Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehtävissä, kun mies vihaa vauva(-aika)a? :(
21.06.2014 |
Vauva on nyt 3,5 kk, aiemmin koliikkivauva mutta nyt itkuisuus on vähentynyt huomattavasti. On kuitenkin (miehen mielestä) vaikea nukutettava, itkee/kitisee 15-45 minuuttia nukkumaanmenon jälkeen (minun mielestäni tämä on aivan normaalia).
Mies tekee 10-tuntista työpäivää ja näkee vauvaa ohimennen aamulla ja illalla kahden tunnin ajan, jolloin kylvettää ja laittaa nukkumaan. Leijonanosa hoitovastuusta on siis minulla, kun vanhempainvapaalla olen. Heti vauvan synnyttyä mies oli isyysvapaalla ja hoiti silloin lasta hienosti.
Miehellä on tosi lyhyt pinna vauvan kanssa erityisesti kun vauva itkee. Mitään ravistelua tms. fyysistä käsinkäymistä ei ole tapahtunut, mutta mies saattaa esim. työntää naamansa vauvan naamaan kiinni ja huutaa vauvan itkun kaltaista itkua täyttä kurkkua selvästi vauvan säikäyttäen (toki puutun tähän jos näen). Mies myös kiroilee vauvalle, saattaa sanoa esim. "Nyt turpa kiinni senkin paskapää", mikä tietysti tuntuu minusta äitinä hirveältä, vaikka vauva ei sitä ymmärräkään. :(
Eilen juhannussaunassa kysyin mieheltä, milloin hän aikoo lopettaa vauvalle kiroilemisen, jonakin päivänähän vauva ymmärtää, mitä isi sanoo. Mies vastasi "Sitten kun ei enää kaduta, että tehtiin vauva."
Menin ihan hämilläni tuosta vastauksesta. Mies alkoi sitten avautua, kuinka viimeiset 3 kk on ollut hänelle ihan helvettiä, vauvan hoitaminen on hirveää eikä hän tunne vauvaa kohtaan mitään muuta kuin ärsytystä.
Mitä ihmettä tässä on tehtävissä? Ei tässä enää katuminen auta, kun vauva on jo. Vauva hankittiin molempien toiveesta, ennen tätä raskautta sain keskenmenon ja mies oli siitä aivan rikki. En siis ole "nalkittanut" miestä vastentahtoisesti isäksi. Ylireagoinko, onko tällainen normaalia ja ohimenevää?
Ja joo, toista lasta ei tähän perheeseen tule.
Kommentit (114)
Kyllä vauvaa kohtaan voi tuntea vihaakin, tosin sitä ei yleensä noin avoimesti näytetä. Kysyisinkin, että onko tällainen esim. paskapääksi haukkuminen aivan uudenlaista puhetta vai onko hän muutenkin ns. karkea kielenkäytöltään? Millainen on miehesi perusluonne?
Eroaminen ei nyt ole mikään ratkaisu tilanteeseen, ketä se auttaa? Vaikutat järkevältä naiselta. Lisää lapsia ei todellakaan kannata hankkia ehdoin tahdoin, se pahentaa tilannetta. On kuitenkin hyvä, että mies on jo pystynyt tästä asiasta sinulle avautumaan. Itsekin aikoinaan (olen nainen) koin vauvan ensikuukaudet vaikeina, koska vaikea isäsuhteeni aktivoitui ja olin varmasti lievässä depiksessä.
Mutta päivä päivältä tilanne helpottui. Olenkin sitä mieltä, että kyllä pikkuvauvan kanssa paljon raskaampaa on kuin parivuotiaan uhmaikäisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 21:55"]
Millainen mies karjuu omalle pienelle lapselleen ja nimittää tätä paskapääksi? Mikä on seuraava askel? Itse varmistaisin vauvan turvallisuuden keinolla millä hyvänsä.
[/quote]
Varmaan väsynyt ja vauvan itkusta itsensä avuttomaksi tunteva mies. Huutamisesta on vielä pitkä matka fyysiseen pahoinpitelyyn. Noin ruma kielenkäyttö on kuitenkin tosi huonoa käytöstä. Mies tarvitsee apua ja tukea. Neuvolan kautta saatte varmasti apua. Aikuisen ihmisen pitää pystyä kestämään vauvan tuomaa epämukavuutta. Mielestäni kuitenkaan isää ei saa eristää vauvasta, vaan pitäisi pystyä luoda enemmän myönteisiä yhdessä olemisen hetkiä, ne ovat hyödyksi kaikille.
AP taas tässä.
Sankaruudella mies ilmeisesti tarkoitti esikuvana olemista, että lapsi ottaa isästä mallia ja tukeutuu häneen. Ei sisäistä ollenkaan, että nykyisellä käytöksellään murentaa tämän "sankaruuden" perustuksia jo nyt.
