Lue keskustelun säännöt.
En vaan jaksa mun avomiestä enää :(
01.07.2014 |
Oon niin väsynyt henkisesti ja fyysisesti. Tuntuu, että avomies vie multa kaiken energian ihan jo pelkästään läsnäolollaan. En oikeastaan tiedä, miksi tulin kirjoittamaan tänne. Oon lueskellut palstaa aina silloin tällöin ja nyt tuli vaan sellanen tunne, että pakko päästä purkamaan tätä pahaa oloa pois. Luvassa kunnon purkautuminen, koska mun on vaan pakko saada nää kirjoitettua ylös ennen kuin jatkan TAAS siivoamista ennen vieraiden tuloa. Mua vaan itkettää ja oon ihan loppu.
Olen tällä hetkellä sairaslomalla ja aloitan työt taas vajaan parin viikon päästä. Mulla on reuma ja joudun sen takia välillä pidemmille sairaslomille kun kivut yltyvät niin koviksi. Oon niin kyllästynyt tekemään lähes kaiken yksin täällä kotona. Hoidan tiskit, imuroin, pyyhin pölyt, pesen lattiat, pesen vessat, pesen ja ripustan pyykit ja viikkaan kaappeihin, vaihdan lakanat, hoidan pihaa, teen ruoat tosi usein yksin, käytän koiran lenkillä, hoidan koiran ruokkimisen. Mies ei oikeasti tee oma-aloitteisesti oikeastaan mitään ja jos tekee, niin siitä saakin sit taas kuulla seuraavan viikon kun hän ihan itse laittoi tiskit koneeseen ja vielä koneen päälle!
En jaksaisi enää kerätä miehen likaisia vaatteita lattioilta ja pestä niitä. Nykyään teenkin niin, että kerään ne pyykkikoriin ja pesen vain omat vaatteeni ja miehen mielestä olen sen takia itsekäsi. Jos pyydän häntä laittamaan pyykit itse koneeseen, niin ne pyörii siellä vähintään 2-3 kertaa, kun mies ei jaksa/muista ripustaa niitä. Sitten minä laitan koneen päälle ja ripustan pyykit. Jos viikkaan miehen vaatteet pinoon ja pyydän laittamaan kaappiin niin mitään ei tapahdu. Vaatteet lojuu pinossa, josta mies ottaa itselleen vaatteita tai sitten kiroaa, kun en ole taas pessyt pyykkiä ja ei ole puhtaita vaatteita.
Toinen on tyhjien kaljatölkkien kerääminen milloin keittiönpöydältä, milloin kylpyhuoneesta saunomisen jäljiltä ja milloin sohvan käsinojalta. Ei kuulemma ole niin paha juttu kerätä niitä pois, jos hän ei muista.
Jos mies leikkaa kynnet tai ajaa parran, niin se olen yleensä minä joka putsaa lavuaarin ja siivoaa lavuaarin reunalle ja vessan lattialle lennelleen kynnenpalat. Nyt on kylppärin lavuaari ollut taas muutaman päivän partakarvoissa, vaikka ystävällisesti pyysin miestä itse putsaamaan ne.
Viikonloppuna pyysin miestä laittamaan edes tiskit koneeseen ja lupasi sunnuntaina hoitaa ne. Mä sitten eilen laitoin osan tiskeistä ja mies lupasi töistä tullessaan huolehtia loput. Ei varmaan tarvitse edes sanoa, että mitään ei tapahtunut.
En oikeasti jaksa enää. Mulla on jatkuvasti kipuja ja tarvitsisin vaan lepoa, mutta en kestäisi elää täällä jos en siivoaisi miehen sotkuja. Kokeiltu on!
Miehen mielestä mun kuuluu hoitaa täällä kaikki kun oon kuitenkin "kaikki päivät kotona ja mulla on koko päivä aikaa siivota ja käydä kaupassa ja tehdä ruokaa, kun hän on kuitenkin töissä." Ja kun hän tulee kotiin, niin haluaa pelata tietokoneella, katsoa telkkaria, olla kavereiden kanssa ja juoda kaljaa ja viettää ansaittua vapaa-aikaa.
Toinen juttu joka on alkanut viimeisen vuoden aikana ahdistamaan entistä enemmän on se, miten mies henkisesti käyttäytyy minua kohtaan. Tuntuu, että miehessä on jollain tapaa narsistisia ja sellaisia piirteitä että haluaa hallita mua henkisesti. Aina on pakko keksiä jotain negatiivista sanottavaa ja koskaan ei voi ystävällisesti vastata ja sanoa jostain asiasta.
