Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehtävissä, kun mies vihaa vauva(-aika)a? :(
21.06.2014 |
Vauva on nyt 3,5 kk, aiemmin koliikkivauva mutta nyt itkuisuus on vähentynyt huomattavasti. On kuitenkin (miehen mielestä) vaikea nukutettava, itkee/kitisee 15-45 minuuttia nukkumaanmenon jälkeen (minun mielestäni tämä on aivan normaalia).
Mies tekee 10-tuntista työpäivää ja näkee vauvaa ohimennen aamulla ja illalla kahden tunnin ajan, jolloin kylvettää ja laittaa nukkumaan. Leijonanosa hoitovastuusta on siis minulla, kun vanhempainvapaalla olen. Heti vauvan synnyttyä mies oli isyysvapaalla ja hoiti silloin lasta hienosti.
Miehellä on tosi lyhyt pinna vauvan kanssa erityisesti kun vauva itkee. Mitään ravistelua tms. fyysistä käsinkäymistä ei ole tapahtunut, mutta mies saattaa esim. työntää naamansa vauvan naamaan kiinni ja huutaa vauvan itkun kaltaista itkua täyttä kurkkua selvästi vauvan säikäyttäen (toki puutun tähän jos näen). Mies myös kiroilee vauvalle, saattaa sanoa esim. "Nyt turpa kiinni senkin paskapää", mikä tietysti tuntuu minusta äitinä hirveältä, vaikka vauva ei sitä ymmärräkään. :(
Eilen juhannussaunassa kysyin mieheltä, milloin hän aikoo lopettaa vauvalle kiroilemisen, jonakin päivänähän vauva ymmärtää, mitä isi sanoo. Mies vastasi "Sitten kun ei enää kaduta, että tehtiin vauva."
Menin ihan hämilläni tuosta vastauksesta. Mies alkoi sitten avautua, kuinka viimeiset 3 kk on ollut hänelle ihan helvettiä, vauvan hoitaminen on hirveää eikä hän tunne vauvaa kohtaan mitään muuta kuin ärsytystä.
Mitä ihmettä tässä on tehtävissä? Ei tässä enää katuminen auta, kun vauva on jo. Vauva hankittiin molempien toiveesta, ennen tätä raskautta sain keskenmenon ja mies oli siitä aivan rikki. En siis ole "nalkittanut" miestä vastentahtoisesti isäksi. Ylireagoinko, onko tällainen normaalia ja ohimenevää?
Ja joo, toista lasta ei tähän perheeseen tule.
Kommentit (114)
Tuli kyllä todella huono olo niin vauvan kuin aloittajan puolesta. Niin vähän kun miehesi edes näkee vauvaanne ja saa yötkin nukkua rauhassa. Kyllä aikuisen täytyy pystyä käyttäytymään aikuismaisesti eikä menettää hermoa noin pienestä.
Kyllä on vauvalla turvaton olo kun joku karjuu naaman vieressä, ihan kestämätön jo ajatuksenakin. Ehdoton ei tuollaiselle julmalle toiminnalle. Sinuna kyllä en katselisi ensimmäistä kertaakaan vaan hankkiutuisin eroon ettei pääse enempää pilaamaan lapsen elämää. Miten voit hyväksyä tuollaista tehtävän omalle pienelle vauvallesi, mieti nyt hyvä ihminen ja tee jotain. Kerro asiasta joillekin läheisille ihmisille ja suojele lastasi niinkuin äidin kuuluu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näyttäis että mies ei ole laittanut asioita tärkeysjärjestykseen. Joku (10 h työ?) vi e häneltä liikaa resursseja ja hän ei jaksa olla isä lapselleen. Lapsikin on hänellle "se", vauva, rääkyvä esine, ei oma poika/tyttö.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 07:20"]Näyttäis että mies ei ole laittanut asioita tärkeysjärjestykseen. Joku (10 h työ?) vi e häneltä liikaa resursseja ja hän ei jaksa olla isä lapselleen. Lapsikin on hänellle "se", vauva, rääkyvä esine, ei oma poika/tyttö.
[/quote]Luin enemmän kirjoituksiasi ap ketjussa , niin perun kyllä sanojani. Jos kerta pidempiaikainen tuttavuus miehen kanssa ja käytös muuttunu yhtäkkiä selvästi niin kyseessä varmaan just baby bluesin tai burn outin tapainen.
Mitähän mies sillä sankariudella tarkoittaa? Sekin voidaan ymmärtää vähän väärin, liian kirjaimellisesti täällä.