Tällainen kielenkäyttö ja aggressio on uutta mieheltä, ei ole esim. haukkunut minua koskaan suutuspäissään, ennemminkin meistä kahdesta välttää enemmän konflikteja ja on rationaalisempi, jostain syystä vauvan suhteen asetelma on aivan päinvastainen.
Hereilläoloaikana (tai niin kauan kun vauva ei itke) mies hoitaa lasta hyvin, leikittää ja sylittelee. Siksi tuli itselleni niin suurena yllätyksenä ja järkytyksenä miehen avautuminen siitä, miten paskaa koko tämä vauva-arki hänestä on ja lapsi lähinnä ärsyttävä. Olen nakittanut miehelle nukuttamisen juuri siksi, ettei muuten ehdi nähdä lasta paljoakaan. Sillä ei ole merkitystä, kuka vauvan nukuttaa, koska mies hermostuu vasta myöhemmin kun itku ei lopu, vaikka minä olisin laittanut lapsen nukkumaan.
Mies on ollut eilen ja tänään katuvainen ja pahoittelee käytöstään. Sanoo, että lapsi on sittenkin rakas, että puhui vihaisena ohi suunsa. On googlannut ja lukenut paljon tekstejä vanhempien vihantunteiden hallinnasta yms. En vaan osaa enkä halua painaa tätä villaisella. Sinne terapiaan olemme nyt menossa, mies ei vastusta sitä.
Mies mainitsi toivovansa, että vauvassa olisi volyyminappula. Mielestäni tämä on ihan absurdi lähestymistapa, koska mieshän helpottaisi sillä vain omaa oloaan. Minulle vauvan itkun volyymi on se ja sama, haluan joka tapauksessa lohduttaa lasta niin, ettei enää itketä. Toivottavasti mies heräilee terapiassa vähän miettimään asioita vauvan kannalta eikä aina oman mukavuutensa lähtökohdasta.
AP
Voi kurja:( tulin todella surulliseksi sinun ja vauvan puolesta..miehesi tarvitsee minun mielestä jotain apua..psykologi?
Kyllä se siitä tasaantuu. Älä jätä miestä kahdestaan vauvan kanssa ja hoida vaan kokonaan itse. Minunkin mieheni kiinnostui lapsesta vasta kun kasvoi isommaksi ja pojan kanssa pystyi puuhailemaan kaikkea.
Nauti vauva-ajasta ja vauvasta. Kun tarvitset hoitajaa, pyydä äitiäsi tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin no, jos sä kerran jo hoidat sen vauvan suurimmaksi osaksi yksin, kuten kerroit.. niin eikö se oo sama erota?
Tulipas paha mieli teidän puolesta. Miehen kyllä pitäisi aikuisena pystyä hillitsemään itseään koska vaikka vauva ei puhetta ymmärräkään niin tunnetiloja kylläkin (ja Sanoithan että vauva säikähtää). Vaikka sitten niin että mies ei hoida vauvaa ollenkaan niin kauan kun saa apua tähän ongelmaansa. Voimia sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelläkin voi olla hormonit sekaisin ja masennus. Apua vaan hänelle että selviätye eroamatta.
[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 21:51"]
Niin no, jos sä kerran jo hoidat sen vauvan suurimmaksi osaksi yksin, kuten kerroit.. niin eikö se oo sama erota?
[/quote]
Ehkäpä ap rakastaa miestään, välkky?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen mies karjuu omalle pienelle lapselleen ja nimittää tätä paskapääksi? Mikä on seuraava askel? Itse varmistaisin vauvan turvallisuuden keinolla millä hyvänsä.
Ymmärrätkö nyt varmasti itse että tuo ei ole normaalia käytöstä? Ei ole millään mittapuulla normaalia että aikuinen mies käyttäytyy noin lastaan kohtaan, enkä voisi itse kuvitella elämääni ihmisen kanssa joka kohtelee vauvaa noin. Se jättää jo nyt jälkensä vauvaan vaikka hän onkin pieni. Anteeksi suorat sanat mutta näin asia on valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva-aika on raskasta molemmille. Uusi tilanne yllättää, univelka painaa. Molenmat vanhemmat ison muutoksen edessä. Anna miehellesi aikaa, hoida vauvaa. Mene vaikka äitisi luokse muutamaksi päiväksi. Tee selväksi miehellesi että käytöksensä ei ole hyväksyttävää mutta älä puhu erosta.
Olet varmaan pelästynyt. Minusta sinun kannattaa ajatella kuitenkin, että hyvä että mies kertoi tunteistaan vaikka se pahalta tuntuukin. Voiko olla että mies ei oikein tiedä vauvoista, onko kavereilla tai sukulaisilla ollut vauvoja? Eikö ymmärrä että muutkin vauvat itkee ja kitisee? Koliikkiaika on varmasti ollut teille kaikille raskasta ja jos mies tekee pitkää päivää töissä, niin tavallaan ymmärtää miksi ei ehkä sitä suhdetta vauvaan ole oikein muodostunut, vaikka ei tuota käyttäytymistä voikaan hyväksyä. Ehkä mies tajuaa itsekin, että on paska isä eikä ollenkaan sellainen kuin etukäteen kuvitteli olevansa, ja siksikin on noin vihainen kun tuntee epäonnistuneensa. Purkaa sen vain typerästi vauvaan.