Esimerkkinä, kun siivosin meidän makuuhuoneen sekaisin olevan hyllyn mielestäni tosi kivan näköiseksi. Miehen kommentti oli, "ihan täynnä kaikkee tavaraa vaan, tollanenhan se oli sitä ennenkin." Tai kun meillä on muuton jäljiltä iso kasa pahvilaatikoita eteisessä ja sanoin sitten ääneen, että ne pitäis saada vietyä pois. Mulla ei ole edes ajokorttia, että veisin ne vaikka itse pahvinkeräykseen. Tähän miehen kommentti oli "no mihis ajattelit viedä?" Tai kun sanoin, että meille on tulossa tänään mun perhe kylään ja teen ruokaa, miehen perus kommentti "haluisin kyl olla rauhassa kotona, onks niitten pakko tulla?" Mutta hänen kavereitaan täällä kyllä saa käydä, jäävät vielä yöksi, pelaavat ja juovat kaljaa ja kuka siivoaa jäljet... ?
Meillä on pihalla nurmikko ajamatta ja miestä oon pyytänyt sitäkin tekemään taas viimeisen viikon ja siihen saan vaan vastauksen, että mullahan on päivisin hyvin aikaa ajaa se. Ei kiinnosta se, että mun selkä on ihan paskana ja ranteessa jännetupintulehdus.
Samaan aikaan teen täällä kaiken ja jos valittelen joskus miehelle kipuja, niin hänen neuvonsa on että mun pitää vaan ottaa iisisti ja koittaa olla rasittamatta itseäni ja että mä olen siivousfriikki. Meillä on siis koira ja mun mielestä 1-2 kertaa viikossa olisi hyvä imuroida kotona, mutta miehen mielestä se on ihan liitoittelua. Tai se, että vessa olisi hyvä pestä kerran viikossa. Tai se, että roskat laittaisi roskikseen eikä jättäisi aina joko olohuoneeseen, tietokoneen viereen tai parhaimmassa tapauksessa tiskipöydälle. Ei oo kuulemma paha homma mun kerätä niitä roskikseen, jos kerran noin häiritsee.
Vittu että tuntuu tyhmältä nyt, kun kirjoittaa näitä asioita ylös. Tässä ei ole edes puoliakaan niistä asioista jotka mua oikeasti häiritsee ja silti tässä mä vaan oon. On mullakin joskus hetkiä, kun oon onnellinen mutta suurimman osan ajasta oon vaan todella kyllästynyt, väsynyt, itkuinen, ahdistunut tähän tilanteeseen. Ollaan seurusteltu kuusi vuotta ja mies haluaisi lapsia, mutta mä oon sanonut suoraan että en uskalla hänen kanssaan lapsia tehdä. Pelkään, että joudun lapsetkin yksin hoitamaan, mutta mies vaan inttää että tottakai osallistuu ihan yhtä lailla kuin minäkin.
Oon myös miettinyt, että onko mun järkeä olla suhteessa jossa mietityttää se et haluanko edes koskaan saada miehen kanssa lapsia? Mua ärsyttää, kun en luota yhtään siihen että mies tosta mihinkään muuttuu. Miehen kanssa on vaikea puhua asiasta, koska hän vain torjuu kaiken ja omasta mielestään tekee täällä ihan yhtä paljon kuin minäkin eikä kuulemma vaan kerkeä siivoamaan siihen tahtiin kuin minä haluaisin.
Ja auta armias jos minä tulen kipeäksi. Koti on ihan kamalassa kunnossa, mies ei jaksaisi millään käyttää koiraa ulkona ja joudun erikseen pyytämään, että antaisi koiralle ruoan kun makaan puolikuolleena sohvalla. Tiskit kerääntyy, roskia ja kaljatölkkejä ympäriinsä, nurkat täynnä pölyä ja yks pelaa tietokoneella.
Saan myös jatkuvasti kuulla mieheltä sellaisia ärsyttäviä asioita, jotka pahoittavat mun mielen ja sitten mua voikin kutsua kärttyiseksi ja helposti loukkaantuvaksi. No ehkä olenkin, kun on kokoajan kotona pinna niin kireällä. Nykyään oon paljon mielummin kotona itsekseni ja puuhaan omia juttujani ja alkaa oikein ahdistamaan kun mies tulee kotiin ja tuo sen paskan energiakentän mukanaan.