Äläkä nyt yösyötöllä ala kännykkää räplää, heräät vaan turhan takia liikaa, lepää vauva rinnalla. Itekin nukahin toisen aikana yöimetyksessä.
[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 22:06"]Babu blues voi olla miehelläkin. Meilläkin mies teki pitkää päivää lasten ollessa vauvoja ja vaikka osallistui mukisematta vauvan hoitoon niin varsinainen ilo lapsen kanssa olemiseen on tullut siinä kun lapset ovat olleet vuoden ikäisiä. Nykyisin mies ottaa ilolla lapset mukaan kaikkiin touhuihin.. Lapset ovat 3-vee ja 1,5-vee vanhat. Kolmisen viikkoa sitten olin 3 vuorokautta reissussa yksin ja kotiväellä oli ollut todella hauskaa kolmistaan.
Paha mieli linulle tuli sinun puolestasi, mutta veikkaan että miestä vaivaa jonkinlainen baby blues... Elämä ja teidän parisuhde on kerta kaikkiaan muuttunut vauvan tulon myötä ja mies opettelee ja etsii omaa paikkaansa. Anna hänelle aikaa... Koeta nyt vaikka sinnitellä ensimmäinen vuosi, joka on parisuhteelle se kaikista rankin vaihe. Uskon, että teillä helpottaa vähitellen kun vauva alkaa ottamaan mieheesi enemmän kontaktia ja miehesi tutustuu siihen pieneen persoonaan. :) Tsemppiä! Toivottavasti vauvan itkuisuus myös helpottaa!!
[/quote]
Juu, ihan normaalia synnytyksen jälkeistä masennusta. Odottaa yhdenlaista elämää ja saa toisenlaisen. Tiedän itse tunteen. Sain kaksoset, joilla kaikki mahdolliset allergiat ja refluksitautia. Sain nukkua yöni ekan kerran lasten ollessa 4v. Kaksivuotiaaksi asti pompin pystyyn 3 kertaa yössä. Että väkisinkin masentuu, ei sellaiseen elämään voi varautua. Ja oikeasti ekan vuoden vihasin lapsiani ja kaduin heitä joka päivä. Toisen vuoden vain siesin heitä. Sitten rakastuin lopulta ja kyllä oli hurja tunne kaikki se lämpö yllättäin. Olin jo luopunut toivosta, että koskaan lapsiani rakastaisin.
Miehen kanssa mentiin naimisiin, kun sen ekan vuoden jälkeen tsjuttiin että pitää herätä enää vai 3 kertaa yössä aiemman 5-7 kerran sijaan. Se tuntui suurelta saavutukselta meidän suhteelle.
Vaikka itse en puhunut tunteistani kuin miehelleni ja äidilleni, silti naisten vauvakriiseihin suhtaudutaan hyvin ymmärtäväisesti. Miksi miestä ei saisi ymmärtää? Miksi miehestä pitää päästä eroon, jos jän on masentunut? Kuinka moni äiti käyttäytyy juuri samalla tavalla kärsiessään masennuksesta? Se on kyllä ihan yleistä.
Kerro miehelle, että hän on sairastunut, ei hänellä mitään sairaudentuntoa ole itsellä. Jutteluapua ja mahdollisesti voisi hyötyä lääkityksestä. Minä en aikoinani hyötynyt, mutta miestäni auttoi lyhyt 4 kuukauden lääkitysjakso. Opeta myös kuinka toimia, jos se pinna menee ja tekee mieli huutaa lapselle.
Kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu, jos molemmat teette töitä kaikkien hyvinvoinnin eteen. Tsemppiä ap!
Hoida vauva itse. Jos mies jatkaa tuollaista käytöstä, jätä se. Ei ole normaalia käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin kertoa,mettä jos mies on niin vatipää että kuvittelee lapsen vain eräänä päivänä muuttuvan elokuvistabtutuksi, iloiseksi 2 vuotiaaksi vesseliksi, jonka kanssa pelailla söpösti palloa ja hassutella kaiket päivät, voi mies samantien vetää itsensä narun jatkoksi. Pari vuotiaat uhmaikäiset voivat olla tosi pahoja ja niinä hetkinä koliikkiitku on lasten leikkiä. Nään jo sieluni silmin äijän painavan kakaraa makaronilaatikkoon kun se sylkee ruokaa isän naamalle räkä poskella raivoten.
Ei tuo mitään masennusta ole vaan ihan silkkaa kusipäisyyttä. Ap on kyllä melkoisessa ansassa. Jos jättää miehen, on lapsi säännöllisesti tuon sekopään armoilla ihan yksin. Voi pientä. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvon Akat, ei teilläkään kovin hyvin mene. Ei elämästä mitään tule jos äidit on noin itsekkäitä ja yksisilmäisiä. Itse isänä ja monen isän kaverina, näen teidän asenteen pahempana.
