan tavallisista, ei edes mistään kiusallisista.

[/quote]

Meillä ihan sama, puhutaan paljon, aihe kuin aihe. Nyt kun lapset ovat jo vanhempia, ne osaavat todella hienosti keskustella ja perustella mielipiteensä, ovat jopa aikuisten seurassa kehuttuja.

En tajua miksi hiljaisuutta arvostettaisiin seurassa?

Toki pitää osata kuunnella ja havannoida ja toisten puheen päälle ei puhuta, nuohan on ihan opeteltuja kohtelijaita taitoja, ei ne liity erityisesti extrovertin tai introvertin luonteeseen.

[/quote]

Taas näitä jotka kuvittelevat että yliopiston kahvila on koko maailma. Katsos kun oikeassa maailmassa ihmisillä on mielipiteen vapaus eikä mitään velvollisuutta perustella kenellekään mielipiteitään.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 12:56"]

Turvalliseksi?

Mikä tilanteesta tekee sellaisen, että ihan vaan normaalissa keskustelussa kokee olonsa epäluottavaksi (?) turvattomaksi?

[/quote]

Turvallinen = joku ihminen johon luottaa ja pitää henkilönä, jolle haluan kertoa itsestäni ja tekemisistäni jotain vapaaehtoisesti.

Esim. työelämässä tulen aina toimeen kaikkien kanssa niinkun pitääkin tietysti, mutta koen ahdistavaksi sen, että kahviatuoilla pitäisi rupatella jostain omista menoista tai elämästä sellaisten ihmisten kanssa, joista en oikeasti edes pidä tai tunne kunnolla. Olen mä kyllä itse liiallisen yksityinen ja hankala tässä suhteessa, sitä en kiistä:)

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 13:15"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 12:56"]

Turvalliseksi?

Mikä tilanteesta tekee sellaisen, että ihan vaan normaalissa keskustelussa kokee olonsa epäluottavaksi (?) turvattomaksi?

[/quote]

Turvallinen = joku ihminen johon luottaa ja pitää henkilönä, jolle haluan kertoa itsestäni ja tekemisistäni jotain vapaaehtoisesti.

Esim. työelämässä tulen aina toimeen kaikkien kanssa niinkun pitääkin tietysti, mutta koen ahdistavaksi sen, että kahviatuoilla pitäisi rupatella jostain omista menoista tai elämästä sellaisten ihmisten kanssa, joista en oikeasti edes pidä tai tunne kunnolla. Olen mä kyllä itse liiallisen yksityinen ja hankala tässä suhteessa, sitä en kiistä:)

[/quote]

Pienempi paha se musta on kuin sanoa sellaista mitä ei kannattaisi, ja niin voi käydä jos yrittää puhua enemmän kuin mitä luontevasti tulee ulos.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 13:07"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 00:56"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 00:06"]

Mua kiinnostaa millaisista perheistä te olette? Onko teillä kotona ollut avointa keskustelua aiheesta kuin aiheesta? Vai onko vanhempannekin intoverttejä? Itse vaan olen todella sosiaalinen, ja olen sosiaalisesta kälkättäjäperheestäkin, koko suku oikeastaan on puheliasta sorttia, ja sen takia mun on todella vaikea ymmärtää hiljaista ihmistä. Miksi se järkyttyy kun juttelen niin avoimesti asioistani? Siis ihan tavallisista, ei edes mistään kiusallisista.

[/quote]

Meillä ihan sama, puhutaan paljon, aihe kuin aihe. Nyt kun lapset ovat jo vanhempia, ne osaavat todella hienosti keskustella ja perustella mielipiteensä, ovat jopa aikuisten seurassa kehuttuja.

En tajua miksi hiljaisuutta arvostettaisiin seurassa?

Toki pitää osata kuunnella ja havannoida ja toisten puheen päälle ei puhuta, nuohan on ihan opeteltuja kohtelijaita taitoja, ei ne liity erityisesti extrovertin tai introvertin luonteeseen.

[/quote]

Taas näitä jotka kuvittelevat että yliopiston kahvila on koko maailma. Katsos kun oikeassa maailmassa ihmisillä on mielipiteen vapaus eikä mitään velvollisuutta perustella kenellekään mielipiteitään.

[/quote]

Aha, ajattelet sitten noin. Minun ideaalimaailmassa jokainen osaa kertoa enemmän/perustella oman kantansa, eikä vaan olla omaa mieltäsä kummemmin sitä muille avaamatta. Minusta nimenomaan keskustellaan ja omaista ajatuksesta kerrotaan muille.

Tuollainen tyyli kuin sinulla, on sama kuin vanhemmilla on tympeä vaan tapana sanoa EI lapselle, sen kummemmin asiaa perustelematta.