Vielä yksi juttu. Mies ei maksa laskuja ajoissa, koko seurustelumme ajan on tullut kirjeitä niin Lindorffilta kuin Sergeliltä ja Intrumistakin. Ei monesti edes avaa laskuja ja mä sitten availen niitä ja mies suuttuu jos edes kehtaan mainita, että taas menee 100e perintäkuluihin tässä kuussa. Mies puolustautuu sillä, että on niin stressaantunut siitä kun hän käy töissä ja mulla on niin paljon pienemmät tulos ja suurin osa laskuista maksetaan hänen tililtään. Eihän sairaspäivä tai työttömyysraha kovin iso tosiaan ole, mutta en voi sille mitään että olen sairastunut ja teen kuitenkin töitä aina kun saan niitä. Meillä on kyllä varaa maksaa laskut, vuokrat, ruoat ja auton kulut joten kyse ei ole siitä ettei sitä rahaa olisi. Mies ei vaan saa sitäkään asiaa hoidettua.
Amen.
Kommentit (152)
Mulla oli kans se et siivosin koko aika ja hermostuin heti kun näin et tiskejä alkoi kertyä ahdisti ja masensi, se hullu siivoaminen olikin oire siitä huonosta suhteesta:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskusteluista ole tuollaisen kanssa mitään hyötyä. Parempi on, kun alat valmistella lähtöäsi eli alat katsella kämppää ja pakkailet nyt jo omia kamojasi niin että ne on sitten helppo ottaa ja muistaa ottaa mukaan. Aloita valmisteleva työ nyt. Lopeta pikkuhiljaa hänen eväittensä ja aamupalojensa valmistelut, kaljatölkkien keräily. Ole tämä loppuaika vaikka niin että jätät omia teemukejasi sinne tänne ja otat uusia, et tiskaa. Ulkoilet kun hän on töissä ja kun hän tulee kotiin niinlepäilet ja sanot että särkee niin peevelisti. Ja taas aamulla jatkat valmistelua ja sitten koittaa se päivä kun voit sanoa että toivon sulle kaikkea hyvää, mutta se oli tässä. Moi!
Tiedän kokemuksesta, että huonosta suhteesta on vaikea lähteä. Mä seurustelin 3,5 vuotta miehen kanssa, joka ei laittanut tikkua ristiin kotitöiden suhteen, oli addiktoitunut tietokonepeleihin, veti totaaliset koomakännit joka viikko, sai käsittämättömiä raivareita normaaleista arjen vastoinkäymisistä, valitti joka saatanan päivä miten on vastenmielistä mennä töihin ja oli katkera niille, jotka olivat rikkaampia kuin hän.
Pitkän aikaa pyörittelin ajatusta erosta, mutta en vain saanut aikaiseksi. Luulin, että en ikinä löydä ketään ja jään ihan yksin. Yritin etsiä suhteestamme hyviä puolia, jotta voisin itselleni perustella miksi ei kannata erota. Olin ihan loppu.
Tuli eräs viiikonloppu ystäväni luona toisessa kaupungissa. Tapasin siellä mukavan miehen ja vähän ihastuinkin. En kuitenkaan antanut miehelle edes pusua koska seurustelin vielä. Jotenkin vain se ihastumisen tunne sai mut tajuamaan, että elämä, jota elin silloin, oli kaikkea muuta kuin elämää. Tajusin, että elämäni menee täysin hukkaan, jos jään suhteeseen.
Tuon viikonlopun jälkeen kun näin mieheni, sanat "mä haluan erota" tulivat ihan spontaanisti. Ne sanat vain tulivat. Sillä hetkellä kun mies lähti ovet paukkuen, jäin istumaan sohvalle ja käsittämättömän kevyt tunne valtasi mut ihan täysin. Paino putosi hartioilta ja tunsin miten pystyin taas hengittämään.
Ystäväni luona tapaamaa miestä en sen koommin tavannut, mutta olen halunnut ajatella asian niin, että hän kävi elämässäni, jotta pääsen eroon huonosta suhteesta. Enkä mä edes usko mihinkään, mutta tuo ajatus vain tuntuu mukavalta.
Nyt mulla on maailman paras mies ja lapsi, olen onnellinen.