Sinuna tekisin niin, että en antaisi vauvaa nyt miehelle hoidettavaksi, yrittäisin olla ajattelematta että hoida sinä nyt lastasi kun kerrankin olet kotona. Mutta en antaisi tuon aiheen pudota keskusteluista. Miten itse jaksat, jaksatko olla vauvan kanssa kun olet kuitenkin pitkät päivät yksin kotona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa varmaan erota. Eiköhän se teidän lapsi "ärsytä" miestä jatkossakin milloin mistäkin syystä. Lapsen turvallisuus ja hyvinvointi on tärkeintä.
Jos käyttäytyy noin sinun nähtesi, ties miten käyttäytyy kun et ole näkemässä. Älä missään nimessä jätä pientä ihmisparkaa yksin tämän hirviön kanssa - ihan tarpeeksi on luettu uutisia viskotuista vauvoista. Pelasta omasi.
Luulen kyllä, että miehelle olisi hyvä käydä jossain juttelemassa. Ja sinun täytyy myös oikeasti sanoa miehellesi, että hän tekee pahaa lapsellenne ja että sen käytöksen täytyy loppua. Hänen täytyy pystyä olemaan aikuinen, ja silloin on, kauniisti sanottuna, ihan yksi ja hailee miten paljon itseä vituttaa tai ei vituta. Sitä ei näytetä vauvalle. Piste.
Kyllä tuli paha mieli tätä lukiessa. Jos mies nyt sanoo noin, mikä takaa ettei hän käy lapseen fyysisesti kiinni kun taapero lähtee liikkeelle. Älä missään nimessä jätä miestä kaksin lapsen kanssa! ...ja kuinka joku voi sanoa omaa lastaan paskapääksi. Minulle oma lapsi on maailman tärkein, rakastan miestäni yli kaiken, mutta jos hän käyttäytyisi noin jättäisin välittömästi. Pienikin lapsi vaistoaa vanhempien tunnetiloja, mitähän hän vaistoaa kun OMA isä kutsuu paskapääksi?
Ensimmäisenä et anna vauvaa isälle jos on huonolla päällä, anna tilanteelle aikaa koska isällä kiintyminen tulee yleensä vasta sillon kun jotain pääsee touhuamaan.
Vauvan etu ensin ja se ei ole tuommoisen miehen käsissä
Tuli todella pahamieli teidän puolesta! Siis sinun ja vauvan.
Ja naisenko, jolla se RASKAIN TAAKKA, eli synnytys, imetys, hormoonien heittely ja vielä sylivauvan hoitoa 99% ajasta pitäisi vielä saatan jotain aikuista lasta hoitaa?
Että ihan pitäisi vielä kuolemanväsyneenä miestä palvella ja seksiä antaa, ettei mies suutu ja ahdistu. Hyi vittu mikä "mies" olet.
Onneksi ei ole tuollaista mikkihiirtä. Kunnon mies ei syyttele tai eroa tai petä sen PIENEN ajan ihmisen elinkaaressa kun naisella on sylilapsi ja raskas elämänvaihe, vaan jaksaa odottaa. Sitä kutustaan RAKKAUDEKSI. Kyllä seksikin maistuu sitten, kun huomaa miten hyvä ja kunnollinen mies ON, eikä nalkuttava narisia.
Älä hanki lasta jos et kestä näitä luonnollisia vaiheta.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 09:31"]
Arvon Akat, ei teilläkään kovin hyvin mene. Ei elämästä mitään tule jos äidit on noin itsekkäitä ja yksisilmäisiä. Itse isänä ja monen isän kaverina, näen teidän asenteen pahempana.
Isäksi päästäkseen saa yleensä nauttia seuraavia lääkkeitä: raskausaikana ja sen jälkeen, seksittömyyttä ja torjutuksi tulemista.
Moni äiti lähes hylkää miehensä, vauva muuttuu tärkeimmäksi. Toki vauvaan pitää paneutua mutta iso shokki tulla hylätyksi pari suhteessa.
Tilstollisesti miehet tekevät enemmän ja vastuullisempia töitä. Aika harvalla äidillä on tietoa ja kokemusta kovasta stressistä. Rinnastaisin sen lähes paniikkireaktioon.
Jos isä noilla taustoilla masentuu tai joutuu pureksimaan omaa tilannettaan, ei Se ole ihme.
Eron vaatiminen tässä tilanteessa on väkivaltaa miestä kohtaan, sillä saa vain isättömän lapsen.
Te ootte aikoja Akat
[/quote]