Isäksi päästäkseen saa yleensä nauttia seuraavia lääkkeitä: raskausaikana ja sen jälkeen, seksittömyyttä ja torjutuksi tulemista.
Moni äiti lähes hylkää miehensä, vauva muuttuu tärkeimmäksi. Toki vauvaan pitää paneutua mutta iso shokki tulla hylätyksi pari suhteessa.
Tilstollisesti miehet tekevät enemmän ja vastuullisempia töitä. Aika harvalla äidillä on tietoa ja kokemusta kovasta stressistä. Rinnastaisin sen lähes paniikkireaktioon.
Jos isä noilla taustoilla masentuu tai joutuu pureksimaan omaa tilannettaan, ei Se ole ihme.
Eron vaatiminen tässä tilanteessa on väkivaltaa miestä kohtaan, sillä saa vain isättömän lapsen.
Te ootte aikoja Akat
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 09:31"]Arvon Akat, ei teilläkään kovin hyvin mene. Ei elämästä mitään tule jos äidit on noin itsekkäitä ja yksisilmäisiä. Itse isänä ja monen isän kaverina, näen teidän asenteen pahempana.
Isäksi päästäkseen saa yleensä nauttia seuraavia lääkkeitä: raskausaikana ja sen jälkeen, seksittömyyttä ja torjutuksi tulemista.
Moni äiti lähes hylkää miehensä, vauva muuttuu tärkeimmäksi. Toki vauvaan pitää paneutua mutta iso shokki tulla hylätyksi pari suhteessa.
Tilstollisesti miehet tekevät enemmän ja vastuullisempia töitä. Aika harvalla äidillä on tietoa ja kokemusta kovasta stressistä. Rinnastaisin sen lähes paniikkireaktioon.
Jos isä noilla taustoilla masentuu tai joutuu pureksimaan omaa tilannettaan, ei Se ole ihme.
Eron vaatiminen tässä tilanteessa on väkivaltaa miestä kohtaan, sillä saa vain isättömän lapsen.
Te ootte aikoja Akat
[/quote]
Te ootte SIKOJA akat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoi itkettää tekstiä lukiessa.. Viaton vauva ei todellakaan ansaitse tuollaista käytöstä. Tee se selväksi miehellesi. Hoida AP vauvanne kokonaan yksin ennen kuin miehesi on satavarma, ettei menetä enää malttiaan vauvan kanssa.
[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 22:12"]
[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 22:05"]
Oisko kannattanut kysyä vaikka miehen eksältä millainen mies oli silloin kun heidän lapset oli vauvoja? Ei kait sitä tietenkään siinä ihastuksen huumassa tuu semmoisia kyseltyä, rikotaan vaan lasten perhe ja heti pamahdetaan paksuksi ukolle. Joskus kannattaisi varmaan miettiä vähän pidempäänkin eikä mennä vaan omien mielihalujen mukaan..
[/quote]Mistäs sä tämän tulkinnan oikein väänsit tähän aloitukseen? Miten tulit juuri näin vastanneeksi.
[/quote]
Luuli, että tämä aloitus on Murun käsialaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä traumatisoi vauvan, jätä se sika.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 10:21"]Isä traumatisoi vauvan, jätä se sika.
[/quote]
Erostako ei lapset koskaan kärsi? Tai katkerasta äidistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi, tuli ihan kylmät väreet. Etpä sinäkään mikään penaalin terävin kynä ole jos annat lastasi kohdeltavan noin :( Kaikkien ei vaan pitäisi tehdä lapsia....
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 09:31"]Arvon Akat, ei teilläkään kovin hyvin mene. Ei elämästä mitään tule jos äidit on noin itsekkäitä ja yksisilmäisiä. Itse isänä ja monen isän kaverina, näen teidän asenteen pahempana.
Isäksi päästäkseen saa yleensä nauttia seuraavia lääkkeitä: raskausaikana ja sen jälkeen, seksittömyyttä ja torjutuksi tulemista.
Moni äiti lähes hylkää miehensä, vauva muuttuu tärkeimmäksi. Toki vauvaan pitää paneutua mutta iso shokki tulla hylätyksi pari suhteessa.
Tilstollisesti miehet tekevät enemmän ja vastuullisempia töitä. Aika harvalla äidillä on tietoa ja kokemusta kovasta stressistä. Rinnastaisin sen lähes paniikkireaktioon.