Tsemppiä sulle ihan hirveästi. Kun pääset irti tuosta, et ymmärrä miksi jaksoit tuollaista suhdetta. Mikään ei ole huonompi vaihtoehto kuin jäädä tuohon suhteeseen, ei edes yksinolo. Ihana mies varmasti löytyy sullekin, vaikka sitä hetken joutuisitkin odottelemaan.
Olen lukenut jokaisen ap:n tähän ketjuun lähettämän viestin. En keksi yhtään syytä yhdessäoloon miehen kanssa. Irrottautuminen on vaikeaa, mutta ap:n kannattaa nyt vaan ilmoittaa, että haluaa erota. Usko pois, mies ei muutu. Paremmaksi tilanne ei ainakaan muutu lasten myötä. Eroa NYT. Älä pitkitä asiaa lomamatkan tai minkään vuoksi. Mies yrittää todennäköisesti saada sinut takaisin, mutta ÄLÄ OTA, vaikka voit välillä epäröidä päätöstäsi. Voit yksin PALJON paremmin, mutta toipumiselle kannattaa antaa aikaa.
Tää tuntuu niin pimeeltä, kun itsekin tiedostan sen että myöhemmin ihan varmasti ajattelisin vain että miten helvetissä mä jaksoin näinkin kauan tätä meininkiä. Ja silti tässä mä vaan oon ja taas miehen kanssa puhelimessa puhuttuani aloin miettimään, että entä jos tästä nyt vielä kuitenkin tulis jotain. Jotenkin tuntuu, että kaikki tää aika on mennyt ihan hukkaan jos nyt erotaan.
Pää on niin täynnä kaikkia ajatuksia, etten enää itsekään tiedä mitä tekisin. Tiedän tavallan sisimmissäni, että paras vaihtoehto olisi erota. Mutta joku mussa saa silti jäämään, jos tää vaikka tästä helpottaisi. Jos vika onkin mussa ja jos saadaan asioita selvitettyä ja oltais taas onnellisia.. jos jos jos...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haha, joo.. Mun exä kans veti noita mun masennusjuttuja ja psykologilla käymistä meidän riitoihin. Kuulemma olin ihan sekopää ja muuta. Psykologini mielestä mun exä oli tosi itsekäs ja hän epäili suhteen kestävyyttä. Terapian ehdin lopettaa ennen eroa, terapeutti tais olla oikeassa..
Mies ei selkeästi osaa tehdä mitään semmoista, mikä on pois omalta mukavuusalueeltaan. Ei muakaan huvita pedata petiä, mutta teen sen kun tiedän mun nykyisen miehen pyytäneen sitä ja hän tulee iloiseksi. Sun mies ei näköjään saa itseään tekemään mitään edes sillä perusteella, että sulle tulis hyvä mieli..
Luulis, että miestä tsemppais se, että se saa esimerkiksi tiskaamalla sut iloiseksi ja hyvälle tuulelle. Mua ainakin motivoi toisen ilo ja tyytyväisyys tekemään semmosiakin asioita, joita en ehkä viitsisi tehdä muuten.
-63, joka jäi jumiin tähän keskusteluun :D
AP, suosittelen lämpimästi että lähdet kävelemään tosta suhteesta!!! Kuulostaa kamalalta mieheltä ja kuten täällä on moni todennut, perusluonne ei hevill (tai millään) muutu. Todennäköisesti teidän keskustelujen seurauksena mies alkaa vähän tsempata joksikin aikaa mutta sitten se valuu takaisin siihen samaan vanhaan paskaan. Eli mä sanoisin, että ilmoitat vaan että haluat erota. Maailmassa on hyviä ja ihania miehiä vaikka kuinka paljon, varmasti sulle löytyy yksi myös, sitten kun on oikea aika!
Ja olet kuitenkin vielä alle kolmekymppinen, ehdit hyvin tavata jonkun toisen ja perustaa perheen. Älä missään nimessä hanki nykyisen kanssa lapsia!!! Lapset tekee suhteesta monesti haastavamman ja moni paska suhde kaatuu viimeistään lasten saantiin.
Tiedän omasta kokemuksesta että miehen käytös/ongelmat voi pahasti romuttaa omaa itsetuntoa ja aiheuttaa uniongelmia sun muuta. Parempi vaan lähteä. Se on pelottava askel, mutta mistä vetoa että jo vähän ajan päästä tajuat, että on kivi pudonnut sydämeltä ja helpompi hengittää. Älä anna miehesi puhua sua pussiin katteettomilla lupausilla ja hetken tsemppauksille. Pää pystyyn ja toinen suunta elämälle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, älä ajattele niin että aikaa olisi mennyt hukkaan. Mäkään en kadu suhdetta exän kanssa. Olisin voinut olla roikkumatta vähemmän ja pistää pelin poikki ennen itsetunnon romahdusta.. Suhde ja eroprosessi olivat molemmat erittäin kasvattavia kokemuksia ja tiedän sen nyt, että en todellakaan katselisi enää tuommoista miestä. Tiedän mitä haluan, olen vahva ja itsenäinen nainen. En tarvitse miestä tullakseni onnelliseksi, vaan mies täydentää mun onnea. Pärjään elämässä varmasti, vaikka nykyinen suhde joskus kaatuisikin. Ennen en luottanut pätkääkään omaan pärjäämiseen.
Koen olevani kaiken tuon paskan jälkeen henkisesti tosi vahva ihminen, koska mä selvisin erosta. Selviät sinäkin. Oli ihanaa huomata, että itsetuntoa saa rakennettua takaisin, vaikka se vaikeaa onkin.
Mielummin yksin kuin huonossa suhteessa. Sinkkuna sentään on mahdollista löytää joku, paskassa suhteessa vaan on jumissa...
-63
Ja jos lehmät lentäisi...
itseäsi voit muuttaa mutta et toista!
mieti mitä haluat ja ala tehdä asioita sen eteen.
jos kahden aikuisen elämä yhdessä on raskasta niin vauva siihen olisi katastrofi.
Jos haluat perheen niin eroa ja ala elää.
Unohda ulkomaanreissut ym tekosyyt jäädä yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi on totaalinen luuseri, suosittelen lähtemään ja äkkiä. Jos kyse ei ole alle parikymppisestä nulikasta niin tuskin muuttaa tapojaan, vaihtoon vaan!
T: Mies itsekin
Jos syvällä sisimmässään tuntee että tämä mies ei ole minun loppuelämäni mies, että täytyy erota niin sitä ääntä kannattaa kuunnella, tai toinen vaihtoehto on vaan kärsiä ja odotella et mies muuttuu jota ei kuitenkaan tule tapahtumaan ja mies osaa olla lipevä ja lupailee vaikka koko loppuelämän vain pitääkseen itsellään hyvän naisen ja kotipiian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 08:38"]Olihan vuodatus. Mitä tuohon sanoisi? Taas on nainen saanut pikkupojan hoidettavakseen.
[/quote] Pikkupojathan on kivoja, AP:n mies puolestaan vaikuttaa täysin itsekkäältä paskiaiselta, eikä näe siinä mitään väärää.
Hyi olkoon minkälainen mies.
No voi Huoh, mikä sinua tuossa pitää? Mitä muut ajattelee?
kuules, nyt ajattelet vain itseäsi ja LÄHDET. Miehesi ei ole mies ollenkaan, vaan selkärangaton mulkku.
Jos ystäväsi kertoisi tuollaisesta tilanteesta, mitä hänelle sanoisit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä on hyviä pointteja täällä, ihanaa kun on tullut niin paljon hyviä kirjoituksia :) Tavallaan hassua, miten sitä tuntuukaan helpottavalta lukea ihan tuntemattomien ihmisten tesmppauksia ja kirjoituksia täällä.
Ja mun mies ei tosiaan halua tehdä asioita, jotka ovat hänen mukavuusalueensa ulkopuolella. Tuli mieleen kun mieheni ja hänen kämppiksensä joskus kertoivat, että olivat heittäneet likaisia astioita suoraan roskikseen koska eivät halunneet tiskata niitä. Mieheni on myös heittänyt eväsrasioita roskiin, koska ei jaksa hinkata niitä puhtaaksi. Osassa on tosin ollut homettakin ja sanoi mullekin, että roskiin vaan ja ostetaan uusia. No en oo enää ostanut uusia ja yhtenä aamuna mies pakkasi eväänsä ikean pieneen muoviseen säilytys-/ korurasiaan jonka olin muuton jäljiltä pessyt. Onpa pakannut ruokiaan pakastepusseihinkin, kun jostain kumman syystä kaikki eväsrasiat ovat olleet likaisina tiskialtaassa.