Jos isä noilla taustoilla masentuu tai joutuu pureksimaan omaa tilannettaan, ei Se ole ihme.
Eron vaatiminen tässä tilanteessa on väkivaltaa miestä kohtaan, sillä saa vain isättömän lapsen.
Te ootte aikoja Akat
[/quote]
Jos olet itse kokenut tuota torjutuksi tulemista ja seksittömyyttä niin syy löytyy sieltä peilistä. Ei ole Miehen tekstiä tuo.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 11:00"][quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 09:31"]Arvon Akat, ei teilläkään kovin hyvin mene. Ei elämästä mitään tule jos äidit on noin itsekkäitä ja yksisilmäisiä. Itse isänä ja monen isän kaverina, näen teidän asenteen pahempana.
Isäksi päästäkseen saa yleensä nauttia seuraavia lääkkeitä: raskausaikana ja sen jälkeen, seksittömyyttä ja torjutuksi tulemista.
Moni äiti lähes hylkää miehensä, vauva muuttuu tärkeimmäksi. Toki vauvaan pitää paneutua mutta iso shokki tulla hylätyksi pari suhteessa.
Tilstollisesti miehet tekevät enemmän ja vastuullisempia töitä. Aika harvalla äidillä on tietoa ja kokemusta kovasta stressistä. Rinnastaisin sen lähes paniikkireaktioon.
Jos isä noilla taustoilla masentuu tai joutuu pureksimaan omaa tilannettaan, ei Se ole ihme.
Eron vaatiminen tässä tilanteessa on väkivaltaa miestä kohtaan, sillä saa vain isättömän lapsen.
Te ootte aikoja Akat
[/quote]
Jos olet itse kokenut tuota torjutuksi tulemista ja seksittömyyttä niin syy löytyy sieltä peilistä. Ei ole Miehen tekstiä tuo.
[/quote]
Et siis ymmärrä että muutokset voi olla isällekkin isoja, vaikeita sulattaa. Onko mahdotonta tajuta että tuossa kokonaisuudessa voi esim masentaa. Itse en ymmärrä miksi naiset ei tajua miehen osaa. Miesten pitää kyllä ymmärtää naista.
tasa-arvoa?
En ymmärrä tuota. Ap:n mies on hullu, ei siinä ymmärtämiset auta. Saunan taakse!
Burn out tulee 10 tuntisista työpäivistä. Oikeesti. Silloin ei kestä mitään ihmeenpiä hermostumatta. Miksi Isän pitää nukuttaa? Yleensä lasten pitäs nukkua itsestään, edellyttäen että ovat täynnä maitoa, nukutetaan pikaisesti syliin, ja sitten sänkyyn kylkiasentoon ja peitto mukavasti ympärille. Vauvat nukutetaan syliin, ne ei nukahda sängyssä, luin aikoinaan muistaakseni A. Wahlgrenin Lapsikirjasta. Eli isän ei ole mikään pakko viettää mitään aikaa vauvan kanssa, näkeehän sitä viikonloppuisin?
Muutenkin suosittelen että osta tai lainaa se Lapsikirja , siinä on paljon sellaista tietoa, mitä ei mistään muualta saa, ja siitä on taatusti apua ja iloa vuosiksi eteenpäin, se on opaskirja 0-15 vuotiaista.
Voitte hankkia myös pehmeän lampaantaljan, ja laittaa kevyen lakanan sen päälle ja se tuntuu pehmeältä ja mukavalta vauvalle ja se nukkuu paljon paremmin kuin millään muulla alustalla.
Pienikin vauva vaistoaa vanhemman otteista ja kasvojen ilmeistä pidetäänkö hänestä. Myös reagoi jos joku on kovakourainen tai uhkaava. Jos olisin sinä niin nukuttaisin itse vauvan. Vauva ei varmaan opikaan nukahtamaan rauhassa jos miehesi karjuu vauvalle siinä tilanteessa. Vauva tarvitsee johdonmukaisen ja turvallisen aikuisen. Lisäksi vauva peilaa itseään hoitavan vanhemman kasvoista eli hoitajan ilmeet eivät ole samantekeviä vaan niiden avulla vauva muodostaa kuvaa itsestään, samoin kosketuksen avulla. On tutkittu, että masentuneiden vauvat kääntävät jopa katseen pois hoitajasta. Näin joskus dokumentinkin aiheesta. Tuollainen käytös ei ole lähelläkään normaalia ja miehesi täytyy tehdä sille jotain. Tuo vauvan itku on vielä aika pientä verrattuna uhmaikäisen raivoon jne. Mitäs miehesi siteen tekee????