Onko teillä muilla muuten niin, että mies putsaa useimmiten esimerkiksi viemärit, hajulukot tai sellaiset? Vai teettekö molemmat näitä hommia? Mä kun olen esittänyt miehelle toiveen, että jos edes ne hoitaisi ku ei täällä kerta muuta tee. No suihkun viemäri oli yks päivä niin tukossa, että vedet tuli yli ja minä ostin kaupasta siihen tarvittavat aineet ja kaadoin aineet viemäriin. Mies kävi sitten katsomassa että "ei helvetti, ootko huomannu miten paskanen toi viemäri on? Toi pitäis varmaan pestä.." No eipä ole pessyt.. Mua ei sinäänsä ällötä tehdä tollasia hommia ja meillä se olen minä, joka viemärit ja ritilät ja liesituulettimet yleensä putsaa. Monilla kavereilla taas noi on automaattisesti miehen hommia.
Ap
Teillä on hyviä pointteja täällä, ihanaa kun on tullut niin paljon hyviä kirjoituksia :) Tavallaan hassua, miten sitä tuntuukaan helpottavalta lukea ihan tuntemattomien ihmisten tesmppauksia ja kirjoituksia täällä.
Ja mun mies ei tosiaan halua tehdä asioita, jotka ovat hänen mukavuusalueensa ulkopuolella. Tuli mieleen kun mieheni ja hänen kämppiksensä joskus kertoivat, että olivat heittäneet likaisia astioita suoraan roskikseen koska eivät halunneet tiskata niitä. Mieheni on myös heittänyt eväsrasioita roskiin, koska ei jaksa hinkata niitä puhtaaksi. Osassa on tosin ollut homettakin ja sanoi mullekin, että roskiin vaan ja ostetaan uusia. No en oo enää ostanut uusia ja yhtenä aamuna mies pakkasi eväänsä ikean pieneen muoviseen säilytys-/ korurasiaan jonka olin muuton jäljiltä pessyt. Onpa pakannut ruokiaan pakastepusseihinkin, kun jostain kumman syystä kaikki eväsrasiat ovat olleet likaisina tiskialtaassa.
Onko teillä muilla muuten niin, että mies putsaa useimmiten esimerkiksi viemärit, hajulukot tai sellaiset? Vai teettekö molemmat näitä hommia? Mä kun olen esittänyt miehelle toiveen, että jos edes ne hoitaisi ku ei täällä kerta muuta tee. No suihkun viemäri oli yks päivä niin tukossa, että vedet tuli yli ja minä ostin kaupasta siihen tarvittavat aineet ja kaadoin aineet viemäriin. Mies kävi sitten katsomassa että "ei helvetti, ootko huomannu miten paskanen toi viemäri on? Toi pitäis varmaan pestä.." No eipä ole pessyt.. Mua ei sinäänsä ällötä tehdä tollasia hommia ja meillä se olen minä, joka viemärit ja ritilät ja liesituulettimet yleensä putsaa. Monilla kavereilla taas noi on automaattisesti miehen hommia.
Ap
Silloin kun tapaa sen oikean niin sen todella tuntee. Ei silloin tule epäilyksiä että onko tämä minulle se oikea vaikka toki suhteen alussa saattaa tuntea vielä vähän epävarmuutta, mutta ajan kuluessa ja yhteisten elettyjen vuosien myötä kiintyy vaan enemmän toiseen ja rakkaus kasvaa. Jos epäröi ja on huono olla tulisi hälytyskellojen soida.
Miten ihmeessä toi tyyppi on ylipäätään koskaan onnistunut asumaan yksin? Kuulostaa ihan älyttömältä touhulta heittää astioita roskiin sen takia ettei jaksa tiskata!
No siis yllättäen mun exä teki kans noin.. Häntä esimerkiksi ällötti meidän suihkun lattia (vanha talo) ja halusi välttämättä ostaa siihen sellaisen muovimaton. Siihen tietysti kertyi sitten hiuksia ja muuta. Usein puhui, että miten on niin ällöä ja hyi hyi, kato nyt tota suihkunkin seinää kun on likainen. Koskaan ei tehnyt mitään sen eteen. Yleensä osallistui siivoamiseen jos oli vieraita tulossa, silloinkin vasta aivan viime tipassa siivottiin ja kauhealla paniikilla tietysti..
Miehellä oli jotain tosi outoja juttuja. Hän halusi ostaa höyrypuhdistimen, koska se on paljon hygieenisempi kuin pesuaineet ja parempi mun allergioiden kannalta. Totta, mutta kun sitä pitäisi jaksaa käyttää, pestä niitä liinoja ja huoltaa sitä laitetta. Ostettiin sitten se hiton puhdistin ja eipä usein käytetty. Myös imurin piti olla joku kunnollinen ja hieno :D.
Saattoi olla tosi tarkka esimerkiksi hänen peleistään, niiden piti olla tietyssä järjestyksessä hyllyssä. Voisin kuvitella, että jos sillä ois ollut esimerkiksi kitara seinällä niin se olis siitä pyyhkinyt pölyjä ja ollut tarkka sen asennosta. Muuten sitten kaikki sai olla likaista, mutta jotkut tietyt jutut piti olla tosi tarkasti...
Kun astiat loppuivat, mies siirtyi käyttämään kertakäyttöastioita.
-63
Hei minä vastaan hieman erilailla kuin muut. Uskon että miehesi on hyvä tyyppi! Olet ajautunut vain umpikujaan, yrität vimmatusti muuttaa häntä mutta hän pistää yhä enemmän kampoihin. Lopeta sen odottaminen, että hän muuttuu! Muutu sen sijaan itse! Kun sinä muutut,.alkaa hän vähitellen muuttua. Se ei ole toisen kunnioittamista että haluaa ja painostaa häntä muuttumaan.
Uskon että teillä voi olla vielä onnellista yhdessä! Käyttäydy miestäsi kohtaan niinkuin olisit hänen ihana vaimonsa, ei äitinsä! Miehet inhoavat sitä. Opettele kertomaan omista tarpeistasi ja tunteitasi rakentavasti, toista kunnioittaen. Arvosta häntä, hän on oikeasti taitava ja mukava, ja.mikä parasta, rakastaa sinua eniten maailmassa!
Hanki kirja " heikko, vahva vaimo" kirjoittajana Doyle. Ja ala toimimaan sen ohjeiden mukaan. Suhteenne muuttuu valtavasti!
Ero on.pakokeino, ongelmat tulevat vastaan jossakin muodossa tulevaisuudessa uudestaan.
Tsemppiä sinulle! Arvosta itseäsi!
Joo tajusin kyllä! :) Ja musta tuntuu kans, et kaikki on aina mun vikaa. Ja mies saattaa perustella sitä, että ei nyt sit laittanutkaan tiskejä vaikka lupasi, koska ei jaksa tehdä mitään kotitöitä jos mä olen hänen mielestään huonolla tuulella. Ja mä taas koitan selittää, että ehkä olen juuri siksi huonolla tuulella että ne tiskit on ollu taas laittamatta koko päivän vaikka olis ollut aikaa.
Tai jos oon ollut vaikka töissä ja kotona on tosi sotkuista ja sitten lähden vaikka viikonloppuna johonkin ja pyydän nätisti mieheltä, että voisiko edes pahimmat sotkut siivota kun olen poissa. Miehen mielestä on epäreilua, että hän joutuu yksin kotona siivoamaan että kyllä hänkin haluaa lähteä jonnekin. Lupaa kuitenkin siivoilla ja sitten kun palaan kotiin, niin parhaimmassa tapauksessa tiskikone ja pyykkikone on laitettu varttia ennen tuloani päälle ja likaiset astiat ja tölkit on kerätty keittiöön. Sitten mies kirkkain silmin väittää, että on täällä kyllä siivonnut vaikka kuinka että meillä on vaan niin erilainen käsitys siisteydestä. Kyllähän mä nyt helvetti soikoon näen, että ehkä viisi minuuttia arvokkaasta ajastaan on käyttänyt "siivoamiseen." Ja nekin pyörimässä olleet pyykit jää 99% varmuudella koneeseen ja mun ripustettavaksi tai sitten mies pyörittää samat pyykit uudelleen taas seuraavana päivänä kun muistaa.
Oon myös aiemmin kärsinyt mielenterveysongelmista ja käynyt psykiatrilla, mutta sinkkuna ollessani nämäkin oireet helpottivat tosi paljon koska mulla oli niin hyvä olo itsestäni. Nyt on alkanut taas masennus ja muut ongelmat nostamaan kovasti päätään, kun tuntuu vaan niin pahalta usein.
Välillä mies käyttää mun mielenterveysongelmia hyväkseen kun riitelemme tai kun yritän selittää jotain asiaa. Mä kuulemma taas keksin kaiken ja mies ei ymmärrä mistä revin niitä juttujani mitä selitän..
Ap